Roomassa oli aikanaan virkamiesten kieli Kreikka, eikä latina niinkuin yleiseti uskotaan.
Homma meni niin, että silloin kuin Rooma valtasi Kreikan niin Kreikkalaiset saivat sovittua tälläisen pysyvän edun.
Eli jokainen joka halusi menestyä virkamiehenä joutui opiskelemaan Kreikkaa ja sitä kautta virkakunta Kreikkalaistettiin.
Tämä Kreikkalaismielisyys on esitetty yhdeksi syyksi, miksi Roomalaiset niin mielellään jakoivat valtakunnan kahtia.
Sillätavalla pääsi eroon "pakko-kreikasta", sillä valtakunnan itä-osista tuli Kreikan kieleisä ja Länsi-osista Latinan kielisiä.
Sama jako tuli myöhemmin myös kirkoille, joka joutui keksimään sen lopullisen syyn jaolle ...
Jotenkin tulee mieleen tämä kotoinen kielikeskustelu ja meidän vähemmistömme kohtuuttomat vaatimukset ja edut.
On se tuo kieli vain niin herkkä asia ...
Homma meni niin, että silloin kuin Rooma valtasi Kreikan niin Kreikkalaiset saivat sovittua tälläisen pysyvän edun.
Eli jokainen joka halusi menestyä virkamiehenä joutui opiskelemaan Kreikkaa ja sitä kautta virkakunta Kreikkalaistettiin.
Tämä Kreikkalaismielisyys on esitetty yhdeksi syyksi, miksi Roomalaiset niin mielellään jakoivat valtakunnan kahtia.
Sillätavalla pääsi eroon "pakko-kreikasta", sillä valtakunnan itä-osista tuli Kreikan kieleisä ja Länsi-osista Latinan kielisiä.
Sama jako tuli myöhemmin myös kirkoille, joka joutui keksimään sen lopullisen syyn jaolle ...
Jotenkin tulee mieleen tämä kotoinen kielikeskustelu ja meidän vähemmistömme kohtuuttomat vaatimukset ja edut.
On se tuo kieli vain niin herkkä asia ...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kreikka ei ollut virkakieli, vaan sivistyneistön kakkoskieli, ihan samalla tavalla kuin englanti nykyään.
Koska kaikki merkittävät teokset oli kirjoitettu kreikaksi piti sivistyneitön osata kreikkaa.
Virkakieli kyllä oli latina.
Valtakunnan jako taas johtui siitä että valtakunta oli liian suuri hallittavaksi yhdelle miehelle, niin kehitettiin kahden keisarin malli.
Pääkaupunki siirrettiin Byzantionin paikalle rakennettuun uuteen kaupunkiin, jotta päästiin eroon Rooman rahvaasta ja hallintoa tehostettua.
Itä-Rooman viimeinen hallinnollinen ote lännestä loppui vasta ristiretkiin.
Suomen kaksikielisyys on ongelma vain niille joitten yleissivistys ei riitä nauhakenkien käyttöön.
"Valtakunnan jako taas johtui siitä että valtakunta oli liian suuri hallittavaksi yhdelle miehelle, niin kehitettiin kahden keisarin malli."
Tuo on hieman yksinkertaistavasti sanottu. Kahden keisarin malli ei oikeastaan ollut aikalaisten mielestä mikään varsinainen hallintomalli, vaan oikeammin voitaisiin puhua sisäpoliittisesta valtapelistä. Olihan Rooman historiassa kolmen ja neljänkin keisarin aikoja, jo Galban, Othon ja Vitelliuksen aikaan. Ja keisarihan ei varsinaisesti pystynyt hallitsemaan mitään ilman virkamiehistöä, jonka rooli korostui esimerkiksi Bysantin valtakunnassa keskiajalla merkittävästi.
"Itä-Rooman viimeinen hallinnollinen ote lännestä loppui vasta ristiretkiin."
