Venäjä oli toisen maailmansodan aloittaja, natsi-Saksan liittolainen, sitä ei mielellään muistella

Venäjällä tätä asiaa ei mielellään muistella, mutta muualla se muistetaan!
26195
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 26

Vanhimmat

Länsimainen historia muistaa kuitenkin asian toisin:

Puolan offensiivi, Puolan taistelu, taistelu Puolasta, Puolan valtaus, Saksan–Puolan sota 1939 tai Puolan sotaretki, saksalaiselta koodinimeltään Fall Weiß (’Tapaus valkoinen’) oli Saksan hyökkäys Slovakian rinnalla Puolaan 1. syyskuuta 1939. Hyökkäys käynnisti toisen maailmansodan.

Saksan sodanjohto suunnitteli hyökkäystä jo huhtikuusta 1939 alkaen. Maalla oli takanaan useampi menestyksekäs aluevaltaus lyhyessä ajassa, kuten Itävallan liittäminen valtakuntaan maaliskuussa 1938 sekä Tšekkoslovakian miehitys maaliskuussa 1939. Saksan johtaja Adolf Hitler oletti, etteivät länsivallat puuttuisi Puolan miehitykseen, mutta Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta pitivät kiinni Puolalle antamistaan turvatakuista ja julistivat Saksalle sodan 3. syyskuuta 1939. Niiden tuki Puolalle jäi kuitenkin vähäiseksi.

Noin kahta viikkoa myöhemmin, 17. syyskuuta, myös Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_offensiivi

Äänestä
  • Ranskan ja Englannin julistettua sodan Saksalle, raivosi Neuvostoliiton ulkoasiain komissaari Vjatshelav Molotov vaahto suupielistä roiskuen, että selaiselle sodalle ei ole minkkä laista oikeutusta, siis käytännössä ilmoittaen täyden tukensa Adolf Hitlerille.

    https://histdoc.net/pdf/molotov_31101939.pdf

    "Viime aikoina Englannin ja Ranskan hallitsevat piirit ovat yrittäneet esiintyä kansojen demokraattisten oikeuksien puolustajina hitlerismiä vastaan, lisäksi Englannin hallitus julisti, että sille Saksan vastaisen sodan päämäärä on muka, ei enempää eikä vähempää, kuin ”hitlerismin kukistaminen”. Siispä englantilaiset ja niiden kanssa myös ranskalaiset sodan kannattajat ovat julistaneet Saksaa vastaan ikään kuin "ideologisen sodan", joka muistuttaa vanhoja uskonsotia."

    - - -

    "Mutta sellaiselle sodalle ei ole minkäänlaista oikeutusta. Hitlerismin ideologian, niin kuin kaikki muutkin ideologiset järjestelmät, voi hyväksyä tai hylätä, se riippuu poliittisista mielipiteistä. Mutta kuka tahansa ymmärtää, että ideologiaa ei voi tuhota väkivalloin, sitä ei voi lopettaa sodalla. Siksi ei ole vain järjetöntä vaan myös rikollista käydä sen kaltaista sotaa kuin on sota ”hitlerismin tuhoamiseksi”, joka peitetään "demokratiaa" puolustavan väärän lipun alle."

    Äänestä

  • Saksa hyökkäsi Puolan länsiosaan, Neuvostoliitto itäosaan.

    Äänestä

  • Anonyymi00005 kirjoitti:

    Ranskan ja Englannin julistettua sodan Saksalle, raivosi Neuvostoliiton ulkoasiain komissaari Vjatshelav Molotov vaahto suupielistä roiskuen, että selaiselle sodalle ei ole minkkä laista oikeutusta, siis käytännössä ilmoittaen täyden tukensa Adolf Hitlerille.

    https://histdoc.net/pdf/molotov_31101939.pdf

    "Viime aikoina Englannin ja Ranskan hallitsevat piirit ovat yrittäneet esiintyä kansojen demokraattisten oikeuksien puolustajina hitlerismiä vastaan, lisäksi Englannin hallitus julisti, että sille Saksan vastaisen sodan päämäärä on muka, ei enempää eikä vähempää, kuin ”hitlerismin kukistaminen”. Siispä englantilaiset ja niiden kanssa myös ranskalaiset sodan kannattajat ovat julistaneet Saksaa vastaan ikään kuin "ideologisen sodan", joka muistuttaa vanhoja uskonsotia."

    - - -

    "Mutta sellaiselle sodalle ei ole minkäänlaista oikeutusta. Hitlerismin ideologian, niin kuin kaikki muutkin ideologiset järjestelmät, voi hyväksyä tai hylätä, se riippuu poliittisista mielipiteistä. Mutta kuka tahansa ymmärtää, että ideologiaa ei voi tuhota väkivalloin, sitä ei voi lopettaa sodalla. Siksi ei ole vain järjetöntä vaan myös rikollista käydä sen kaltaista sotaa kuin on sota ”hitlerismin tuhoamiseksi”, joka peitetään "demokratiaa" puolustavan väärän lipun alle."

    Pohjimmiltaan kyse on ihmisluonteiden kirjosta. Siinä on perussyy. Ideologiat ovat kielellisen symbolifunktion luomia utopioita. Natsismikin on pohjimmiltaan kielellinen kuva vaistonvaraisten mielenliikkeiden ja toimien yhdistelmistä. Niiden hävittäminen vaatisi ihmisen geenistön remonttia.

    Äänestä

  • Oho, mitäs kaikkea tuo wikipedia-artikkeli jättikään sanomatta? Puolahan oli itse aktiivisesti ehtinyt kusta monta potentiaalista liittolaista jo aikapäiviä tuohon mennessä. 😄

    https://web.archive.org/web/20241224151923/https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_offensiivi

    Monen historioitsijan mukaan Puolan päämiehen marsalkka Józef Piłsudskin tavoittelema Międzymorze- eli Intermarium-liittouma olisi ollut tehokas vastapaino sekä Saksalle että Neuvostoliitolle ja että tällaisen yhteisliittouman puute tuomitsi monet maat kärsimään toisessa maailmansodassa sellaiset kohtalot kuin kärsivät. Intermarium-liittoumaan olisi teoriassa kuulunut Keski- ja Itä-Euroopan maita, mukaan lukien Baltian maat (eli Viro, Latvia ja Liettua), Suomi, Valko-Venäjä, Ukraina, Unkari, Romania, Jugoslavia ja Tšekkoslovakia. Pilsudskin ajatusta liittoumasta oli vastustettu joka suunnasta. Pilsudski oli evännyt apunsa valkoisille venäläisille vallan kaapanneita bolsevikkeja vastaan taistelussa, mikä oli herättänyt närää ensimmäisen maailmansodan liittoutuneissa. Puola ei ollut suostunut liittymään ulkovaltojen väliintuloon valkoisten venäläisten avuksi, kun bolsevikkien vallankumousta oli seurannut Venäjällä sisällissota ja Pilsudski jopa sanoi myöhemmin vuonna 1921 Dymitr Merejkowskin haastattelussa: "Puolalla ei voi olla mitään tekemistä vanhan Venäjän palauttamisessa. Mieluummin mitä vain muuta kuin sitä – vaikka sitten bolsevismia."

