Karjalaisen kulttuurin kurssi Nurmeksessa oli erittäin antoisa. Ilomantsin praasniekassa käydessäni epäilen nähneeni siellä Oiva Härkösenkin. Ortodoksisen kirkon takana olevalla kentällä oli liturgian jälkeen ruokailu ja ohjelmaa suuren katoksen alla, ja yleisön joukossa oli jokseenkin ikäiseni mies, jonka luulen nähneeni Tikkurilan maisemissa. Myös kaveri vilkuili minua ikään kuin tunnistaakseen. Olitko, Oiva, mainitussa tilaisuudessa?
Lomamatkani on nyt edennyt tänne Perämeren rannikolle. Lauantaina tulin Iihin, josta käsin eilen kävimme isäntäpariskunnan kanssa Yli-Iiissä kivikautisen asuinpaikan ympärille rekonstruoidussa mielenkiintoisessa Kierikki-keskuksessa. Kävin isäntäni koneelta vilkaisemassa sähköpostiani ja myös tätä saittia. Kylläpä täällä on ollut tyhjää ja ankeata. Tasoa hieman kohottaakseni laitan tämän viestini.
Aiheen viestilleni varsinaisesti antavat nuo Tarja Halosen menneisyyttä koskevat esitykset, joihin Oiva Härkönenkin näkyy sortuneen. Niiden pääasiallisena tarkoituksena tietysti on johtaa ajatuksia pois hänen kilpailijansa läheisemmästä menneisyydestä. En kyllä pidä siitäkään vaahtoamista yhtään asiallisempana.
Kepulaisuuteen näkyy kyllä kuuluvan mielikuvituksellisten salaliittoteorioiden setviminen, joten nuo Vanhasen tapaukset ovat vain sille kiihdytin, ei perussyy. Tämähän on nähty mm. Lipposen ja Bushin tapaamisesta kehiteltyjen väittämien ja Stasi-listojen tiimoilta (joiden julkaiseminen saattaisi tuottaa kepulaisille epämiellyttävän yllätyksen). Samaa nähdään myös käsityksissä SAK:sta ja mediasta, jossa on vain pari puolueetonta lehteä, muut kuten yleisradiokin ovat liittoutuneet kepua vastaan. Ja täällä kaikki keskustelijat, jotka eivät ylistä kepua ja sen satraappeja ja saitin typerimipiäkin kepulaisia esiintyjiä ovat kepukaunaisia.
Niin, kun viehtymyksenne edellä todettuun on niin suuri, annan teille todellisempaa ajattelemisen aihetta siltä alueelta. Perustan esitykseni historiantutkimuksen ja osallisena olleiden muistelmien antamaan tietoon. Ensin neuvostotiedustelun suomalaisista agenteista:
Neuvostoliiton ulkomaantiedustelu jakaantui poliittiseen tiedusteluun (PR) ja ulkoiseen vastavakoiluun (KR) ja tieteellis-tekniseen tiedusteluun. Poliittinen tiedustelu oli pääasiassa henkilökontakteja. Haluttua informaatiota saatiin joko ns. illegaaleilta eli salanimellä toimivilta omilta agenteilta tai kyseisen maan omilta tietolähteiltä, yleensä poliitikoilta, joihin ulkomaantiedustelun jäsenet pitivät yhteyttä.
Nämä tietolähteet kategorisoitiin neljän ryhmään: varsinaiset agentit, luottamukselliset kontaktihenkilöt, ns. ”kehittelyn kohteet” ja ”vaikuttaja-agentit”. NL:n ulkomaantiedustelun päällikkönä toimineen Jelisei Sinitsynin postuumeissa muistelmissa mainitaan muutamia yhteyksiä, jotka hän on merkinnyt agenteikseen.
Suomalaisista sodanjälkeisistä (jo sodan aikana alkaneista) agenteista Sinitsyn ilmoittaa salanimet, joiden henkilöllisyys on helposti pääteltävissä. Ne ovat Ahti = Kustaa Vilkuna (”presidentintekijä” Kekkosesta jo ennen Korsimoa), Anna = Hella Vuolijoki (Erkki Tuomiojan äidin äiti), Asianajaja = Reinhold Svento, Kreivi = Cay Sundström, Mooses? Eero A Wuori ja Munkki = Mauno Pekkala. Vilkuna oli maalaisliittolainen kansantieteilijä, muut sosialidemokraateista SKDL:ään siirtyneitä poliitikkoja ja diplomaatteja.
