Moi!
Haluaisin kysyä mielipidettänne erääseen asiaan, joka itseäni ei vielä toistaiseksi kamalasti vaivaa, mutta kumppanini tuntuu käyttävän joskus liikaakin energiaa asian miettimiseen. Eli ongelma on se, etten ole vielä tähän ikään (26 v.) mennessä saanut orgasmia yhdynnässä. Viimeisin seurustelusuhteeni on kestänyt nyt vajaan puolisen vuotta. Kertaakaan en ole vielä nautinnon huipulle yhdynnässä päässyt, ja se on tuntunut vaivaavan lähestulkoon kaikkia miehiä, joiden kanssa olen elämässäni ollut. Itsetyydytyksellä samoin kuin miehen hyväillessä minua käsin olen toistaiseksi saanut orgasmin käytännössä aina, mutta yhdynnässä se ei tosiaan ole vielä kohdalleni osunut. Itse en viitsi ottaa asiasta paineita koska tiedän, että mitä enemmän siitä stressaan, sitä epätodennäköisempää saaminen on. Ensimmäinen seurustelusuhteeni kärsi aikoinaan melko paljon tästä "ongelmasta", ja osittain meillä meni poikki tuon takia. Nykyisessäkin suhteessani olen aistinut, että asia vaikuttaa yhdessäolemiseemme, vaikka mies ei sitä ääneen olekaan sanonut kuin kerran. Olen miettinyt sitä, että jos suhde toistamiseen menee poikki sen vuoksi etten ole vielä saanut perinteisellä tavalla, niin se on kyllä aika kova kolaus itsetunnolle... Itse uskon ja luotan, että kyllä se munkin kohdalle vielä tulee kun sopiva hetki koittaa, mutta joskus vaan tuntuu niin turhalta yrittää vakuutella asiaa miehelle (ja samalla lisätä omia suorituspaineitaan asian suhteen). En oikeasti jaksa uskoa siihen, että jäisin loppuelämäkseni sinkuksi tämän asian takia (jos nykyisen kanssa jostain syystä menisi poikki), ja vielä vähemmän uskon siihen, että kaikki muut parisuhteessa olevat naiset saavat mutta minä en. Tiedän, että suhteen tunnepuolen on oltava kunnossa ja asioista on pystyttävä keskustelemaan ennen kuin voi odottaa fyysisen puolen sujuvan, mutta entäs sitten jos siitäkään huolimatta ei vaan tule? Mulle itselleni on periaatteessa aivan sama, millä tavalla orgasmi tulee kunhan se tulee, miehelle ei sitten ilmeisesti ole... Mä ymmärrän, että jokainen mies varmaan haluaa sellaisen naisen, joka saa myös yhdynnässä hänen kanssaan, mutta mulle alkaa oikeesti kohta tulla tästä sellainen "peikko" kun tuntuu, että olen miesten mielestä jotenkin epänormaali ja että mussa on jotakin vialla (vaikka tiedän, ettei ole, sillä tällainen on todellakin aika yleistä). Siispä toivoisin kommetteja - naisilta siihen, että kuinka usein kärsitte vastaavista ongelmista ja häiritseekö se suhdettanne, ja miehiltä siitä, että miten suhtaudutte em. kaltaiseen tilanteeseen, ja onko se teille oikeasti niin ongelmallinen paikka että voisitte pistää sen takia suhteen poikki, vaikka muuten menisi hyvin?