    Liittoutuneet suhtautuivat Pilsudskiin epäluuloisesti ja kehottivat Puolaa rajoittumaan alueille, joilla puolalais-etnisyys oli selkeästi keskittynyttä. Sekä itsenäisyyttä tavoittelevat ukrainalaiset että valkovenäläiset, vaikka eivät olleet läheskään niin painottuneita itsenäisyyden saavuttamiseen kuin ukrainalaiset, pelkäsivät puolalaisten alistamiksi joutumista.

    Liettualaiset pitivät ajatusta Intermarium-liittoumasta uhkana juuri saamalleen itsenäisyydelle. Asiaa ei auttanut Józef Piłsudskin antama salainen käsky kenraali Lucjan Żeligowskille järjestää Keski-Liettuan "kapina" ja kaapata Vilna. Koska Kansainliitto oli sovittelijana muissakin Puolaan liittyvissä kiistakysymyksissä, etenkin liittyen Danzigin vapaakaupunkiin ja Ylä-Sleesiaan ja suora aggressio Liettuaa kohtaan olisi haitannut Puolan neuvotteluja, junaillun valekapinan tarkoituks oli säilyttää pinnalta Puolan virallinen maine kansainvälisesti Vilnan haltuunsaamisesta huolimatta. Vaikka Vilnaa tai ympäröivää seutua ei mainittu suoraan Suwalki-sopimuksessa, useat historioitsijat ovat luonnehtineet Suwalki-sopimuksen implisiitisti tunnistavan Vilnan osaksi Liettualle. Żeligowskin "kapinan" johdosta Liettua oli katkonut diplomatiasiteet Puolaan.

    Liettuan hallitus oli tajunnut puolalaisten pyrkimyksen lisätä ekonomista vaikutusvaltaansa Klaipėdan alueella. Liettuan hallitus oli myös tajunnut, että Klaipėdan julistaminen vapaavaltioksi Danzigin/Gdanskin tapaan syksyllä 1922 Pariisissa lisäisi Puolan valtaa alueella ja uhkaisi koko Liettuan itsenäisyyttä. Tammikuussa 1923 Liettua lähetti omana ennakkotoimenpiteenään joukkoja Memeliin, jossa nämä järjestivät oman kapinansa, ottivat Memelin haltuunsa ja nimesivät sen uudelleenKlaipėdaksi, Klaipėda-operaation ajoitus muutaman päivän päähän Ranska invaasiosta Saksan Ruhrin alueelle varmisti, että Klaipėda-operaatio jäi Euroopan mediassa Ruhrin kriisin varjoon. Liettuassa Klaipėda-operaatio oli arvioitu ratkaisevaksi tekijäksi sen kannalta pysyisikö Liettua itsenäisenä valtiona vai joutuisiko se Puolan määräysvaltaan.

    Vaikka länsivallat olivat vastustaneet ajatusta Intermarium-liittoumasta (lukuunottamatta Ranskaa, joka suosi sitä), länsivallat antoivat Vilnan muodollisesti Puolalle maaliskuussa 1923, mikä sai liettualaiset epäluuloisiksi Versailles’n rauhansopimusta kohtaan ja tästä johtuen eristi Liettuaa diplomaattisesti voittajavalloista. 24. elokuuta 1923 Józef Piłsudski tunnusti Vilnan yliopistossa pitämässään puheessa, että Keski-Liettuan tasavallan perustanut kenraaliluutnantti Lucjan Żeligowski oli vallannut Vilnan nimenomaan Piłsudskin määräyksestä, ei häntä uhmaten. Piłsudski luonnehti repineensä Suwałki-sopimuksen ja antaneensa valheellisen julkilausuman. Puolan diplomatia joutui kyseenalaiseksi. Vaikkei Liettuan ulkoasiainministeriö esittänyt Neuvostoliiton ottamista mukaan asian ratkaisuun, muodostui vaikutusvaltainen liettualainen liike, jonka mukaan Euroopan valtioiden ei pidä ratkaista Vilnan kysymystä ilman Venäjää. Antanas Smetona jopa kannatti Vilnan hankkimista takaisin Puolalta Venäjän tuella.

    3Äänestä

  • Lisää sensuroitua kiusallista seikkaa. Harmi vain, että se ei tue ihan sitä mitä haluaisit määkiä.

    Mitä tämäkin on, että slaaveillakin oli oma kolonisaatio-laajentuminen länteen, Drang nach Westen? Elämäni on pilalla.


    https://web.archive.org/web/20241224151923/https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_offensiivi

    Lopulta Puola oli onnistunut muodostamaan suuren liittouman sijaan allianssin vain Romanian kanssa vuodesta 1921 alkaen. Jännitteet Liettuan kanssa, vuoteen 1938 asti kun Puola kiristi Liettuaa diplomaattisesti rajalla sattuneen ampumavälikohtauksen takia, olivat yksi syy miksi Pilsudskin haaveilemaa Intermarium-liittoumaa ei ikinä muodostettu.

    Skeptisyyttä Pilsudskin suunnittelemalleen liittoumalle sanelemista demokraattisista periaatteista on synnyttänyt Pilsudskin tekemä vallankaappaus toukokuussa 1926, jolla Pilsudski saavutti lähes diktaattorimaisen vallan. [46][47] Etenkin monet ukrainalaishistorioitsijat suhtautuvat Pilsudskin ajatukseen Intermarium-liittoumasta epäsuotuisasti ja etenkin Oleksandr Derhachov on tuumaillut, että liittouma olisi ollut käytännössä Suur-Puola, jossa ei-puolalaisten kansallisuuksien, etenkin ukrainalaisten edut, olisivat saaneet lyhempää tikkua. Historioitsija George Sanford on kuvaillut, että Pilsudskin menettely vuoden 1926 vallankaappauksen jälkeen keskittyi lähinnä vallan sentralisointiin Pilsudskille itselleen ja Puolan itä-slaavilaisten vähemmistöjen pakko-polonisointiin. Puolan vähemmistö-sopimus oli vain paperilla eikä juurikaan pätenyt käytännössä. Puolan etnisten vähemmistöjen sorto sai monet kyseisiin vähemmistöihin kuuluvat tuntemaan suurempaa vetovoimaa separatistisia kansallismielis-ryhmittymiä kohtaan ja sai aikaan sellaisia vihamielisyyksiä puolalaisten ja vähemmistöjen välille, jotka alkaisivat elämään omaa elämäänsä Puolan jouduttua valloitetuksi vuonna 1939.

    Jo 1800-luvun jälkipuolella ajatus Puolan herättämisestä henkiin niillä rajoilla, jotka olivat määrittäneet sen ennen vuotta 1772, implikoi, että Ukrainaa, Liettuaa ja Valko-Venäjää kohdeltaisiin osana Puolaa, ei kansakuntina itsessään. Puolalais-mieliset poliitikot kohtelivat liettualaisten, ukrainalaisten ja valko-venäläisten kehittyviä kansallisuus-ideoita samalla tavoin kuin venäläis-viranomaiset puolalaisten. Arkeologiassa, joka oli ollut silloin tieteenä vasta kehittymässä, etnisiä eroja vertailtiin ns. "slaavien" ja "germaanisten kansojen" välillä, mutta tulkintoja läntisten ja itäisten alueiden "slaavien" välisistä eroista kartettiin. Adam Mickiewicz-yliopiston tutkija Wlodek Rączkowski on huomioinut: "Oliko tällä asialla jotain tekemistä sen kanssa, että tällaisten tutkimusten olisi pelätty antavan argumentointi-pohjaa liettualaisten, valko-venäläisten ja ukrainalaisten kansallisuus-pyrkimyksille? Tai ehkä kyse oli siitä, että tuntu yleisemmästä slaavilais-yhteisöstä oli vallitsevana? Näihin kysymyksiin ei löydy helposti vastausta. Tosiasia on, että venäläis-sektorin puolalaiset arkeologit tekivät yhteistyötä venäläis-arkeologien kanssa todentaakseen yhteisiä intressejään. Periaatteessa heidän tutkimuksissaan rajoituttiin tulkitsemaan tutkinnan alaisiksi saadut löydökset yleisesti slaavilaisina." Rączkowski huomioi, että läntisten ja itäisten alueiden slaavien välisten erojen huomiotta jättäminen saattoi myös liittyä pan-slaavismin ideaan.

