Työttömyyden kasvu kumoaa hyvät uutiset

Suomen talous supistui, ja pessimisti sai jälleen aihetta tyytyväisyyteen.

Suomalaiseen pessimismiin sopii hyvin tulkinta, että Suomen talous ei kasva. Viime aikojen kehitys antaa siihen myös perusteita. Vaikka jotkin mittaukset ovat vihjanneet paremmasta, yleinen johtopäätös on, että todellisuus on heikompi kuin luvut antavat ymmärtää.

Eihän meillä kerta kaikkiaan voi mennä hyvin.

Onnellisuusmittauksetkin tuntuvat epäuskottavilta, kun samaan aikaan talouden ongelmat kasaantuvat. Suomessa optimisti on sinisilmäinen haaveilija ja synkistelijä realismiin nojaava tarkkailija.

Tilastokeskus tarjosi juhannuksen alla lisää aihetta huoleen. Viime vuotta koskenut tarkistusmittaus kertoi, että talouden kehitys oli arvioitua heikompaa. Kasvua ei juuri ollut, ja kokonaiskuva jäi vaisuksi. Eteenpäin ei ole päästy niin paljon kuin aiemmin uskottiin.

Tämän vuoden alussa kehitys on jatkunut tahmeana. Yksittäiset investoinnit ovat hetkellisesti tukeneet lukuja, mutta laajaa kasvua niiden taustalta on vaikea löytää.

Esimerkkejä talouden heikkenemisestä on runsaasti. Kaupan ja palveluiden kehitys on ollut vaisua. Rakentaminen ei ole vieläkään kunnolla elpynyt. Teollisuuden tilaukset ovat ailahdelleet, eikä liikevaihdon kehitys anna aihetta juhlaan.

Viennin veto on jäänyt heikoksi, ja vientialojen työllisyys on edelleen paineessa. Vaihtotaseen vahvistuminen ei yksin riitä muuttamaan kokonaiskuvaa.

Ilman vahvaa talouskasvua myöskään työllisyys ei kohene.

Työllisyydestä kertova tilasto keskiviikolta vahvistaa huolia. Tilastokeskuksen mukaan työttömien määrä kasvoi edelleen, ja työttömyysaste pysyi korkeana. Tilanne muistuttaa enemmän pitkittynyttä heikkoutta kuin lähestyvää käännettä.

Työllisyystilasto antaa painavan syyn epäillä, että taloudesta kerrotut myönteiset uutiset ovat olleet ennenaikaisia. Jos talous olisi todella vahvistunut, vaikutusten pitäisi jo näkyä työmarkkinoilla. Nyt käännettä ei näy. Vanhan kaavan mukaan työllisyyden olisi pitänyt alkaa kohentua jo aikaa sitten, mutta odotus vain jatkuu.

Vientialoilla työllisyys ei ole vielä selvästi parantunut.

Jos kasvu jää vaimeaksi tai pysähtyy kokonaan, parempaa työllisyyttä ei kannata odottaa vielä syksylläkään.

Kasvun jatkumiselle ei ole vahvoja perusteita. Suomalaisten säästämisaste on noussut, mikä kertoo ennen kaikkea varovaisuudesta. Rahaa pidetään pankkitileillä ja sijoituksissa, koska kuluttajat eivät uskalla käyttää sitä.

Asuntomarkkinoilla patoutunut kysyntä ei välttämättä purkaudu nopeasti. Epävarmuus, korkotaso ja talousnäkymät hillitsevät päätöksiä.

Myös autokauppa kärsii epävarmuudesta. Vaikka sähköautoihin siirtyminen etenee, moni lykkää hankintaa odottaessaan parempaa taloustilannetta tai edullisempia vaihtoehtoja.

Palkkasumman kasvu on hidastunut, eikä ostovoima ole vahvistunut riittävästi.

Eli kuten toisinaan on todettu: rahasta on puutetta. Ainakin julkisella sektorilla, mutta monen kuluttajankin näkökulmasta varallisuus ei tunnu käytettävissä olevana ostovoimana. Talouden esteenä ei ehkä olekaan mikään tuntematon jarru, vaan kuluttajien perusteltu varovaisuus. Jarrujalka pysyy edelleen painettuna.

Jos kasvu ei kiihdy eikä jatku, seuraava hallitus aloittaa nykyistäkin vaikeammassa tilanteessa. Kun uusia säästötoimia joudutaan tekemään, niitä ei voida välttää eikä niiden vaikutuksia kuluttajien luottamukseen voi täysin pehmentää.

Yksi ilmeinen ratkaisu on pitää kiinni sovitusta yhteisöveron kevennyksestä. Yritykset tarvitsevat kannusteita investointeihin ja kasvuun juuri nyt. Lisäsopeutusta ei synny ilman uhrauksia, ja vaikeat päätökset ovat väistämättömiä.