Messiaanisten asemassa ja näkyvyydessä on kolmessakymmenessä vuodessa tapahtunut paljon. Aiemmin lähes näkymättömissä pysynyt pieni joukko on noussut eräällä tavalla barrikaadeille puhumaan uskostaan ja puolustamaan oikeuksiaan tasavertaisina jäseninä omassa yhteiskunnassaan.
Jäsenmäärän kasvu on samalla antanut rohkeutta tulla esille vaikka kaikki eivät edelleenkään painostuksen tai työpaikan menettämisen pelossa halua mainostaa uskoaan Jeesukseen.
Piilosta näkyville
Viime vuosina messiaaniset juutalaiset, vaikka heidän määränsä onkin promillen luokkaa koko maan väestöstä, ovat olleet hyvin näkyvästi esillä Israelin mediassa. Osaltaan tähän on vaikuttanut uskovien määrän kasvu ja sitä kautta identiteetin vahvistuminen.. Ryhmä on tullut rohkeasti esille ja kertonut uskonsa perusteista.
Tänä päivänä messiaaninen juutalainen voi olla televisiossa haastateltavana uskonsa perusteista. Usein näissä julkisissa keskusteluissa vastapuoleksi ovat asettuneet ordotoksijuutalaisuuden edustajat, eräänlaiset farisealaisen uskon perilliset. Vastakkainasettelu on osiltaan sama kuin vajaa kaksituhatta vuotta sitten. Tänäänkin messiaanisia pidetään heidän taholtaan uskon luopioina, jotka ovat hylänneet isiensä opin ja palvovat väärää jumaluutta. Poikkeuksena aiempaan, messiaanisia ei lueta oikeaoppisten taholta edes juutalaisiin kuuluviksi.
Oikeaoppisten vihaamina
Kysymys siitä kuka on juutalainen on koskettanut hyvin syvästi juuri Jeesukseen uskovia juutalaisia. Joiltakin juutalaista syntyperää olevilta Israeliin muuttajilta on tästä syystä evätty mahdollisuus saada Israelin kansallisuus. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan uskomalla Jeesukseen juutalaisesta tulee toisen uskonnon edustaja. Tämä siitä huolimatta, että messiaaniset juutalaiset ovat hyvin uskonnollisia ja noudattavat juutalaisia sapatti- ja ruokasäädöksiä yleensä hyvin tunnollisesti verrattuna maallistuneisiin veljiinsä ja sisariinsa.
Viime aikojen suurin taistelu on käyty oikeaoppisten juutalaisten tekemiä lakialoitteita vastaan. Lähinnä äärioikeistolaisen Shas-puolueen edustajat ovat tehneet useita samansuuntaisia lakialoitteita, jotka tavalla tai toisella kieltäisivät evankeliumin levittämisen Israelissa. Yhden ehdotuksen mukaan olisi vankeusrangaistuksen ja suuren sakon uhalla laitonta puhua uskosta niin, että joku vaihtaisi uskontoa. Uusimman ehdotuksen mukaan evankelioivan aineiston levittäminen postitse, sähköpostitse tai netissä olisi rangaistavaa. Missään vaiheessa näiden oikeaoppisten taholta ei ole kuitenkaan asetettu kyseenalaiseksi mahdollisuutta kääntyä juutalaiseksi.
Lakiehdotukset on markkinoitu Knessetissä lähetyksen vastaisina lakeina, mutta toteutuessaan ne vaikuttaisivat voimakkaimmin juuri messiaanisten juutalaisten oikeuteen elää uskoaan todeksi juutalaisessa valtiossa. Monet messiaaniset ovat joutuneet oikeaoppisten hyökkäyksen ja vainon kohteeksi. Jeesukseen uskovan kodin läheisyyteen on voitu levittää mainoksia, joissa henkilö mainitaan nimeltä ja muita juutalaisia kehotetaan välttämään yhteyttä tähän ‘missionaariin’ ja luopioon. Joitakin messiaanisten kokouspaikoista on poltettu oikeaoppisten toimesta. Jumalanpalvelusten jälkeen ulostuleville messiaanisille on huudeltu ja käyty käsiksi. Muutamien kotiin on hyökätty ja särjetty omaisuutta. Kaikissa näissä tapauksissa tekijöinä ovat olleet oikeaoppiset ryhmät, jotka kokevat, että luopioita voi kohdella yleisen vaaran takia kuin pahimpia vihollisia. Tappouhkauksetkaan eivät ole Jeesukseen uskoville juutalaisille vieraita.