    ...

    Analogiana Drang nach Osten-käsitteelle saksalaisten itäänpuskemisesta, joka on käsittänyt joissain historiallisissa säännöstöissä saksalaisten asuttamiset keski- ja itä-Euroopassa 1100- ja 1200-luvuilla ja teutonisten ritarien sotaretket sekä myöhemmin niiden lisäksi natsi-Saksan pahamaineisen lebensraumin tavoittelun, on olemassa myös vastaavanlainen käsite Drang nach Westen. Slaavien kolonisaatio-laajentuminen varhaiskeskiajalla Elben ja Veikselin jokien välisellä alueella germaanisten kansojen kustannuksella on tieteellisesti todennettu jo 1800-luvun jälkipuolella, vaikkakin 1. maailmansodan jälkeen ajatus puolalaisten odotetusta laajenemisesta länteen, Drang nach Westen, kiersi saksalaisten kirjailijoiden keskuudessa reaktiona Saksan itäisten alueiden ja Danzigin Käytävän menettämiseen. Wlodek Rączkowski on muistuttanut, että puolalaisille Drang nach Westen-käsite sotii totunnaisia saksalais-vastaisia stereotypioita vastaan, jotka juontuvat jo vuosisatojen taakse.

    3Äänestä

  • Jopa seikat, joiden luulisi olevan sinun narratiivillesi suotuisia, on epäilyttävästi sensuroitu. Miksi ihmeessä?

    https://web.archive.org/web/20250718162337/https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_offensiivi

    Jo muutaman päivän sisällä nimityksestään valtakunnan kansleriksi "Hitler paljasti poliittiset tavoitteensa joillekin valikoiduille Reichswehrin jäsenille. Tarkennuksissaan Hitler teki selväksi pitävänsä sotaa väistämättömänä pitemmässä juoksussa, koska hän tavoitteli 'elintilan valtaamista idästä ja sen siekailematonta saksalaistamista [Germanisierung]'. Hitlerin aikeiden paljastuksesta huolimatta varsinainen sotilaallinen suunnittelu ja visioitu taktinen ja strateginen/operationaalinen mahdollisen sodan menettely ei muuttunut välittömästi, koska Reichswehr ei ollut vielä pystyväinen täyttämään Führerin vaatimuksia" vaan asevoimien piti ensin "suurentua kooltaan, jotta ne pystyisivät toteuttamaan hyökkäysoperaatioita onnistuneesti lukumäärältään vahvoja vihollisia vastaan. Ensimmäinen askel täyttä uudelleenaseistumista kohti oli joulukuun 1933 päätös suurentaa armeijaa": "Armeija käsittäisi 300 000 miestä järjestettynä 21:een divisioonaan, jota Reichswehr oli maininnut lukuna 1920-luvulta saakka ja erityisesti Ruhrin alueen miehittyksen jälkeen."

    Ludwig Beckin visiossa Saksan armeija rakentaisi reservivoimia lähitulevaisuuden varalle kattamaan 33 kenttädivisioonaa ja 30 reservin divisioonaa. Aluksi "offensiiviset operaatiot piti jättää pois laskuista", sillä visioidun "63:n divisioonan tuli pystyä 'taistelemaan puolustussotaa useilla rintamilla jonkin verran onnistuen" kun taas "sotilasjohto selvästikin piti 63:n divisioonan armeijaa vahvuudeltaan liian kehnona toteuttamaan Hitlerin aikeet offensiivisesta sodankäynnistä strategisella tasolla, etenkin todennäköisessä kahden - tai useammankin - rintaman sodassa".

    Jozef Pilsudskin on huhuttu ehdottaneen ranskalaisille ennaltaehkäisevää invaasiota Natsi-Saksaan pian Hitlerin noustua valtaan. [Seikka, joka demonstroi miten paljon Puola varustautui Saksan uhkaan, jostain syystä jätetään tyystin pimentoon, vaikka se on erittäin tärkeä.] Historioitsijat ovat kiistäneet argumentin, että ranskalaisten torjuva vastaus ennaltaehkäisevälle sodalle Saksaa vastaan olisi pakottanut Puolan solmimaan rauhansopimuksen Saksan kanssa, siihen vedoten, että ranskalaisista tai puolalaisista diplomaattiarkistoista ei ole löytynyt mitään todistetta, että sellaista ehdotusta olisi ikinä esitetty. Historioitsijoiden huomioimana seikkana lähteeksi Pariisissa myöhään lokakuussa 1933 raportoiduille huhupuheille, että puolalaiset olisivat esittäneet ennaltaehkäisevää sotaa, osoittautui itse puolalais-lähetystö. Kyseinen puolalais-lähetystö oli tiedottanut ranskalaisille reporttereille, että Puola oli tehnyt esityksen Ranskalle ja Belgialle ennaltaehkäisevästä sodasta mutta samalla neuvotellut salaa Saksan kanssa. On jopa argumentoitu, että Pilsudski olisi ohjeistanut puolalais-lähetystöä aloittamaan huhut ennaltaehkäisevästä sodasta painostaakseen Saksaa, joka oli vaatinut Puolaa päättämään vuonna 1921 sitomansa allianssin Ranskan kanssa. TIME-lehden artikkeli lokakuulta 1933 julisti: "Tšekkoslovakialla ja Puolalla ei kummallakaan ole Saksaa reunustavilla rajoillaan ketjuittain bunkkereita kuten Ranskalla, mutta molemmilla on vahvasti linnoitettuja rajakaupunkeja ja Puolan yleisesikunta luottaa siihen, että diktaattori Pilsudskin joukot pystyvät leikkaamaan ja kyntämään tiensä Berliiniin kolmessa viikossa. Juuri nyt Euroopan raskain joukkojen massa on Puolan ja Saksan rajan molemmin puolin. Puolalaiset liittyisivät epäröimättä Ranskan rinnalle "ennaltaehkäisevään sotaan", varsinkin kun ranskalaisten komentaja on Max Weygand, "Puolan pelastaja"." Venäläis-syntyinen amerikkalainen toimittaja ja sotahistorioitsija Max Boot viittaa yleisesti 1930-lukuun esimerkkinä laajalti viitatuista tapauksista, jolloin ennaltaehkäisevässä sodassa olisi ollut järkeä, ja huomioi, että "sellainen konflikti [Natsi-Saksaa] vastaan ei edes olisi ollut oikeasti ennaltaehkäisevä, koska Hitler oli jo valmiiksi antanut casus bellin rikkomalla Versailles'n sopimusta".

