Lenin vaati Suomen sosiaalidemokraatit tekemään aseellisen vallankumouksen ja aseisti ja tuki sitä. Lenin antoi Suomelle nimenkin Suomen sosialistinen Työväentasavalta. Se olisi jäänyt nimeksi jos punaiset olisivat voittaneet.
Sisällissota sanalla halutaan peittää vasemmiston häpeällinen maanopetos yhdessä Venäjän kanssa.
Venäjän osallistuminen tekee sodasta vapaussodan.
Sisällissota sanalla halutaan peittää vasemmiston häpeällinen maanopetos yhdessä Venäjän kanssa.
Venäjän osallistuminen tekee sodasta vapaussodan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sosialismi vältettiin ehdottomasti valkoisten voitolla punaisista.
Olisiko sosialistinen Suomi säilynyt itsenäisenä maana . Tuskin olisi. Venäjä olisi ainakin painostanut, että täällä noudatetaan täysin samanlaista sosialismia kuin sielläkin. Käytännössä mitään itsenäisyyttä ei olisi ollut.
NL ei hyväksynyt mitään erilaista sosialismia ainkaan naapurimaissaan.
Oliko Unkari tai Tsekkoslovakia itsenäisiä maita jotka saivat toteuttaa omanlaista sosialisismia.
Panssarivaunut tuli lopettamaan vääränlaisen sosialismin.
Niin, no Saksa aseisti ja tuki valkoisia, ja vastoin eduskunnan päätöstä tasavallasta jotkut haaveilivat kuningaskunnasta saksalaisen prinssin alaisuudessa, eli tasapeli ulkopuolisen puuttumisen suhteen.
Kuningas jopa ehdittiin valita.
Ja Suomi oli Saksan protektoraatti Saksan keisarikunnan loppuun saakka.
Saksan taloudellisiin vaatimuksiin alistuminen oli hinta, jonka Suomen hallitus oli valmis maksamaan saamastaan avusta.[15] Ehtona sotilaalliselle väliintulolle oli kolme keväällä 1918 solmittua valtiosopimusta, jotka käsittivät maiden välisen rauhansopimuksen, kauppa- ja merenkulkusopimuksen sekä sopimuksen sotilastukikohtien perustamisesta. Ne sitoivat Suomen tiiviisti Saksaan, joka sopimusten myötä kontrolloi tiukasti maan taloudellista ja valtiollista elämää. Kauppa- ja merenkulkusopimus oli Suomen kannalta erityisen katastrofaalinen, sillä se antoi ulkomaankaupan Saksan kontrolliin ja takasi saksalaisille yrityksille etuosto-oikeuden. Sotilastukikohtia koskeva sopimus salli Saksan perustaa tukikohtia kaikkialle Suomen alueelle, mukaan lukien oman tarkastusaseman Ruotsin rajalle Tornioon. Kuningashankkeen yhteydessä neuvoteltiin vielä sotilasliitosta, joka alisti Suomen armeijan Saksan armeijan alaisuuteen. Sopimukset tekivät Suomesta käytännössä Saksan protektoraatin ja veivät pohjan vasta saavutetulta itsenäisyydeltä.[5] Suomen poliitikkoja tai sotilasjohtoa ei kuitenkaan tarvinnut aktiivisesti ohjailla, vaan nämä pyysivät vapaaehtoisesti saksalaisten ohjeita.[
Alotus heikentää Suomen köyhän kansan maanpuolustustahtoa.🇫🇮
Alottajan kaltaiset lahtarit joutaa kuolla pois.☠️👎
Venäjä ei 1918 julistanut sotaa Suomelle, joten Suomi ja Venäjä eivät tosiasiallisesti olleet sotatilassa.
Saksan antauduttua 11.11.1918 oltiin Suomessa tilanteessa, joka ei vastannut sen enempää Suomen punaisten kuin valkoistenkaan tavoitteita vielä saman vuoden alussa. Vasta Saksa-kytkösten ja kuningasseikkailun päätyttyä voitiin lähteä puhumaan itsenäisestä Suomesta, jonka myös länsivallat tunnustivat. Seuraavana vuonna moni asia piti aloittaa lähes puhtaalta pöydältä ja tasavaltalaiselta pohjalta. Myös SDP sai palata vaalikentälle, aluksi paikallisvaaleissa, ja kansalaisluottamuksensa valtiorikostuomioistuimissa menettäneet saivat vaalioikeutensa takaisin.
