Suomalainen politiikka on ajautunut pisteeseen, jossa ideologia ei enää ohjaa ajattelua - se on korvannut ajattelun. Konemaisesti se ohjaa ihmistä ehdottomuuksilla ja uhkakuvilla, joiden mukaan toimitaan jopa vaistomaisesti. Vastapuolta ei enää nähdä osana yhteiskuntaa, eri mieltä olevana tasaveroisena kilpailijana, vaan vihollisena, joka uhkaa "meitä" ja "totuuttamme". Siksi se on tuhottava. Ja kun vastapuoli on määritelty sellaiseksi, yhteistyö ei ole enää vaihtoehto - se on uhka omalle identiteetille ja menestystarinalle. Näin syntyy politiikkaa, jossa tärkeintä ei ole ratkaista ongelmia, vaan varmistaa, ettei vihollisen puoli saa näyttää oikealta ja hyvältä.
Polarisaatio ei ulotu vain tavalliseen kansaan. Se on hajottanut myös poliittisen kentän. Se on johtanut tilanteeseen, jossa ei ole vain mielipide-eroja, vaan järjestelmällistä kyvyttömyyttä kohdata meille kaikille yhteistä todellisuutta. Koalitiot käpertyy sisäänpäin, ruokkii omaa maailmankuvaansa, omaa "totuuttaan", ja palkitsee uskollisuuden ennemmin kuin rehellisyyden ja objektiivisuuden. Mitä enemmän todellisuus haastaa, sitä tiukemmin linnoittaudutaan, ja nyt eletäänkin hajaannuksessa, jossa ei enää juurikaan neuvotella; siellä halutaan tuhota "ainoan oikean totuuden" viholliset.
Poliittisen, vastuullisen, päätöksenteon kannalta tämä on myrkkyä, sillä vaihtoehtoja ei punnita yhteiskunnan näkökulmasta, vaan torjutaan refleksimäisesti ideologisten ehdottomuuksien ohjaamana. Kompromisseja voi syntyä, mutta ei yhteisymmärryksestä vaan ainoastaan pakosta, ja siksi ne onkin heikkoja, puolivillaisia ja yleensä lyhytikäisiä. Tuloksena ei ole johdonmukaista politiikkaa, vaan sarja laskelmoituja, mutta silti keskenään ristiriitaisia ratkaisuja, jotka yrittää miellyttää omaa leiriä enemmän kuin palvella koko yhteiskuntaa; yhteiskunta ei ole enää yhteiskunta - se on heimoihin jakautunut eriskuntajärjestelmä. Tämä tilanne vain pahenee, kun sitä hajottaa myös ulkopuoliset tahot; EU, isIamisaatio, maahanmuutto, maailman kiristyvä tilanne....
Demokratian laatu kärsii näkyvästi ja syvästi. Kun keskustelu muuttuu leirien väliseksi vihaksi, pyhäksi kulttuurisodaksi, kyky arvioida tietoa, ja todellisuutta, objektiivisesti on kadonnut. Siksikin äänestäjälle tarjotaan yhä vähemmän realistisia vaihtoehtoja ja yhä enemmän identiteettivalintoja: et enää valitse objektiivista tietoa, sinut pakotetaan valitsemaan puoli. Ja kun puoli on valittu, todellisuus muokataan sopimaan siihen.
Ämpärikansasta valitut edustajat on onnistuneet tuhoamaan järjestelmän niin, että kaikki puhuu vastuullisuudesta - kunhan vastuu tarkoittaa oman koalition tai ideologian kannalta hyödyllisiä päätöksiä ja tekoja, eikä minkäänlaisia myönnytyksiä viholliselle. Totuutta ei enää etsitä, vaan narratiiveilla, viholliskuvilla, uhkakuvilla, kiristämisellä, häpäisyllä jne. luodaan totuuden korvike, joka palvelee itseään, hinnasta piittaamatta.
Tervetuloa Uuteen Suomeen, jossa X-sukupolvi on jäämässä viimeiseksi aidon ja rehellisen suomalaisen kansakunnan edustajaksi.
☝️🙄
Polarisaatio ei ulotu vain tavalliseen kansaan. Se on hajottanut myös poliittisen kentän. Se on johtanut tilanteeseen, jossa ei ole vain mielipide-eroja, vaan järjestelmällistä kyvyttömyyttä kohdata meille kaikille yhteistä todellisuutta. Koalitiot käpertyy sisäänpäin, ruokkii omaa maailmankuvaansa, omaa "totuuttaan", ja palkitsee uskollisuuden ennemmin kuin rehellisyyden ja objektiivisuuden. Mitä enemmän todellisuus haastaa, sitä tiukemmin linnoittaudutaan, ja nyt eletäänkin hajaannuksessa, jossa ei enää juurikaan neuvotella; siellä halutaan tuhota "ainoan oikean totuuden" viholliset.
Poliittisen, vastuullisen, päätöksenteon kannalta tämä on myrkkyä, sillä vaihtoehtoja ei punnita yhteiskunnan näkökulmasta, vaan torjutaan refleksimäisesti ideologisten ehdottomuuksien ohjaamana. Kompromisseja voi syntyä, mutta ei yhteisymmärryksestä vaan ainoastaan pakosta, ja siksi ne onkin heikkoja, puolivillaisia ja yleensä lyhytikäisiä. Tuloksena ei ole johdonmukaista politiikkaa, vaan sarja laskelmoituja, mutta silti keskenään ristiriitaisia ratkaisuja, jotka yrittää miellyttää omaa leiriä enemmän kuin palvella koko yhteiskuntaa; yhteiskunta ei ole enää yhteiskunta - se on heimoihin jakautunut eriskuntajärjestelmä. Tämä tilanne vain pahenee, kun sitä hajottaa myös ulkopuoliset tahot; EU, isIamisaatio, maahanmuutto, maailman kiristyvä tilanne....
Demokratian laatu kärsii näkyvästi ja syvästi. Kun keskustelu muuttuu leirien väliseksi vihaksi, pyhäksi kulttuurisodaksi, kyky arvioida tietoa, ja todellisuutta, objektiivisesti on kadonnut. Siksikin äänestäjälle tarjotaan yhä vähemmän realistisia vaihtoehtoja ja yhä enemmän identiteettivalintoja: et enää valitse objektiivista tietoa, sinut pakotetaan valitsemaan puoli. Ja kun puoli on valittu, todellisuus muokataan sopimaan siihen.
Ämpärikansasta valitut edustajat on onnistuneet tuhoamaan järjestelmän niin, että kaikki puhuu vastuullisuudesta - kunhan vastuu tarkoittaa oman koalition tai ideologian kannalta hyödyllisiä päätöksiä ja tekoja, eikä minkäänlaisia myönnytyksiä viholliselle. Totuutta ei enää etsitä, vaan narratiiveilla, viholliskuvilla, uhkakuvilla, kiristämisellä, häpäisyllä jne. luodaan totuuden korvike, joka palvelee itseään, hinnasta piittaamatta.
Tervetuloa Uuteen Suomeen, jossa X-sukupolvi on jäämässä viimeiseksi aidon ja rehellisen suomalaisen kansakunnan edustajaksi.
☝️🙄
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siirrymme koht'sillään tannerilaiseen asevelisosialismiin ei enää hillitöntä rahanjakoa suurrikkaille kokoomuksen vaalilahjoittajille
näin unessa jännän tosiaankin arkkienkeli ;Mikael ja ikivanha demoni oli Mephistophiles jotain.. MEPF... tuhansia vuosia ennen jeesus-vauvan syntyjmää ollur jo...