On ilmeistä, että agentteja on ollut enemmänkin. Näiden nimiä on sittemmin pulpahdellut loikkareiden kertomana. Esim. länteen loikannut A.M.Golitsyn mainitsi suomalaisiksi agenteiksi mm. Emil Skogin, Aarre Simosen ja presidentti Urho Kekkosen agenttinimenä Timo. Myös Ahti Karjalainen ja Paavo Väyrynen on mainittu hyödyllisinä yhteyksinä noiden agenttien kertomuksissa.
Edellä esitetty on tietoa, jota voidaan pitää jokseenkin luotettavana. Myös suomalaiset tutkijat saivat vahvistusta asialle sinä lyhyenä aikana, jolloin he pääsivät tutkimaan Neuvostoliiton arkistoja. Nythän ne ovat taas tiukasti suljetut.
Siitä, mitä kaikkea noiden agenttien kautta vuodatettiin Neuvostoliitolle, ei saada tarkempaa tietoa ainakaan ennen kuin taas päästään arkistoihin. Se on kuitenkin varmaa, että mitään hyötyä tuollaisesta toiminnasta ei ollut maallemme eikä kenellekään muille paitsi noille agenteille itselleen ja tietysti Neuvostoliitolle.
Kaikki kepulaisten täällä Tarja Halosta, Lipposesta, Stasi-listoista ja muusta esittämä on huuhaata, spekulointia sellaisella, joka suurimmaksi osaksi voidaan osoittaa olemattomaksi, tai ainakin Halosen ja Lipposen kohdalla ne ovat jääneet sanomisiksi ilman tekoja. Niiden merkitys on minimaalista edellä mainittujen ”aikaansaannoksiin” verrattuna. Olisiko muuten ollut kovinkin paha, jos Lipponen olisi todella pyrkinyt viemään meidät hieman lähempään yhteyteen USA:n kanssa? Miksi, kun olimme Kekkosen johdolla niin kauan niin kovin lähellä Neuvostoliittoakin? Onko USA pahempi kuin mitä NL oli?
En mene niin kauas kuin Stalinin aikoihin, sillä sodan jälkeen meidät pakolla liimattiin NL:n kylkeen. Ei silti olisi Kekkosen tarvinnut Stalinia kehua siten kuin hän tätä kehui hänen muistopuheessaan. Enkä enää muistuttele edes vuoden 1962 presidentinvaaleja, jolloin Kekkonen haki itselleen jatkon saamalla NL:n äänet jo ennakkoäänestyksenä tilaamallaan Novosibiskin lavastuksella. Mutta vilkaiskaamme hieman Hrustsevin jälkeisiä aikoja, eli millainen oli silloin tuo NL, jonka ystävyyttä pidimme niin suuressa arvossa, että halusimme (oikeasti: Kekkonen ja hänen perässähiihtäjänsä halusivat) niin kovin mielellämme pysyä sen kyljessä kiinni.
Hrustsovin suhteellisen vapaamielisen ajan jälkeen otettiin NL:ssa takapakkia kansalaisvapauksissa ja ruvettiin taas ohjaamaan ihmisten ajattelua ”oikeaan suuntaan”. Johtotroikan (Breznev, Kosygin, Podgorny) aikaa kutsutaan pysähtyneisyyden ajaksi, vaikka oikeampi nimi sille olisi taantumisen aika.
Pieni, mutta sinnikäs Suomi suuren Urho Kekkosen johdolla seurasi esimerkkiä. Meillä oli tiedonvälitys vapautunut sensuurista jo pian sodan jälkeen, ja 1950-luvulla puhuttiin varsin räväkästikin jo kaikista poliittisista asioista, myös NL:sta, ja arvosteltiin voimakkaasti Urho Kekkosta. Nyt kaikki sellainen loppui. Kun Kekkonen oli muutaman kerran jyrähtänyt, media ymmärsi laittaa itsesensuurin päälle.
Uskon, että kepulaisten viehtymys salaliittoteorioihin johtuu siitä, että he eivät voi uskoa, että nykyisessä Suomessa todellakin vallitsee toisenlainen avoimuus kuin Kekkosen aikana ja hänen tahdostaan, joka oli silloin laki. Kepulaisen mielestä ”asiassa täytyy olla jotain hämärää” silloin, kun ei pelkästään kehuta kepua ja sen politiikkaa ja satraappeja, joiden yllä he yhä näkevät olevan Suuren Urhon siunauksen. Ja kepulaiset täällä kokevat itsensä Suuren Urhon opetuslapsiksi, ja jotka eivät liity heidän seuraansa ovat kepukaunaisia ja siis vihollisia, osallisia siinä suuressa kepuvastaisessa salaliitossa. Tästä on kysymys.