Venäjän bolsevikkien päämäärä oli maailmanvallankumous ja he vaativat suomalaisia sosialidemokraatteja ryhtymään aseelliseen vallankumoukseen ja kun nämä sitten siihen ryhtyivät, aseisti ja lähetti sotilaallisia neuvonantajia punaisten puolelle.
"Suomalaiset toverit alkoivat tässä vaiheessa todella harmittaa Leniniä. Pelkkää puhetta Helsingissä ilman tekoja. Lenin piti vuoden 1918 alussa muutaman päivän loman Terijoella ja merkitsi työtehtäviinsä artikkelin aiheesta "Pikkuporvariston loismaisuus ja suomalaisten sosialidemokraattien petos".
Viikkoa myöhemmin Tukholman sosialistinen pormestari Carl Lindhagen kävi tervehtimässä Leniniä Smolnassa ja sai kuulla, että "suomalaiset sosialidemokraatit ovat pettureita . . . he eivät halua tehdä vallankumousta vaikka se on heidän velvollisuutensa".
Lähde: Lasse Lehtinen, Risto Volanen: 1918 - Kuinka vallankumous levisi Suomeen. 2018. s. 158.
Tunnistin, että lähteenäsi olit käyttänyt Lasse Lehtisen kirjaa. Kannattaisi lukea joku toinenkin. SDP puolueena ei ollut kovin viehättynyt maailmanvallankumouksesta, sen laaja kannattajakunta vielä vähemmän. Siksi Leninin pettymys Suomen sosiaalidemokraatteihin oli ymmärrettävä. Todelliselle maailmanvallankumouksen tielle Kominternin kanssa lähti vasta Moskovassa 1918 lopulla perustettu Suomen Kommunistinen Puolue, joka Moskovassa oli niin puun ja kuoren välissä, ettei sillä suurempaan liikkumavaraan ollut bolsevikien valvovan diktatuurin alla mahdollisuutta.
"aseisti ja lähetti sotilaallisia neuvonantajia punaisten puolelle"
-aikaikkuna edellä mainitun tekemiseen oli bolsevikeille hyvin lyhyt, sillä Brest-Litovskin rauhansopimus bolsevikien ja Saksan välillä 3.3.1918 sisälsi Saksan vaatimuksen, etteivät venäläiset saa sekaantua Suomen asioihin.
"Venäjä sitoutui poistamaan venäläiset joukot ja punakaartit Suomesta, sekä lopettamaan kaikenlaisen agitaation ja propagandan, joka oli suunnattu Suomen hallitusta ja julkisia instituutioita vastaan. Työmies-lehti julkaisi sopimuksen Suomea koskevan artiklan 7. maaliskuuta 1918. Rauhansopimuksen 6. Artiklan laivastoehtoja toimeenpantiin erillisellä Hangon sopimuksella 3. huhtikuuta 1918. Leninin hyväksymänä Brest-Litovskin rauhansopimus vei pohjan sosialistien vallankumoukselta Suomessa ja merkitsi lopun alkua punaisille sisällissodassa."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Brest-Litovskin_rauha
Venäläisiä sotilaita osallistui vapaaehtoisina Suomen punaisten toimintaan, mutta sodan edetessä yhä vähenevissä määrin, sillä massiiviset kotiutukset Venäjälle olivat jo alkaneet.
Suomalaisten enemmistö ei ottanut osaa sotimiseen sen enempää punaisten kuin valkoistenkaan puolella, joten käsitys kansakunnan kahtia jakautumisesta on virheellinen.
Valkoinen puoli voitti, koska se ensimmäisenä otti käyttöön kutsunnat ja asevelvollisuuden, jolla myös vastahakoiset "puolueettomat" pakotettiin edes nimellisesti sen riveihin. Punaiset luottivat liikaa vapaaehtoisuuteen, ja vasta viime päivinään Viipurissa kypsyivät ajatukselle "punaisesta kutsunnasta", mikä oli silloin jo liian myöhäistä.