Tavallinen maallistunut kansa ei näe messiaanisia uhkana sen enempää uskolleen kuin yhteiskunnallekaan ja he katsovat messiaanisten olevan yksi omituinen joukko juutalaisten suuressa kirjossa.
Suhteet arabikristittyihin
Eri puolilla maata kokoontuu säännöllisesti rukousryhmiä, jotka koostuvat niin protestanttisista arabikristityistä kuin messiaanisista juutalaisista. Erityisesti Jerusalemin ympäristössä, missä raja erottaa nämä Jeesukseen uskovat veljet ja sisaret toisistaan, on koettu tärkeänä vaikeuksista huolimatta etsiä yhteyttä ja sovituksen sanomaa. Nämä ryhmät eivät halua väheksyä tilanteen luomia ongelmia tai sivuuttaa traagisia vaiheita ja kohtaloita, mutta Jeesuksen tekemään sovitukseen vedoten heillä on halu löytää yhteinen tie ja anteeksiannon mieli. Erikoisena poikkeuksena seurakuntien pastoreiden joukossa on Haifalaisen Elias-seurakunnan paimen, joka syntyjään arabikristitty. Hän on saman seurakunnan kasvatti nuoruudesta saakka ja on saanut teologisen koulutuksensa Norjan vapaan luterilaisen kirkon kautta.
Monissa messiaanisissa seurakunnissa on jäseninä arabikristittyjä tai islamista Jeesus-uskoon kääntyneitä arabeja. Monille heistä on ollut helpompi liittyä hepreakieliseen ja etnisesti erilaiseen ryhmään kuin vanhoihin arabiankielisiin kristillisiin kirkkoihin. Arabipuolella, joissa ihmiset edustavat samaa kansaa mutta eri uskoa, muslimin siirtyminen vanhaan arabikirkkoon koettaisiin vääränlaiseksi rajanylitykseksi. Näiden ryhmien kesken vallitsee eräänlainen status-quo järjestelmä. Kumpikin ryhmä saa olla rauhassa omiensa kanssa, eikä rajojen ylityksiä katsota suopeasti.
Jäsenmäärän kasvu on samalla antanut rohkeutta tulla esille vaikka kaikki eivät edelleenkään painostuksen tai työpaikan menettämisen pelossa halua mainostaa uskoaan Jeesukseen.
Piilosta näkyville
Viime vuosina messiaaniset juutalaiset, vaikka heidän määränsä onkin promillen luokkaa koko maan väestöstä, ovat olleet hyvin näkyvästi esillä Israelin mediassa. Osaltaan tähän on vaikuttanut uskovien määrän kasvu ja sitä kautta identiteetin vahvistuminen.. Ryhmä on tullut rohkeasti esille ja kertonut uskonsa perusteista.
Tänä päivänä messiaaninen juutalainen voi olla televisiossa haastateltavana uskonsa perusteista. Usein näissä julkisissa keskusteluissa vastapuoleksi ovat asettuneet ordotoksijuutalaisuuden edustajat, eräänlaiset farisealaisen uskon perilliset. Vastakkainasettelu on osiltaan sama kuin vajaa kaksituhatta vuotta sitten. Tänäänkin messiaanisia pidetään heidän taholtaan uskon luopioina, jotka ovat hylänneet isiensä opin ja palvovat väärää jumaluutta. Poikkeuksena aiempaan, messiaanisia ei lueta oikeaoppisten taholta edes juutalaisiin kuuluviksi.
Oikeaoppisten vihaamina
Kysymys siitä kuka on juutalainen on koskettanut hyvin syvästi juuri Jeesukseen uskovia juutalaisia. Joiltakin juutalaista syntyperää olevilta Israeliin muuttajilta on tästä syystä evätty mahdollisuus saada Israelin kansallisuus. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan uskomalla Jeesukseen juutalaisesta tulee toisen uskonnon edustaja. Tämä siitä huolimatta, että messiaaniset juutalaiset ovat hyvin uskonnollisia ja noudattavat juutalaisia sapatti- ja ruokasäädöksiä yleensä hyvin tunnollisesti verrattuna maallistuneisiin veljiinsä ja sisariinsa.