Haluaisin kysyä mielipidettänne erääseen asiaan, joka itseäni ei vielä toistaiseksi kamalasti vaivaa, mutta kumppanini tuntuu käyttävän joskus liikaakin energiaa asian miettimiseen. Eli ongelma on se, etten ole vielä tähän ikään (26 v.) mennessä saanut orgasmia yhdynnässä. Viimeisin seurustelusuhteeni on kestänyt nyt vajaan puolisen vuotta. Kertaakaan en ole vielä nautinnon huipulle yhdynnässä päässyt, ja se on tuntunut vaivaavan lähestulkoon kaikkia miehiä, joiden kanssa olen elämässäni ollut. Itsetyydytyksellä samoin kuin miehen hyväillessä minua käsin olen toistaiseksi saanut orgasmin käytännössä aina, mutta yhdynnässä se ei tosiaan ole vielä kohdalleni osunut. Itse en viitsi ottaa asiasta paineita koska tiedän, että mitä enemmän siitä stressaan, sitä epätodennäköisempää saaminen on. Ensimmäinen seurustelusuhteeni kärsi aikoinaan melko paljon tästä "ongelmasta", ja osittain meillä meni poikki tuon takia. Nykyisessäkin suhteessani olen aistinut, että asia vaikuttaa yhdessäolemiseemme, vaikka mies ei sitä ääneen olekaan sanonut kuin kerran. Olen miettinyt sitä, että jos suhde toistamiseen menee poikki sen vuoksi etten ole vielä saanut perinteisellä tavalla, niin se on kyllä aika kova kolaus itsetunnolle... Itse uskon ja luotan, että kyllä se munkin kohdalle vielä tulee kun sopiva hetki koittaa, mutta joskus vaan tuntuu niin turhalta yrittää vakuutella asiaa miehelle (ja samalla lisätä omia suorituspaineitaan asian suhteen). En oikeasti jaksa uskoa siihen, että jäisin loppuelämäkseni sinkuksi tämän asian takia (jos nykyisen kanssa jostain syystä menisi poikki), ja vielä vähemmän uskon siihen, että kaikki muut parisuhteessa olevat naiset saavat mutta minä en. Tiedän, että suhteen tunnepuolen on oltava kunnossa ja asioista on pystyttävä keskustelemaan ennen kuin voi odottaa fyysisen puolen sujuvan, mutta entäs sitten jos siitäkään huolimatta ei vaan tule? Mulle itselleni on periaatteessa aivan sama, millä tavalla orgasmi tulee kunhan se tulee, miehelle ei sitten ilmeisesti ole... Mä ymmärrän, että jokainen mies varmaan haluaa sellaisen naisen, joka saa myös yhdynnässä hänen kanssaan, mutta mulle alkaa oikeesti kohta tulla tästä sellainen "peikko" kun tuntuu, että olen miesten mielestä jotenkin epänormaali ja että mussa on jotakin vialla (vaikka tiedän, ettei ole, sillä tällainen on todellakin aika yleistä). Siispä toivoisin kommetteja - naisilta siihen, että kuinka usein kärsitte vastaavista ongelmista ja häiritseekö se suhdettanne, ja miehiltä siitä, että miten suhtaudutte em. kaltaiseen tilanteeseen, ja onko se teille oikeasti niin ongelmallinen paikka että voisitte pistää sen takia suhteen poikki, vaikka muuten menisi hyvin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sanoisin ihan alkuun mun mielipiteeni; älä ota stressiä, ei suuri osa muistakaan saa. Itse lukeudun tähän joukkoon, eikä se minua suuremmin haittaa. Suuseksillä ja itsetyydytyksellä mäkin saan, mutten itse penetraatiolla. Sehän johtuu kai siitä että siinä klitoris ei saa tarpeeksi huomiota.
Ei se huoleta nykyistä partnerianikaan. olemme jo tottuneet siihen, ja harrastamme seksiä sen mukaan. Yleensä hän nuolee minulle orgasmin. Joitakuita edellisiä poikaystäviäni asia tuntui haittaavan, mutta sillehän ei voi mitään.
Se on tavallaan vapauttavaa, kun ei tarvitse miehenkään ryhtyä "urheilusuorituksiin" saavuttaakseen toiselle orgasmia. Useasti minulle riittää pelkkä seksi ilman isoa O:ta, sehän on läheisyyttä, jos mikä. Mä ainakin saan suuren henkiset tyydytyksen, kun partnerini nauttii ja laukeaa sisääni.
Useasti tekee myös ihan sitä orgasmin tunnetta mieli, ja silloin tyydytän itseni aivan ongelmitta.
Älä siis huolestu, et ole yksin. Kuinka sinulla onnistuu orgasmi sitten yksin? Käytätkö jotain välinettä, vai teetkö sen ihan käsin? Olen jostain lukenut, että sitä ns. vaginaalista orgasmia voisi harjoitella dildon kanssa, oletko kokeillut?
Kun eikös alle puolet naisista saa pelkässä yhdynnässä? Niin ei pitäisi "ottaa itteensä" siitä että neinen ei saa jos kuitenkin sormin voi huipun toiselle tuottaa.
Elin tässä parisuhteessa kolme vuotta, ennenkuin sain ensimmäisen orgasmin muuten kuin itsetyydytyksellä. Kenenkään muun kanssa en ollut koskaan saanut millään tavalla. Suuseksillä olen saanut yhteensä kymmenisen kertaa näiden parin vuoden aikana. Kaikista enten se tuntuu vaikuttavan miehen itsetuntoon. Eipä sillä, kelpaisi enempikin kuin 5 orgasmia vuodessa, mutta ehkä joskus.