Aika runollinen tapa ilmaista se, että Venetsian aateliset käytännössä ryöstivät Konstantinopolin. Toden totta, siinä Bysantin hallinnollinen ote loppui, mutta siitä voidaan kiistellä onko sitä ollut olemassakaan. Venetsialaiset saivat ristiretkien jälkimainingeissa muutamia 'pieniä' etuja, kuten esimerkiksi yksinoikeuden Bosporinsalmen kaupankäyntiin ja oman nukkehallitsijan hallitsemaan uutta Latinalaista keisarikuntaansa. Tässä valossa on muuten hieman ironista, että ainoat ulkomaiset avut, joita Bysantin keisari sai 1453 valtakuntansa sortuessa tulivat venetsialaisten kiväärimiesten muodossa.
Minä en ajatellut Venetsiaa, vaan Sisiliaa.
Normannien tuloon asti oli Konstantinopolilla vielä joitakin etuvartioita Italiassa, Bari, Lecce ja mitä niitä oli...
Kun Normannit ristiretkien sivussa pystyttivät oman valtakuntansa Sisiliaan, he siinä sivussa laittoivat Itä-Rooman sivuun viimeisistä tukikohdistaan lännessä.
Tämä on se toinen tulkinta, mutta tosiasia on kumminkin se että Kreikasta tuli virkamiesten kieli vasta kun Kreikka vallattaiin ja virkamiehistö "Kreikkalaistettiin".
Toinen tosiasia on se, että Länsirooman kirkko tietoisesti valitsi Latinan omaksi kielekseen.
Lännessähän kirkko nimenomaan levisi alempien säätyjen kautta, joka puhui Latinaa.
Tuo on varmaan totta, että Suomessakin on kakkoskieleksi vaihtumassa Englanti, ennen se oli Ruotsi.
Tuo väitteesi, että päästiin eroon Rooman "rahvaasta" tavallaan tukee tätä väitettä, että Kreikankielisen virkamiehistön ja Latinan kielisen rahvaan välillä oli juopa, jota ei saatu umpeen ...
Kreikka ei ollut mikään hallinnon kieli. Käytännössä kreikan kielisten hallintokirjeiden osuus kaikesta säilyneistä kirjoituksista osuus 0%.
Sitten vielä niin, että siinä vaiheessa kun pääkaupunki siirrettiin Kreikan puolelle, ei sivistyneistö enää juurikaan osallistunut hallintoon.
Hallinnon "kreikkalaistaminen" alkoi vasta kun länsi oli jäänyt barbaarien haltuun. Latinan säilyminen lännessä kirkkokielenä perustui ennen muuta Konstantinopolin ja Rooman piispojen linjaeroihin.
Yhtähyvin voidaan väittää, että nämä linjaerot synnytettiin kielikiistojen tueksi, eli kumpi oli ensin muna vai kana ...
Rooman ongelma oli, että kun valtakunta jakaantui kahtia niin Itä-rooma alkoi vaurastua ja Länsi-rooma alkoi köyhtyä, syy oli Egyptin viljatoimituksissa länteen.
Egypti kuului Itä-roomalle.
Vauraampi Kreikan kielinen Itä-rooma oli köyhemmälle Latinankieliselle Länsi-roomalle vastenmielinen kumppani.
Kielipolitiikalla ei ollut mitään tekemistä Rooman rappion kanssa, eikä viljakuljetuksilla ollut siinä sen kummempaa sijaa., etenkin, kun Roomalle tärkein viljan tuonti alue ei ollut Egypti, vaan nykyisen Tunisian ja Algerian alueen silloin tehokkaasti keinokastellut pellot.
Ensinnäkin sen vuoksi, ettei Rooman imperium jakaantunut mitenkään niin, että itä- ja länsiosa olisivat olleet mitenkään yksinkertaisesti vastakkain, tai että Rooman ja Konstantinopolin välillä olisi ollut mitään olleellista ristiriitaa.
Rooman rappion syyt olivat hyvin moninaiset, mutta niitten kulminaatiopiste oli raha.
Rooman demokratia muuttui ensin keisarivallaksi, vaikka senaatti saikin jäädä eräänlaiseksi keisarilliseksi leimasimeksi, koska demokraattinen päätöksenteko ei soveltunut laajentumishaluisen supervallan hallintotavaksi. Päätösten nopeus oli tärkeämpää kuin niitten oikeellisuus.