Vielä tänään jatkan matkaani Raaheen, jossa viivyn muutaman päivän, ja viikonlopuksi palaan Kokkolan kautta kotiin. Kyllä kälyni perheessä Raahessakin on internet-yhteys, mutta tuskinpa viitsin sieltä vastailla tämän mahdollisesti saamiin vastineisiin, kun luultavasti minulle on siellä ohjelmoitu muuta ja mielenkiintoisempaa.
Joten jatkan vielä lomailuani Nurmeksen helteistä Perämeren rannikon epävakaisiksi muuttuneissa säissä. Hyvää kesän jatkoa kaikille ja erityistervehdys htl-47:lle ja Oiva Härköselle – joka kertonee, oliko hän siellä praasniekassa.
Lomamatkani on nyt edennyt tänne Perämeren rannikolle. Lauantaina tulin Iihin, josta käsin eilen kävimme isäntäpariskunnan kanssa Yli-Iiissä kivikautisen asuinpaikan ympärille rekonstruoidussa mielenkiintoisessa Kierikki-keskuksessa. Kävin isäntäni koneelta vilkaisemassa sähköpostiani ja myös tätä saittia. Kylläpä täällä on ollut tyhjää ja ankeata. Tasoa hieman kohottaakseni laitan tämän viestini.
Aiheen viestilleni varsinaisesti antavat nuo Tarja Halosen menneisyyttä koskevat esitykset, joihin Oiva Härkönenkin näkyy sortuneen. Niiden pääasiallisena tarkoituksena tietysti on johtaa ajatuksia pois hänen kilpailijansa läheisemmästä menneisyydestä. En kyllä pidä siitäkään vaahtoamista yhtään asiallisempana.
Kepulaisuuteen näkyy kyllä kuuluvan mielikuvituksellisten salaliittoteorioiden setviminen, joten nuo Vanhasen tapaukset ovat vain sille kiihdytin, ei perussyy. Tämähän on nähty mm. Lipposen ja Bushin tapaamisesta kehiteltyjen väittämien ja Stasi-listojen tiimoilta (joiden julkaiseminen saattaisi tuottaa kepulaisille epämiellyttävän yllätyksen). Samaa nähdään myös käsityksissä SAK:sta ja mediasta, jossa on vain pari puolueetonta lehteä, muut kuten yleisradiokin ovat liittoutuneet kepua vastaan. Ja täällä kaikki keskustelijat, jotka eivät ylistä kepua ja sen satraappeja ja saitin typerimipiäkin kepulaisia esiintyjiä ovat kepukaunaisia.
Niin, kun viehtymyksenne edellä todettuun on niin suuri, annan teille todellisempaa ajattelemisen aihetta siltä alueelta. Perustan esitykseni historiantutkimuksen ja osallisena olleiden muistelmien antamaan tietoon. Ensin neuvostotiedustelun suomalaisista agenteista:
Neuvostoliiton ulkomaantiedustelu jakaantui poliittiseen tiedusteluun (PR) ja ulkoiseen vastavakoiluun (KR) ja tieteellis-tekniseen tiedusteluun. Poliittinen tiedustelu oli pääasiassa henkilökontakteja. Haluttua informaatiota saatiin joko ns. illegaaleilta eli salanimellä toimivilta omilta agenteilta tai kyseisen maan omilta tietolähteiltä, yleensä poliitikoilta, joihin ulkomaantiedustelun jäsenet pitivät yhteyttä.
Nämä tietolähteet kategorisoitiin neljän ryhmään: varsinaiset agentit, luottamukselliset kontaktihenkilöt, ns. ”kehittelyn kohteet” ja ”vaikuttaja-agentit”. NL:n ulkomaantiedustelun päällikkönä toimineen Jelisei Sinitsynin postuumeissa muistelmissa mainitaan muutamia yhteyksiä, jotka hän on merkinnyt agenteikseen.
Suomalaisista sodanjälkeisistä (jo sodan aikana alkaneista) agenteista Sinitsyn ilmoittaa salanimet, joiden henkilöllisyys on helposti pääteltävissä. Ne ovat Ahti = Kustaa Vilkuna (”presidentintekijä” Kekkosesta jo ennen Korsimoa), Anna = Hella Vuolijoki (Erkki Tuomiojan äidin äiti), Asianajaja = Reinhold Svento, Kreivi = Cay Sundström, Mooses? Eero A Wuori ja Munkki = Mauno Pekkala. Vilkuna oli maalaisliittolainen kansantieteilijä, muut sosialidemokraateista SKDL:ään siirtyneitä poliitikkoja ja diplomaatteja.
