Tilannehuone -kadonneen totuuden etsijät Vol.3
Tuomas Kuusisto · 4 t ·
Kela on virallinen kumppani Helsinki Pridelle, johon on solmittu monivuotinen kumppanuussopimus 2025–2027. Sopimus kattaa Helsingin lisäksi Kuopion ja Turun Pride-tapahtumat. Kela osallistuu kulkueeseen, jalkautuu puistojuhlaan ja liputtaa päätalollaan.
Kelassa on 230 hengen sateenkaariverkosto, jonka toimintaa koordinoidaan osana työaikaa. Jos jokainen käyttää verkostotoimintaan 2 tuntia kuukaudessa (varovainen arvio), se on 5 520 tuntia vuodessa. Julkisen sektorin tuntihinta sivukuluineen noin 50 euroa. Pelkästään verkostotoiminta maksaa arviolta 276 000 euroa vuodessa. Päälle tulevat kumppanuussopimus, materiaalit, kolmen kaupungin tapahtumat ja syksyn keskustelutilaisuus. Maltillinen kokonaislaskuarvio lähestyy 300 000 euroa vuodessa, kolmivuotisella sopimuksella lähes miljoona euroa.
Kela-laki määrittelee Kelan tehtävät tarkasti: sairausvakuutus, eläkkeet, työttömyysturva, asumistuki. Pride-kumppanuus ei kuulu näihin millään tulkinnalla.
Mutta tässä on vielä toinen ulottuvuus. Helsinki Pride ei ole mikään neutraali kansanjuhla. Vuonna 2023 keskusta ja kokoomus suljettiin ulos yhteisökumppanuudesta, koska ne eivät täyttäneet Priden arvoja. Puoluekohtaiset kulkueblokit on sittemmin poistettu kokonaan, ja osallistuminen edellyttää sitoutumista Priden omaan sateenkaaripoliittiseen toimintaohjelmaan.
Tämä on siis organisaatio, joka tekee selkeitä poliittisia linjauksia siitä, ketkä ovat tervetulleita ja ketkä eivät. Ja Kela, julkinen virasto, on solminut sen kanssa kolmivuotisen sopimuksen veronmaksajien rahoilla.
Tätä ei voida selittää millään retorisilla keinolla. Suuressa mittakaavassa kolmivuotisen sopimuksen rahallinen arvo on ehkä vähäinen, mutta se ei ole se pointti. Kyse on moraalivaikutuksesta yhteiskuntaan.
Kansallinen yhteenkuuluvuudentunne edellyttää, että kansa kokee julkiset instituutiot omakseen. Tässä tehdään vaarallista vaihtokauppaa sen tunteen kanssa. Edes kaikki vähemmistöihin kuuluvat eivät koe Pridea omakseen. Monet haluavat elää elämäänsä ilman kuukauden mittaista jokavuotista paraatia. Myös keskustan ja kokoomuksen linjauksia kannattavassa väestössä on vähemmistöihin kuuluvia, mutta Pride linjasi heidätkin ulos. Pride ei aja edes kaikkien väittämiensä vähemmistöjen asiaa. Sitä suuremmalla syyllä sitä ei voida rahoittaa julkisen viraston toiminnalla.
Missä on suhteellisuudentaju? Äitienpäivää juhlitaan yhden päivän. Pride on kasvanut kuukauden mittaiseksi ilmiöksi, johon julkiset laitokset sitoutuvat rahallisesti ja operatiivisesti. Vastaavaa institutionaalista tukea ei anneta minkään muun väestöryhmän kohdalla. Onko kyse enää edes vähemmistön oikeuksista, vai onko institutionaalinen tuki muuttunut joksikin muuksi?
Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka julkinen instituutio valitsee ideologisin ja poliittisin perustein rikkoa lakisääteisiä toimintojaan, moraaliposeeraa pienen ryhmän etujen ajajana ja samalla rapauttaa suuremman väestönosan tunnetta siitä, että yhteiskunnalliset instituutiot kuuluisivat kaikille. Kela ei ole ainoa. Koulutusjärjestelmä opetushallituksineen, yliopistot, oikeuslaitos ja poliisi ovat kaikki ajautuneet samaan suuntaan.
Joko ne ovat koko kansan instituutioita, jolloin Kelan tulisi sponsoroida kaikkien poliittisideologisten suuntausten tapahtumia tasapuolisesti, tai sitten ne eivät ole koko kansan instituutioita, jolloin ne ajavat pienen poliittisideologisen marginaaliryhmän etuja muiden kustannuksella.
