Supo varoittaa ISLAMISTISISTÄ kotikouluista, ei kristillisistä!

Ranskalaiset itse ovat perimältään vallankumoushenkistä väkeä, jopa suoranaisia anarkisteja. Lienee syntynyt suuren vallankumouksen myötä.
Johon vallankumoukseen muuten liittyy tiettävästi myös paljon puppua, etenkin Bastiljin valtaukseen.
Teoksessa "Historian harhaluuloja" kerrotaan, ettei siinä varsinaisia taisteluita tarvinnut käydä, paikalla kun oli vähäinen vartiomiehistö, ja koko laitos oli muutettu jo aikaisemmin aatelisten vankilaksi.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Ranskalaiset itse ovat perimältään vallankumoushenkistä väkeä, jopa suoranaisia anarkisteja. Lienee syntynyt suuren vallankumouksen myötä.
Johon vallankumoukseen muuten liittyy tiettävästi myös paljon puppua, etenkin Bastiljin valtaukseen.
Teoksessa "Historian harhaluuloja" kerrotaan, ettei siinä varsinaisia taisteluita tarvinnut käydä, paikalla kun oli vähäinen vartiomiehistö, ja koko laitos oli muutettu jo aikaisemmin aatelisten vankilaksi.

Pauli Vahtera kirjoittaa, että Tanskan maalla on paljon viisautta.
Tanskalainen kansanedustaja Mikkel Bjørn on esittänyt, että maahanmuuttajille myönnettävä Tanskan kansalaisuus tulkitaan sopimukseksi. Sopimus tehdään itse ja tietoisesti. Hankittu kansalaisuus voidaan menettää, mikäli maahanmuuttaja rikkoo sopimusta.
Luin tästä Uusi Juttu-verkkomedian kaikille luettavissa olevasta uutisesta. Olen tähän asti vastustanut kaksoiskansalaisuutta, mutta tuo esitys muutti mielipiteeni pakolliseksi. Pohdin tässä sitä, miten tällainen uudistus muuttaisi Suomen maahanmuuttopolitiikkaa.
Jos Suomen valtio tekee kansalaisuussopimuksen kehitysmaasta tulleen maahanmuuttajan kanssa, se tehtäisiin vain, mikäli kehitysmaalainen pitää itsellään kotimaansa kansalaisuuden. Tämä mahdollistaa rikollisen palauttamisen kotimaahansa kaikissa tilanteissa.
Rikokseksi katsottaisiin kaikki rikokset, joista voidaan tuomita vankeusrangaistus, myös vaikka se olisi ehdollinen. Toki voidaan miettiä myös ankarampaa käytäntöä, esimerkiksi kaikki sakkorangaistukset, joissa sakkopäivien määrä ylittää 60 (nykyinen maksimi on 120 päivää).
Kansalaisuussopimus koskisi kaikkia kehitysmaalaisia, myös aviopuolisoja ja heidän Suomessa tai kehitysmaassa syntyneitä lapsiaan. Tämä säännös tarvitaan, jotta koko perhe voidaan palauttaa kotimaahansa. Sopimusperäisyys ulottuisi myös kolmannen ja neljännen sukupolven maahanmuuttajilla.
Jos kehitysmaalainen menee naimisiin kantasuomalaisen kanssa, hän ei sillä perusteella saa oikeutta kansalaisuussopimukseen. Jos kantasuomalainen on nainen, voidaan poikkeuksellisesti heidän yhteiselle lapselle myöntää Suomen kansalaisuus, ja isä voisi aikanaan hakea kansalaisuussopimusta.
Ulkomaalainen ei enää saisi suomalaista sosiaaliturvaa siihen asti kunnes kansalaisuussopimus on tehty. Kriteerit voivat olla samat kuin nyt Suomen kansalaisuuden saamisessa. Se tarkoittaa nuhteettomuuden ja kielitaidon lisäksi 8 vuoden asumista Suomessa sekä itsensä elättämisen työllä tai mukanaan tuomilla omilla rahoillaan.
