Palaan ladattuna lämmöllä ja uudella energialla Toscanasta. Läheisten tapaaminenoli tietysti pääasia ja kaikkein antoisin asia mitä siellä meille tapahtui, se sydämellisyys ja sukurakkaus täytti taas kerran sydämen ja lakaisi pois niin monta murhetta,
Mutta puhutaan Italiasta, Toscanasta, tämä aloitus ei ole ihmissuhteista.
Mutta puhutaan vaikka ruuasta!
Parit pizzat tuli syötyä, parit pastat, mutta niiden meren elävien, äyriäisten ja kalojen tuoreutta ja runsautta! Yöllä vielä lilluivat meressä, kalastajat kokivat verkkojaan aamunkoitteessa, aamulla ne olivat Livornon kuuluisalla katetulla, perinteisellä ruokatorilla ja lounaalla lautasella. Etenkin sinisimpukat ja jättikatkaravut maistuivat, paikallinen äyriäissalaati on herkulline kokemus ja siinä oli sitten vähän muutakin, ihanna tuoreita vihanneksia, ja mustekalaa .
Viimeisenä iltana juhlimme serkun synttäreitä tasokkaassa ravintolassa turistisatamassa, taas meren herkkuja, jälkiruokaa ja paikallista viiniä. Kuvan laitan profiiliin.
Toscanan hetkiä
15
116
Vastaukset 15
Kieroajelu veneellä satam-aluella ja kanaaleissa oli tosi mielenkiintoinen. Siinä meitä kyysitettiin 32-asteisessa auringonpaisteessa, kello kuusi illalla moottoriveneessä, johon oli lastattu penkeille noin parikymmentä turistia ja opas kertoi italiaksi ja ebglanniksi rakennuksista niiden historiasta. Livornon historia ulotuu pitkälle varhaiseen keskiaikaan, jolloin se oli pieni klastajaien kylä, mutta sittemmin siitä tuli Toscanan ja Medicien satmakaupunki, erittäintärkeä kaupunki Firenzen ruhtinaille, jotka rakennuttivat linnakkeita, palatseja ja kauppakortteleita Livornoon.
Sataman rannassa on patsas jossa Toscanan ruhtinas Ferdinand I Medicin jalkojen juuressa on neljä mustaa orjaa, kahleissa. Ne symbolisoivat ruhtinaan voittoa osmannien valtakunnasta ja ja patsas symbolisoi kaupunginhistoriaa ja on nimeltään Neljä mauria. (Cuatro moros)
Juutalaisia tuli koko joukko kun heidät karkoitettiin Espanjasta ja he otettiin vastaan ja saivat valita vapaasti asuinpaikkojaan, päinvastoin kuinmonissa muissa katolissa Euroopanmaissa, joissa heidät pakotettiin gettoihin.- Anonyymi00001
Sinulla on ollut ihana matka. 🍋🌿
Itse kävin muutama vuosi sitten uudelleen Italiassa, Calabriassa ja Sisilian saarilla. Ihmiset olivat todella mukavia, oikein yllätyin sellaisesta "sivistyneestä" ja lämpimästä ilmapiiristä, jota ei täällä Pohjolassa juurikaan koe.
Nimi "Toscana" herättää jo lämpimiä ajatuksia kukista, sitruunapuista.
Se tuli itselleni yllätyksenä, että Italia on niin vuoristoinen maa, vuorta vuoren vieressä. En muistanut ed, kaukaisemmalta Italian matkaltani vuorista kuin Vesuviuksen.
Huonojalkaiselle ei mikään ihannemaa matkailla, ellei sitten pysyttäydy kaupunkien ja kylien vain tietyn korkuisilla kaduilla. Capo Vaticanossa nautin lähinnä hotellin uima-altaasta, kylän ihmisten vieraanvaraisuuksista sekä sitten bussimatkoista toisiin pikkukaupunkeihin. Ihana kokemus oli nähdä tulivuori Stromboli. Matkamme aikana purkautui Sisiliassa tulivuori Etna.