On hyvin paljon naisia, jotka eivät saa orgasmia millään konstilla ja hekin saattavat silti elää hyvää elämää ja parisuhdetta, joten kyllä on parisuhteessa muutenkin mätää, jos se kaatuu tommoseen juttuun. Ole onnellinen, että saat sen orgasmin. MInä en saanut ensimmäiseen 9 avioliittovuoteen ja nautin silti seksistä. Nyt saan vibralla.
..ja anteeksi kun vastaan miehenä..
Ehdottaisin, että kehoitat miestäsi vierailemaan näillä palstoilla jos esim. on vaikeaa sanoa asiasta, ettei kaikki voi saada pelkässä yhdynnässä.
Luulisin, että miehesi oppii vielä nauttimaan siitä, että kykenet saamaan orgasmin. Itselleni henk.kohtaisesti tavalla, millä nainen saa orgasmin, ei ole väliä. Saan tyydytyksen onnistumisesta.
Tuntuu vaan, ettei suhde voi kaatua aina tuollaisiin ongelmiin.
Tsemppiä suhteellenne ja älä ota paineita.. ne ei helpota asiaa..
...mielipiteestäsi, miehiltä pääasiassa mielipiteitä kaipaankin (joten unohda anteeksipyytelyt :)
Niin..... olen ollut naimisissa yli 20 v ja ikää kohta 42v. Orkkua en ole koskaan saanut, en seurustelusuhteissa tai naimisissa ollessa. Mieheni ei koskaan kysy mille tuntui tai "saitko". Ei kai kiinnosta, pääasia että itse laukeaa.
Tiedän mistä johtuu etten laukea, vaatisin pitkän esileikin mutta mieheni käy kyllä aina melko heti itse asiaan.
Kuule, en nyt muista tarkkaa prosenttilukua mutta luullakseni PUOLET naisista EI saa vaginaalista orkkua koskaan. Eli nou hätä. Ja sitäpaitsi useimmat jotka siihen kykenee on alkaneet saamaan kypsemmällä iällä, lähempänä neljääkymppiä. Silloin vasta nainen alkaa olla sinut itsensä, kehonsa, halujensa jne kanssa ja sen sitten huomaa seksissä parhaiten.
Itse sain ekan klitoraalisen 23v ja vaginaalisen 39v, jolloin astui myös ejakulaatio kuvaan.
Ärsyttää tollaset pojut jotka ei muuta tee kun lisäävät naisten ennestään suurta painelastia seksin saralla!! Kakskymppinen vaginaalisia orkkuja saava nainen on harvinainen!
Taitavat monet pojut luulla itsestään liikoja...Itselleni sattui semmoinen helposti käynnistettävä nainen, mutta oli siinä varmaan osuuttakin sillä, että kummatkin oli täysin kokemattomia, niin voitiin olla ihan totaalisen avoimia ja ennakkoluulottomia koko homman suhteen. Ei se alkuun oikein kyllä toiminut koko homma ollenkaan, mutta sitten ajan kanssa kävi seksielämä koko ajan monipuolisemmaksi ja vivahteekkaammaksi.
Mutta kyllä siinä on meillä pojuillakin paineita...Paras ohje on, että unohtakaa kummatkin kaikki paineet ja pitäkää vaan hauskaa. Ja sehän onkin tosi helppoa, heh....
Minä taas haluaisin osata antaa tyttöystävälleni orgasmin sormilla...yhdyntäorgasmin hän ymmärtääkseni saa aika useinkin.
Sano poikaystävällesi, että kyse on vaan samasta ilmiöstä kuin siinä, että jokainen auto ei käynnisty samalal avaimella... (:
ai niin, minun työttöystäväni aika monesti sormeilee itseään kuin naimme, ja se auttaa koavsti orgasmin saamisessa. Monesti hän sitten lopettaa juuri ennen kuin saa, kun naiminenkin alkaa (kuulemma) tuntumaan ylivoimaisen ihanalta niin, ettei enää kestä koskea pimppiin.
Minäkin kärsin ennen samasta ongelmasta, mutta sitten keksin yksinkertaisen ratkaisun: olkaa asennossa, jossa sinä makaat vatsallasi sängyllä ja mies tulee sisällesi takaapäin. Sitten vain hierot klitoristasi omin sormin sillä tavalla kuin yleensä tyydytät itseäsi, samalla kun mies yhtyy sinuun ihanasti takaapäin. Ainakin minulla tämä johtaa lähes aina laukeamiseen. Ja mies on tohkeissaan! Ilman klitorisärsytystä en usko koskaan itsekään saavani orgasmia, mutta mitä väliä sillä on?
