Mä olen sivari jonka isä taisteli rintamalla it tykistössä ja pudotti sturmovik maataistelukoneita ja teki uran rautatiehallituksessa ja varsinkin kho:ssa ja äiti toimi pikkulottana Hesan pommituksissa ja oli legendaarinen kuuluttaja 60-80 luvuilla.
Olen ollut siviilipalveluksessa nuorena
Anonyymi-ap
12182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitä sitten?
Olen suvun miehistä ainoa joka ei ole käynyt armeijaa ja vaikka olin nuorena ns. Sotahullu ja leikin muovisotilailla ja kauko ohjattavilla tankeilla, luin sotakirjoja ja sotasarjakuvalehtiä sekä katselin sotaleffoja ja kävin mm. Panssarivaunumuseossa, sai ylevä taidemusiikki minut muuttamaan asennoitumiseni sotaan kielteiseksi ja pasifistisemmaksi ja siksi sotaleikit saivat jäädä ja hakeuduin siviilipalvelukseen.
Miksi sinua ei huolittu armeijaan?
Hänet olisi huolittu armeijaan mutta hän hakeutui omatoimisesti sivariksi.
Eli pää oli pipi.
En vaan enää tykännyt siitä, että ihmisiä ammuskellaan sodassa pyssyllä, ja joka on barbaarista ja epähumaania toimintaa.
Olisi minut huolittu armeijaan, mutta hain aseettomaan palvelukseen kun vakaumuksen tutkinnassa minua ei katsottu vakaumuksellisten syiden perusteella aluksi siviilipalveluskelpoiseksi, kun olisi pitänyt olla uskovainen tms., joita sivarissa oli lääkäreiden ohella paljon, mutta sitten voimaan uusi siviilipalveluslaki, jonka perusteella kaikki halukkaat pääsivät sivariin.
Kyllä moni muukin pudotteli noita maatalouskoneita alas, parhaimmat tuhosivat jopa panssarivaunuja ja tappoivat bolsheviikkejä läjäpäin. Myöhemmin pärjäsivät varsin hyvin, vaikka eivät menneet rautatiehallituksen tsuppareiksi.
T. Bertil Perversson.
Rautatievirkamiehenä isä vasta aloitteli mm. virallisena syyttäjänä, apulaisasianvalvojana ja opettajana rautatieopistossa, mutta oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suoritettuaan ja varatuomarin arvon saatuaan toimi hetken mm. raastuvanoikeuden oikeusneuvosmiehenä siirtyen sitten korkeimpaan hallinto-oikeuteen toimien siellä kaikissa lakimiestehtävissä hallinto sihteeristä esittelijäneuvoksi ja ylim. oikeusneuvokseksi, toimi kansliapäällikkönä ja oli mm. KHO.n työsuojeluvaltuutettu ja suojelujohtaja, mutta hoiti myös suomen virkaylioikeutta sen lakkauttamiseen asti.
Totta kai rintamalla oli paljon muitakin taistelevia suomalaissotilaita, jotka tekivät urotekoja sodassa, muuten oltais Siperiassa, mutta ei panssaroitujen maataistelukoneiden ampuminen, ja jotka hyökkäsivät itse kohti suomalaisten asemia kaikilla konekivääreillään tulittaen ja toisen koneen räjähtäessä ilmassa, kuulunut varsinaisesti sivariuteen Marskin isälle myöntämästä vapaudenmitalista huolimatta, vaan totesin vain itse pyrkineeni sivariin muiden suvun miesten armreija-uran vastaisesti veljien oltua sekä Vekarajärvellä muistaakseni jonain jääkärinä ja vanhimman veljen dI ja tekniikan tohtorin käytyä kai jonkun reservi-tai aliupseerikoulun ja palveltua isän mukaan "atomijoukoissa", sillä hän oli ammatiltaan säteilyturva-alan ylitarkastaja ja myöhemmin huippupestissä YK:ssa kansainvälisessä atomienergiajärjestössä johtavana asiantuntijana, mutta minä enää sotaleileistä välittänyt taidemusiikin jalostavan vaikutuksen takia, vaikka en Beethovenin ym. suuruuteen ja "jumaluuteen" vetoamalla päässyt aluksi sivariin, vaan juuri sillä hetkellä kun laki niiltä osin muuttui, mutta oli siellä jamppaa piekkaritkin kassissa, joka nyt ei eettiseen vakaumukseen viittaa vaan intin karttamiseen, ei millään pahalla, mukava heppu hänkin oli, ja hotelli Kurkeen ryyppäämään menneet jannut pyysivät minua säilyttämään heidän setelitukkojaan, etteivät pistäisi kaikkia rahoja menemään sivarin koulutusjaksolla Kauhajoella.
Olin Kauhajoen evankelisella opistolla sivarin koulutusjaksolla, jossa opetettiin monenlaisia taitoja ja varsinaiseksi palvelupaikaksi tuli Tammiharjun keskusmielisairaala.
Mä sain vapautuksen sivarista, mutta kaveri ei joutunut taustansa takia mihinkään palvelukseen.