Haloo kirkkokansa!

Mietin, ovatko ev.-lut.
kirkon jäsenet ylpeitä ja tyytyväisiä,
kun omalla kirkolla
on kaikenlaisia etuoikeuksia.
Että koulussa on ”oma uskonto”
pakollisena omille lapsille, vieläpä lukiossakin? Että verottaja kerää jäsenmaksut tarvittaessa ulosoton tuella?
Että eduskunta vahvistaa kirkkoni
tunnustuskirjat ja säännöt kirkolliskokouksemme esityksestä eikä PRH niin
kuin maallisilla järjestöillä? Että ev.-lut.
seurakuntien vip-kortilla koulujumalanpalveluksia ja hartauksia liitetään
koulu- ja päiväkotipäiviin? Että papit
ovat virkamiehiä ja piispat hiipoissaan
jonottavat peräperää linnan juhliin?
Että Jumalani pilkkaamisesta on säädetty vankeusrangaistus?

Vai kokeeko kirkon jäsen sittenkin
vähän nolona, että valtiovalta nostaa
jalustalle hänet ja muut ihmiset, jotka
uskovat iankaikkiseen elämään taivaassa tai helvetissä? Että valtio, kunta ja koulut pitävät uskovia parempina
kuin heitä, jotka keskittyvät syntymän
ja kuoleman väliseen hyvään elämään,
ja pitävät uskovien kirkkoa parempana
kuin maallisia yhteisöjä, seuroja, järjestöjä?
Mitä jos valtio ev.-lut. kirkon suosimisen lisäksi alkaisi päättää, mikä puolue on paras? Ja mikä harrastus, mikä
urheiluseura, millainen musiikki, millaiset elokuvat, sarjat ja pelit ovat oikeita
ja parhaita? Joita rahoitetaan ja tuetaan?
Ja mitä ei tueta? Mitkä kielletään? Onpa
hassu mielenjuolahdus; eihän sellaista
oikeasti ole missään maassa.

Tai! Mitä jos valtio päättääkin olla
määrittämättä, mikä katsomus tai uskomus on paras?!
Silloin pitäisi varmaan lisätä perustuslakiin, että ketään ei saa syrjiä ja
suosia uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Että ihmiset olisivat yhdenvertaisia riippumatta heidän uskonnostaan tai vakaumuksestaan.
Haloo kansanedustaja ja kunnanvaltuutettu! Haloo puoluejohtaja! Ei tämä
ole niin vaikeaa! Edellä kaivattu perustuslain lisäys on jo olemassa perustuslain 6. pykälässä. Katsokaa vaikka itse!

Mietin, eikö poliittisia päättäjiä nolota pitää yllä lakeja, jotka jatkavat ev.-lut.
kirkon suosimista, julkisoikeudellista
etuoikeusasemaa, joka pitää yllä systeemistä syrjintää? Eikö rehtoreita nolota
liittää koulupäivien ohjelmaan tunnustuksellisia jumalanpalveluksia ja hartauksia, kun opetussuunnitelmassa lukee ”uskonnollinen, katsomuksellinen ja
puoluepoliittinen sitouttamattomuus”?

The Freedom of Thought -raportin
kansainvälisessä vertailussa Suomellaon väärä väri! Olemme huonossa seurassa. Ajatuksen vapauden heikon sijoituksen Suomelle aiheuttaa systeeminen syrjintä ja jumalanpilkan kriminalisointi.

Korruptio on moniulotteinen käsite. Tiukan määrittelyn lisäksi voidaan
pohtia myös sitä, miltä joku näyttää.
Miltä näyttää, että ev.-lut. kirkon jäsenet
poliittisina päättäjinä ja viranhaltijoina vuodesta toiseen pitävät yllä ev.-lut.
kirkon kaikenlaisia etuoikeuksia? Että
pitävät auki polkua kirkkovaltuuston
ja koululautakunnan välillä?

Hyvät puoluejohtajat, hyvät puolueiden jäsenet! Mitä te pelkäätte? Mitä
kauheaa muka tapahtuu, jos päätättekin
aloittaa kirkon ja valtion suhteen uudistamisen, jos kirkon erityisoikeuksia aletaan purkaa maltillisella aikataululla?
Eihän valtion ja kirkon suhteen uudistaminen tarkoita kirkon toiminnan
kieltämistä! Kirkon ja valtion erillisyys
kuuluu eurooppalaisiin arvoihin. Ei teitä
edes kirkkokansa hylkää, kun aletaan
toteuttaa yhdenvertaisuutta myös uskonnosta tai vakaumuksesta huolimatta. Monet kiittävät.