Kohtuullisuus edellyttää, että ulkomaalainen, joka tuon 8 vuoden odotusajan elättää itsensä työllä, saisi työperäisen sosiaaliturvan, mutta ei nykyisiä asumiseen perustuvia tukia. Odotusajaksi myönnetään oleskelulupa, mutta se peruutetaan kun työnteko loppuu, henkilö alkaa rikollisen toiminnan tai ei osaa Suomen/Ruotsin kieltä. Tanskassa ulkomaalaisten työttömyysturva perustuu vakuutuksiin.
Kehitysmaalaiseksi tässä kirjoituksessa luokitellaan kaikki EU-maiden ulkopuolelta tulevat. Tällä korostan sitä, että Suomelle haitallista on nimenomaan kehitysmaista tuleva maahanmuutto. OECD-maista tuleva työperäinen maahanmuutto on erittäin kannatettavaa, kunhan tänne ei tulla liian pienellä palkalla.
On selvää, että nykymeno johtaa sisälliss**taan tai Suomen muuttumiseksi is**amilaiseksi valtakunnaksi. Vaikka esitys ensilukemalta tuntuisi mahdottomalta, 15-20 vuoden jälkeen tämä muutos olisi ainoa vaihtoehto suomalaisten Suomelle.

Yhteys ei ole sattumaa. Se tarkoittaa, että massiivinen maahanmuutto on muuttanut koulujen toimintaympäristöä tavalla, johon järjestelmä ei ole pystynyt sopeutumaan.
Kun luokassa puhutaan kymmeniä eri äidinkieliä, opettajan resurssit ovat koetuksella.
Yle kirjoitti jo vuonna 2009, että suomalaisperheet alkavat välttää maahanmuuttajavaltaisia kouluja. Tuolloin yksi rehtori kertoi, että alle 30 prosentin osuudella ilmiötä ei vielä ollut, mutta kun lähestyttiin 40 prosenttia, kantasuomalaisten poismuutto alkoi.
Tämä oli 17 vuotta sitten. Nyt joissain kouluissa vieraskielisten osuus on yli 90 prosenttia.
Perheet äänestävät jaloillaan.
Ilmiö on pääkaupunkiseudulla asuvien perheiden hyvin tuntema, vaikka siitä ei ääneen paljon puhuta.
Siitä pitäisi ehdottomasti puhua!
Ne perheet, joilla on valinnanvaraa, hakeutuvat painotetun opetuksen kouluihin tai hakevat lapsensa muuhun kuin lähikouluun.
Taustalla on halu päästä kouluun, jossa oppimisrauha on parempi. Osa perheistä menee pidemmälle: he muuttavat pois pääkaupunkiseudulta tai vaihtavat asuinaluetta saadakseen lapsensa eri koulupiiriin.
Kyse on rationaalisesta päätöksestä, jonka tekevät perheet, jotka haluavat lapsilleen TURVALLISEN oppimisympäristön.
Vuonna 2022 Länsiväylä-lehti haastatteli kahta espoolaisisää, jotka kertoivat lastensa kohtaamasta väkivallasta kouluissa. Molemmat esiintyivät anonyymeina. Rasistileiman pelko on niin suuri, että julkinen puhuminen tuntuu riskiltä. Tämä kertoo jotain olennaista siitä, miten aihetta on käsitelty julkisessa keskustelussa.
Tilanne on tuttu Ruotsista, joka kulki saman kehityspolun kymmenen vuotta Suomea edellä. Siellä koulujen eriytyminen on edennyt pisteeseen, jossa jotkut alueet ovat käytännössä menettäneet toimivan peruskoulujärjestelmänsä. Suomi on vielä tässä kehityksessä jäljessä, mutta suunta on sama.
