Kiinnostuin vuosia sitten Suomessa aika vähälle huomiolle jääneeseen kirjailijaan, Kaiho Niemiseen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaiho_Nieminen
Varsinainen suosikkini on jo kahteen kertaan lukemani "Rajankävijä" (1993), jonka historiallisessa kontekstissa päähenkilö on Niemiselle ominaiseen tapaan ulkopuolinen tarkkailija, jonka on vaikea löytää paikkaansa kahden maailman välissä. Antisankareissa on jotain samaistuttavaa ja hävettävää. Parhaimmillaan Nieminen valaisee kertojan sankaritarinaa toisen tarkkailijan huomioilla, jotka eivät olekaan hänestä yhtä mairittelevia. Tämä teema on hyvin esillä sekä "Rajankävijässä" että "Trokarissa" (2013).
Vaihteeksi päätin mennä Kaiho Niemisen tuotannon juurille ja tartuin hänen esikoisteokseensa "Lovistoori" (1972), joka yllätyksekseni sijoittui Helsinkiin. Tavanomaisempi tapahtumapaikka Kaiho Niemisen tarinoissa oli hänen synnyinseutunsa Etelä-Karjalassa, Savitaipaleen, Suomenniemen ja Lappeenrannan seutuvilla.
"Lovistooriin" Nieminen on saanut vangittua sen hetkisen Helsingin ajankuvaa, 1970-luvun alun työttömyyden, Asematunnelin juoppojen kokoontumispaikkana, ahtaat vuokrakämpät, työnvälitystoimiston, Kätilöopiston, nousevat lähiöt kuten Pihlajamäen, lestinheittäjät ja pitkätukkahipit. Nuori pari saa myös nauttia äitiyspakkauksen antimista.
Nuori hitsari ei hyvistä aikomuksistaan huolimatta onnistu saamaan töitä, ja vierestä hän seuraa työttömien entisten työkaveriensakin sortuvan alkoholisteiksi, joiden tulevakaan työllistyminen ei näytä lupaavalta. Katkeruus nostaa päätään, mutta äärivasemmistolaisista saarnaajista ja mielenosoituksista valtiovaltaa vastaan ei apua tulevaisuuden rakentamiseen löydy.
"Lovistoori" päättyy avoimeen loppuun ehkä pienen toivonkipinän kanssa: ehkä tästä vaimon kanssa selvitään, vaikka lapsikin syntyi, tai ehkä juuri siksi. Elämällä on taipumus kantaa eteenpäin.
Kaiho Nieminen
3
<50
Vastaukset 3
- Anonyymi00001
Sittenpä vuorossa olikin "Ihmissuden kronikka" (2016), Kaiho Niemisen uudempaa tuotantoa, jossa liikuttiin hyvin soljuvasti 1600-luvun maisemissa. Tapahtumapaikkana oli nyt eteläsavolaiset sysimetsät Niemisen synnyinseudulla Suomenniemen nurkilla.
Vuonna 1616 Ruotsin valtakunta on käynyt pitkää sotaa Venäjää vastaan, joka seuraavana vuonna olikin päättyvä Inkerinmaan Stolbovassa solmittuun, Ruotsin valtaa pitkälle itään laajentaneeseen rauhaan. Hinta oli ollut kova rajamaan suomalaisille, jonka ruotuväkeä raahattiin yhä enemmän ja väkisin sotatantereelle. Sotakarkuruus oli yleistä sekä väenottojen lähestyessä että myöhemmin rintama- ja sotaleirioloista. Sankat metsät toivat turvaa virkavaltaa pakeneville.
Ajan taikauskoinen ilmapiiri sekoitti metsissä partaisista, muita ihmisiä välttelevistä hiippareista tehdyistä havainnoista tarinoita ihmissusista, joita uskomuksia kirkonmiehet noitavainoinnossaan ja oikeaoppista kristillisyyttään puolustaessaan vain vahvistivat.
Tästäpä ajatukseni ajautuivatkin sukututkimuksen parissa minulle selvinneisiin asioihin. Oma esi-isäni ilmaantui Juuan seudulle 1630-luvulla, eikä ole oikein selvää mistä. Stolbovan 1617 rauhan jälkeen Käkisalmen lääni, johon nykyinen Pohjois-Karjalakin lukeutui, joutui Ruotsin haltuun, mutta voittomaana sen asukkaita ei huolittu Ruotsin armeijaan. Tilanne sai myös monia Ruotsin veroja ja sotaväenottoja vältteleviä suomalaisia hakeutumaan idemmäksi Pohjois-Karjalan seudulle. Historiantutkija Veijo Saloheimo kertoi aikoinaan onnistuneensa selvittämään muuttajista noin 15% lähtöpaikkakunnan. Käkisalmen läänissäkin väestökirjanpito ja Ruotsi verotus saatiin pian toimimaan, mutta kirkonkirjojen ja verotietojen kerääjät eivät välittäneet aina selvittää, mistä uudet veronmaksajat olivat alun perin tulleet.
Kaiho Niemisen teoksessa pahimpia pienen ihmisen kiusaajia eivät ole rajantakaiset viholliset, vaan omat nihdit, kuninkaan sotaväen käskyläiset, jotka vaativat kohtuuttomia kyyditysvelvollisuuksia ja kestitystä ryöstäen luvallisesti matkan varren suomalaisasumuksia.- Anonyymi00002
Kyllä Kaiho tietää. Kai.
- Anonyymi00003
"Pakolaisten kuski" (2008) onkin sitten sitä parasta Kaiho Niemistä: moniääninen tarina Kallioisten suvun Matti-pojasta, joka matkalla Suomenniemeltä Savitaipaleelle ja vielä Lappeenrantaan saa vielä hukattua ökyisännän lainahevosenkin.
Nälkävuosi 1868 on saanut kerjäläislaumoja liikkeelle kohti etelää. Armeliaisuudellakin on rajansa, kun pitäjä toisensa perään toivoo ylimääräisten leipäsuiden menevän muualle. Lain mukaan jokaisen kunnan piti itse huolehtia köyhistään ja kerjäläisistään, mutta minkäs mahdat, kun savitaipaleen miehet kotipitäjäänsä matkalla pudottivat kerjäläiskuorman suomenniemeläisten riesaksi. Isäntä Vilpus Lyytikäinen keksi näistä tehdä työvoimaa Uittosalmen siltatyömaalleen, mutta ei hänkään huonokuntoisimpia katsonut voivansa ruokkia. Niinpä Kallioisen Matti sai tehtäväkseen kärrätä nämä isommalle kirkolle Savitaipaleen huoleksi.
Oma isänpuoleinen sukuni menetti sekin talonsaPohjois-Karjalassa nälkävuosien 1867-1868 seurauksena ja joutui jättämään kotipitäjänsä 1869. Kuinka paljon näitä tarinoita noilta vuosilta onkaan?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan tyttärestä hieno haastattelu IL
Martina on kasvattanut fiksun tyttären.389969- 102885
Orpo pelästyi, kun asiat tulivat ilmi ? Hallitus ei enää tuekaan Garden hanketta
Pääministerinä Orpo on vastuussa hallituksensa päätöksenteosta. Hallitus päätti avokätisestä tuesta hankkeelle, joka ei242789- 82716
- 72698
- 71671
- 50645
- 36630
Mä olen tosi
Ylpeä sinusta 🫂 Ajatuksissani pyydän sulle paljon suojelusta ja varjelusta. Sinua rakastettaan ja susta välitetään. Mui38609- 43601