Kuitenkin yksinvaltainen hallintotapakaan ei ollut kaikkein paras imperiumille, ja näin valta tosiallisesti siirtyi sotilaille, ja sotilasvalta rapauttaa talouden aina.
Imperiumi oli rakennettu aikanaan mallin mukaan, jossa laajeneminen maksoi itsensä. Kuitenkin Rooma oli saavuttanut koon, jossa se ei oman väestöpohjansa, tekniikkansa ja hallintomallinsa mukaan ei enää voinut laajentua. Jo pelkkä veronkanto alkoi olla suuressa valtakunnassa ongelma.
Kun Imperium oli saavuttanut maksimikokonsa, sen piti siirtyä laajentumisesta puolustamaan rajojaan ja siirtyä toisenlaiseen taloudentilaan, jossa se ei voinut siirtää sotilaskustannuksia valloitettujan maiden kontolle, vaan hoitaa tämä itse.
Rooman jakohan alkoi jo vuonna 285, kun Diocletianus ymmärsi valtakunnan olevan liian suuri että päätökset tehtäisiin yksien korvien välissä, ja nosti rinnalleen vanhan ystävänsä Maxiamianuksen apukeisariksi. Silloin lännen pääkaupunki oli Mediolanum ja idän pääkaupunki Nikomedeia.
Pääkaupunkien valintaan ei taatusti vaikuttanut kielipolitiikka, vaan koska molemmat paikat olivat sen verran lähellä aikansa kriisikeskuksia, että näistä käsin saattoi antaa nopeita määräyksiä.
Viisi vuotta myöhemmin länsi on tilanteessa, jossa Maxiamianus taistelee sekä burgundeja vastaan, että entistä kenraaliaan Caracianunsta vastaan, joka on sitten pakko tunnustaa "Britannian Keisariksi".
293 Diocletianus jakaa vallan uudelleen, niin että valtakunnassa on kaksi augustusta, ja näiden lähimpinä miehinä sitten caeserit, jotka ovat myös vallanperijöitä. Samaan aikaan Italia menettää kaikki erikoisoikeutensa, ja siitä tulee samanlainen provinssi valtakunnassa kuin mistä hyvänsä muusta osasta. Diocletianus tuskin teki tätä kielipoliittisista syistä, sillä hän oli syntyperältään illyyrialaisen vapautetun orjanpoika, joka ei ilmeisesti puhunut juurikaan kreikkaa.
Siviilihallinnon uudistusten jälkeen Diocletianus uudistaa sotilashallinnon, mutta kokonaisuudessa tämä sotilas pyrkii katsomaan armeijan etua. Armeija saadaankin uudistetuksi, mutta siviilipuolella Diocletianus joutuu taistelemaan talouden ongelmien ja suuren inflaation kanssa, joka osaltaan johtuu juuri armeijan vaatimuksista.
Diocletianus julistaa monille tavaroille enimmäishinnat, joka johtaa siihen että näitten tavaroitten hinta nousee tähän, ja muut katoavat markkinoilta kokonaan.
306, kun Diocletianus on vetäytynyt Dalmatiaan eläkkeelle, hänen luomansa vallanjako järjestelmän monimutkaisuus saa aikaan uuden kansalaissodan, joka kestää vuoteen 324 asti, eräitä aselepoja lukuun ottamatta. Tämän sodan sivutuotteena syntyy Roomassa nälänhätä, joka vaikuttaa kaupungin tulevaisuuteen oleellisesti.
Oleellista kuitenkin on, että Constatinus Suuri, on tässä sodassa juuri lännen augustus ja sekalaisesta verenperinnöstään huolimatta, ennen muuta roomalainen. Hänen joukkonsa ovat lähinnä germaaneja ja galleja, kun vastapuolen, Liciuksen joukot ovat illyyrijä. Kummallakaan puolella ei ole merkittävässä asemassa olevia kreikkalaisia.
Osa Constantinus Suuren strategiaa oli 230 kristityille annettu hyväksyntä ja kirkon vapauttaminen maaveroista., samalla annettiin piispoille myös siviilioikeuden tuomarin valtuuksia. Keisari sai vastaavasti piispojen nimitysoikeuden.