Haluaisin vielä käydä pohjois-Italiassa. Tuolloin nuorena, kauan sitten, ajoimme sen läpi autolla (vanha Fiat), mutta en siitä paljon muista.Minulta on jäänyt kokematta ja tutustumatta niin moneen upeaan eurooppalaiseen maahan kun vietin nuoruuteni ja suurimman isan aikuisuuttani seikkailemassa rapakon toisella puolella.
Nyt alkaa olla jo vähän myöhäistä ja matkustamine on hankalampaa. Olen aina ollut "varmajalkainen kuin vuorikauris", kuten sanonta kuuluu, mutta nyt minuua talutettiin kahden raavaan miehen toimesta äkkijyrkkiä kallioita ja kiviä ja alas rannan uimapaikkaan, jossa oli syvää, kirkas vesi ja ihanat maisemat, mutta en kyllä onnistunut menemäänveteen saakka, niin paha paikka se oli vanhalle ihmiselle. Mentiinsitten toiselle rannalle, jonne oli helppo päästä, oleanderit kukkivat täysiin rantapromenaadilla ja puistossa, ja sukulainen ja poika auttoivat kivikkojen yli syvään veteen. Uimakengät olivat siinä tosi tarpeelliset, koska ranta olikivikkoinen. Mutta pulikoimme todella puhtaassa, kirkkaassa ja lämpimässä Välimeressä, kaikki neljä hyvän tovin ja palasimme vielä samaanpaikkaan seuraavana päivänä.
Kävimme uimassa aikaiseen aamulla, ylös klo 7, sitten "baariin", jolla nimellä he kutsuvat kahviloita, croissantille ja caffe machiaitolle ja sitten, puoli yhdeksältä viimeistään mereen. Vesi oli lämmintä, mutta viileämpää kuin ilma ja kirkasta.
Tuo Italian kiertomatka esim. junalla voisi olla mahdollinen vanhempanakin. Varata päivä pari, Rooma, Napoli, ja sitten Calabriaan ja Sisiliaan joka pysähdykseen, nukkua hotellissa ja ajella taksilla pitempiä matkoja. Kadonnutta nuoruutta haikailen kunjalat kantoivat koko päivän mäkeä ylös ja alas, nytkin vanhana vielä tuli askelmittariin uusia ennätyksiä päivittäin.
Espanjassa sanotaan että se mitä on tanssittu, kukaan ei saa sinulta pois. Tämä koskee myös matkustelua.- Anonyymi00002
Paloma.se01 kirjoitti:
Minulta on jäänyt kokematta ja tutustumatta niin moneen upeaan eurooppalaiseen maahan kun vietin nuoruuteni ja suurimman isan aikuisuuttani seikkailemassa rapakon toisella puolella.
Nyt alkaa olla jo vähän myöhäistä ja matkustamine on hankalampaa. Olen aina ollut "varmajalkainen kuin vuorikauris", kuten sanonta kuuluu, mutta nyt minuua talutettiin kahden raavaan miehen toimesta äkkijyrkkiä kallioita ja kiviä ja alas rannan uimapaikkaan, jossa oli syvää, kirkas vesi ja ihanat maisemat, mutta en kyllä onnistunut menemäänveteen saakka, niin paha paikka se oli vanhalle ihmiselle. Mentiinsitten toiselle rannalle, jonne oli helppo päästä, oleanderit kukkivat täysiin rantapromenaadilla ja puistossa, ja sukulainen ja poika auttoivat kivikkojen yli syvään veteen. Uimakengät olivat siinä tosi tarpeelliset, koska ranta olikivikkoinen. Mutta pulikoimme todella puhtaassa, kirkkaassa ja lämpimässä Välimeressä, kaikki neljä hyvän tovin ja palasimme vielä samaanpaikkaan seuraavana päivänä.
Kävimme uimassa aikaiseen aamulla, ylös klo 7, sitten "baariin", jolla nimellä he kutsuvat kahviloita, croissantille ja caffe machiaitolle ja sitten, puoli yhdeksältä viimeistään mereen. Vesi oli lämmintä, mutta viileämpää kuin ilma ja kirkasta.
