Yliedustus

Ihmetteletkö vakavissasi? Epäilen. Lähestulkoon analfabeettien on kovin vaikea kouluttautua lentokapteeniksi, kirurgiksi tai edes sosionomiksi. Eipä silti, olen tavannut romaneita, joilla on erittäin hyvät valmiudet opiskella, lukea kirjallisuutta ja tuottaa virheetöntä tekstiä. Vastaavasti olen nähnyt valtaväestön nuoria, joilta nämä valmiudet puuttuvat jokseenkin kokonaan. Ensimmäinen edellytys korkeammalle koulutukselle on peruskoulun ja lukion suorittaminen - edustipa oppilas mitä etnistä ryhmää tahansa.

Onhan se nyt ihan ymmärrettävää että pahoittavat mielensä tilastotiedoista kun ovat niissä yliedustettuina. Kyllä nuo itsekkin tietävät ongelmistaan ja siitä mikseivät juuri koskaan sopeudu minnekkään Euroopassa ja miksi ovat usein yliedustettuina kaikessa pahanteossa. Esittävät kyllä sitten tyhmää ja uhriutuvat syrjinnästä jos asian yrittää ottaa puheeksi ja kehottaa heitä itsekritiikkiin.

"KOULUTUKSELLINEN murros on käynnissä. Romaniväestön koulutustaso ja arvostus opintoja kohtaan ovat merkittävässä kasvussa, mikä näkyy erityisesti nosteena korkeakoulutukseen hakeutumisessa. Tätä myönteistä kehitystä vauhdittaa osaltaan valtakunnallinen Diakonia-ammattikorkeakoulun hallinnoima Romako-hanke, jossa Tampereen ammattikorkeakoulu toimii osatoteuttajana.

Vaikka romanien koulutushistoria on pääväestöön verrattuna lyhyt ja polut ovat lähihistorian eri tekijöistä johtuen olleet rikkonaisia, akateeminen sukupolvi on vihdoin noussut. Meillä on esikuvina tohtoreita, kuten kasvatustieteen tohtori Henry Hedman, nokialaislähtöinen valtiotieteiden tohtori Marko Stenroos, yhteiskuntatieteiden tohtori Sarita Friman-Korpela. Esimiesasemassa olevien romaninaisten esikuvilla on ollut merkittävä vaikutus romaninaisten parissa. Kyse ei ole vain akateemisuuden korostamisesta, vaan siitä, että koulutus ja ammattiin valmistuminen nähdään nyt todellisena juhlan paikkana.

Toimiessani Rikosseuraamuslaitoksen ympäristössä näen läheltä syrjäytymisen ja päihdeongelmien karut vaikutukset nuorten elämässä. Romaniyhteisön sisällä on nähtävissä jakautumista, alakulttuurien muodostumisia ja ylisukupolvista syrjäytymistä. Tämä on osa todellisuutta.

Faktaa on kuitenkin sitkeä pyrkimys yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistamiseen. Osaltaan muutoksesta kertoo myös, että viime kuntavaaleissa romaneja oli valtakunnallisesti ehdokkaina ennätysmäärä eri puolueissa. Myös Nokialta löytyy monia hienoja romanien onnistumistarinoita työllisyyden poluilta. Lukisin mielelläni näitä asenteita muokkaavia kasvutarinoita myös mediasta, mutta valitettavasti iltapäivälehtien palstoilla ongelmat myyvät edelleen paremmin.

Kohtaamme turhauttavan paradoksin: kouluttautumiseen kannustetaan, mutta käytännön tasolla romanitaustaisen voi olla vaikea saada opiskeluharjoittelupaikkaa. Opintoihin sitoutuneen nuoren polku voi katketa rakenteellisiin esteisiin. Samaan aikaan, kun yhteiskunta peräänkuuluttaa osallisuutta rekrytointiprosessit saattavat pysähtyä ennakkoluuloihin ja sukunimeen. Tämä ei ole rasismikortin heilauttamista, sillä kortilla ei ovet aukea, tarvitaan kahden suuntaista vaikuttamista romanien ja työnantajien välisissä verkostoissa.

KOULUTUS on lupaus paremmasta, mutta tutkinto yksin ei riitä, jos vastassa on suljettu ovi. Sinä – työnantaja tai rekrytoija – voit vaikuttaa siihen, että koulutus avaa aitoja näköaloja tulevaisuuteen."

