Suurin on rakkaus
1.Korinttolaiskirje 13
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. [1. Kor. 12:8,9 | Matt. 17:20]
3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, [1. Piet. 4:8]
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, [Room. 13:10; 1. Kor. 10:24,33; Fil. 2:4]
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. [2. Joh. 1:4; 3. Joh. 1:4]
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. [Sananl. 10:12]
8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, [1. Kor. 8:2]
10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa. [Ef. 4:13]
11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. [1. Kor. 8:3; 2. Kor. 3:18; 1. Joh. 3:2]
13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. [1. Tess. 5:8]
1.Korinttolaiskirje 13
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. [1. Kor. 12:8,9 | Matt. 17:20]
3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, [1. Piet. 4:8]
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, [Room. 13:10; 1. Kor. 10:24,33; Fil. 2:4]
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. [2. Joh. 1:4; 3. Joh. 1:4]
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. [Sananl. 10:12]
8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, [1. Kor. 8:2]
10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa. [Ef. 4:13]
11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. [1. Kor. 8:3; 2. Kor. 3:18; 1. Joh. 3:2]
13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. [1. Tess. 5:8]
Vastaukset 18
Vanhimmat
Nyt voitkin jatkaa taas rauhassa herjaamista.
Käräjille tuollaista Raamatun lainaamisesta pitäisi joutua kun aiheuttaa noilla sydänpysähdyksiä.
Että muka rakkautta. PYh ja pyh.
Pakkohan sitä on olla myös liirumlaarumia, eihän kukaan muuten syöttiin tartu, mutta tuo valukoitu tarkkaavaisuus tekstin suhteen kyllä kostautuu uskovaisilla ja pahasti - itse tarinassakin.
Kun se nyt vain on fakta ja kylmä tosiasia, että juutalaisuuden syntiopin jumaluus on puhuva Pedon kuva, ja raamatun mukaan uskovaisten tie päättyy ihan Pavalin sanoinkin helvettiin.
Paavali, joka eli yksin.... Ja ei ollut itse kovin rakkaudellinen, vaan syyttävä.
Muuttuiko nyt puhuva Pedon kuva raamatun tarinasta Jumalaksi, ja myös helvetti taivaaksi?
Eikö Jeesus olekaan enää kuoliaaksi Paavalin kiduttama ja kiroukseksi kiroama uhri Israelin Jumalana, taivasten valtakunnan isä Jumalana?
Eikä Jeesusta syödäkään kannibalistisella Baalin ihmisuhriaterialla, eikä Pietarin 2.kirjeessä luekaan, kointähteä, niin että Paavalin luoma Kristus ei olekaan enää opin Lucifer?
Ja poistui lause, kun Paavali sanoo, että se päivä tulessa ilmestyy, joka näyttää teille, että mikä oli se TEKO, kun uskoitte Paavalia?!
Jestas, kyllä kirjoitettu teksti on ihmeellistä.
Ja oikein numerolla 13. Saatanan hullu - Paavali lässynlässyn.
2.Korinttolaiskirje:
<<<11:19 Tehän hyvin suvaitsette mielettömiä, kun itse olette niin mieleviä.
Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin.<<<
Aloitus on kristinuskon ja Raamatun keskeisiä teemoja. Kristinuskossa ehkä jopa tärkein. Se ei näytä kuitenkaan kiinnostavan kovin paljoa palstalaisia. Mistä mahtanee johtua?
Uskovaiset ovat menettäneet kykynsä rakastaa. He eivät edes tiedä mitä se on. Hän, joka ei rakasta lähimmäistään jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaakaan jota ei ole nähnyt.
No eiköhän kyse ole enemmänkin siitä, että on sekoitettu vähintään kaksi eri rakkauslaatua.
Itserakkaus ei rakkautta olekaan. Se on vain itsekkyyttä.
Tietyt uskovaiset alkavat yleensä puhumaan rakkauden laaduista kun he puolustavat omaa rakkaudettomuuttaan.
Rakkaus on mielestäni kristinuskon ydin. Joskus se on ilmaistu Raamatussa mytologiaan viittaavilla kielikuvilla, mutta se ei turhenna millään tavalla rakkauden todellista luonnetta. Koska Jumala on rakastanut minua, niin minäkin haluan rakastaa lähimmäisiäni ja toteuttaa sitä myös käytännössä.
Miten se Jumala on sinua rakastanut?
SauIi Iâski roiskeet perääsi.
Jumala on rakastanut minua jo lapsena rakastavien vanhempieni kautta ja aikuisena lähimmäisteni kautta. Siksi käsky "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" on niin tärkeä käsky.
OK. Kyllä se Jerikon tien hakattu ja ryöstetty uhrikin olisi jäänyt sinne tien viereen kuolemaan jos laupias samarialainen ei olisi tullut ja auttanut häntä.
Rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa, joten tosia voi vapaasti herjata, ei kukaan sitä muistele eikä muista että on erehdytty sanomaan vähän pahasti. Siten ei kun vain rakastamaan.