Luoja-Jumala on miinoittanut kaiken

Eipä ollu. Sinä vain omaat liian heikon itsetunnon ja yliherkän omantunnon.

Moi. Taivaallinen valtakunta on Jumalan alkuperäisen luomissuunnitelman mukainen. Kun kerran pääset kurkistamaan sinne, et koskaan enää epäilisi Luojan tarkoitusperiä.

Synnin seurauksena tämä näkyvä maa on kuin kirouksen alla. Hyvyyttäkin on, koska ei Jumala ole ihmisiäkään hyljännyt, vaan haluaa pelastaa jokaisen, joka Häneen ja Hänen pelastustyöhönsä turvautuu. Jeesus rakastaa meitä ja oli valmis sovittamaan syntimme meidän puolestamme.

Voi hyvin!

>> Luoja-Jumala on miinoittanut kaiken
Jumala on luonut kaiken niin, että teetpä ihan mitä vain ja olipa motiivisi ihan mikä hyvänsä, niin aina se mitä teet, on joko syntiä tai perisyntiä. Aina pitää olla polvillaan rukoilemassa armoa moiselta luomisen tunarilta. Vai tahallaanko Se tuon kaiken teki juuri noin? <<

Nyt on ap osunut totuuden lähelle.

"Minkä laki sanoo, sen se sanoo, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; ...sillä lain kautta tulee synnin tunto... Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme."

Toisin sanoen, Jumala on nostanut riman nin korkealle, ettei sitä pysty yksikään ihminen ylittämään ja sanomaan, että "kyllä minä kelpaan Jumalalle, koska olen kaikkeni tehnyt ja parhaani yrittänyt". Ja tämä totuus, että emme yllä Jumalan asettamaan rimaan, ajaa ihmisen armon tarvitsijaksi ja armonantajan eli Jeesuksen luokse, joka voi suoda armahduksen ja tehdä ihmisestä Jumalalle kelpaavan.

Kaikki tosin eivät nöyrry ja taivu syyllisyyteen Jumalan edessä ja niin armo saattaa jäädä saamatta tällaisen ihmisen kohdalla.

>> Aina pitää olla polvillaan rukoilemassa armoa >>

Kun on armon ja anteeksiannon kerran saanut ja siirtynyt pelastettujen joukkoon, niin tarkoitus tietysti on, että kasvua alkaisi tapahtua, ettei taas hetken päästä oltaisi tilanteessa, jossa on jälleen tarve pyytää rähmällään ja kovissa synnintuskissa anteeksi.

Mutta jos niin käy, etteä tekee väärin, niin Pyhä Henki on sitten se, joka kolkuttaa omassatunnossa, jos pitää parannusta tehdä. Ja jos uskovana elää kuuliaisena Jumalalle, yleensä saa herkästikin piston sydämeensä, jos on jotain väärää tehnyt. Jos taas elää hälläväliä-asenteella, niin pisto sydämessä saattaa vaieta ja omatunto alkaa paatua. Siksi pitäisi herkällä omallatunnolla koittaa pysyä.

Mitään jattkuvaa rämällään ryömimistä se ei silti tarkoita. Jos uskova sellaista tekee, että on aina kovissa omantunnontuskissa, niin hänellä on väärä kuva uskonelämästä ja/tai Jumalasta. Tai sitten hänen elämänsä on täysin retuperällä niin, ettei hän elä uskovan elämää lainkaan ja Pyhä Henki koittaa saada häntä takaisin kaidalle tielle, pitämällä yllä syyllisyyttä.

Kaikki Jumalan teot ja tahto, ovat kokonaisvaltaiseen hyvyyteen tähtääviä. Nurjan ja negatiivisen ihmisen sielu, ei näe Taivaan Isämme valtavaa hyvyyttä. Raamattu kertoo tästä pitkämielisestä armosta, jota Hän osoittaa kokoajan ihmisille. VT:n aikoina keinot olivat pahuutta kohtaan kovia. Silti ihmiset lankeilivat jatkuvasti epäjumalien kelvottomiin rituaaleihin. Mutta nyt Jeesuksen ja Isänsä liiton jälkeen, kun ihmiskunta on kristinuskon avulla sivistynyt kohtuullisesti, on meillä vapaus valita kahdesta kohtalosta. Pyhän Isämme siunaus ja rauhan, rakkauden, hyvyyden paratiisimainen loistelias valtakunta. Tai saatanan kirous ja ero hyvästä Isästämme.