Mitä jumalaton uhraa synneistään?

Kun puhun jumalattomasta, tarkoitan tietenkin jokaista kuka ei ole tullut Jeesusta Herrana ja Jumalana tuntemaan ja häneen turvaamaan.

Kaikki ovat syntiä tehneet, tämän tunnustaa epäsuorasti jumalatonkin:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19417318/synti-todistaa-raamatun-todeksi-

Psalmit 49:8-10
' Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. '

Vain Jumala voi lunastaa:

Psalmit 49:16
' Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela . '

Jeesus lunastaa häneen uskovat:

Tituskirje 2:11-15
' Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko.'

Jumalattoman synnit jäävät hyvittämättä Jumalalle. Helvetti ei ole epäoikeudenmukainen rangaistus, vaan oikeudenmukainen. Jumalaton riistää Jumalalta koko ikänsä ja tekee pahaa niin, että Jeesus täytyy hänen puolestaankin ristiinnaulita, mutta jumalaton, kun ei hyväksy Jeesuksessa olevaa lunastusta, joutuu itse rangaistavaksi. Koska synneistä on jo maksettu, iankaikkinen rangaistus tulee Jumalan rakkauden torjumisesta. Se tulee siitä, että ihminen ei halua rauhaa Jumalan kanssa, vaan vastustaa, jäädä sellaiseksi kuin paholainen on, vastustaa ja vihata ainiaan.

Elämän realiteettejä:

Psalmit 49:11-15
' Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa. He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan. Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela . Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. '