    Kun Puola teki rauhansopimuksen natsien valtaan joutuneen Saksan kanssa 26. tammikuuta 1934, tämä oli ensimmäinen astinkivi paitsi Saksalle voimakkaamman armeijan kokoamiseen suotuisan poliittisen tilanteen turvin myös Hitlerille itselleen saada näyttöä sekä Saksassa diplomatiataidoistaan että kansainvälisesti merkkinä mukamas rauhanomaisista aikeistaan. [Tässä kohtaa normaalisti rauhanliikettä dissaavat alkoholistit vetävätkin umpisuolensa solmuun, kun kyse onkin siitä miksi Puola ei tehnyt ennaltaehkäisevää invaasio Natsi-Saksaan jo vuonna 1933. Epäjohdonmukaisuus on yhtä huomattava kuin naurettavakin.] Historioitsija Stephen Kotkin kertoo Puolan hallitsevissa piireissä jopa kiertäneen haaveilua Puola-Saksa-yhteishyökkäyksestä Neuvostoliittoon, mitä natsi-viranomaiset uskottelivat kylmästi.

    3Äänestä

  • Jos Puola tajusi Saksan uhan aikaisin, kuten kannattaa muistaa, ja oli vahvemmilla aseellisesti Saksaan verrattuna vielä vuonna 1933 ja silti jätti ennaltaehkäisevän invaasion Natsi-Saksaan toteuttamatta, tämä näköjään jätetään tarkoituksella pimentoon liian kiusallisena seikkana. Mutta keiden kannalta liian kiusallisena?

    Mitä muuta kerronnan kannalta kiusallista jätetään kertomatta?


    https://web.archive.org/web/20250718162337/https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_offensiivi

    Lisäksi Saksa-Puolan rauhanjulistus merkitsi Ranskan diplomaattisten allianssien heikkenemistä Saksan ympärillä, etenkin koska se oli neuvoteltu salassa, ja herätti Ranskan puolella epäilyksiä, että Puola olisi epäluotettava liittolainen.

    Genevan aseistariisumisen konferenssin epäonnistuttua tavoitteissaan ja Saksan julistettua välittömästi sen jälkeen uudelleenaseistumisen ainoaksi jäljelle jääneeksi vaihtoehdokseen, "Saksa-Puolan rauhansopimus oli pahentanut tsekkien strategista tilannetta ja sen mukaisesti käynnistänyt Tsekkoslovakialla potentiaalisten liittolaisten etsimisen".

    [Niinpä, kuinkas sitten kävikään.]

    Saksa-Puola-hyökkäämättömyysjulistus suivaannutti Tsekkoslovakian poliittisen eliitin. Tiedotus koko julistuksesta tuli vain neljä päivää sen jälkeen, kun Puolan ja Tsekkoslovakian ulkoministerit eli vastaavasti Jozef Beck ja Edvard Beneš olivat jutelleet. Beneš sanoi brittien Prahan-lähettiläälle, Joseph Addisonille, että sopimus oli "selkäänpuukotus", ja lisäsi tämän korostavan miten Puola oli "hyödytön maa", joka ansaitsisi tulla hajotetuksi uudelleen. Näihin aikoihin Benešin saivat erityisen vihaiseksi Puolan hallituksen kontrolloiman ja oikeistolaisen lehdistön lausunnot, jotka syyttivät tsekkejä puolalaisten kaltoinkohtelusta Trans-Olzan alueella. Benešiä vihastutti myös käsitys, että Puola lietsoi slovakialais-kansallismielisiä.

    Tsekit eivät enää pitäneet riittävänä Ranskan kanssa 25. tammikuuta 1924 solmittua yhteistä puolustussopimusta. Tsekit päätyivät solmimaan sopimuksen myös Neuvostoliiton kanssa 17. toukokuuta 1935.

    [Kyllä, kuinkas sitten kävikään.]

    "[Saksa-Puolan rauhansopimuksesta] huolimatta [Saksan] sotilasvoimat olivat edelleen tietoisia Puolan sotilaallisesta uhasta, mahdollisesti siitä johtuen että Puolan hallituksen lisääntynyt paine Saksaa kohtaan oli johtanut tähän poliittiseen järjestelyyn. Tämän mukaisesti sotilaallinen suunnittelu sodalle Puolaa vastaan ei päättynyt rauhansopimuksen allekirjoitukseen" vaan "Puolaa pidettiin edelleen päävihollisena, kun taas tsekkien hyökkäystä pidettiin vähemmän todennäköisenä"[, toteaa sotahistorioitsija Matthias Strohn].

    20. huhtikuuta 1934, armeijan kommentoa johtava Werner von Fritsch antoi uusia toimintaohjeita. Yksi direktiivi koski sitä miten Saksan asevoimien tulisi toimia ranskalaisten ja belgialaisten hyökätessä lännestä, toinen koski sodan puhkeamista idässä. Kirjeessään Reichswehrminister von Blombergille 9. heinäkuuta 1934 Fritsch kirjoitti asevoimien valjastamisen pohjautuvan pakostakin samanaikaisiin vihollisten liikehdintöihin lännessä ja idässä. Fritschin mukaan sodan syttyessä lännessä Saksan itäpuolen tilanne olisi niin epävarma, että Puolaa ja Tsekkoslovakiaa vastaan tulee valjastaa huomattava määrä asevoimia.

    Tsekki-Neuvostoliiton sopimus 17. toukokuuta 1935 ja Ranska-Neuvostoliiton yhteispuolustussopimus aiempaa 2. toukokuuta 1935 "herättivät Saksan sotilasvoimissa pelkoja useamman rintaman sodasta lännessä, idässä ja kaakossa". "Fritsch totesi, että 'Ranska-Venäjä-Tsekki-liitto, tietenkin, toden tosiaan implikoi meille akuuttia vaaraa. Tsekkoslovakian maantieteellisen tilanteen ansiosta venäläis-tsekki-allianssi on todellinen uhka'."

    Toisaalta historioitsija R. M. Douglas muistuttaa, että Neuvostoliitto solmi sopimuksensa Tsekkoslovakian kanssa "turvallisin mielin siinä tiedossa, että Neuvostoliitolla ja Tsekkoslovakialla ei ollut yhteistä rajaa". Sittemmin Neuvostoliitto istui käsiensä päällä koko Münchenin kriisin ajan.

    Vuoden 1938 Münchenin kriisin aikana Tsekkoslovakian kommunistipuolue, joka mukaili Moskovan alati vaihtuvia linjauksia, kehotti sudeettialueiden antifasisteja seuraamaan [tsekkoslovakialaisten] demokraattisten instituutioiden käskyjä, mutta "mitään todisteita ei ole ikinä ilmestynyt näytöksi Tsekkoslovakian kommunistipuolueen johtajan omia etuja palveleville ja uskomattomille väitteille, että Stalin sitoutui lähtemään sotaan Saksan kanssa puolustaakseen Tsekkoslovakiaa, vaikka Ranska ei tekisi samoin.

    3Äänestä

  • Entäs Puolan joutuminen kommunistimiehityksen alaiseksi ja muuttuminen Puolan Kansantasavallaksi?