Viime aikojen suurin taistelu on käyty oikeaoppisten juutalaisten tekemiä lakialoitteita vastaan. Lähinnä äärioikeistolaisen Shas-puolueen edustajat ovat tehneet useita samansuuntaisia lakialoitteita, jotka tavalla tai toisella kieltäisivät evankeliumin levittämisen Israelissa. Yhden ehdotuksen mukaan olisi vankeusrangaistuksen ja suuren sakon uhalla laitonta puhua uskosta niin, että joku vaihtaisi uskontoa. Uusimman ehdotuksen mukaan evankelioivan aineiston levittäminen postitse, sähköpostitse tai netissä olisi rangaistavaa. Missään vaiheessa näiden oikeaoppisten taholta ei ole kuitenkaan asetettu kyseenalaiseksi mahdollisuutta kääntyä juutalaiseksi.
Lakiehdotukset on markkinoitu Knessetissä lähetyksen vastaisina lakeina, mutta toteutuessaan ne vaikuttaisivat voimakkaimmin juuri messiaanisten juutalaisten oikeuteen elää uskoaan todeksi juutalaisessa valtiossa. Monet messiaaniset ovat joutuneet oikeaoppisten hyökkäyksen ja vainon kohteeksi. Jeesukseen uskovan kodin läheisyyteen on voitu levittää mainoksia, joissa henkilö mainitaan nimeltä ja muita juutalaisia kehotetaan välttämään yhteyttä tähän ‘missionaariin’ ja luopioon. Joitakin messiaanisten kokouspaikoista on poltettu oikeaoppisten toimesta. Jumalanpalvelusten jälkeen ulostuleville messiaanisille on huudeltu ja käyty käsiksi. Muutamien kotiin on hyökätty ja särjetty omaisuutta. Kaikissa näissä tapauksissa tekijöinä ovat olleet oikeaoppiset ryhmät, jotka kokevat, että luopioita voi kohdella yleisen vaaran takia kuin pahimpia vihollisia. Tappouhkauksetkaan eivät ole Jeesukseen uskoville juutalaisille vieraita.
Tavallinen maallistunut kansa ei näe messiaanisia uhkana sen enempää uskolleen kuin yhteiskunnallekaan ja he katsovat messiaanisten olevan yksi omituinen joukko juutalaisten suuressa kirjossa.
Suhteet arabikristittyihin
Eri puolilla maata kokoontuu säännöllisesti rukousryhmiä, jotka koostuvat niin protestanttisista arabikristityistä kuin messiaanisista juutalaisista. Erityisesti Jerusalemin ympäristössä, missä raja erottaa nämä Jeesukseen uskovat veljet ja sisaret toisistaan, on koettu tärkeänä vaikeuksista huolimatta etsiä yhteyttä ja sovituksen sanomaa. Nämä ryhmät eivät halua väheksyä tilanteen luomia ongelmia tai sivuuttaa traagisia vaiheita ja kohtaloita, mutta Jeesuksen tekemään sovitukseen vedoten heillä on halu löytää yhteinen tie ja anteeksiannon mieli. Erikoisena poikkeuksena seurakuntien pastoreiden joukossa on Haifalaisen Elias-seurakunnan paimen, joka syntyjään arabikristitty. Hän on saman seurakunnan kasvatti nuoruudesta saakka ja on saanut teologisen koulutuksensa Norjan vapaan luterilaisen kirkon kautta.
Monissa messiaanisissa seurakunnissa on jäseninä arabikristittyjä tai islamista Jeesus-uskoon kääntyneitä arabeja. Monille heistä on ollut helpompi liittyä hepreakieliseen ja etnisesti erilaiseen ryhmään kuin vanhoihin arabiankielisiin kristillisiin kirkkoihin. Arabipuolella, joissa ihmiset edustavat samaa kansaa mutta eri uskoa, muslimin siirtyminen vanhaan arabikirkkoon koettaisiin vääränlaiseksi rajanylitykseksi. Näiden ryhmien kesken vallitsee eräänlainen status-quo järjestelmä. Kumpikin ryhmä saa olla rauhassa omiensa kanssa, eikä rajojen ylityksiä katsota suopeasti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuten näet KTS juutalainen Jeesus, joka eli ja julisti evankeliumia VT mukaan, yhdistää juutalaisia ja arabeja. Mainitsemasi ortodoksijuutalaiset ja heidän suhtautumisensa messiaanisiin juutalaisiin, niin unohdat mitä sinunkaltaisesi tekokristittyjen esi-isät tekivät juutalaisille kristinuskon Jeesuksen nimessä.