Tuo Italian kiertomatka esim. junalla voisi olla mahdollinen vanhempanakin. Varata päivä pari, Rooma, Napoli, ja sitten Calabriaan ja Sisiliaan joka pysähdykseen, nukkua hotellissa ja ajella taksilla pitempiä matkoja. Kadonnutta nuoruutta haikailen kunjalat kantoivat koko päivän mäkeä ylös ja alas, nytkin vanhana vielä tuli askelmittariin uusia ennätyksiä päivittäin.
Espanjassa sanotaan että se mitä on tanssittu, kukaan ei saa sinulta pois. Tämä koskee myös matkustelua.Huonojalkaiselle tosiaankin se luonto, ei mikään helppo kokemus.
Anonyymi00002 kirjoitti:
Huonojalkaiselle tosiaankin se luonto, ei mikään helppo kokemus.
Minulla jalat vielä toimivat, mutta tasapaino ei ole paras mahdollinen. Kankeat nivelet ja kaihileikkaukset (akryylilinssit) ja tasoerot ovat vaikeita. Rappuja kun nousen tai lasken joudun pitämään kiinni kaiteesta. Ne kuusikymmentä kivirappuaskelmaa katutasosta asunnon ovelle olivat rankkoja, mutta joka päivä menivät nopeammin.
Edellisellä reissulla lensimme Bolognaan ja sieltä junalla Livornoon. Arvelin etukäteen vuorten ylittämisen olevan huimaavan kaunis kokemus, mutta Punainen nuoli mennä hurahti tunneliin heti Bolognasta lähdön jälkeenja kaksi tuntia myöhemmin tuli ulos lähellä Firenzeä. Se vuorten näkemisestä.- Anonyymi00003
Paloma.se01 kirjoitti:
Minulla jalat vielä toimivat, mutta tasapaino ei ole paras mahdollinen. Kankeat nivelet ja kaihileikkaukset (akryylilinssit) ja tasoerot ovat vaikeita. Rappuja kun nousen tai lasken joudun pitämään kiinni kaiteesta. Ne kuusikymmentä kivirappuaskelmaa katutasosta asunnon ovelle olivat rankkoja, mutta joka päivä menivät nopeammin.
Edellisellä reissulla lensimme Bolognaan ja sieltä junalla Livornoon. Arvelin etukäteen vuorten ylittämisen olevan huimaavan kaunis kokemus, mutta Punainen nuoli mennä hurahti tunneliin heti Bolognasta lähdön jälkeenja kaksi tuntia myöhemmin tuli ulos lähellä Firenzeä. Se vuorten näkemisestä.Minulla on samanlainen yleiskunto kuin sinulla.
Tehty polvileikkaukset (tekonivelet) ja opettelen pihamaalla kävelemään ilman kyynärsauvoja, tasapaino väliin heittelee. Portaita nousen myös väliin kaiteesta itseäni ylös kiskoen. 2. kerros, ei hissiä. Ehkä n. 30 askelmaa, en ole laskenut.
Calabriassa, lähellä Sisiliaa on tosi vuoristoista. Paljon oli myös laajoja metsäpaloja. - Anonyymi00004
Paloma.se01 kirjoitti:
Minulta on jäänyt kokematta ja tutustumatta niin moneen upeaan eurooppalaiseen maahan kun vietin nuoruuteni ja suurimman isan aikuisuuttani seikkailemassa rapakon toisella puolella.