    Paljolti Puolasta tehtiin etnisesti yhdenmukaisesti kommunistivallan alla, mikä jo itsessään sotii nationalistimarttyyri-propagandaa sekä iltalehti-purilaishistorian väitteitä vastaan.


    https://web.archive.org/web/20250718162337/https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_offensiivi

    Potsdamin konferenssin jälkeisinä vuosina sekä Myśl zachodnia ("länsimainen ajattelu") -koulukunnan innoittamat puolalaiset aktivistit että kommunistit pyrkivät propagandistisesti "palautetuiksi alueiksi" kutsuttujen maa-alueiden "puhdistamiseen saksalaisuudesta" ja "uudelleen-polonisointiin".

    ...

    Uuden [Puolan Kansantasavallan] viranomaiset kuten Aleksander Zawadski ja Jozef Dubiel pyrkivät pakko-polonisoimaan aiemmin saksalais-etnisiä alueita, kuten Sleesiaa. Tämä ei osoittautunutkaan niin yksinkertaiseksi tehtäväksi. Monet saksalaiseen kansallisuuteen samaistuvat etniset vähemmistöt kuten sleesialaiset, masurialaiset, kashubialaiset ja muiden "autoktonit" menivät pinnallisesti mukaan polonisointiin, mutta tekivät kaikkensa säilyttääkseen sydäntään lähellä olevan saksalais-kansallisuuden rippeet.

    [siteerausta: Norman Naimark: ”The expulsion of Germans from Poland and Czechoslovakia”, Fires of hatred: Ethnic cleansing in twentieth-century Europe, s. 135 - 136. Harvard University Press, 2001] Zawadskin, Dubielin ja muiden viranomaisten pyrkimyksiä polonisoida Sleesia ja toiset Kansan Puolan aiemmin saksalaiset osa-alueet turhautti usein sleesialaisten, masurialaisten, kashubialaisten ja muiden autoktonien jatkuva kulttuurillinen samaistuminen erityisperinteisiinsä ja -kulttuuriinsa. Monet masurialaiset pitivät rajusti kiinni saksalaisesta kansallisuudestaan. Etenkin naiset pelkäsivät, että mikäli he saisivat puolalais-kansallisuuden paperit, heidän ei enää sallittaisi nähdä sotavankileireille suljettuja "saksalaisia" aviomiehiään.

    [Norman Naimark -siteerausta:] Kauheasta sodasta huolimatta monille sleesialaisille saksalainen kulttuuri oli lähempänä sydäntä kuin puolalainen, mutta he pitivät tämän omana tietonaan voidakseen pysyä synnyinkaupungeissaan ja -kylissään. Heille paikalliset siteet olivat kansallisia vahvempia, oli kyse sitten puolalaisesta tai saksalaisesta kansallisuudesta. He tiesivät hyvin, että Saksan miehitettyjen vyöhykkeiden olot olivat viheliäisempiä kuin Puolan; jos heidät voitiin vahvistaa puolalaisiksi, sitten sleesialaiset, jopa Saksan kansakuntaan samaistuvat, myöntyivät polonisaatioon muodollisesti.

    [Norman Naimark -siteerausta:] Monet sleesialaiset pelkäsivät puolalaisia maan keskustan seudulta ja tunsivat vieraantuneensa puolalaisista, jotka olivat juuri saapuneet idästä. Molemmat ryhmät kohtelivat sleesialaisia halventavasti. Itse asiassa puolalais-viranomaisten sortotoimet saivat sleesialaiset joskus tuntemaan vielä enemmän läheisyyttä saksalaisia kohtaan, vaikka useimpia ei kiinnostanut asua itse Saksassa. Asioita ei selvästikään auttanut yhtään se, että monet sleesialaiset ajettiin kodeistaan ja lähetettiin eristysleireille ennen kuin heidät pääteltiin "vahvistukseen" sopiviksi. "On kivulias tosiasia", Zawadski kirjoitti, että "saksalaisten karkottamiseen uudelleen haltuunotetuista maista" liittyi myös monen puolalaisen vangitsemista siirtoleireille, jotka taitavat puolankieltä ja "pitävät nyt itseään puolalaisina". Zawadski tunnisti, että sleesialaisia kohdeltiin tällä tavoin, koska äskettäin saapuneet puolalaiset halusivat heidän maansa ja kotinsa. Sleesialaisten kesken katkeruus ja närä ulkopuolisia kohtaan ilmeni jatkuvalla saksankielen käytöllä kotona ja, lopulta 1970- ja 1980-luvuilla, laajalti levinneillä hakemuksilla muuttaa länsi-Saksaan.

    [Norman Naimark -siteerausta:] Syyskuussa 1947, kolme vuotta sen jälkeen kun saksalais-vastaiset lait oli otettu Sleesiassa käyttöön, Zawadskia edelleen ärsytti saksan kielen runsas käyttö niin kaduilla kuin yksityistiloissa sen kieltävistä lakisäädöksistä huolimatta. Hän ehdotti tuoreemman hyökkäyskannan saksankieltä vastaan, johon lukeutuisi ihmisten koteihin tunkeutuminen poistamaan saksankieli albumien kirjoituksista, kuvista, seinävaatteista ja kalentereista. Oli erityisen kivuliasta, hän huomioi, että puolalaiset (oikeastaan sleesialaiset) perheet jatkoivat saksankielisen kirjoituksen sietämistä kuolleiden perheenjäsenten hautakivillä. [/siteerauksen loppu]

    3Äänestä

  • Puolan Kansantasavalta oli kaikesta huolimatta paljon enemmän ruikuttelevien etnonationalisti-marttyyrien mieleen kuin nämä kehtaisivat myöntääkään.


    https://web.archive.org/web/20250718162337/https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolan_offensiivi

    Neuvostoliiton miehittämässä Puolassa oli kiellettyä korostaa Puolan, Valko-Venäjän ja Ukrainan välisiä etnisiä ja kulttuurillisia eroja, olivat ne historiallisia tai senhetkisiä. Luodessaan keski-Euroopan sosialististen maiden liittouman Neuvostoliitto ammensi 1800-luvun jälkipuoliskon pan-slaavismin ideasta. Puolassa tunnustettiin, että "kansallinen taide rajoittuu yksinomaan 1800-luvun maalaukseen ja kansantaiteeseen" ja sotien välisen ajan taiteelle käännettiin selkä.

    Arkeologisten tutkimusten tehtäväksi tuli todistaa, että Puolalla oli historiallinen oikeus "takaisin saatuihin alueisiin" kuten Sleesiaan, Pomeraniaan ja Masuriaan. Kommunisti-viranomaiset antoivat valmiisti rahaa arkeologisia tutkimus-projekteja varten, jotka vahvistaisivat 800-luvulta 1000-luvulle ajoittuneiden pikkukaupunkien puolalaisen luonteen. Haluttiin edistää käsitystä, että puolalaiset olisivat historiallisesti kehittäneet valtiollisen hallitusmuodon täysin itsenäisesti kansainvälisistä kehityksistä kun taas germaaniset heimot olisivat pystyneet luomaan maansa (eli Saksan) vain kehittyneiden valtioiden, kuten Italian ja Ranskan, suuren vaikutusvallan avulla. Koulujen historiankirjoissa arkeologisista löydöksistä mainintaa sai esi-slaavilainen Biskupinin linnoitus-setlementti. Mitä tuli näkemyksiin esi-slaaveista, näkemykset slaavien läsnäolosta Oder- ja Bug- (tai jopa Dnieper-)jokien välillä toiselta vuosituhannelta ennen ajanlaskun alkua saivat tunnustusta ja niitä levitettiin suoraan 2. maailmansodan päätyttyä. Kommunisti-vallan alla teollistuneen Nowa Hutan alueella on säilynyt tähänkin päivään asti Wanda-röykkiöksi kutsuttu monumentti, salaperäinen keinotekoinen kukkula, joka on ajoitettu Puolaa edeltävälle ajalle, todennäköisesti 600- tai 700-luvulle. On epävarmaa mikä tarkoitus Wanda-röykkiöllä on, mutta perinteisen kuulopuheen sinne olisi haudattu myyttinen Wanda-niminen Krakovan ruhtinatar.