Ne kristityt, jotka tekevät sovintotyötä juutalaisten kanssa ja Israelin kanssa, sinä KTS haluat leimata äärikristityksi sionistifasisteiksi. Sionismi syntyi sortoa ja rasismia vastaan, sinunkaltaisten tekokristittyjen ansiosta.
Kyllä minä tiedän sen, että messiaaniset juutalaiset ja arabikristityt ovat varsin hyvissä väleissä ja piispa Munib Younan antaa jatkuvaa tukeaan heidän yhteistyölleen. Tämä yhteistyö kismittää äärijuutalaisia ja sinun kaltaisiasi arabivastaisia äärifundamentalistisia sikaniskoja.
SINÄ ITSE olet tätä yhteistyötä vastaan arabivihamieleisyydelläsi ja rasistisella asenteellasi ja solvaamalla piispa Younania, jota ilman edellä mainittu yhteistyö tuskin olisi edes mahdollista.
Younanin "kristityt" palestiinalaiset sortavat ja halveksivat israelilaisia kuten muutkin palestiinalaiset (Younanin kannanotot, valheet, yksistään kertoo sen), mutta ne palestiinalaiset/arabit, jotka uskovat Jeesukseen rakastavat israelilaisia, myös muitakin kuin messiaanisia.
Olet vielä toivottomampi valehtelija kuin Younan, joka hävyttömästi (rasistisesti) väittää Jeesuksen olleen palestiinalainen.
Luin piispa Younanin kirjan (sovinnon toivossa) heti tuoreeltaan sen ilmestymisen jälkeen. Tuota kirjaahan mainostettin kristillisissä piireissä kovin kauniin lausein. Itse koin Younanin sanoman monelta osin ristiriitaiseksi. En ole ymmärtänyt piispa Younania sellaiseksi keulahahmoksi, jonka tuella ja myötävaikutuksella kolmen kirjan uskonnon (juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin) "uskontotrialogi" voisi tasapuolisesti edetä. Alla on jo aikoja sitten kirjoittamani arviointi Younanin kirjasta. Pahoittelen poleemista sävyäni. Tuota kirjoittaessani olin varsin pettynyt Younanin kirjaan, mutta asiallisesti en ole löytänyt syytä muuttaa kannanottoani Younaniin...
Piispa Munib Younan katsoo edustavansa Kristuksen todistusta ja oikeudenmukaisuuden ääntä Lähi-Idässä. Se on paljon ajateltu omasta itsestä. Mitä ajatuksia Younanin ajatukset herättävät minussa???
Piispa Younan on silminnäkijätodistaja Israelin palestiinalaiskysymyksissä. Tässä asemassa olevalle ihmiselle on aina annettava se arvo, joka silminnäkijätodistajalla on. – On kuitenkin pohdittava, miten Younanin todistusta on tulkittava. Younan on palestiinalaisen kansan keskellä toimivan pienen kristityn arabivähemmistön edustaja. Hänen kannanottojaan on punnittava tätä erityistä taustaa vasten. Mitkä ovat hänen sidonnaisuutensa? Onko hänen käsityksensä politiikasta ja historiasta objektiivinen? Missä määrin Younanin asiantuntemukseen sekoittuu tarkoitushakuisuutta?
