Israel eli luvattu maa.

Ilmeisesti ko Eurooppa erityisesti Saksa halusi hyvittää holokaustin jotenkin. Häpeä oli varmaan suuri natsien hävittyä.

Amerikan kouukunokat painostivat tekemään näin sieltä kun ei koskaan ole tullut mitään hyvää.

Todellisuudessa Turkki (Osmanien valtakunta) salli juutalaisten maanostot ja maahanmuuton. Juutalaiset maksoivat maasta kolminkertaisesta kymmenkertaiseen hintaan sen tuon aikaiseen todelliseen arvoon nähden.

Ensimmäisessä maailmansodassa maan Turkilta vallannut Britannia antoi Balfourin julistuksella tukensa juutalaisten kansallisen kodin perustamiseksi. Kansainliitto määritti Palestiinan mandaatin alueen juutalaisten kansalliseksi kodiksi. Tämän vahvisti myöhemmin myös YK peruskirjassaan.

YK suositteli alueen juutalaisille ja arabeille omia valtioita. Juutalaiset perustivatkin oman valtionsa suosituksen mukaisesti, mutta arabit päättivät ratkaista yhteiskunnalliset ja alueelliset erimielisyydet väkivalloin hyökkäämällä vastaperustettua Israelia vastaan.

Vasta, kun arabit olivat menettäneet viimeisenkin neliösentin aikoinaan valvomastaan alueesta, heille rupesi kelpaamaan ajatus Palestiinan arabivaltiosta. Mutta ei Israelin rinnalle, vaan sen tilalle. Juutalaisia ei ymmärrettävästi innosta ajatus joutumisesta vähemmistöksi arabimaahan.

Israelia ei nimittäin perustettu Euroopan juutalaisille vaan kaikille juutalaisille. Sen juutalaisväestön enemmistö tai näiden esi-isät ovat entisiä arabi- tai muslimimaiden juutalaisia. Israelin tarpeellisuudesta todistaa, että yli 99% arabi- ja muslimimaiden juutalaisista on joutunut jättämään entiset kotimaansa. Euroopassa sinnittelee vielä toista miljoonaa juutalaista kasvavan ja yhä väkivaltaisemmaksi käyvän antisemitismin keskellä.