Nyt alkaa olla jo vähän myöhäistä ja matkustamine on hankalampaa. Olen aina ollut "varmajalkainen kuin vuorikauris", kuten sanonta kuuluu, mutta nyt minuua talutettiin kahden raavaan miehen toimesta äkkijyrkkiä kallioita ja kiviä ja alas rannan uimapaikkaan, jossa oli syvää, kirkas vesi ja ihanat maisemat, mutta en kyllä onnistunut menemäänveteen saakka, niin paha paikka se oli vanhalle ihmiselle. Mentiinsitten toiselle rannalle, jonne oli helppo päästä, oleanderit kukkivat täysiin rantapromenaadilla ja puistossa, ja sukulainen ja poika auttoivat kivikkojen yli syvään veteen. Uimakengät olivat siinä tosi tarpeelliset, koska ranta olikivikkoinen. Mutta pulikoimme todella puhtaassa, kirkkaassa ja lämpimässä Välimeressä, kaikki neljä hyvän tovin ja palasimme vielä samaanpaikkaan seuraavana päivänä.
Kävimme uimassa aikaiseen aamulla, ylös klo 7, sitten "baariin", jolla nimellä he kutsuvat kahviloita, croissantille ja caffe machiaitolle ja sitten, puoli yhdeksältä viimeistään mereen. Vesi oli lämmintä, mutta viileämpää kuin ilma ja kirkasta.
Tuo Italian kiertomatka esim. junalla voisi olla mahdollinen vanhempanakin. Varata päivä pari, Rooma, Napoli, ja sitten Calabriaan ja Sisiliaan joka pysähdykseen, nukkua hotellissa ja ajella taksilla pitempiä matkoja. Kadonnutta nuoruutta haikailen kunjalat kantoivat koko päivän mäkeä ylös ja alas, nytkin vanhana vielä tuli askelmittariin uusia ennätyksiä päivittäin.
Espanjassa sanotaan että se mitä on tanssittu, kukaan ei saa sinulta pois. Tämä koskee myös matkustelua."kun vietin nuoruuteni ja suurimman isan aikuisuuttani seikkailemassa rapakon toisella puolella."
Niinkö? Tulikohan taas lipsahdus? Anonyymi00004 kirjoitti:
"kun vietin nuoruuteni ja suurimman isan aikuisuuttani seikkailemassa rapakon toisella puolella."
Niinkö? Tulikohan taas lipsahdus?Olet oikeassa, vain osan aikuisuuttani, sen nuoren aikuisen osuuden, ne seitsemäntoista vuotta elämästäni, jotka olin poissa ja nuorena jaksaa matkustella enemmän. En ole koskaanollut kiinnoistunut lomakohteista enkä massaturismista ja sitten kun palasin Pohjolaan olen käynyt vain muutamissa Etelä-Euroopan turistrysissä, Englannissa ja tietenkin Suomessa, jossa vietin kaikki kesäni kun äiti oli vielä elossa. Minulla ei ole mitään laajaa kokemusta matkustelusta turistina.
Mutta ei minun jokaiseen sanaani kannata silleen takertua. Yritän välittää jotain asiaa, jotain ajatusta, jotain käsitystästä jostain ja jos se tulee ilmi, niin pikkuvirheet saatte antaa anteeksi.- Anonyymi00006
Anonyymi00004 kirjoitti:
"kun vietin nuoruuteni ja suurimman isan aikuisuuttani seikkailemassa rapakon toisella puolella."
Niinkö? Tulikohan taas lipsahdus?Niinhän tuo kuulostaa kuin hän olisi palannut vasta vanhana ja raihnaisena maapallon toiselta puolelta 😄
Itse asiassa asunut reilun puolet elämästään vain tuon pikku rapakon takana.
Satuimme juuri oikeaan aikaan ja pääsimme osallistumaan Pyhän Giovannin eli Juhannuksen viettoon Toscanassa. Livornon viereisellä kukkulalla Montenerossa oli markkinat ja juhlat kirkon edessä olevalla torilla. Olimme menneet sinne katselemaan kukkulalta avautuvia upeita maisemia, kimmeltävä Välimeri, vihreät ja kukkivat vuorenrinteet ja valkoiset villat, jo matka parkkipaikalta vuoristoratavaunulla ylös kirkolle oli viehättävä. Päädyimmekin sitten Juhannushumuun ja soittoon ja katutanssiaisiin.