Käsitykseni mukaan piispa Younanin käsitys palestiinalaisten historiasta suhteessa nyky-Israelin historiaan mukailee islamilaisen historiankirjoituksen periaatteita. Islamilaisessa historiankäsityksessä Raamatun henkilöt palvelevat islamia, ts. juutalaiset ja kristityt ovat vääristäneet aidon, alkuperäisen, ja ikiaikaisen historian. Muslimien mukaan juutalaisuus on ottanut patriarkat ym. omaan käyttöönsä Raamatussa (vaikka alun perin he olivat islaminuskoisia). – Tähän tulkintaan ei luonnollisestikaan ole tieteellisiä perusteita. – Jordanian ev.lut. kirkon piispa Munib Younan kirjoittaa palestiinalaisten historiaa varsin samansuuntaisin metodein kuin islamilainen historiankirjoitus. Younanin mukaan palestiinalaiset olivat ko. alueen alkuperäisiä asukkaita jo ennen Joosuan johdolla tapahtunutta israelilaisasutusta (s.20). Käsitykseni mukaan tämä ajatus ei ole kovin vahvasti perusteltu historiallinen tosiasia. Nykyisen Israelin alueelta ei käsittääkseni asu juutalaisten lisäksi mitään muuta kansanosaa, joka perimän, uskonnon tai kulttuurin merkeissä todistettavasti olisi säilynyt katkeamattomana ketjuna Israelin kuningasaikaa edeltävältä kaudelta asti. Younanin ajatus omaleimaisesta muinaisitämaisesta palestiinalaiskulttuurista lienee mielikuvituksellinen hypoteesi. Younanille historia ei kenties palvele suoraan islamia, mutta palestiinalaisia kansallisia pyrkimyksiä se saa luvan palvella. Tästä on hyvänä esimerkkinä hänen varsin yksipuolinen kuvauksensa vuoden 1948 sodasta. Younanille juutalaisvaltio on katastrofi. Islamilainen aika piirtyy hänen ajattelussaan palestiinalaisuuden kulta-aikana. Younan on valmis kyseenalaistamaan kaikki ne todisteet, jotka osoittavat islamilaisen hallinnon olleen kova myös kristilliselle kulttuurille. Younan piirtää unelmissaan Pyhän maan arabialaiseksi kansakunnaksi (s.35). Juutalaiset eivät tunnu saavan tässä yhteydessä osakseen liiemmälti historiaan perustuvaa perintöä Pyhään maahan, saati sitten myötätuntoa. – Herää kysymys, miksi islamilainen nykytodellisuus esimerkiksi niinkin länsimaalaisessa maassa kuin Turkissa on ollut jatkuvaa kristillisen kulttuurin alasajoa. Nykyisen Turkin alueella vielä sata vuotta sitten lähes neljäsosa asukkaista oli kristittyjä. Tällä hetkellä kristittyjä on alle tuhannesosa asukkaista. Voiko Younanin ajatuksia islamilaisesta kulta-ajasta kristinuskolle pitää tässä valossa perusteltuna?
Piispa Younanin ajatukset vuoropuhelun tärkeydestä ovat kunnioitettavia. Hänellä on varmasti tärkeä paikka tässä työssä. Younanin vuoropuhelua koskevia kauniita ajatuksia varjostaa kuitenkin hänen tapansa nähdä väkivallan syyt israelilaisesta osapuolesta nouseviksi. Jopa henkilökohtaisissa tragedioissaan itsemurhaiskuissa Younan kieltäytyy vaatimasta terroristia moraalisesti vastuulliseksi teoistaan. Tapahtuman syy on hänen mukaansa poliittinen tilanne (s.162). Kun Younan kuvaa lapsien omaksumaa väkivaltaista asennetta, hän ottaa esimerkikseen juutalaislapsen kysymyksen vainajien museon äärellä (ks.s. 131: Eikö lapsen kysymys ollut pikemminkin luonnollinen reaktio, kuin vihan ilmaus? ts. miksi kukaan ei puolustanut meitä?). Younan tuntuu haluavan vaieta itsemurhapommittajien keräilykuvia kokoavista palestiinalaislapsista… Vuoropuhelun uskottavuutta nakertaa mielestäni myös Younanin kevyesti perustellut ajatukset olettaa islam yksiselitteisen rauhaa tavoittelevaksi, demokratian sisäistäneeksi kumppaniksi. Kristillisten kirkkojen asema islamilaisessa maailmassa ei puhu samaa