Heips,
Mä oon seurustellu rakkaani kans nyt yhteensä viis vuotta ja useamman vuoden siitä ollaan oltu kihloissa. Edelleen seksi on mahtavaa, vaikka meilläkin on tuo "perinteinen ongelma". Naiseni ei siis saa orgasmia yhdynnän aikana.. Paitsi nyt viimeisen puolen vuoden aikana erilaiset kokeilut ja asennot on tuottanut sen verran tulosta, että hän on saanut pari kertaa. Hänen orgasminsa vaatii kyllä melko pitkän session ja aika määrätietoista "työskentelyä" molemmilta :)
No mutta, olemme eläneet siis asian kanssa pitkään, eikä se oikeastaan ole ollut meille ongelma. Toki alkuaikoina tunsin tiettyä riittämättömyyttä, mutta sittemmin asiasta on tullut vain hyväksyttävä tosiasia. Mielestäni kaiken hyväksymisen perustana on ollut se, että olemme keskustelleet asiasta paljon ja ettei hän koskaan ole alkanut TEESKENTELEMÄÄN orkkua. Tuo oli vähän OT, mutta paljon siitäkin on keskustelua täällä..
Niin, olen todella hyväksynyt sen, että hän ei saa yhdynnän aikana, joten olen panostanut suuseksiin. Pidän itse siitä todella paljon ja vuosien varrella on löytynyt monia tapoja saada orkku aikaiseksi. Onhan se mahtavaa saada orgasmi naiselleen aikaiseksi. Kuitenkin hänestä myös huomaa, että hän nauttii yhdynnästäkin valtavasti, vaikkei orgasmia saisikaan. Sopivasti yhdyntää ja suuseksiä yhdistelemällä saavuttaa melkoista nautintoa molemmin puolin.
Unohduin tuossa höpöttelemään ja nyt vasta vastaan varsinaiseen kysymykseesi. Eli en todellakaan olisi valmis lopettamaan suhdetta pelkäästään tuollaisen "pikkuasian" takia. Mielestäni kyseessä todella on melkoisen pieni asia, joka kuitenkin saattaa saada liian suuret mittasuhteet. Pitkäaikaisen teeskentelyn tai feikatun nautinnon jälkeen asiasta varmasti tuleekin peikko, joka rassaa suhdetta. Samoin, jos miehesi tuntee riittämättömyyttä. Mielestäni voit tehdä ainoastaan sen, että puhut miehellesi totta (niikuin olet tehnytkin :)) ja hyväksytte "ongelman" yhdessä. Kerro myös, että se vain on tosiasia, etteivät monet naiset saa yhdynnässä. Kyllä miehellä pitää sen verran itsetuntoa löytyä, että hän kääntää vastaiskun voitoksi ja päättää antaa sinulle elämäsi parasta seksiä! Olipas kliseisesti sanottu.. Ehkä kuitenkin löydät pointtini. Asiasta ei todellakaan kannata ottaa paineita, mutta asian voi pitää mielessä ja pilke silmäkulmassa voi kokeilla eri asentoja. Muista myös kertoa miehellesi mikä asento tuntuu hyvältä ja kuinka haluat sinua naitavan. Muistuta häntä siitä, kuinka olet kokonaisuus joka vaatii pitkän sytyttelyn ja kuinka kiihotut useista eri paikoista. Helposti sitä miehenä syyllistyy turhaan tehokkuuteen, kun omat tuntoaistit sijaitsee suunnilleen yhdessä paikassa :). Vapautuneen seksin aikana saatattekin yllättäen olla tilanteessa, jossa huomaat olevasi lähellä. Älä anna silloin periksi vaan käske miehesi pidättää ja rauhoittua, taukojakin voi välillä pitää. Kun kerrot hänelle olevasi melko lähellä, hänellä varmasti riittää yritystä pitkittää nautintoasi. Jos tuntuu, että miehesi jää pitämään taukoa kuin joku lahna, niin ohjaa hänen suunsa rinnoillesi, kätensä vaikka pepullesi tai laita hänet suukottelemaan tai nuolemaan itseäsi. Välillä saa kyllä vähän käskyttääkkin :)
Varmasti löytyy niitäkin, joille oma ja toisen orgasmi on seksissä tärkeintä. Mulle orgasmi ei ole niin tärkeä, eikä ole puolisollenikaan. Tuntuu siltä, että perinteisesti seksi loppuu siihen kun mies heittää mällinsä. Mä haluan välillä tehdä niinkin, että naiseni saa, mutta minä en. Eli jossain vaiheessa yhdyntää siirrynkin suuseksiin ja annan rakkaalleni orgasmin. Saatamme jatkaa yhdyntää, mutta pidän huolen etten tule. Se saa oudolla tavalla suurta nautintoa aikaiseksi :)