On ilmeistä, että agentteja on ollut enemmänkin. Näiden nimiä on sittemmin pulpahdellut loikkareiden kertomana. Esim. länteen loikannut A.M.Golitsyn mainitsi suomalaisiksi agenteiksi mm. Emil Skogin, Aarre Simosen ja presidentti Urho Kekkosen agenttinimenä Timo. Myös Ahti Karjalainen ja Paavo Väyrynen on mainittu hyödyllisinä yhteyksinä noiden agenttien kertomuksissa.
Edellä esitetty on tietoa, jota voidaan pitää jokseenkin luotettavana. Myös suomalaiset tutkijat saivat vahvistusta asialle sinä lyhyenä aikana, jolloin he pääsivät tutkimaan Neuvostoliiton arkistoja. Nythän ne ovat taas tiukasti suljetut.
Siitä, mitä kaikkea noiden agenttien kautta vuodatettiin Neuvostoliitolle, ei saada tarkempaa tietoa ainakaan ennen kuin taas päästään arkistoihin. Se on kuitenkin varmaa, että mitään hyötyä tuollaisesta toiminnasta ei ollut maallemme eikä kenellekään muille paitsi noille agenteille itselleen ja tietysti Neuvostoliitolle.
Kaikki kepulaisten täällä Tarja Halosta, Lipposesta, Stasi-listoista ja muusta esittämä on huuhaata, spekulointia sellaisella, joka suurimmaksi osaksi voidaan osoittaa olemattomaksi, tai ainakin Halosen ja Lipposen kohdalla ne ovat jääneet sanomisiksi ilman tekoja. Niiden merkitys on minimaalista edellä mainittujen ”aikaansaannoksiin” verrattuna. Olisiko muuten ollut kovinkin paha, jos Lipponen olisi todella pyrkinyt viemään meidät hieman lähempään yhteyteen USA:n kanssa? Miksi, kun olimme Kekkosen johdolla niin kauan niin kovin lähellä Neuvostoliittoakin? Onko USA pahempi kuin mitä NL oli?
En mene niin kauas kuin Stalinin aikoihin, sillä sodan jälkeen meidät pakolla liimattiin NL:n kylkeen. Ei silti olisi Kekkosen tarvinnut Stalinia kehua siten kuin hän tätä kehui hänen muistopuheessaan. Enkä enää muistuttele edes vuoden 1962 presidentinvaaleja, jolloin Kekkonen haki itselleen jatkon saamalla NL:n äänet jo ennakkoäänestyksenä tilaamallaan Novosibiskin lavastuksella. Mutta vilkaiskaamme hieman Hrustsevin jälkeisiä aikoja, eli millainen oli silloin tuo NL, jonka ystävyyttä pidimme niin suuressa arvossa, että halusimme (oikeasti: Kekkonen ja hänen perässähiihtäjänsä halusivat) niin kovin mielellämme pysyä sen kyljessä kiinni.
Hrustsovin suhteellisen vapaamielisen ajan jälkeen otettiin NL:ssa takapakkia kansalaisvapauksissa ja ruvettiin taas ohjaamaan ihmisten ajattelua ”oikeaan suuntaan”. Johtotroikan (Breznev, Kosygin, Podgorny) aikaa kutsutaan pysähtyneisyyden ajaksi, vaikka oikeampi nimi sille olisi taantumisen aika.
Pieni, mutta sinnikäs Suomi suuren Urho Kekkosen johdolla seurasi esimerkkiä. Meillä oli tiedonvälitys vapautunut sensuurista jo pian sodan jälkeen, ja 1950-luvulla puhuttiin varsin räväkästikin jo kaikista poliittisista asioista, myös NL:sta, ja arvosteltiin voimakkaasti Urho Kekkosta. Nyt kaikki sellainen loppui. Kun Kekkonen oli muutaman kerran jyrähtänyt, media ymmärsi laittaa itsesensuurin päälle.
Uskon, että kepulaisten viehtymys salaliittoteorioihin johtuu siitä, että he eivät voi uskoa, että nykyisessä Suomessa todellakin vallitsee toisenlainen avoimuus kuin Kekkosen aikana ja hänen tahdostaan, joka oli silloin laki. Kepulaisen mielestä ”asiassa täytyy olla jotain hämärää” silloin, kun ei pelkästään kehuta kepua ja sen politiikkaa ja satraappeja, joiden yllä he yhä näkevät olevan Suuren Urhon siunauksen. Ja kepulaiset täällä kokevat itsensä Suuren Urhon opetuslapsiksi, ja jotka eivät liity heidän seuraansa ovat kepukaunaisia ja siis vihollisia, osallisia siinä suuressa kepuvastaisessa salaliitossa. Tästä on kysymys.