Tuomas Kuusisto · 4 t ·
Kela on virallinen kumppani Helsinki Pridelle, johon on solmittu monivuotinen kumppanuussopimus 2025–2027. Sopimus kattaa Helsingin lisäksi Kuopion ja Turun Pride-tapahtumat. Kela osallistuu kulkueeseen, jalkautuu puistojuhlaan ja liputtaa päätalollaan.
Kelassa on 230 hengen sateenkaariverkosto, jonka toimintaa koordinoidaan osana työaikaa. Jos jokainen käyttää verkostotoimintaan 2 tuntia kuukaudessa (varovainen arvio), se on 5 520 tuntia vuodessa. Julkisen sektorin tuntihinta sivukuluineen noin 50 euroa. Pelkästään verkostotoiminta maksaa arviolta 276 000 euroa vuodessa. Päälle tulevat kumppanuussopimus, materiaalit, kolmen kaupungin tapahtumat ja syksyn keskustelutilaisuus. Maltillinen kokonaislaskuarvio lähestyy 300 000 euroa vuodessa, kolmivuotisella sopimuksella lähes miljoona euroa.
Kela-laki määrittelee Kelan tehtävät tarkasti: sairausvakuutus, eläkkeet, työttömyysturva, asumistuki. Pride-kumppanuus ei kuulu näihin millään tulkinnalla.
Mutta tässä on vielä toinen ulottuvuus. Helsinki Pride ei ole mikään neutraali kansanjuhla. Vuonna 2023 keskusta ja kokoomus suljettiin ulos yhteisökumppanuudesta, koska ne eivät täyttäneet Priden arvoja. Puoluekohtaiset kulkueblokit on sittemmin poistettu kokonaan, ja osallistuminen edellyttää sitoutumista Priden omaan sateenkaaripoliittiseen toimintaohjelmaan.
Tämä on siis organisaatio, joka tekee selkeitä poliittisia linjauksia siitä, ketkä ovat tervetulleita ja ketkä eivät. Ja Kela, julkinen virasto, on solminut sen kanssa kolmivuotisen sopimuksen veronmaksajien rahoilla.
Tätä ei voida selittää millään retorisilla keinolla. Suuressa mittakaavassa kolmivuotisen sopimuksen rahallinen arvo on ehkä vähäinen, mutta se ei ole se pointti. Kyse on moraalivaikutuksesta yhteiskuntaan.
Kansallinen yhteenkuuluvuudentunne edellyttää, että kansa kokee julkiset instituutiot omakseen. Tässä tehdään vaarallista vaihtokauppaa sen tunteen kanssa. Edes kaikki vähemmistöihin kuuluvat eivät koe Pridea omakseen. Monet haluavat elää elämäänsä ilman kuukauden mittaista jokavuotista paraatia. Myös keskustan ja kokoomuksen linjauksia kannattavassa väestössä on vähemmistöihin kuuluvia, mutta Pride linjasi heidätkin ulos. Pride ei aja edes kaikkien väittämiensä vähemmistöjen asiaa. Sitä suuremmalla syyllä sitä ei voida rahoittaa julkisen viraston toiminnalla.
Missä on suhteellisuudentaju? Äitienpäivää juhlitaan yhden päivän. Pride on kasvanut kuukauden mittaiseksi ilmiöksi, johon julkiset laitokset sitoutuvat rahallisesti ja operatiivisesti. Vastaavaa institutionaalista tukea ei anneta minkään muun väestöryhmän kohdalla. Onko kyse enää edes vähemmistön oikeuksista, vai onko institutionaalinen tuki muuttunut joksikin muuksi?
Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka julkinen instituutio valitsee ideologisin ja poliittisin perustein rikkoa lakisääteisiä toimintojaan, moraaliposeeraa pienen ryhmän etujen ajajana ja samalla rapauttaa suuremman väestönosan tunnetta siitä, että yhteiskunnalliset instituutiot kuuluisivat kaikille. Kela ei ole ainoa. Koulutusjärjestelmä opetushallituksineen, yliopistot, oikeuslaitos ja poliisi ovat kaikki ajautuneet samaan suuntaan.
Joko ne ovat koko kansan instituutioita, jolloin Kelan tulisi sponsoroida kaikkien poliittisideologisten suuntausten tapahtumia tasapuolisesti, tai sitten ne eivät ole koko kansan instituutioita, jolloin ne ajavat pienen poliittisideologisen marginaaliryhmän etuja muiden kustannuksella.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.