Lähde: https://www.aamulehti.fi/lukijalta/art-2000011927614.html

23.3.2022

Kuusi faktaa Suomen romanien koulutuksesta

Romanien koulutustaso kasvaa kohisten, ja romaniopiskelijat ovat tuttu näky Diakonia-ammattikorkeakoulun käytävillä. Vielä riittää työtä romanien koulutustietoisuuden, työnantajien asenteiden ja opiskelijoiden itseluottamuksen saralla.
1. Koulutustaso kasvaa nopeasti

Säännöllinen ja virallinen koulutus yleistyi Suomen romanien keskuudessa 1970-luvulla, samalla kun he siirtyivät pysyviin asuntoihin. Vielä viisikymmentä vuotta sitten luku- ja kirjoitustaidottomuus oli tavanomaista. Nykyisin yli 80% romaninuorista saa peruskoulun päättötodistuksen, ja valtaosa jatkaa suoraan 2. asteen opintoihin. Koulutusloikka muutaman sukupolven aikana on siis ollut valtava, ja nyt Suomesta löytyy romanitaustaisia lääkäreitä, opettajia ja yliopistotutkijoita. Suuressa kuvassa korkeakoulutus on kuitenkin vasta yleistymässä, ja koskettaa erityisesti suurten kaupunkien romaniväestöä.

2. Heikko itseluottamus oppijana

Mitä ikääntyneemmästä väestöstä on kyse, sitä rikkonaisempia koulutuspolut usein ovat. Myös kiusaamiskokemukset ja ulkopuolisuuden tunne kouluaikana ovat yleisiä. Usein romanitaustaisella opiskelijalla on taitoihinsa ja kehittymismahdollisuuksiinsa nähden epärealistisen heikko itseluottamus oppijana. Käsitys omasta kyvykkyydestä kasvaa positiivisten kokemusten myötä, ja heijastuu myös lähipiiriin.

3. Mahdollisuuksia ei osata aina yhdistää itseen

Peruskoulussa ja toisella asteella tarjotaan paljon tietoa jatko-opiskelumahdollisuuksista. Romaninuoren lähipiirissä ei kuitenkaan aina ole tietoa ja kokemusta koulutuksesta, joten nuori ei välttämättä osaa yhdistää mahdollisuuksia itseensä. Sen vuoksi koulutusalan ammattilaiset ovat avainasemassa – heidän kannustuksellaan sekä opiskelijan taitojen ja mahdollisuuksien sanoittamisella voi olla ratkaiseva merkitys romaniopiskelijan tulevaisuudelle. Monet romanit harmittelevat jälkikäteen, ettei heiltä koulussa vaadittu samaa kuin muilta, tai ettei kukaan aikuinen hoksannut kannustaa heitä vaikkapa lukioon. Toisaalta romanivanhempien keskuudessa on nähtävissä kasvavaa koulutustietoisuutta ja -myönteisyyttä.

4. Pääväestöstä poikkeava elämänkaari heijastuu opintoihin

Suomalaisen pääväestön kulttuurissa on tapana lukea ensin ammatti ja työllistyä, ja pohtia perheen perustamista vasta sen jälkeen. Suomessa perheellistytäänkin keskimäärin 30 vuoden paikkeilla. Romanikulttuurissa sen sijaan on tyypillistä, että nuori muuttaa pois kotoa sopivan kumppanin löydyttyä, ja perhe voidaan hyvinkin perustaa jo kymmenen vuotta pääväestöä aiemmin. Samalla opinnot jäävät monesti tauolle. Usein ammatillisen tutkinnon suorittajista erityisesti naiset ovat olleet ensin muutamia vuosia kotona hoitamassa pieniä lapsiaan. Molemmissa tavoissa on epäilemättä omat hyötynsä!

5. Korkeakoulutetut ovat usein sosionomeja

Romako-hankkeen noin kolmestakymmenestä korkeakouluopinnoista kiinnostuneesta romanista yhtä lukuun ottamatta kaikki tähtäävät sosionomeiksi tai sosionomi-diakoneiksi. Tilanne on romanikoulutuksen kentällä tyypillinen. Ala työllistää hyvin, ja moni kokee hallitsevansa sosionomin työssä vaadittavat asiakaspalvelutaidot kuin luonnostaan. Usein opiskelijaa ohjaa myös hengellinen kutsumus auttaa lähimmäisiään. Valitettavasti sosionomin opintoihin päädytään toisinaan myös sen vuoksi, että opiskelija on kokemustensa myötä menettänyt uskonsa työllistyä muualla kuin sosiaali- ja terveysalalla.

6. Harjoittelupaikat pullonkaulana

On yleistä, että romanien haasteet löytää harjoittelupaikkoja alkavat jo 9. luokan TET-harjoittelussa. Ei ole tavatonta, että aikuisena romani vaihtaa nimensä vaikkapa Matti Virtaseksi parantaakseen työllistymismahdollisuuksiaan, yleensä menestyksekkäästi. Toistuvilla ja yhteisön kollektiivisilla torjutuksi tulemisen kokemuksilla on ymmärrettävästi vaikutuksia opiskelumotivaatioon. Sama toimii myös toisin päin: kun opiskelija menestyy hyvin ja saa nopeasti työpaikan, se lisää lähipiirin intoa hakeutua samankaltaisten opintojen pariin. Romako-hankkeessa on parhaillaan rakenteilla työnantajapooli eli hakupalvelu, josta romanitaustaiset opiskelijat ja ammattilaiset voivat etsiä itselleen potentiaalisia työnantajia.

Lähde: https://romako.diak.fi/kuusi-faktaa-suomen-romanien-koulutuksesta/