    ...

    Veistosten luomuksista oli esillä tärkeimpien puolalaisten taiteilijoiden, erityisesti Xawery Dunikovskin ja hänen oppilaidensa, töitä. Sotaa edeltäneiden saavutustensa ansiosta Dunikovski pysyi pitkälti itsenäisenä, vaikka hänen on korostettu myös kannattaneen sosialismin käyttöönottoa Puolassa. Palautettujen Alueiden Näyttelyssä vuonna 1948 Wrocławissa Dunikovski esitteli Työläisten pään ja neljä allegorista veistosta, jotka esittivät kaivostyöläistä, terästyöläistä, maanviljelijää ja sleesialais-naista lapsen kanssa. Nämä oli suunniteltu koristamaan Sleesian Kapinallisten Muistomerkkiä Pyhän Annan vuoren huipulla.

    Osana uusia teollistumis-suunnitelmia rakennettu Nowa Hutan terästehdas oli niin valtava, että se tarvitsi täysin uuden kaupungin työntekijöiden asuttamiseen. Kylät, kuten Grębałów, Mogiła ja Pleszów, joiden historia ulottui jopa 1200-luvulle, sekä niiden perinteinen maataloudellinen elämäntapa pakotettiin väistymään suuren teollisuuden tieltä. Valtio vei monilta asukkailta maatilat pakko-kansallistamisen toimenpiteenä ilman korvausta.

    Paweł Jagło Krakovan kaupungin historiallisesta museosta ... sanoo syiden tehtaan sijaintiin olleen käytännöllisiä:

    [siteeraus:] Jos kommunistit olisivat myytoksen mukaisesti halunneet rakentaa Nowa Hutan päästäkseen krakovalais-älymystön ihon alle, he olisivat rakentaneet sen Grzegórzkin tai Podgórzen alueelle, lähelle pääaukiota. Todelliset syyt olivat täysin erilaisia, teknisempiä (…). Valimotuotteiden jäähdyttämiseen tarvittavan veden läheisyys. Luonnonvarojen läheisyys, musta kivihiili Ylä-Sleesiassa ja rautamalmit, jotka oli tarkoitus tuoda "veljellisen" Ukrainan Kryvyi Rihistä (…). Myös Krakovan läheisyys, uuden tehtaan intellektuellinen tukikohta. Kaiken tämän vuoksi Nowa Huta rakennettiin sinne, missä se oli (…) laajalla, tasaisella alueelle, joka oli täydellinen suuren uuden tehtaan rakentamiseen. [/siteeraus]

    Nowa Hutan kaupunkikonseptia oli valmistelemassa mm. professori Stanisłav Juchnovicz. Juchnovicz muisteli vuoden 2008 ryhmäjulkaisussa Nowa Huta: Przeszłość i Wizja (englanniksi Nowa Huta: Past & Vision), että Varsovan teknillisestä yliopistosta valmistuneen, kaupungin pääarkkitehdiksi nimetyn Tadeusz Ptaszyckin suunnittelutiimiin kuului "Lvivissä sotineita Kotiarmeijan sotilaita, Varsovan kansannousuun osallistuneita ja sotilaita kenraali Andersin armeijasta". Marek Kępa on huomioinut, että "Nämä sotataustat ... ovat itse asiassa melko yllättäviä, kun ottaa huomioon vastuun, jonka uusi hallitseva valta oli antanut tälle ryhmälle. Kommunistit pitivät usein ihmisiä, jotka ovat taistelleet Puolan vapauden puolesta, uhkana hallintolleen". Juchnovicz itse on kommentoinut ryhmästä, johon hän kuului: "On vaikea uskoa, että ensimmäisten niin-sanottujen sosialisti-kaupunkien rakentajilla oli sellaista taustaa."

    3Äänestä

  • Länsimaat valehtelevat hampaat suustaan. Ne itse olivat syyllisiä sotaan ja Puola pantiin se aloittamaan

    Äänestä

Tämä on asia, josta pitäisi keskustella paljon enemmän. Venäjän osuus toisen maailmansodan aloittamisessa.

Äänestä
  • Tästä pitäisi Putinin mieliksi puhua laajasti ja lakkaamatta.

    Äänestä

Sieltä se Putinin natsismi kumpuaa.

Äänestä

Suomen osaltahan toisen maailmansodan aloitti Neuvostoliitto hyökätessään 30. marraskuuta 1939 Suomeen.

Äänestä

Historiasta tiedämme myös, että Venäjä aloitti myös ensimmäisen maailmansodan.

Äänestä
  • Ja nykyisyydestä tiedämme, että sinä olet dementoitunut vanhus😂

    2Äänestä

  • Teki salaisen liikekannallepanon,jonka selvittyä Saksan oli pakko julistaa sota. Ihan faktaa. Trotski psljasti asiakirjoja

    Äänestä

  • Anonyymi00009 kirjoitti:

    Ja nykyisyydestä tiedämme, että sinä olet dementoitunut vanhus😂

    Trollit eivät tunne asiakirjoja.😆

    1Äänestä

  • Anonyymi00010 kirjoitti:

    Teki salaisen liikekannallepanon,jonka selvittyä Saksan oli pakko julistaa sota. Ihan faktaa. Trotski psljasti asiakirjoja

    HeHe ja se liikekannallepano oli niin salainen, että Venäjän Tsaari Nikolai Toisen piti siitä varta vasten kertoa serkulleen Saksan Keisari Wilhelm toiselle, muutenhan tämä ei varmaan olisi siitä tiennytkään 😜

    Äänestä

  • Anonyymi00010 kirjoitti:

    Teki salaisen liikekannallepanon,jonka selvittyä Saksan oli pakko julistaa sota. Ihan faktaa. Trotski psljasti asiakirjoja

    Aivan oikein, mutta liikekannallepano ei ollut salainen, vaan aluksi Venäjän armeijan osittainen liikekannallepano muutettiin täysimittaiseksi liikekannallepanoksi.

    Saksa reagoi Venäjän liikenkannallepanoon ultimaattumilla. Saksa vaati perumaan määräaikaan mennessä Venäjän armeijan liikekannepanon. Vastausta ei tullut, joten Saksa julisti sodan.

    Äänestä

  • Anonyymi00008 kirjoitti:

    Aivan oikein, mutta liikekannallepano ei ollut salainen, vaan aluksi Venäjän armeijan osittainen liikekannallepano muutettiin täysimittaiseksi liikekannallepanoksi.

    Saksa reagoi Venäjän liikenkannallepanoon ultimaattumilla. Saksa vaati perumaan määräaikaan mennessä Venäjän armeijan liikekannepanon. Vastausta ei tullut, joten Saksa julisti sodan.