Vielä tänään jatkan matkaani Raaheen, jossa viivyn muutaman päivän, ja viikonlopuksi palaan Kokkolan kautta kotiin. Kyllä kälyni perheessä Raahessakin on internet-yhteys, mutta tuskinpa viitsin sieltä vastailla tämän mahdollisesti saamiin vastineisiin, kun luultavasti minulle on siellä ohjelmoitu muuta ja mielenkiintoisempaa.
Joten jatkan vielä lomailuani Nurmeksen helteistä Perämeren rannikon epävakaisiksi muuttuneissa säissä. Hyvää kesän jatkoa kaikille ja erityistervehdys htl-47:lle ja Oiva Härköselle – joka kertonee, oliko hän siellä praasniekassa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ennen kuin lähden jatkamaan matkaani lienee korrektia mainita lähteeni, joihin edellä olevassa noista agenteista kertomani perustan.
Yksi tärekeimmistä tietolähteistäni on NL:n tiedustelukenraali Jelisei T Sinitsynin muistelmat "Vaiettu totuus". Sitä olen käsitellyt tutkielmassani Urho kekkosesta, jonka kyseiseen osaan linkki tässä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000003692488
Entinen KGB-eversti Oleg Gordievsky ja kirjailija Inna Rogatchi julkaisivat yhdessä kirjan "Sokea peili", jossa asioista on lisää. Kyseisessä kirjassa muuten Kalevi Sorsakin nimetään KGP:n agentiksi.
Ja avauksessa on tuo agenttien luettelo suorana sitaattina Arto Lukkasen kirjasta "Neuvostojen maa, Neuvostoliiton historia 1917-1991" (siv. 290). Hiljattain lukemani kirja on vielä matkalukemistossani lähempää tutkimista varten.
Ja ihan kohta eli heti lounaan jälkeen polkaisen taas autoni käyntiin ja matka kääntyy nyt kohden etelää, Raaheen siis ensiksi.
...ja muutti tärkeän tärekeäksi ja Luukkasen Lukkaseksi, enkä asianomaista vähätelläkseni kirjoittanut Kekkosen nimeä pienellä alkukirjaimella.
Noh, ihan hienoa että olet taas päässy lomille polkuautoinesi.
Niinpä on. Mielenkiintoista, että joku sentään jaksaa! Tämä kirjoittahan viittaa omiin tutkielmiinsa, mitä ei voi pitää kovin hyvänä metodina, jos pyrkii osoittamaan jonkun vaikkapa vakoojaksi. Toivottavasti loma kestää pitkään ja tietokoneita on vähempi matkan varrella.
Kaikilla tutkijoilla on lähteensä, paitsi City-Keskustalla ja eräillä muillakin kepulaisilla, joiden pää tuottaa heidän ikiomaa ja ainutlaatuista totuuttaan. Lähteisiinsä tutkijat myös viittaavat. Niin tekee Korhonenkin. Vai ovatkö Jelisei T Sinitsyn, Oleg Gordijenko, Inna Rogatchi ja Arto Luukkainen hänen sivupersooniaan?
Korhosen Kekkostutkielma perustui kymmeniin lähteisiin. Nostan tähän linkin tutkielman osaan, joka tässä asiassa on mielenkiintoisin. Siitä pääsee tutkielman loppuunkin, jossa lähteet mainitaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000003692488
Saattaa jäädä vähäiseksi keskustelu tässä monetakin syystä.
1. K.K.K. toi esiin tosiasian, joka taisi hetkeksi taittaa kepulaisten innon keskustella tästä aiheesta. Niin siitä huolimatta, että mainituissa agenteissa oli paljon muitakin kuin kepulaisia.
2. Keskustelu vaatisi hieman myös tietoja, tosiasioita, perusteluja, puolesta tai vastaan. Ja niitä ei taida kepulaisilta löytyä.
3. Kepulaiset toivovat nyt peukalot ristissä, että arka aihe unohdettaisiin nopeasti. Varmaan on jo avauksen poistopyyntöjä mennyt seriffille.
4. Korhosen itsensä läsnäolo varmaan saisi kepulaiset unohtamaan varovaisuutensa ja innoittaisi heidät panemaan parastaan, mutta K.K.K. ei taida nyt ehtiä. Valitettavasti myös historiaa tutkiva Mielipidepankki on lomilla, joten hänkään ei jatka keskustelua.
Joten vähäksi jäänee tällä kertaa keskustelu aiheesta, joka kyllä olisi paljon mielenkiintoisempi ja paremmin saitin aiheeseen kuuluva kuin suurin osa viimeaikaisesta keskustelusta.
