Nyt on taas hieman yleistynyt "pakkoruotsi"-sanan käyttö. Välillä tuntui jo siltä, että tästä leimaavasta termistä oltiin vähitellen pääsemässä eroon.
Ruotsin opiskelu ei ole Suomessa mikään sattumanvarainen lisä opetussuunnitelmassa. Meillä on kaksi kansalliskieltä, ja ruotsinkielisillä suomalaisilla on oikeus saada palvelua omalla kielellään. Usein sanotaan, ettei palvelutilanteissa tarvita täydellistä kielitaitoa, ja se pitää paikkansa. Tarkoitus ei ole, että jokainen puhuu virheetöntä ruotsia, vaan että yhteiskunnassa on riittävästi osaamista, jotta kielelliset oikeudet voivat toteutua käytännössä.
Tarkoituksena ei myöskään ole, että valtaosa suomalaisista saavuttaisi kaikkialla maassa erityisen vahvan ruotsin kielen taidon. Tavoite on käytännöllisempi: jos työssä, opinnoissa tai elämäntilanteessa myöhemmin tarvitsee ruotsia, pohja on jo olemassa. Silloin kielen opiskelua ei tarvitse aloittaa aivan alkeista, vaan aiemmin opitut tiedot ja taidot voidaan ottaa uudelleen käyttöön ja niitä voidaan kehittää tarpeen mukaan.
Eräs täällä keskusteluun osallistunut henkilö, jolle olen aikanaan itse opettanut ruotsia koulussa, on kysynyt, miksei korkeakoulutuksessa ole ruotsinkielisille pakollista suomea. Selitys on varsin yksinkertainen: valtaosa ruotsinkielisistä opiskelijoista osaa jo korkeakouluun tullessaan suomea melko hyvin, usein huomattavasti paremmin kuin suomenkieliset opiskelijat ruotsia. Korkeakoulujen kielivaatimukset eivät synny symmetrian vuoksi, vaan niiden tarkoituksena on varmistaa sellainen kielitaito, jota opiskelijat eivät yleensä ole vielä saavuttaneet.
Kielen opiskelu on myös paljon enemmän kuin palvelutilanteista selviytymistä. Se auttaa ymmärtämään maamme historiaa, kulttuuria ja toista kieliryhmää. Yhteiskunta toimii paremmin, kun ihmisillä on edes perustaidot kohdata toisensa molemmilla kansalliskielillä.
Joskus perusteluja vaaditaan asioille, jotka ovat lopulta varsin itsestään selviä. Emmehän me tervehdi vastaantulijaa vain varmistaaksemme, ettei hän ole uhka. Tietyt käytännöt ovat olemassa siksi, että ne rakentavat luottamusta, yhteyttä ja toimivaa yhteiskuntaa. Samalla tavalla myös ruotsin osaaminen on osa sitä perustaa, jonka varaan Suomen kaksikielisyys rakentuu.
Ruotsin opiskelu ei ole Suomessa mikään sattumanvarainen lisä opetussuunnitelmassa. Meillä on kaksi kansalliskieltä, ja ruotsinkielisillä suomalaisilla on oikeus saada palvelua omalla kielellään. Usein sanotaan, ettei palvelutilanteissa tarvita täydellistä kielitaitoa, ja se pitää paikkansa. Tarkoitus ei ole, että jokainen puhuu virheetöntä ruotsia, vaan että yhteiskunnassa on riittävästi osaamista, jotta kielelliset oikeudet voivat toteutua käytännössä.
Tarkoituksena ei myöskään ole, että valtaosa suomalaisista saavuttaisi kaikkialla maassa erityisen vahvan ruotsin kielen taidon. Tavoite on käytännöllisempi: jos työssä, opinnoissa tai elämäntilanteessa myöhemmin tarvitsee ruotsia, pohja on jo olemassa. Silloin kielen opiskelua ei tarvitse aloittaa aivan alkeista, vaan aiemmin opitut tiedot ja taidot voidaan ottaa uudelleen käyttöön ja niitä voidaan kehittää tarpeen mukaan.
Eräs täällä keskusteluun osallistunut henkilö, jolle olen aikanaan itse opettanut ruotsia koulussa, on kysynyt, miksei korkeakoulutuksessa ole ruotsinkielisille pakollista suomea. Selitys on varsin yksinkertainen: valtaosa ruotsinkielisistä opiskelijoista osaa jo korkeakouluun tullessaan suomea melko hyvin, usein huomattavasti paremmin kuin suomenkieliset opiskelijat ruotsia. Korkeakoulujen kielivaatimukset eivät synny symmetrian vuoksi, vaan niiden tarkoituksena on varmistaa sellainen kielitaito, jota opiskelijat eivät yleensä ole vielä saavuttaneet.
Kielen opiskelu on myös paljon enemmän kuin palvelutilanteista selviytymistä. Se auttaa ymmärtämään maamme historiaa, kulttuuria ja toista kieliryhmää. Yhteiskunta toimii paremmin, kun ihmisillä on edes perustaidot kohdata toisensa molemmilla kansalliskielillä.
Joskus perusteluja vaaditaan asioille, jotka ovat lopulta varsin itsestään selviä. Emmehän me tervehdi vastaantulijaa vain varmistaaksemme, ettei hän ole uhka. Tietyt käytännöt ovat olemassa siksi, että ne rakentavat luottamusta, yhteyttä ja toimivaa yhteiskuntaa. Samalla tavalla myös ruotsin osaaminen on osa sitä perustaa, jonka varaan Suomen kaksikielisyys rakentuu.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ainoa ihan kaikille pakollinen kieli Suomessa on englanti mutta sitä ei saa sanoa ääneen.
Niin koska ruotsinkielisten ei ole pakko opiskella suomea
Ainoa ihan kaikille pakollinen kieli Suomessa on englanti.
Miksi puolustelet ja pakotat sitä?
"Kielen opiskelu on myös paljon enemmän kuin palvelutilanteista selviytymistä. Se auttaa ymmärtämään maamme historiaa, kulttuuria ja toista kieliryhmää. Yhteiskunta toimii paremmin, kun ihmisillä on edes perustaidot kohdata toisensa molemmilla kansalliskielillä."
Eipä ole ruotsinosaaminen ollut noissa asioissa tarpeen koskaan. Joidenkin harvojen suomenruotsalaisten kanssa olen pärjännyt hyvin suomeksi ja historiankirjojakin on suomeksi ihan riittävän paljon.
Luultavasti olet käyttänyt paljon ruotsia, et vain voi myöntää sitä.
Aikoinaan luolamiehet murisi täällä omaa kieltään toisilleen,niin eikö historiamme takia pitäisi sitäkin pakolla kaikille opettaa?
Miksi pakotat englantia?
Kieltä joka muistuttaa luolamiesten äänrelyä..
Ai olenko minä sellaista pakottanut? Missä?
Täällä, lähes joka välissä.
No enpä ole minä ollut
Miksi valehtelet ja puolustat pakkoenglantia?
En tiedä mikä ongelma sinulla on,mutta enpä ole puolustanut.En ole ollut täällä varmaan viikkoon kirjoittelemassa
Älä valehtele, pakkoenglannittaja.
Svekot eivät voi palvelutilanteessa käyttää suomea jota he osaavat paremmin kuin keskiverto suomenkielinen surua.
Miksi eivät voi käyttää?
Sinua on luultavasti palvellut moni "sveko" suomeksi tietämättäsi.
Eli enemmistön pakko on turha kun sveklulit pärjäävät hyvin suomeksi.
Enemmistön pakkoenglanti on todellakin turha, Myös englanninkielisten olisi syytä opetella maan kielet.