Tämä liittyi kokonaiskuvioon sillä tavoin, että kristittyjen pääalueet, Aasia (nykyinen turkki) ja Egypti olivat vastustajan hallussa, ja myös kristittyjen tärkeimpiä alueita, ja tällä tavoin Constantinus Suuri veti maton vastustajansa alta.
Ennen Constantinus Suuren valtaantuloa, oli rappio kehittynyt jo varsin pitkälle, ja valtio oli, armeijan tarpeita silmällä pitäen, siirtynyt eräänlaiseen puolifeodaaliseen sosialismiin. Suuri osa tuotannosta tapahtui valtion omistamissa tuotantolaitoksissa, kun taas maataloustuotanto oli suurtilallisten ja näitten vuokraviljelijöiden kautta esifeodalisoitu.
Kun Constatinus Suuri oli 324 viimein kukistanut kaikki valtakunnan sisällä olevat kapinalliset, hän saattoi aloittaa oman uudistustyönsä, joka pääosin vastasi Domitianuksen aloittamaa linjaa.
Keisarius käsitetään nyt perinnölliseksi, ja valtio jaetaan prefektuuriin, nämä diocesiksiin ja nämä provinsseihin, kaikissa on keisarin nimittämät virkamiehet hoitamassa hallintoa. Maakunnat saavat pitää maapäivänsä ja kunnat curiansa, mutta niillä ei ole mitään todellista valtaa, ja niitten jäsenet kuitenkin ovat henkilökohtaisesta vastuussa alueensa verojen maksusta. Samassa uudistusten puuskassa hän myös siirtää hallinnon Bysantioniin, josta on helppo valvoa kapinallista itää.
Lännessä Rooma hylätään lopullisesti pääkaupunkina, ja uudeksi pääkaupungiksi muodostuu, pienen jahkailun jälkeen Ravenna.
Sata vuotta Constantinus Suuren kuoleman jälkeen, Länsi-Rooman imperium on jo käytännössä romahtanut, vandaalien laivasto hallitsee läntistä välimerta 430-luvulla, 440 Rooman viimeinen legioona vetäytyy Britanniasta ja vuosikymmenen puolivälissä Ravennna tunnustaa vandaalien pohjois-afrikan imperiumin itsenäiseksi ja kymmen vuotta myöhemmin vandaalit ryöstävät Rooman, tämän jälkeen kaikki lännen keisarit ovat barbaarien nukkehallitsijoita. Tässä vaiheessa Rooma menettää myös lopullisesti viljakuljetukset Karthagosta ja Sisiliasta.
Rooman väestömäärä lähtee laskuun ja on alhaisimmillaan sydänkeski-ajan alussa, alle 10 000 henkeä, joista suuri osa munkkeja.
Kun viimeneinen lännenkeisari on tapettu 476, pyytää hänen murhaajansa Konstantinopolin keisarilta nimityksen Italian patriciukseksi ja saa sen, eli lännen barbaarit tunnustavat edelleen Konstantinopolin keisarin yliherrakseen, ja ilman tämän siunausta eivät voi pitää itseään täysinä hallitsijoina.
Vasta tässä vaiheessa alkaa kreikka syrjäyttää Latinaa hallintokielenä, eli kun länsi oli jo murtunut. Ensimmäinen merkittävä kreikankielinen valtiollinen asiakirja lienee ollut Honetikon edikti, vuodelta 482, joka sekään ei ole siviili- vaan kirkko-oikeuden asiakirja, edelleen, mm. keisarin käskykirjeet persian rajajoukoille ovat latinaksi.
500-luvun alussa ostragootit ovat Italian valtiaita, mutta heidän kuninkaansa suojelee roomalaista väestöä ja latina säilyy lännessä hallinnon kirjakielenä.
Kreikka valtaa alaa idässä, mutta ainakin vielä vuonna 582, yli sata vuotta lännen viimeiden keisarin jälkeen, antaa Konstantinopolin keisari latinaksi kirjoitettuja käskykirjeitä, vaikka niistä julkaistaan myös kreikankielisiä versioita.
Vuonna 610 valtaan tullut Herakleitos I on ensimmäinen kreikankielinen keisari, ja hänen määräyksestään kreikasta tulee virallinen hallintokieli, mutta tämä tapahtuu hitaasti hänen valtakautensa aikana, vuoteen 631 mennessä.