Ei kukaan jaksa lukea kenenkää matkakertomuksia politikkapalstalla. Ketään ei yksinkertasesti kiinnosta jonku vanhuksen lomailu.
Niinkuin huomaat, kaikki on lopettanu avaukses lukemisen jo alkuun..
Ei aihetta muuhun.. Kapin kolmikanta on tuttuakin tutumpaa... Sekopappa käy suurta debattiaan itsensä kanssa, kuten aina ennekin.. hhe
Seppo hietanen
...ja auto kulkee. On kulkenut jo 1400 km Helsingistä lähtöni jälkeen, ja yli 2000 tulee olemaan mittarissa, ennen kuin kotona olen. Mutta eihän tuo mikään saavutus ole hyvällä, ilmastoidulla ja kaikella mahdollisella tekniikalla varustetulla autolla ja yli miljoonan ajokilometrin kokemuksella.
Niin, minähän olen oikeastaan lomilla nykyisin aina, milloin kotona, kotimaassa tai kauempana. Se on niitä 47 työvuoden tuomia etuja. Se huono puoli tässä on, että kaikki täytyy nykyisin tehdä omalla ajalla, kun ei ole sitä talon aikaa käytettävissä. Ja kun tekemistä on niin paljon, ja pitää siinä sivussa pitää huolta vielä teistä kepulaisistakin. Mutta käyhän tuo kaikki tällaiselta niin päästään kuin kropastaan teräkuntoiselta mieheltä, sillä
"Suomemme halki käy Korhosen tie,
moottorin laulu soi.
Vanhuus se toisille saapuva lie,
minkäs se mulle voi!
Korhosen mieli niin reipas on,
huoleton, varmaa on:
kotka ei vanhene milloinkaan,
harmaaksi muuttuvi vaan!"
...joku hyvin vastannutkin, eli juuri niin se on, että minun ja minua pätevämpienkin historian tutkijoiden pitää tukeutua lähteisiin. Ne ilmoitan aina, ja ilmoitin tuossakin hieman jälkikäteen tarkentaen. Sitä "oikeaa totuutta" voi todellakin syntyä vain kepulaisen pääkallon sisällä. No, Keris saa siihen apuja sieltä jostakin todellisuushorisontin tuolta puolen, jossa vaikuttavat ne Hagiksen punakoneet ja Telluzit ja jonne täyspäisillä ei ole pääsyä.
...oleellinen osa kirjoitustani, mutta tämän tosiseikan tajuamiseksi pitäisi ensiksikin olla lukutaitoinen ja toiseksi vielä tajuta jotain lukemastaan. Ehkäpä kuitenkin näin tapahtui myös kohdallasi, mutta säikähdit siitä niin, että heittäydyt nyt noin avuttomaksi.
Minä en esiinny koskaan muilla kuin rekisteröidyillä ja hyvin tunnetuilla nikeilläni, joita nyt on kaksi, JormaKKorhonen ja KapiKorhonen, enkä niilläkään ole esiintynyt kohta kahteen viikkoon. Enkä taas tämän päivän jälkeen esiinny ainakaan ennen ensi torstaita, jolloin ehkä saavun kotiin.
...City-Keskusta, Stonehouse Lad ja moni muu eli jokainen Sinua tukeva tai kehuva kirjoittaja. Luuletko noilla tosiaan hämääväsi jonkun uskomaan, että joku muukin kuin Sinä itse voisi niin tehdä? Luulen, että ne 19 eivät olleet nettiyhteyden omistavia, kun sinua äänestivät, ja jos olivat, niin niistä ei liene enää yhtään kannattajaasi.
Minun ei tarvitse tukea ja kehua itseäni, kun joku näkyy ihan oikeasti niin tekevän ja kepulaisten haukut ja avuttomat ilkeily-yritykset ja aivan eritoten Sinun tökeröt ja typerät möläytyksesi lämmittävät mieltäni enemmän kuin parhaatkaan kiitokset.
täällä Raahesa niin minä tuun tariuammaan Ginitonikit, uupumattomasta työstä keskustapuolueen hyväksi! (vaikka ei minulla siihen puolueen valtuutusta ookkaan).
Raahen Lehmirannan viihtyisästä kaupunginosasta, kanavan läheltä, kälyni ja hänen miehensä suuresta ja komeasta talosta ja kälyni koneelta näitäkin hetken kirjoittelen. Kävin jo tullessani Pekkatorilla, kiertämässä rituaalinomaisesti Pekan eli Pietari Brahen patsaan, mutta nyt loppuilta menee kyllä herkutellessa, saunoessa ja hieman kai teemme grogiakin yömyssyiksi.
