Suvivitsin aika

Suvivirressä on piirteitä, jotka muistuttavat hyvää vitsiä, jossa usein pitkänkin johdattelun, pohjustuksen jälkeen iskee vitsin pointti, yllättävä käänne, punchline, joka rikkoo odotukset ja luo huumorin, oivalluksen. joka väkisinkin naurattaa.

Suvivirressä on ensin 12 kaunista säettä suloisesta suvesta, kukkasista, auringon lämmöstä, luonnon uudistumisesta, kutsusta eloon, vihannoivista niityistä ja laihosta laaksossa, puiden lehtiverhon huminoinnista metsässä. Vasta sitten tulee uskonnollinen isku, käänne, punchline, juju: tämä kaikki muistuttaa ”Jumalan hyvyyttä ja ihmeitä”.

Näin laulaja johdatellaan hyväksymään ajatus siitä, että joku yliluonnollinen henkiolento säätäisi säät ja ilmat eivätkä luonnolliset säätilan muutostekijät. Mutta kun on ensin sanonut yli 10 kertaa kyllä, kyllä, kyllä, tämä myytävä ajatus saatetaan ostaa, vaikka se on yhtä rationaalinen kuin meteorologin kiittäminen hyvistä ilmoista.

Kolmannessa säkeistössä ”luojan” kiittäjä yhdistetään ”Herran kansaan”, jonka kuoroon laulajan ”sielu” liitetään kiittämään ”armon Herraa” - silloin kun laupias hän on. Tämä johdattelee jo hardcoren suuntaan, ja myöhemmin selviää, että armon Herraa pitää kiittää myös huonoista ilmoista.