Seuraavana päivänä Firenzessä satuimme myös Juhannuksen viettoon Duomon torilla, oli upea paraati ja torvisoittoa, keskiaikaispukuja ja loistoa niin että häikäisi. Tulipahan sekin koettua. Me vietämme pakanallista juhannusta, poltamme kokkoa ja teemme taikoja juhannusyössä (ja kaikkea muuta mukavaa siinä sivussa) ja kutsumme juhlaamme Johanneksen juhlaksi.- Anonyymi00005
Jälkipolven valistamista.
Vaimoni kanssa teimme 4:n viikon automatkan eteläiseen Eurooppaan 1971v. Siihen sisältyi mm. Rooma jossa majoitus kaupungin ulkopuolella.
Sitten Pisan ihmetely ja torniin nousu. Firenzeen jossa myös yöpyminen.
Varsinainen kohde oli Venetsia Kaksi päivää. Yöpyminen mantereen puolella.
Paluu Provencen kautta jossa pakolliset rannallalöhöilyt.
Kun penskamme olivat 6v ja 7v teimme tuon Italian osuuden uusintana.
Aikuisuuden ensivuosina tyttäremme on käynyt Italiassa usemmankin kerran.
Veronan ooppera ja muuta luumuilua Gardalla. Kerran Roomassa ja pari kertaa ulkoisessa Italiassa. Sisiliassa.
Nyt parhaillaan on 4kk:n jaksoa Espanjassa.
Kiertovuosien jälkeen poikamme on juuttunut perheineen ulkoilun ja kuntoilun merkeissä Lappiin.- Anonyymi00007
Penskamme olivat mukana kaikilla matkoillamme murrosikään saakka.
Peruskoulussa oli maantiedon tunnilla aiheena Euroopan valtioiden pääkaupungit. Yksi nolo tilanne: Poika ei tiennyt Ateenaa. Selitys: En oo käyny siellä.
Oli tarinoinut matkoista open kanssa ja ope esitti listan kohteista joista toivoi diasarjoja esittämistään kohteista. Tietenkin lainasin kasetit.
Kommunistimaihin emme tunteneet vetoa. Poikkeuksena Unkari.
Kerran ajoimme Tsekkoslovakian kautta ja olo oli turvallinen. vaihtelevin, pitkähköin välein oli virkapukuinen herra varmistamassa, ettemme olleet jääneet matkan varrelle.
Unkarissa ei huomannut kommunistimaassa olevansakaan.
Syntyi muutamia, pitkäaikaisia perheyhteyksiä.
Alaikäisinä alkoivat tenavamme markustelemaan keskenään. Tarvitsivat kirjallisen lupamme ja vastaanottajaksi sovin englantilaisen liiketuttavani vaikke en häntä Lontooseen vaivannutkaan.
Penskojen majapaikka oli meille tuttu, halpa hotelli Bayswaterissa. Ilmoittautumisvelvollisuus respan puhelimesta porteron paikalla ollen. Toimi hyvin. Seuravana vuotena Istabuliin joka heille riittikin. Siis, nämä eivät olleet mitään ryhmämatkoja.
Ensimmäiseltä Lontoon matkalta alaikäiset penskat toivat minulle joululahjaksi pullon viskiä. Kuusen alle. Toista reisua tyttömme kommentoi, ettei siinä ollut enää mitään "hohtoa"!
Rötöstelivät reisussa. Aitoivat kaiteiden yli maanalaisten asemille. Maksamatta. Sama jossakin planetariossa ja vahakabinetissa. En yllyttänyt mutta olin kerran sanonut miten helppoa se olisi.
Tietysti moitin!
Yksi elämä ei tahdo riittää tähän kauniiseen maailmaamme tutustumiseen. Niin paljon nähtävää, niin paljon koettavaa, niin paljon aistittavaa! Nyt olen ja senikäinen että pitemmät matkat saavat jäädä (tempus fugit) ja paljon jää näkemättä, aivan liian paljon. Mieheni ei pidä matkustamisesta ja autollakin mieluimmin vain lyhyitä matkoja, Suomeen tai Lappiin siskonsa luokse.