    Ei tosiaankaan ollut mikään salainen liikekannallepano:

    Willy –Nicky-kirjeenvaihto oli sarja kirjeitä ja sähkeitä, joita Saksan keisari Vilhelm II ja Venäjän keisari Nikolai II välittivät vuodesta 1894 ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1914 johtaneisiin päiviin .

    Willy-Nicky-sähkeet koostuvat kymmenen viestin sarjasta, jotka Wilhelm ja Nikolai lähettivät sähköisesti 29., 30. ja 31. heinäkuuta sekä 1. elokuuta 1914. [ 2 ] Niiden lähde on Saksan valkoinen kirja , [ 3 ] [ 4 ] [ 5 ] [ 6 ] virallisten asiakirjojen pamfletti, joka julkaistiin Saksan hallituksen kannan perustelemiseksi sodan puhkeamisen jälkeen. [ 7 ] Termi "Willy-Nicky-sähkeet" on johdettu teoksesta Willy-Nicky-kirjeenvaihto , Herman Bernsteinin vuonna 1918 julkaiseman kirjan nimi , joka paljasti kahden keisarin välisen henkilökohtaisen sähkeenvaihdon kesäkuun 1904 ja elokuun 1907 välisenä aikana. [ 8 ]

    Sähkeet alkavat Nikolain vetoomuksella Vilhelmille, että tämä yrittäisi pysäyttää ensimmäiseen maailmansotaan johtaneet vakavat tapahtumat. Ote (29. heinäkuuta 1914, klo 1.00):

    Näen pian, että minut valtaa minulle asetetun paineen alla ja joudun ryhtymään äärimmäisiin toimiin, jotka johtavat sotaan. Jotta voisit välttää tällaisen onnettomuuden kuin eurooppalaisen sodan, pyydän sinua vanhan ystävyytemme nimessä tekemään kaikkesi estääksesi liittolaisiasi menemästä liian pitkälle. Nicky.

    Lopulta kirjeenvaihto vaihtaa sävyä ja kaksi johtajaa varoittavat toisiaan lähestyvästä mobilisaatiosta, joka johtuu heistä riippumattomista tekijöistä, mutta säilyttävät ajatuksen, että mobilisaatio ei tarkoita sotaa. Ote viimeisestä sähkeestä (1. elokuuta 1914):

    Välitön myöntävä, selkeä ja erehtymätön vastaus hallitukseltanne on ainoa keino välttää loputon kurjuus. Ennen kuin olen saanut tämän vastauksen, en valitettavasti voi keskustella sähkeenne aiheesta. Itse asiassa minun on pyydettävä teitä välittömästi käskemään joukkojanne olemaan missään nimessä luvattomasti ylittämättä rajojamme . Willy

    Sotaa käyvien maiden edustajat keskustelivat sähkeistä sodan aikana [ 9 ] [ 10 ] [ 11 ] Pariisin rauhankonferenssissa [ 12 ] [ 13 ] [ 14 ] ja sotien välisenä aikana [ 15 ] [ 16 ] ja sen jälkeenkin. [ 17 ] [ 18 ] [ 19 ] Viime vuosina akateemiset historioitsijat ovat arvioineet vaihtoa uudelleen. [ 20 ] [ 21 ] [ 22 ] He kiinnittivät erityistä huomiota Nikolain 29. heinäkuuta 1914 kello 20.20 päivättyyn sähkeeseen:

    Kiitos sovittelevasta ja ystävällisestä sähkeestänne. Kun taas suurlähettiläänne tänään ministerilleni esittämä virallinen viesti välitettiin aivan eri sävyllä. Pyydän teitä selittämään tämän eroavuuden! Olisi oikein antaa Itävalta-Serbian [ sic ] -ongelma Haagin konferenssin ratkaistavaksi. Luota viisauteenne ja ystävyyteenne. Rakastava Nicky.

    Tässä sähkeessä, 29. heinäkuuta 1914, Nikolai ehdotti Itävalta-Serbian ongelman alistamista Haagin konferenssiin ( Haagin tuomioistuimeen ) – Wilhelm ei käsitellyt tätä myöhemmässä sähkeessään. James M. Beckin [ 23 ] mukaan Saksan ulkoministeriö jätti tämän sähkeen pois julkaistessaan Wilhelmin ja Nikolain välisen kirjeenvaihdon. Sen jälkeen , kun Venäjän hallitus julkaisi tämän sähkeen 31. tammikuuta 1915 virallisessa lehdessä Governmental Herald , Saksan ulkoministeriö selitti pitävänsä sähkettä liian "merkityksetöntä". Sitä vastoin Venäjän ulkoministeriö ( Sergei Sazonov ) sekä Ranskan Venäjän-suurlähettiläs ( Maurice Paléologue ) pitivät sähkettä erittäin tärkeänä. [ 24 ] Paléologue, Beck ja jotkut muut kirjoittajat syyttivät Wilhelmiä siitä, ettei hän ollut tukenut Nikolain ehdotusta Itävalta-Serbian ongelman alistamisesta Haagin tuomioistuimeen soviteltavaksi ja siten luopunut mahdollisuudesta ratkaista ongelma rauhanomaisesti.

    Vilhelmin ja Nikolain välinen "sähkeviestien tulva" [ 25 ] johti Venäjän yleisen liikekannallepanon peruuttamiseen Nikolain toimesta 29. heinäkuuta, mutta Sazonovin painostuksesta se jatkettiin kaksi päivää myöhemmin [ 18 ] [ 19 ] [ 20 ] , ja 1. elokuuta 1914 sekä Saksa että Venäjä joutuivat sotaan.

    https://en.wikipedia.org/wiki/Willy–Nicky_correspondence

    Äänestä

  • Anonyymi00016 kirjoitti:

    Ei tosiaankaan ollut mikään salainen liikekannallepano:

    Willy –Nicky-kirjeenvaihto oli sarja kirjeitä ja sähkeitä, joita Saksan keisari Vilhelm II ja Venäjän keisari Nikolai II välittivät vuodesta 1894 ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1914 johtaneisiin päiviin .

    Willy-Nicky-sähkeet koostuvat kymmenen viestin sarjasta, jotka Wilhelm ja Nikolai lähettivät sähköisesti 29., 30. ja 31. heinäkuuta sekä 1. elokuuta 1914. [ 2 ] Niiden lähde on Saksan valkoinen kirja , [ 3 ] [ 4 ] [ 5 ] [ 6 ] virallisten asiakirjojen pamfletti, joka julkaistiin Saksan hallituksen kannan perustelemiseksi sodan puhkeamisen jälkeen. [ 7 ] Termi "Willy-Nicky-sähkeet" on johdettu teoksesta Willy-Nicky-kirjeenvaihto , Herman Bernsteinin vuonna 1918 julkaiseman kirjan nimi , joka paljasti kahden keisarin välisen henkilökohtaisen sähkeenvaihdon kesäkuun 1904 ja elokuun 1907 välisenä aikana. [ 8 ]

    Sähkeet alkavat Nikolain vetoomuksella Vilhelmille, että tämä yrittäisi pysäyttää ensimmäiseen maailmansotaan johtaneet vakavat tapahtumat. Ote (29. heinäkuuta 1914, klo 1.00):

    Näen pian, että minut valtaa minulle asetetun paineen alla ja joudun ryhtymään äärimmäisiin toimiin, jotka johtavat sotaan. Jotta voisit välttää tällaisen onnettomuuden kuin eurooppalaisen sodan, pyydän sinua vanhan ystävyytemme nimessä tekemään kaikkesi estääksesi liittolaisiasi menemästä liian pitkälle. Nicky.