Siinä vaiheessa länsi-rooma on ollut kaatuneena jo yli 150-vuotta,.
Lännessä lätistiin latinaa vielä satoja vuosia, vaikka lännessä alkoi muodostua jo 900-luvulla uusi, ranskankieli, mutta ensimmäiset italiankieliset kirjat odottivat vielä kirjoittamistaan.
Kirkon hajaannukselle kielikysymys ei ollut mitenkään oleellinen, vaan siihen vaikutti enemmän varhaiskirkon sisäiset oppiriidat Jeesuksen olemuksesta, suhteesta kuviin ja barbaarikuninkaitten areiolaisuuden ja itäisen kirkon varhainen fundamentalismi. Tietysti tärkeä osa oli sillä, että itäisen näkemyksen mukaan keisari määräsi kirkkoa, mutta kielikysymys se ei ollut, niin Paavi ja Keisari riitelivät Jeesuksen (joka muutoin ei puhunut hebreaa, vaan arameaa) olemuksesta latinaksi.
Jätit täysin huomiotta sen, että inflaation syyksi joka johti lännen rappioon on nimetty juuri nämä viljakuljetukset Egyptistä Roomaan, joka oli jatkuva valuuttapako toisinpäin.
Näin Kreikankielinen itä vaurastui Latinankielisen lännen kustannuksella.
Tosin olet varmaan oikeassa, että kun sotimista ei voitu enää rahoittaa valloitettujen alueiden kustannuksella, niin armeijan ylläpito tuli kalliiksi.
Lännen rappiota ja inflaatiota ei voi laittaa Egyptin viljakaupan syyksi, sillä se vilja meni lähinnä itään.
Lännen vilja-aitat olivat Karthago, Iberia ja Sisilia, ja jokseenkin tässä järjestyksessä.
Egyptin viljan merkitys Roomassa oli lähinnä varmuus. Egyptin vilja ei ollut riippuvainen sateista, vaan Niilin tulvista, joten se ei ollut samalla tavalla herkkää kuin muut alueet.
Karthagon viljelyjärjestelmä, jonka sitten Belisarius hävitti, perustui hyvään keinokasteluverkostoon, eikä sekään ollut nii herkkä, kuin Iberian ja Sisilian peltojen riippuvuus sateista.
Inflaatioon vaikutti ennen muuta sotilaskulujen kasvaminen, toiseksi, kuitenkin edellisen seurauksena, sotilaskeisareiden jähmettävä valtiokapitalismi, ja viimein tämän tilanteen viimeisenä naulana, työvoiman huonontuva liikkuvuus, kiitos Domitianuksen ja Constantinus Suuren harjoittama politiikka.
Eräänä osana oli myös hallinnon keskittäminen, kun valtakunta keskitti hallinnon tiiviistii virjakoneiston haltuun, ei enää voitu tehdä pienyhteisö, comes, tasolla mikrotaloudenkorjausliikkeitä ja ongelmat kumuloituivat sitten valtakunnallisiksi.
Tilanne vastaa sitä, että nykyään valtio säätää kunnille velvollisuuksia, mutta ei anna kunnille välineitä niitten toteuttamiseen.
Mutta kreikankielistä osaa ei voi sanoa suositun mitenkään, sillä kreikankielinen osa syntyi vasta kun latinan kielinen osa oli kadonnut.
Tsaarin ajan Pietarissa parempi väki puhui keskenään ranskaa, ja ranskaa puhui Mannerheimkin Romanovien hovissa. Mannerheimin venäjää luonnehti joku hänen sikäläinen kollegansa kurjaksi. Ranskan valta-asemasta saadaan kiittää Katariina Suurta (alkuaan saksalainen prinsessa), sillä Katariinan mielestä venäjä oli liian alkeellista sivistyneistön käyttöön.
Ranska oli englanti ennen englantia, mutta Nikolai II aikana Englanti oli jo syrjäyttämässä ranskaa, sillä Nicky puhui lastensa kanssa englantia aamupäivisin ja hänen vaimonsa ja äitinsä puhuivat molemmat sujuvaa englantia.