Tiedän että paljon on minulta jäänyt näkemättä, mutta maailma onaivan liian suuri minulle.
Tytär ja hänenperheensä tekevät pari ulkomaanmatkaa vuodessa, nyt lähdössä Koreaan. Lapsenlapset ovat matkustaneet pienestä pitäen, Etelä-Amerikka, USA, Eurooppa, Kauko-Itä kohteina, Euroopan kaupungit jo tuttuja,. Minulla ei ollut varaa eikä mahdollisuutta ja vaikka olenkin asunut ulkomailla, turismi on ollut rajoitettua.
Vanhaa sanontaa toistaakseni, kyllä matkustaminen avartaa .- Anonyymi00008
Avioliittomme alussa kokeilimme kahtena kesänä mökkeilyä. Ei innostanut. Syksyllä olo oli kuin ei lomaa olisi ollutkaan.
Sama juttu kahden veneilykesän jälkeen.
57v / 52v alkaen ei enää työelämä rajoittanut liikkumistamme.
Vaimoni terveys alkoi rajoittamaan puitteita 65v tietämissä ja stoppi tuli 70v tienoilla.
Olen kerran kokeillut 2:n viikon privaattisooloilua Espanjassa.
En viihtynyt!
Kävimme lounaalla kulman takana tunnetussa Melafumon osteriassa elikkä kalaravintolassa, jossa söin elämäni parhaat sinisimpukot,. Lokaalin seiniä koristivat punaiset liput, sirpit ja vasarat ja Che Guevaran kuvat, pöydillä olli samanhenkiset paperipöytäliinat. Musiikki oli vallankumouksellista Bella Ciao.ta ja Bandera Rossaa, Venceremos ja Fischia il ventoa, Väki lauloi mukana ja pulska ravintolan omistaja istui yhdessä nurkassa ja laski rahojaan.
Kiinnostava konsepti miten vallankumouksellisuudella rikastutaan.
Livorno ns. punainen kaupunki, satamkaupunki ja työläisten kjaupunki, jossa muureihin kirjoitettuna ilmaisee mitä kadun mies ajattelee Melonista ja hänen oikeistohallituksestaan. Italian kommunistipuolue sai alkuunsa aikoinaan täällä. Ei kaikki ole kuitenkaa punaisia täällä, vaan kukkivilla vuorenrinteillä asuvat varakkaat elävät rauhassa kenenkään heitä häiritsemättä
Asuimme boutique-huoneistossa lähellä satamaa, , ikkunat Piazza Vente di Settembrelle, jossa työttömät, suuri osa maahanmuuttaneita istuskelivat penkeillä päivittäin. Etupäässä miehiä, Itä-Euroopan maista, paljon romanialaisia ja albanialaisia, latinalaisamerikkalaisia myös. Vaimot töissä, miehet maleksivat kadulla ja seurustelivat keskenään. Ei heistä ollut koskaan mitään haittaa meille.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ny se loppuu ( Kuhmo)
Yhtiö on myyty. Notta yyteet meleko äkkiä, notta. Pelastautukoon ken voi. Notta se on tuulista pian.501287Parikymppinen hakkasi nelikymppisen kriittiseen tilaan
Ja ihminen jäi junan alle lautiosaaressa...paljon on taas sattunut ja tapahtunut. Ketähän nämä uhrit mahtaa olla 🤔 htt151018- 93977
- 77673
- 37668
- 26441
Nainen, miten suhtautuisit
Jos mies ehdottaisi tapaamista? Entä siihen, jos mies kertoisi tapaamisessa tunteistaan ja haluaisi seurustella?53440- 25431
Kaivattusi tärkein ulkoinen tuntomerkki
Onko jokin muu kuin yleinen kuten kaunis, laiha. hyväkroppainen jne.15429Voitko kirjoittaa mulle tänne mies?
Jos täällä käyt? Ihan kaverimielessä, jos ei muuten? Haluaisin jutella sinun kanssa. Mulla on edelleen jotenkin niin h30413