    Lopulta kirjeenvaihto vaihtaa sävyä ja kaksi johtajaa varoittavat toisiaan lähestyvästä mobilisaatiosta, joka johtuu heistä riippumattomista tekijöistä, mutta säilyttävät ajatuksen, että mobilisaatio ei tarkoita sotaa. Ote viimeisestä sähkeestä (1. elokuuta 1914):

    Välitön myöntävä, selkeä ja erehtymätön vastaus hallitukseltanne on ainoa keino välttää loputon kurjuus. Ennen kuin olen saanut tämän vastauksen, en valitettavasti voi keskustella sähkeenne aiheesta. Itse asiassa minun on pyydettävä teitä välittömästi käskemään joukkojanne olemaan missään nimessä luvattomasti ylittämättä rajojamme . Willy

    Sotaa käyvien maiden edustajat keskustelivat sähkeistä sodan aikana [ 9 ] [ 10 ] [ 11 ] Pariisin rauhankonferenssissa [ 12 ] [ 13 ] [ 14 ] ja sotien välisenä aikana [ 15 ] [ 16 ] ja sen jälkeenkin. [ 17 ] [ 18 ] [ 19 ] Viime vuosina akateemiset historioitsijat ovat arvioineet vaihtoa uudelleen. [ 20 ] [ 21 ] [ 22 ] He kiinnittivät erityistä huomiota Nikolain 29. heinäkuuta 1914 kello 20.20 päivättyyn sähkeeseen:

    Kiitos sovittelevasta ja ystävällisestä sähkeestänne. Kun taas suurlähettiläänne tänään ministerilleni esittämä virallinen viesti välitettiin aivan eri sävyllä. Pyydän teitä selittämään tämän eroavuuden! Olisi oikein antaa Itävalta-Serbian [ sic ] -ongelma Haagin konferenssin ratkaistavaksi. Luota viisauteenne ja ystävyyteenne. Rakastava Nicky.

    Tässä sähkeessä, 29. heinäkuuta 1914, Nikolai ehdotti Itävalta-Serbian ongelman alistamista Haagin konferenssiin ( Haagin tuomioistuimeen ) – Wilhelm ei käsitellyt tätä myöhemmässä sähkeessään. James M. Beckin [ 23 ] mukaan Saksan ulkoministeriö jätti tämän sähkeen pois julkaistessaan Wilhelmin ja Nikolain välisen kirjeenvaihdon. Sen jälkeen , kun Venäjän hallitus julkaisi tämän sähkeen 31. tammikuuta 1915 virallisessa lehdessä Governmental Herald , Saksan ulkoministeriö selitti pitävänsä sähkettä liian "merkityksetöntä". Sitä vastoin Venäjän ulkoministeriö ( Sergei Sazonov ) sekä Ranskan Venäjän-suurlähettiläs ( Maurice Paléologue ) pitivät sähkettä erittäin tärkeänä. [ 24 ] Paléologue, Beck ja jotkut muut kirjoittajat syyttivät Wilhelmiä siitä, ettei hän ollut tukenut Nikolain ehdotusta Itävalta-Serbian ongelman alistamisesta Haagin tuomioistuimeen soviteltavaksi ja siten luopunut mahdollisuudesta ratkaista ongelma rauhanomaisesti.

    Vilhelmin ja Nikolain välinen "sähkeviestien tulva" [ 25 ] johti Venäjän yleisen liikekannallepanon peruuttamiseen Nikolain toimesta 29. heinäkuuta, mutta Sazonovin painostuksesta se jatkettiin kaksi päivää myöhemmin [ 18 ] [ 19 ] [ 20 ] , ja 1. elokuuta 1914 sekä Saksa että Venäjä joutuivat sotaan.

    https://en.wikipedia.org/wiki/Willy–Nicky_correspondence

    Hyviä huomioita keisareiden viestinvaihdosta.

    Lopun toteamus Venäjän ulkoministeri Sazonovin toiminnasta ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaikka tälaista tarinaa joskus esitetää, että ulkoministeri olisi painostanut keisari Nikolai kakkosen liikekannallepanoon. Keisari teki päätöksen ihan itse tietoisena sen suuresta merkityskestä sotaan johtavassa kehityskulussa. Sazonov vain myötäili keisarin kantaa asiassa.

    Äänestä

  • Anonyymi00008 kirjoitti:

    Aivan oikein, mutta liikekannallepano ei ollut salainen, vaan aluksi Venäjän armeijan osittainen liikekannallepano muutettiin täysimittaiseksi liikekannallepanoksi.

    Saksa reagoi Venäjän liikenkannallepanoon ultimaattumilla. Saksa vaati perumaan määräaikaan mennessä Venäjän armeijan liikekannepanon. Vastausta ei tullut, joten Saksa julisti sodan.

    Osittainen lkp lienee jotain uuhaata, sillä sellaiseen ei kai ollut edes suunnitelmia. Tosiasiassa oli kyseessä täysi lkp

    Äänestä

  • Anonyymi00024 kirjoitti:

    Osittainen lkp lienee jotain uuhaata, sillä sellaiseen ei kai ollut edes suunnitelmia. Tosiasiassa oli kyseessä täysi lkp

    Osittainen liikekannallepano oli keisari Nikolai kakkosen oma idea. Hän halusi valmistautua sotaan Itävalta-Unkaria vastaan ilman, että uhkaisi samalla Saksaa mitenkään. Venäjällä oli tiedossa, miten Saksan hallitus tulisi suhtautumaan täyteen liikekannallepanoon "sodan julistuksena".

    Venäjän armeijan ylijohto piti osittaista liikekannallepano riskinä Venäjälle, sillä Venäjä ei voisi puolustautua Saksaa vastaan riittävästi sellaisella toimenpiteellä, jos Saksa kuitenkin päättäisi hyökätä Venäjälle. Niinpä keisaria kehotettiin harkitsemaan uudestaan asiaa, mikä johti siihen, että keisari peruutti liikekannallepanon ensiksi ja sitten parin päivän päästä määräsi täyden liikekannallepanon.

    Äänestä

  • Anonyymi00023 kirjoitti:

    Osittainen liikekannallepano oli keisari Nikolai kakkosen oma idea. Hän halusi valmistautua sotaan Itävalta-Unkaria vastaan ilman, että uhkaisi samalla Saksaa mitenkään. Venäjällä oli tiedossa, miten Saksan hallitus tulisi suhtautumaan täyteen liikekannallepanoon "sodan julistuksena".

    Venäjän armeijan ylijohto piti osittaista liikekannallepano riskinä Venäjälle, sillä Venäjä ei voisi puolustautua Saksaa vastaan riittävästi sellaisella toimenpiteellä, jos Saksa kuitenkin päättäisi hyökätä Venäjälle. Niinpä keisaria kehotettiin harkitsemaan uudestaan asiaa, mikä johti siihen, että keisari peruutti liikekannallepanon ensiksi ja sitten parin päivän päästä määräsi täyden liikekannallepanon.

    Pyörät pyörivät koko ajan täysillä siis

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Venäjällä tätä asiaa ei mielellään muistella, mutta muualla se muistetaan!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu