Anian Daavid oli varakas ja vaikutusvaltainen talonpoika 1400-luvulla, ja hän johti nimeään kantavaa talonpoikaiskapinaa vuosina 1438-1439 ja häntä voidaan luonnehtia "Suomen Robin Hoodiksi." Daavid oli kotoisin Anian kylästä Vesilahden pitäjältä, jossa hän omisti Heikkilän talon. Talo oli varakas ja sillä oli maa-aloja metsästykseen ja kalastukseen aina Ruovedelle asti. David huudettiin Ylä-Satakunnan talonpoikaiskapinan johtoon syksyllä 1438, ja Daavidin sanotaan jopa korottaneen itsensä talonpoikaiskuninkaaksi (bondekonung).
Ruotsin kuninkaan Eerik Pommerin hallituskaudella Satakunnan talonpoikien ja maanviljelijöiden asema Itämaassa oli heikentynyt. Rahaverojen osuus verotuksesta oli noussut ja maataloustuotteiden vaihtohinnat olivat muuttuneet entistä epäedullisemmiksi, minkä vuoksi maanviljelijöiden oli annettava tuotteensa voudeille halvemmalla hinnalla kuin mitä he olisivat saaneet markkinoilla.
Samaan aikaan rälssimiesten valta yhteiskunnassa ja maanomistus olivat kasvaneet merkittävästi. Talonpojat, jotka olivat tottuneet tekemään itsenäisiä päätöksiä, eivät enää hallinneet maidensa luonnonvaroja, sillä rälssi-sukujen edustajat saivat itselleen oikeudet valvoa kalastuspaikkoja, myllyjä ja kulkureittejä. Ja jos rälssimiehet olivat vieä vouteja ja tuomareita, he edustivat myös kruunua.
Daavidin ensimmäinen teko oli, kun hän ryöstäjän tavoin meni veljiensä, useiden naapureidensa ja monien samanmielisten ihmisten kanssa Pirkkalan Viikin kartanoon (nykyinen Nokia). Siellä he tappoivat neljä Jöns Turessonin (Odygdin suvusta) palveluksessa ollutta huovia (vartijaa) ja ryöstivät sitten kartanon. Kapinan päätyttyä David joutui kuitenkin luovuttamaan joitakin niittyjä ja viljelysmaata Viikin kartanolle korvauksena sen polttamisesta.
Turun piispa Maunu II Tavast saapui välittämään Kuokkalan kapinaa Lempäälään, ja 9. tammikuuta 1439 piispan johdolla laadittiin sitoumuskirje, jossa talonpojat lupasivat, etteivät enää koskaan nousisi esimiehiään ja valtakuntaa vastaan. Talonpojat selvisivät täpärästi tapahtumista, mutta Daavid ja hänen veljensä eivät olleet armahdettujen joukossa, sillä he olivat paenneet Rääveliin (nykyinen Tallinna). Viipurin linnan haltija Krister Nilsinssen kehotti 5. heinäkuuta 1439 päivätyssä kirjeessään Räävelin neuvostoa pidättämään Daavidin, jos hän ilmestyisi kaupunkiin, ja luovuttamaan hänet saksalaissyntyisen Turun linnan haltijan Hans Kröpelinin haltuun. Laajimmillaan Daavidin kapina levisi Ylä-Satakunnasta Vesilahden ja Lempäälän pitäjiin sekä läheiseen Hämeeseen. Lähteiden mukaan talonpoikien viha kohdistui alueen rälssimiehiin ja heidän kauttaan veronkantoon, jota näkyvimmin edustivat Turun linnan päällikkö ja talonpoikien keskuudessa erityisen vihattu kuvernööri Hans Kröpelin.
Ruotsin kuninkaan Eerik Pommerin hallituskaudella Satakunnan talonpoikien ja maanviljelijöiden asema Itämaassa oli heikentynyt. Rahaverojen osuus verotuksesta oli noussut ja maataloustuotteiden vaihtohinnat olivat muuttuneet entistä epäedullisemmiksi, minkä vuoksi maanviljelijöiden oli annettava tuotteensa voudeille halvemmalla hinnalla kuin mitä he olisivat saaneet markkinoilla.
Samaan aikaan rälssimiesten valta yhteiskunnassa ja maanomistus olivat kasvaneet merkittävästi. Talonpojat, jotka olivat tottuneet tekemään itsenäisiä päätöksiä, eivät enää hallinneet maidensa luonnonvaroja, sillä rälssi-sukujen edustajat saivat itselleen oikeudet valvoa kalastuspaikkoja, myllyjä ja kulkureittejä. Ja jos rälssimiehet olivat vieä vouteja ja tuomareita, he edustivat myös kruunua.
Daavidin ensimmäinen teko oli, kun hän ryöstäjän tavoin meni veljiensä, useiden naapureidensa ja monien samanmielisten ihmisten kanssa Pirkkalan Viikin kartanoon (nykyinen Nokia). Siellä he tappoivat neljä Jöns Turessonin (Odygdin suvusta) palveluksessa ollutta huovia (vartijaa) ja ryöstivät sitten kartanon. Kapinan päätyttyä David joutui kuitenkin luovuttamaan joitakin niittyjä ja viljelysmaata Viikin kartanolle korvauksena sen polttamisesta.
Turun piispa Maunu II Tavast saapui välittämään Kuokkalan kapinaa Lempäälään, ja 9. tammikuuta 1439 piispan johdolla laadittiin sitoumuskirje, jossa talonpojat lupasivat, etteivät enää koskaan nousisi esimiehiään ja valtakuntaa vastaan. Talonpojat selvisivät täpärästi tapahtumista, mutta Daavid ja hänen veljensä eivät olleet armahdettujen joukossa, sillä he olivat paenneet Rääveliin (nykyinen Tallinna). Viipurin linnan haltija Krister Nilsinssen kehotti 5. heinäkuuta 1439 päivätyssä kirjeessään Räävelin neuvostoa pidättämään Daavidin, jos hän ilmestyisi kaupunkiin, ja luovuttamaan hänet saksalaissyntyisen Turun linnan haltijan Hans Kröpelinin haltuun. Laajimmillaan Daavidin kapina levisi Ylä-Satakunnasta Vesilahden ja Lempäälän pitäjiin sekä läheiseen Hämeeseen. Lähteiden mukaan talonpoikien viha kohdistui alueen rälssimiehiin ja heidän kauttaan veronkantoon, jota näkyvimmin edustivat Turun linnan päällikkö ja talonpoikien keskuudessa erityisen vihattu kuvernööri Hans Kröpelin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.