Suomalaisten suhde työhön on muuttunut ansaintakeskeisemmäksi. Kuusi kymmenestä pitää työtä lähinnä keinona rahoittaa muita, kiinnostavampia aktiviteetteja.
Osuus on kasvanut vuodesta 2010 peräti 14 prosenttiyksikköä, selvi66 Elinkeinoelämän valtuuskunnan syksyn 2025 arvo- ja asennetutkimuksesta. Kyselyyn vastasi 2038 henkilöä.
Vain 14 prosenttia suomalaisista tekisi työtä, vaikka ei tarvitsisi rahas.
Osuus on kasvanut vuodesta 2010 peräti 14 prosenttiyksikköä, selvi66 Elinkeinoelämän valtuuskunnan syksyn 2025 arvo- ja asennetutkimuksesta. Kyselyyn vastasi 2038 henkilöä.
Vain 14 prosenttia suomalaisista tekisi työtä, vaikka ei tarvitsisi rahas.
Vastaukset 12
Vanhimmat
??????,
Selitäpä tarkemmin, miten tää liittyy palstan aiheeseen.
Työkö ? Se lähellä keskustaa. Useilla ilman kelloon katsomista.
Oletko sinä se joka sanoi etten ole koskaan työllä käsiäni liannut. Vaikutat niin ummikolta työn tekemiseen.
Liittyy sikäli että tukijussn pitää tarkistaa googlesta mitä se työ on.
Sinä olet niin ulkona maatöistä. Kuten varmaan muistakin töistä. Näkee "jalkateräsi asennosta, et vain osaa.
Oikeiston.SosDem jokin laitos köyhä jeppe, näkee kirjoituksistaan. Työ näyttää olevan vastenmielistä, haukkuu työntekijöitä.
Sinä everstiluutnantti kerroit menneesi kersanttina kadettikouluun. Jollain poikkeusluvalla?
Tämä tutkimus näyttää paljolti ns. nollatutkimukselta. Väite siitä, että työ olisi muuttunut ihmisille ansaintakeskeisemmäksi, lienee täysin perusteeton. Veikkaan, että se on vähänkin pitemmällä ajalla päinvastainen. Ihmiset olivat vuosikymmeniä niin paljon köyhempiä kuin nykyään, että heidän oli pakko tehdä työtä elääkseen. Työ oli siis mitä suurimmassa määrin ansaintakeskeistä. Ei silloin ajateltu, että raskas työ olisi itsessään niin kiinnostavaa, että sitä tekisi palkattakin. Sellainen ajattelu oli vain herrojen herkkua.
Sitä mukaa kuin elintaso on noussut, myös työn sisältö on muuttunut. Osa työstä voi olla niin mielenkiintoista, että se on samalla harrastus ja työ. Monenlainen tutkimustyö voi olla tällaista, samoin kuin taiteen tekoon tai urheiluun perustuvat työt. Itsekin koin työn välillä niin mielenkiintoiseksi, ettei tullut paljon vilkuiltua kelloa siinä, oliko työpäivä ajalla mitattuna täynnä vai ei. Työt tuppasivat tulla kotiin ja välillä uniinkin. Työelämä tarjoaa myös paljon sosiaalisia kontakteja, jotka ovat monelle ainakin puolet elämän sisältöä. Moni voi esim. nauttia erilaisesta palvelutyöstä, missä voi eri tavoin auttaa muita ihmisiä.
Työn käsite on myös epämääräinen. Osa tekee palkkatyötä, osa on yrittäjiä tai freelancereita. Se tekeekö työtä suoraan itsensä hyväksi vai toisen, vaikuttaa myös käsitykseen työn merkityksestä. Kun Suomi oli 1930-luvulla maatalousyhteiskunta vielä suurimmaks osaksi, työtä tehtiin suoraan omaksi hyväksi omilla pelloilla. Ihmisille lienee aika luontaista, että hän haluaa puuhastella jotain olipa siitä taloudellista hyötyä tai ei. Myös kotityö on työtä. Kun siivoat, hoidat lapsia ja teet ruokaa kotona se on työtä, jolle on laskettavissa vaihtoehtoiskustannus, jos niin halutaan tehdä. En usko, että monikaan halua tehdä työtä jollekulle toiselle tuntemattomalle, että mukava auttaa tätä toista rikastumaan vielä enemmän. Aina siinä vieraalle tehtävässä työssä on oma lehmä ojassa muodossa taikka toisessa, ellei kyse ole harrastustoiminnasta esim. urheilussa ja liikunnassa.
Työ on mun elämän rauhoituskeino.👷♂️🏭
Ei minullakaan ole koskaan muuta ollut, ennee oli tilipussi laihempi, silläkin juuri ja juuri pärjäsi.
Sitten myöhemmin alkoi tilipussi paksuneen, ja jäi ylikkin, ja yhä vain enemmän vuosissa tuli ylimääräistä. Nyky eläke paljon suurempi kuin tilipussi silloin vaikkapa 1980 luvun lopulla.
Minusta eläkkeet on turhan suuria, kun palkat joista lasketaan siinä loppupäässä on ylisuuria.
Sitten on pieniä eläkkeitä, joihin tulisi siirtää ylisuuria eläkkeitä. Mitä mekin kaksi vaimo ja minä teemme enää pahasti ylisuurilla eläkkeillä. Kun kaikki on hankittuna. Turhaa me sijoitamme enää kun 10-20 vuoden haarukalla on vain aikaa. Siksi olemmekin lahjoittaneet hyväntekeväisyyteen suuriakin summia. Myös oma suora lahjoitus katsotuille vähävaraisille on hyvin toiminut, pääosin kauppa ostokortein, näitä myös järjestöjen kautta jakoon. Myös muita reittejä on, mainitsen lopuksi yhdenkin. Kaupassakin olen maksanut muutamia, kun tullut köyhyytensä tietoon, niin viimeksikin kehoitin täyttämään lisää ostoskärryjään, sanoin että odotan kassalla ja maksan. Ei mitään meinaa 200 euronkin maksu kassalla joka tarvitsee.
Arvostan.👍 Siunausta sinulle elämääsi!👍❤️🇫🇮
Mitä jalkapalloa pelaaville lapsenlapsillesi kuuluu?