Espoon kaupunki on reagoinut tilanteeseen valmistelemalla koulupiirien muuttamista. Perusopetuksen johtaja Nurmi kertoi helmikuussa 2026, että koulujen oppilaaksiottoalueisiin aiotaan esittää muutoksia syksylle 2027. Tavoitteena on tasata vieraskielisten ja suomenkielisten oppilaiden määrää eri koulujen välillä.
RKP ajaa lisää rahaa kouluille, joissa on paljon vieraskielisiä oppilaita.
Nämä toimet eivät ratkaise ongelmaa. Ne siirtävät sen laajemmalle alueelle.
Jos koulupiirimuutoksilla jaetaan vieraskieliset oppilaat useampiin kouluihin, väkivaltaongelma tuskin poistuu – se saattaa päinvastoin laajentua. Jos lisäraha riittää paikkaamaan osan resurssivajeesta, se ei palauta kouluihin sitä yhteistä perustaa, jota oppiminen edellyttää.
Rahaa voidaan lisätä loputtomasti, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että kolmekymmentä eri äidinkieltä puhuvaa lasta ei muodosta toimivaa kouluyhteisöä.
Se, miten viranomaiset ovat käsitelleet kouluväkivaltatilastoja, on itsessään paljastavaa.
Kun luvut olivat huolestuttavia mutta hallittavia, ne julkaistiin. Kun luvut alkoivat kasvaa niin nopeasti, että ne olisivat vaatineet poliittisia toimia, ”raportointitapaa muutettiin” ja tiedot poistuivat julkisuudesta.
Tämä ei ole neutraali hallinnollinen päätös. Se on kömpelö yritys lakaista ongelma maton alle, niin kuin Ruotsissa vasemmisto teki!
Espoon kaupungin arviointiraportti tunnustaa, että väkivalta on lisääntynyt ja se on jopa päivittäistä.
Tilastojen panttaaminen ei paranna yhdenkään oppilaan tai opettajan turvallisuutta. Se suojelee päättäjiä vastuulta.
Lisärahoitus ei ratkaise ongelmaa
Pääkaupunkiseudun koulujen turvallisuustilanne on ongelma, josta kaikki kouluikäisten lasten vanhemmat tietävät. Siitä puhutaan kahvipöydissä, koulumatkoilla ja WhatsApp-ryhmissä.
Siitä ei puhuta julkisesti, koska aihe on arkaluonteinen. Media ei uutisoi, koska maahanmuuttoyhteyden mainitseminen voi johtaa rasismisyytöksiin.
Silti todellisuus on, mitä se on.
Erityisluokkien lakkauttaminen oli virhe. Resurssipula on todellinen, ja siihen on puututtava. Inkluusiopolitiikan soveltaminen ilman riittäviä tukirakenteita on ollut kohtuutonta sekä erityisoppilaiden että muiden oppilaiden kannalta.
Nämä tekijät eivät yksin selitä sitä, miksi väkivaltailmoitusten määrä on kasvanut 70 prosenttia neljässä vuodessa. Ne eivät selitä sitä, miksi juuri niissä kouluissa, joissa vieraskielisten osuus on korkein, tilanne on kaikkein vaikein. Ne eivät selitä sitä, miksi perheet äänestävät jaloillaan ja hakeutuvat muihin kouluihin tai muuttavat kokonaan pois alueelta.
Koulupiirin rajoja muuttelemalla, ryhmäkokoja pienentämällä tai integrointiin panostamalla ei pysäytetä ongelman eskaloitumista, jos maahanmuutto jatkuu nykyisellä tahdilla.
Ainut keino pysäyttää eskaloituminen on hidastaa Suomeen suuntautuvaa massamaahanmuuttoa, koska järjestelmä ei kykene integroimaan nykyistä volyymia tavalla, joka takaisi toimivat koulut kaikille.
Niin kauan kuin tätä todellisuutta ei tunnusteta julkisessa keskustelussa, tilastot jatkavat kasvuaan. Tai mikä pahempaa, niiden julkistaminen lakkautetaan kokonaan.