Wille Rydman on osunut suoraan suomalaisen järjestökentän kipupisteeseen. Valtionavustusten leikkaaminen on herättänyt odotetun älämölön, mutta äläkän todellinen syy ei löydy leipäjonoista tai hyväntekeväisyydestä. Se löytyy vallasta, poliittisista suojatyöpaikoista ja miljoonaluokan sijoituskassoista.
Kun veronmaksajien rahoittamaa juhlaa uhataan, vastatoimi on aina sama: sumuverhot pystyyn ja maalitolppien siirtely.
Tässä pelissä itse asiasta – eli järjettömästä tukiviidakosta – tehdään sivuseikka. Puoluepoliittiset kytkökset ja järjestöjen hyväosaiset etuoikeutetut hyökkäävät leikkauksia vastaan maalaamalla leikkaajasta sydämettömän hirviön. Todellisuudessa kyse on siitä, että pitkään rakennetut verkostot ja epäsuora puoluetuki ovat uhattuina.
On täysin kestämätöntä, että yhteiskunnassa, joka kamppailee velkaantumisen ja raskaiden peruspalvelujen karsimisen kanssa, pumpataan kymmeniä miljoonia euroja järjestöille, joiden omat rahastot pursuavat ja joiden toiminnalle löytyy päällekkäisiä vastineita julkiselta sektorilta.
Nyt on aika lopettaa turha hienostelu ja leikkien puolustelu. Rydmanin linja on ainoa oikea: julkista rahaa voidaan jakaa enää vain tiukasti mitattavaan ja kriittiseen ongelmanratkaisuun – ei poliittisten hävinneiden vaaliehdokkaiden kierrätyspaikkoihin tai varakkaiden yhdistysten harrastetoimintaan. Älämölö kertoo vain siitä, että ollaan asian ytimessä.
Kun veronmaksajien rahoittamaa juhlaa uhataan, vastatoimi on aina sama: sumuverhot pystyyn ja maalitolppien siirtely.
Tässä pelissä itse asiasta – eli järjettömästä tukiviidakosta – tehdään sivuseikka. Puoluepoliittiset kytkökset ja järjestöjen hyväosaiset etuoikeutetut hyökkäävät leikkauksia vastaan maalaamalla leikkaajasta sydämettömän hirviön. Todellisuudessa kyse on siitä, että pitkään rakennetut verkostot ja epäsuora puoluetuki ovat uhattuina.
On täysin kestämätöntä, että yhteiskunnassa, joka kamppailee velkaantumisen ja raskaiden peruspalvelujen karsimisen kanssa, pumpataan kymmeniä miljoonia euroja järjestöille, joiden omat rahastot pursuavat ja joiden toiminnalle löytyy päällekkäisiä vastineita julkiselta sektorilta.
Nyt on aika lopettaa turha hienostelu ja leikkien puolustelu. Rydmanin linja on ainoa oikea: julkista rahaa voidaan jakaa enää vain tiukasti mitattavaan ja kriittiseen ongelmanratkaisuun – ei poliittisten hävinneiden vaaliehdokkaiden kierrätyspaikkoihin tai varakkaiden yhdistysten harrastetoimintaan. Älämölö kertoo vain siitä, että ollaan asian ytimessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Järjestöjohtajien palkkoja ja kytköksiä
Sydänliitto: Esimerkiksi Sydänliiton pitkäaikainen pääjohtaja (ja entinen Kokoomuksen kansanedustaja sekä ministeri) Paula Risikko on toiminut järjestön johdossa. Isojen sosiaali- ja terveysalan järjestöjen pääjohtajien kokonaisansiot (mukaan lukien luontoisedut ja mahdolliset bonukset) ovat pyörineet pitkälti 120 000 – 150 000 euron vuosituloissa.
Suomen Punainen Risti (SPR): Vaikka kyse on humanitaarisesta järjestöstä, sen pääsihteerin vuosiansiot ovat liikkuneet jopa lähes 200 000 eurossa (palkka ja palkkiot). Vaikka järjestöt kuinka väittävät, että palkkoja ei makseta suoraan keräysvaroista, rahoitus kiertää epäsuorasti valtionavustusten ja julkisten kumppanuuksien kautta.
Muut jättiläiset: Esimerkiksi SOSTE:n (Suomen sosiaali ja terveys ry) johto ja muut vastaavat sateenvarjojärjestöjen pamput nauttivat sellaista sadantuhannen euron ylittävää palkkakehitystä, joka on täysin irrallaan tavallisen suomalaisen palkansaajan tai vaikkuraatajan arkitodellisuudesta.
Yhtä lailla demareiden ja vasemmiston vastaavat järjestökiinnitykset – kertoo karua kieltään siitä, miten järjestökenttä toimii poliittisena palkitsemisjärjestelmänä. Hävinneet vaaliehdokkaat, puoluevirkailijat tai politiikasta sivuun siirtyvät konkarit saavat suojatyöpaikan, jossa he lobbaavat omaa rahoitustaan ja etujaan valtion budjetista.
Kun samaan aikaan leikataan peruspalveluista, vanhustenhoidosta ja koulutuksesta, on täysin irvokasta, että järjestöjohtajat nostavat kuusinumeroisia palkkoja ja vetoavat "yhteisen hyvän" puolesta.
Veronmaksajien rahoilla ei pidä pyörittää hyväosaisten suojatyöpaikkoja.
Megapalkkaiset pamput kortistoon !
Pilipali ärjestöissä on hyvin paljon paikallispolitiikkojen suojatyöpaikkoja!!Rydman on asiassaan oikeassa,heille ei tarvita enempää tukea.Oikeasti ihmisiä auttavat järjestöt taas tarvitsevat.