Minulla on tapana käydä lähes päivittäin eräällä kaupungin uimarannalla. Ranta sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä kotoani, ja on pienten lenkkipolkujen päässä, joten lenkkeilen uintimatkat.
Olin tänään lopettelemassa noin tunnin kestänyttä uintiani, kun näin rannalle saapuvan boheemin näköisen polkupyörämiehen. Tällä miehellä oli päällä aurinkolasit, tiukat shortsit, kirjava, hihaton t-paita ja lenkkarit, selässä hänellä oli reppu. Varsin harmittoman näköinen kaveri, ajattelin, enkä kiinnittänyt häneen sen enempää huomiota.
Puolisen tuntia aurinkoa palvottuani -ja rantabeibejä sivusilmällä tiirailtuani- lähdin juoksemaan kotia kohti. Polkupyörämies lähti samalla hetkellä samaan suuntaan kuin minä, sattumaa, ajattelin.
Parin sadan metrin päästä rannasta alkaa rantapuiston pieni kävelytie. Polkupyörämies kääntyy perääni, enää en uskonut sattumaan. Pidennän askeltani, mutta hän ottaa minut kiinni ja sanoo; "Terve!". Vastaan; "No moi.". En tunne häntä, mutta hän käyttäytyy aivan kuin olisimme tavanneet ennenkin, kiusaannun entisestään.
Mies ohittaa minut ja kääntää pyöränsä tielle poikittain. Tie on kapea, joten en pääse ohi. Hän sanoo; "Mentäiskö tuonne runkulle?". Olen pari sekuntia sanaton tyrmistyksestä. Vastaan; "Sinä menet tuohon suuntaan, (näytän kädellä tietä etäänpäin) ja minä tuohon suuntaan!" (nyt viittelöin vastakkaiseen suuntaan).
Poistun paikalta juosten, mutta hän ei tainnut käsittää viestiäni, vaan kääntyy perääni. Juoksen rantaan vievälle autotielle, ja otan kumpaankin käteen nyrkin kokoiset kivet, joita alan hakata vihaisesti yhteen. Tämä sanoma on kaiketi jo riittävän yksiselitteinen, ja mies poistuu paikalta. Heitän vielä kivet hänen peräänsä, mutten osu, näin jälkikäteen onneksi en osu, sillä heitän kivet aikamoisella voimalla.
Otan pienen -parin kilometrin- spurtin kotia kohden pohtien miksi Suomessa avohoito on retuperällä ym. mielisairaisiin liittyviä kysymyksiä...
Kommentoikaa!
Olin tänään lopettelemassa noin tunnin kestänyttä uintiani, kun näin rannalle saapuvan boheemin näköisen polkupyörämiehen. Tällä miehellä oli päällä aurinkolasit, tiukat shortsit, kirjava, hihaton t-paita ja lenkkarit, selässä hänellä oli reppu. Varsin harmittoman näköinen kaveri, ajattelin, enkä kiinnittänyt häneen sen enempää huomiota.
Puolisen tuntia aurinkoa palvottuani -ja rantabeibejä sivusilmällä tiirailtuani- lähdin juoksemaan kotia kohti. Polkupyörämies lähti samalla hetkellä samaan suuntaan kuin minä, sattumaa, ajattelin.
Parin sadan metrin päästä rannasta alkaa rantapuiston pieni kävelytie. Polkupyörämies kääntyy perääni, enää en uskonut sattumaan. Pidennän askeltani, mutta hän ottaa minut kiinni ja sanoo; "Terve!". Vastaan; "No moi.". En tunne häntä, mutta hän käyttäytyy aivan kuin olisimme tavanneet ennenkin, kiusaannun entisestään.
Mies ohittaa minut ja kääntää pyöränsä tielle poikittain. Tie on kapea, joten en pääse ohi. Hän sanoo; "Mentäiskö tuonne runkulle?". Olen pari sekuntia sanaton tyrmistyksestä. Vastaan; "Sinä menet tuohon suuntaan, (näytän kädellä tietä etäänpäin) ja minä tuohon suuntaan!" (nyt viittelöin vastakkaiseen suuntaan).
Poistun paikalta juosten, mutta hän ei tainnut käsittää viestiäni, vaan kääntyy perääni. Juoksen rantaan vievälle autotielle, ja otan kumpaankin käteen nyrkin kokoiset kivet, joita alan hakata vihaisesti yhteen. Tämä sanoma on kaiketi jo riittävän yksiselitteinen, ja mies poistuu paikalta. Heitän vielä kivet hänen peräänsä, mutten osu, näin jälkikäteen onneksi en osu, sillä heitän kivet aikamoisella voimalla.
Otan pienen -parin kilometrin- spurtin kotia kohden pohtien miksi Suomessa avohoito on retuperällä ym. mielisairaisiin liittyviä kysymyksiä...
Kommentoikaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi olla sinun fantasiasi.
Tuosta hepun kuvailusta tuli kyllä mieleen muuan kerta uimarannalla. Sinne hiiviskeli semmonen pitkätukkanen kundi jolla oli punaiset kumisaappaat, punaiset tiukat shortsit, keltainen hihaton paita ja hiukset oli sidottu ponnarille punaisella nauhalla. Selässä sillä oli snadi reppu ja kädessä kiikarit joilla se vähän päästä pysähtyi tsiikailemaan vastarannan miehiä. Oltiin just menty muijan kanssa uimasille ja seurattiin sen puuhia. Kun noustiin vedestä se jäi katselemaan mutta se ei katsonut muijaa vaan minua. Toisaalta nauratti sen asusteet mutta toisaalta se vaikutti aika hörhöltä.
Jakaa rahat MAMUille, aboriginaalit pärjätkööt miteen parhaaksi näkevät.
...onneksi näitä ei ole paljon...(ehkä jotenkin seksuaalisesti vinksahtanut..) mutta varmaan muutamakin riittää aiheuttamaan kauhua...