kieltä kuin Jordanian luterilainen piispa Munib Younan. Turkki on kenties länsimaalaistuneempia ja kristinuskoon nähden myönteisimmän julkisuuskuvan omaavia islamilaisia maita. Siitä huolimatta turkkilaisen kirjallisuuden antama kuva kristinuskosta on negatiivinen eikä Turkissa ole lainkaan kristillisiä teologisia oppilaitoksia. Turkin valtio ei anna lupaa krist. oppilaitosten perustamiselle. Kristitty ei voi kohota korkeaan valtion virkaan. Seurakunta ei saa korjata kirkkoaan muuten kuin kaupungin luvalla, korjauslupia ei yleensä anneta (uusien kirkkojen rakennusluvista puhumattakaan). Seurakuntien johtoelimissä tulee olla muslimitarkkailija. Onko Younanin tuntema islam jotenkin olennaisesti erilainen uskonto kuin Turkin islam? – Mitä tulee ajatella jihadista? Sotaan kannustava uskonnollisuus ei ole Younanin mukaan islamille tyypillistä. Miksi uskonnollisesta sotaan motivoimisesta pidättäytyminen oli kuitenkin ongelmallista Younaninkin tuntemille islamin-uskoisille keskustelukumppaneille (s. 229)? En halua väheksyä Younanin tuntemien rauhantahtoisten muslimi-keskustelukumppanien hyviä vaikuttimia. Mielestäni on kuitenkin epärealistista väittää, että juutalaisten ja palestiinalaisten ongelmat nousisivat vain miehityksestä. Israelin maa-alue kuuluu pyhän sodan kautta valloitettuun islamilaiseen valtapiiriin. Islamin mukaan tälle alueelle ei kuulu itsenäinen juutalaisvaltio. Tämä valtio tulisi olemaan suurella todennäköisyydellä hyökkäysten kohde, vaikka se olisi ”kengänpohjan kokoinen”. Tätä Younan ei kirjassaan tunnusta… Voiko kukaan todistaa tämän väitteen vääräksi klassisen islamin perusteella?
Mielestäni Jordanian ev.lut. kirkon piispan ajatuksia poliittisesta oikeudenmukaisuudesta on ajateltava samaa taustaa vasten kuin entisen Neuvostoliiton virallisen kirkon kirkkopoliittisia lausuntoja omalla ajallaan. Neuvostoliiton ajalla kirkon edustajilla oli valtion asettamat raamit ulospäin annettaville lausunnoille… Piispa Younan on islamilaisen maailman kanssa yhteistyötä tekevä palestiinalainen kirkonmies. Hänen asemansa lienee vahvasti sidoksissa lojaalisuuteen suureen islaminuskoiseen enemmistöön sekä oman kansallisuuden vaikuttamaan paatokseen. Piispa Munib Younanin ajatuksia Lähi-Idän poliittisista taustoista on toki kuultava. Nämä ajatukset on kuitenkin osattava asettaa oikeaan kontekstiinsa. Mikäli nämä palestiinalaiskäsitykset oikeudenmukaisuudesta tai historiasta katsotaan objektiivisiksi esityksiksi, oikeudenmukaisuus ja historia kokonaisuutena voi vääristyä irvikuvakseen.
Piispa Younan puhuu puutaheinää ja valehtelee Jeesuksen olleen myös palestiinalainen
ja ennen kaikkea
luterilaisen kirkon johdon toimesta, Paarman johdolla, pitää erityisessä arvossa tätä höpöpiispaa ja syyllistyy samanlaiseen valehtelemiseen, ainakin Paarman suulla se on kuultu selkeästi.
analyysi kirjasta. Turkin asemesta olisit myös voinut kertoa mikä oli palestiinalaiskristittyjen asema Jordanian hallinnon alla tai mikä se on koko arabimaailmassa. Assyyritkin taitavat asua kohta kaikki Ruotsissa ja koptit valuvat tasaisena virtana Yhdysvaltoihin, vaikka muslimien jäjestämiä verilöylyjä ei koptikylissä muutamaan vuoteen ole ollut. Huomisestahan ei silti tiedä vaikka olisi kuinka hissukseen ja kiltisti sillä paikalla mihin on pantu.
Nyt tajusin sen. Tuollaista arabivihamielisyyttä ja skitsofreenista kaunaa ei voi tuntea muu kuin sa(ar)namies.
juutalaisuuspalsta joten tämä kirjoitus kuuluu joillekin monista kristinuskoa käsittelevistä palstoista.