Huomenna on ohjelmassa niin paljon, että en enää kirjoittele tänne, ja ylihuomenna ajan jo kyläilemään yönseuduksi ystäväperheeseen Kokkolaan ja sieltä torstaina kotiin. Mutta jos todella olet huomenna Raahessa ja tunnistat minut kaupungilla, niin tulepa tervehtimään; minä en ole pienille paha.
kepupropakandaa kaverin koneella?
Poista kaikki sitten sieltä työkalut kohdasta, ettei isäntäsi vain luule sinua demariksi!
Tapasin tänäänkin muutamia ystävällisiä ihmisiä (siellä kaupungilla), kansalaisia, jotka sanoivat: Hei mies, sul on hieno autoo, mutta eikö tehtäis jotain pientä kauppaa, että minäkin saisin hieman pensaa tähän omaan corollankin?
Tääl on hyvää T paitaa ja Adidaksen verkkapuvutkin on aivan aitoja! saat halavallaa...
Minut voi tavata siellä härkätorin puistonpenkillä .
tavata, näin pitkällisen session jälkeen!
--Minä en ole paha pienille eikä isoille, että ..minä ihmettelin tuota sinun viimeistä lausetta, että mitä v...a se tarkoittaa?
Törmäät oivaan vielä Raahen torillakin. Luulisin näin.
Oivan en oleta olevan Raahessa, mutta Mielipidepankin kyllä, ja jos hänet kaupungilla näen ja tunnistan, niin tulen kyllä tervehtimään. Samaa toivoisin Mpp:ltä!
Eikö Raahe muka ole oivallinen paikka? Minun mielestä on :-) t. SK
...Raahe mitä oivallisin paikka! Olen ollut muissa "harrastuksissa", joista kerron viimeisessä avauksessani, ja vasta nyt osasin yhdistää aikaisemman viestisi oikeaan henkilöön ja tajusin siihen sisältyneen "kaksimielisyyden".
Minä menen nyt kirjan kanssa "pehkuihin" ja huomenna paneudun enemmän Raahen elämään. Käymme lankomiehen kanssa myös Tauvon kalasatamassa; jospa saisimme sieltä maivoja! Viikko sitten söin kurssipaikassamme Nurmeksen Kohtavaarassa Pielisen muikkuja; hyviä nekin olivat, mutta maivoilla on minulle jokin aivan erityinen nostalginen merkitys.
Kaikkea hyvää sinne saapasmaahan (vai oletko nyt kenties "tekomaisemissasi" täällä pohjoisessa Suomessa?)!
on aivan yhtä hyvää kuin MPP:n löysä pullamössö!
Olen siis jo Raahessa, kälyni ja hänen miehensä suuressa talossa täällä Lehmirannan viihtyisässä kaupunginosassa, ja kälyni koneelta näitä hetken kirjoittelen.
Näytin kokoomuslaiselle (kaupunginvaltuustossa ja monissa luottamustehtävissä toimineelle) kälylleni City-Keskustan kirjoituksia ja sanoin, että tämä kaveri kosiskelee kokoomuksen suosiota. Tavallisesti hyvin siistipuheisen yli seitsemänkymppisen opettajarouvan ilmoittama mielipide asiasta on painokelvoton.
Niin se Kapi polkee ja auto kulkee. On kulkenut jo 1400 km Helsingistä lähtöni jälkeen, ja yli 2000 tulee olemaan mittarissa, ennen kuin kotona olen. Mutta eihän tuo mikään saavutus ole hyvällä, ilmastoidulla ja kaikella mahdollisella tekniikalla varustetulla autolla ja yli miljoonan ajokilometrin kokemuksella.
Niin, minähän olen oikeastaan lomilla nykyisin aina, milloin kotona, kotimaassa tai kauempana. Se on niitä 47 työvuoden tuomia etuja. Se huono puoli tässä on, että kaikki täytyy nykyisin tehdä omalla ajalla, kun ei ole sitä talon aikaa käytettävissä. Ja kun tekemistä on niin paljon, ja pitää siinä sivussa pitää huolta vielä teistä kepulaisistakin. Mutta käyhän tuo kaikki tällaiselta niin päästään kuin kropastaan teräkuntoiselta mieheltä, sillä
"Suomemme halki käy Korhosen tie,
moottorin laulu soi.
Vanhuus se toisille saapuva lie,
minkäs se mulle voi!
Korhosen mieli niin reipas on,
huoleton, varmaa on:
kotka ei vanhene milloinkaan,
harmaaksi muuttuvi vaan!"
