Onko Ukrainan itse syyllinen sotaan?

Jo vuosia jatkuneesta Ukrainan sisällissodasta mikä on nyt eskaloitunut jo Venäjänkin alueelle on kirjoitettu ja uutisoitu paljon, myös suomeksi. Sodan syiden arviointi on jäänyt vähemmälle. Se ei sovi lännen narratiiviin.

Ukrainan rajat ovat koko sen historian ajan muuttuneet. Ukraina oli 1922 Neuvostoliiton perustaja. Se oli 1991 myös Neuvostoliiton hajottaja. Tuon jälkeinen Ukraina on ollut poliittisen sekasorron, sisäisten yhteenottojen, talouden alamäen ja korruption luvattu maa.

Käynnissä olevan sodan varsinaisten syiden selvitystyö on aloitettava toisen maailmansodan tapahtumista Ukrainassa. Tuolloin 1941 Hitlerin natsi-Saksa valtasi Ukrainan.

Valtauksen jälkeen ukrainalainen natsi Stephen Bandera julisti Saksan avulla Länsi-Ukrainan Lvivissa Ukrainan uuden tasavallan perustamisen. Hitler myös luovutti Banderalle osia Puolasta. Saksa ja Bandera toteuttivat käytännössä Ukrainan kahtiajaon länteen ja itään

Toinen suuri syy on 2014 Kiovan vallankaappauksessa. Siinä syrjäytettiin vaaleilla valittu presidentti Viktor Janukovitch ja hajotettiin maan parlamentti. Vallankaappaus oli Yhdysvaltojen ja EU:n rahoittama ja tukema.

Vallankaappauksen tekijät olivat toisen maailmansodan aikaisen Ukrainan uuden tasavallan perillisiä. Kiovan Maidanin aukiolle kuljetettiin linja-autoilla ja junilla apujoukkoja Länsi-Ukrainasta. Maidanin mielenosoittajille maksettiin dollareilla.

Heti Kiovan vallankaappauksen jälkeisenä keväänä valtaan noussut oikeisto lähetti vuosia aiemmin järjestäytyneet uusnatsien Azov-palkkasotilaat Itä-Ukrainaan. Tavoitteena oli venäjänkielisten maan kansalaisten kurinpalautus.

Ukrainan tekemissä pommituksissa ja azovilaisten ampumana tapettiin 14 000 venäjänkielistä. Alkoi Ukrainan sisällissota kaikkine seurauksineen.

***

Alla lainaus Rudy Vermelhon Ukrainan sotaa koskevan pitkän artikkelin loppuosasta. Se on julkaistu 25.2.2025. Vermelhon koko artikkeli julkaistaan myöhemmin.

”Ei ole sattumaa, että fanaattisimmat sodanlietsojat ja suurimmat energiamurroksen hyötyjät ja veturit ovat yksi ja sama taho Saksassa. Saksan ulkoministeri Annalena Baerbock päästi juuri kissan ulos pussista ja paljasti, että aiemmin salainen uusi 700 miljardin euron EU:n ”tukipaketti” Ukrainalle on suunnitteilla heti parlamenttivaalien jälkeen [vaalit pidettiin 23.2.2025.)

Nämä ”osakkeenomistajat” ovat nyt paniikissa, koska huolimatta EU:n jäsenvaltioiden valtavista nykyisistä investoinneista Ukrainan sotaan Yhdysvaltain hallitus ei edes harkitse, että se jakaisi sotasaalista.

Vaikka Yhdysvaltojen aloite oli ilmoitettu jo kauan etukäteen, siitä järkyttyneenä kutsuttiin kiireesti koolle erityinen EU:n huippukokous Riadin kahdenvälisen kokouksen rinnalle.

EU:n näkökulmasta rauhaa ei saa olla, eikä ainakaan ehdoilla, joita se ei ole itse asettanut.

Tarvittaessa EU:n jäsenvaltioiden on siis korvattava Yhdysvaltojen rahoituksen menetys. Merkittävää on myös se, että kaikkia EU-jäsenvaltioita ei suinkaan kutsuttu Pariisiin, vaan vain voimakkaimmat ja ne, joiden sotavalmiutta voidaan pitää itsestään selvänä. EU:n sisäiset eturistiriidat ja se, että heikommille maille sanellaan poliittiset suuntaviivat, tulevat yhä selvemmin esiin.

On epäselvää, onko Ukrainan hallitus valmis vastustamaan Yhdysvaltojen tahtoa alistuen EU:lle ja jatkamaan sotaa. On myös epäselvää, pystyvätkö ne EU-maat, jotka ovat halukkaita lisäämään asetuotantoaan, tekemään sen siinä määrin, että ne voisivat korvata Yhdysvaltojen asetuonnin Ukrainaan.

Joka tapauksessa EU jättää Ukrainan kansan tahdon huomiotta. Tuoreiden mielipidetutkimusten mukaan yli puolet ukrainalaisista kannattaa nopeaa rauhaa ja hyväksyisi myös alueellisia myönnytyksiä Venäjälle.

Zelenskyin hallinnon tulevaisuus on epävarma sekä sodan jatkuessa että rauhan syntyessä.

Ukrainan luonnonvarat eivät tietenkään ole ainoa syy käydä tällaista imperialistista sotaa – myös monimutkaisemmilla geopoliittisilla intresseillä on merkitystä.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että pikainen rauha ja tappamisen lopettaminen Ukrainassa ovat tervetulleita ja työväenluokan etujen mukaisia. Kuten aina, juuri työläiset kuolevat juoksuhaudoissa.

Luokkataistelu on suunnattava Ukrainan luonnonvarojen myymistä ja sätkynukkeja vastaan, jotka antavat työväenluokan kuolla ja vuotaa kuiviin luokkavihollisen etujen vuoksi. Ukrainan luonnonvarat eivät kuulu kenellekään muulle kuin Ukrainan kansalle. Kestävää rauhanratkaisua ei voida koskaan saavuttaa imperialistien vallassa.”