Enempää en enää ehdi enkä haluakaan täällä kirjoitella. Näkemiin aikaisintaan ensi torstai-iltana!
Pettymyksekseni huomaan, että Oiva Härkönen ei ole ilmaantunut kertomaan, oliko hän siellä, missä luulen hänet tavanneeni (kerron avauksessani). No, ehkäpä siinä avauksessa esittämäni asia oli liian arkaluontoista, joten Oiva katsoo parhaaksi pysyä hiljaa. Ymmärrän.
Haisee niin saatanasti.
pitkäveteistä luettavaa, ei sitä kukaan viitsiny lukea
Äläs nyt.
Minusta kapi on viime aikoina kehittynytkin kirjoittajana, mitä tulee tällaiselle "ajanvietesaitille" kirjoittelussa.
Hän ei nimittäin ole aikoihin enää pillastunut tai ainakaan antanut huomata pillastumistaan, vaikka hänelle mitä kirjoiteltaisiin.
Se, että hän on oppinut suhtautumaan saitin kepulaisiin huumorilla, asettaa ennestäänkin hassumpaan valoon ne muutamat kepulaiset, jotka eivät esim. kapin pikaisesti aiheeseen kuin aiheeseen rustaamaan runoon kykene heittämään muuta kuin sellaisia kommentteja, joista sinäkin annoit oivan esimerkin.
Tuollaisesta vihastuminen asettaisi vain vihastujan samaan kastiin sinunlaisesi kepuloisen kanssa ja kuka nyt sellaista tahtoisi?
Ei kukaan...täysipäinen.
Otsikossa kaikki.
Tässä leike avauksesta, jonka huonommankin lukutaidon omaavan luulisi jaksavan lukea. Eri asia on, onko hänellä kykyä ottaa siihen kantaa:
Suomalaisista sodanjälkeisistä (jo sodan aikana alkaneista) agenteista Sinitsyn ilmoittaa salanimet, joiden henkilöllisyys on helposti pääteltävissä. Ne ovat Ahti = Kustaa Vilkuna (”presidentintekijä” Kekkosesta jo ennen Korsimoa), Anna = Hella Vuolijoki (Erkki Tuomiojan äidin äiti), Asianajaja = Reinhold Svento, Kreivi = Cay Sundström, Mooses? Eero A Wuori ja Munkki = Mauno Pekkala. Vilkuna oli maalaisliittolainen kansantieteilijä, muut sosialidemokraateista SKDL:ään siirtyneitä poliitikkoja ja diplomaatteja.
On ilmeistä, että agentteja on ollut enemmänkin. Näiden nimiä on sittemmin pulpahdellut loikkareiden kertomana. Esim. länteen loikannut A.M.Golitsyn mainitsi suomalaisiksi agenteiksi mm. Emil Skogin, Aarre Simosen ja presidentti Urho Kekkosen agenttinimenä Timo. Myös Ahti Karjalainen ja Paavo Väyrynen on mainittu hyödyllisinä yhteyksinä noiden agenttien kertomuksissa.
Edellä esitetty on tietoa, jota voidaan pitää jokseenkin luotettavana. Myös suomalaiset tutkijat saivat vahvistusta asialle sinä lyhyenä aikana, jolloin he pääsivät tutkimaan Neuvostoliiton arkistoja. Nythän ne ovat taas tiukasti suljetut.
Siitä, mitä kaikkea noiden agenttien kautta vuodatettiin Neuvostoliitolle, ei saada tarkempaa tietoa ainakaan ennen kuin taas päästään arkistoihin. Se on kuitenkin varmaa, että mitään hyötyä tuollaisesta toiminnasta ei ollut maallemme eikä kenellekään muille paitsi noille agenteille itselleen ja tietysti Neuvostoliitolle.
Kaikki kepulaisten täällä Tarja Halosta, Lipposesta, Stasi-listoista ja muusta esittämä on huuhaata, spekulointia sellaisella, joka suurimmaksi osaksi voidaan osoittaa olemattomaksi, tai ainakin Halosen ja Lipposen kohdalla ne ovat jääneet sanomisiksi ilman tekoja. Niiden merkitys on minimaalista edellä mainittujen ”aikaansaannoksiin” verrattuna. Olisiko muuten ollut kovinkin paha, jos Lipponen olisi todella pyrkinyt viemään meidät hieman lähempään yhteyteen USA:n kanssa? Miksi, kun olimme Kekkosen johdolla niin kauan niin kovin lähellä Neuvostoliittoakin? Onko USA pahempi kuin mitä NL oli?
Pelkkää demareitten toisilleen uskottelemia tarinoita.