Mitä Karjalan Liitto kysyi Karjalan palautus -kyselyssään
Aimo Parmonen kysyi tällä palstalla (5.5.): Minne kuljet, Kajalan liitto? Kirjoituksessa puhuttiin "Karjalan liiton suorittamasta nollatutkimuksesta" ja sen "oudosta kysymyksenasettelusta". Kirjoittaja toi esiin Taloustutkimus Oy:n Karjalan Liiton tilauksesta teettämästä Karjalan palauttamista koskevasta gallupista ainoastaan yhden kysymyksen - ja senkin vääristetyssä muodossa.
Parosen mukaan kysymys olisi ollut: Kannatatteko Karjalan palautusta, jos palautus merkitsisi sotaa Venäjän ja Suomen välillä? Tässä muodossa kysymystä ei ollut esitetty. Karjalan palautusta kysyttiin kyselyssä kolmessa eri kysymyksessä. Vääristyneen kuvan oikaisemiseksi on paikallaan tuoda esiin tutkimuksen tarkoitus ja siinä käytetyt kysymykset.
Tutkimuksen ensimmäisenä kysymyksenä esitettiin "Kannatatteko sodissa luovutettujen Karjalan alueiden palautusta Suomelle". Lisäksi niiltä, jotka kannattivat palautusta tai eivät ottaneet kantaa asiaan, kysyttiin kaksi jatkokysymystä: "Kannatatteko Karjalan palautusta, jos se merkitsisi tuntuvia taloudellisia kustannuksia Suomelle" ja toiseksi "kannatatteko Karjalan palautusta, jos se merkitsisi Suomen ja Venäjän suhteiden kiristymistä tai jopa sotaa". Kaikilta 1 003 haastatetuilta kysyttiin myös mielipidettä Suomen ulkopoliittisen johdon ja Karjalan Liiton roolista palautuskeskustelussa.
Vastauksien perusteella yleisesti Karjalan palautusta kysyttäessä sitä kannatti 26 prosenttia vastaajista. Kun taloudelliset realiteetit palautuksen kustannuksista tuotiin toisessa kysymyksessä esiin, kannatti palautusta enää noin 15 prosenttia. Suomen ja Venäjän välisten suhteiden kiristymisellä ja mahdollisella sodalla lisättynä palautuksen kannattajia oli enää 5 prosenttia.
Viimeisen 5 prosentin osuus on yllättävä. Suomesta löytyy siis niitäkin, jotka ovat valmiita lyömään jälleen päänsä Karjalan honkaan. Tämä asia siis selvisi tutkimuksessa, jolloin suhteiden kiristymistä luotaavan kysymyksen tarpeellisuus tulee perustelluksi.
Karjalan Liitto ei ole lietsomassa sodanuhkaa Karjalan palauttamisen kysymyksessä, vaan kyselyllä liitto on halunnut selvittää suomalaisten mielipiteitä kysymyksissä ilmenevien muuttujien kautta Karjalan palautuksesta.
Kyselyn tulokset myös osoittavat, että minunkin kannattamani Parmosen ajatus "Kaikki puhujat ja kirjoittajat, jotka kannattavat viime sotien vääryyksien korjaamista, lähtevät siitä, että kaksi hyvää ystävää voi keskustella edellisten sukupolvien aiheuttamien vääryyksien oikaisusta", ei valitettavasti pidä paikkaansa.
Edelleen voidaan pohtia, mistä johtuu, että vajaa vuosi sitten tehdyn vastaavan tutkimuksen perusteella Karjalan palautuksen kannatus on laskenut 38 prosentista (2004) enimmilläänkin 26 prosenttiin (2005)? Lisääntynyt kansalaiskeskustelu - tai sen sävy - eivät siis näytä lisäävän suomalaisten palautusmyönteisyyttä, vaan päinvastoin.
Parmonen epäili Karjalan Liittoa presidentti Tarja Halosen erillissotapuheen kritisoijaksi. Asia on täysin päinvastoin. Karjalan Liitto korostaa linjauksissaan ja toiminnassaan sekä kunnioittavansa Suomen valtiosopimuksia että toimivansa Karjalan kysymyksen ratkaisussa Suomen ulkopoliittisen johdon kanssa ja kautta.
Kansalaisjärjestö ei voi olla ulkopoliittisissa kysymyksissä aktiivinen toimija. Karjalan Liitto on täysin samaa mieltä kuin presidentti Halonen Suomen viime sotien tulkinnassa.
Hannu Kilpeläinen
http://www.kouvolansanomat.fi/arkisto/vanhat/2005/05/28/mielipide/juttu4/sivu.html
Aimo Parmonen kysyi tällä palstalla (5.5.): Minne kuljet, Kajalan liitto? Kirjoituksessa puhuttiin "Karjalan liiton suorittamasta nollatutkimuksesta" ja sen "oudosta kysymyksenasettelusta". Kirjoittaja toi esiin Taloustutkimus Oy:n Karjalan Liiton tilauksesta teettämästä Karjalan palauttamista koskevasta gallupista ainoastaan yhden kysymyksen - ja senkin vääristetyssä muodossa.
Parosen mukaan kysymys olisi ollut: Kannatatteko Karjalan palautusta, jos palautus merkitsisi sotaa Venäjän ja Suomen välillä? Tässä muodossa kysymystä ei ollut esitetty. Karjalan palautusta kysyttiin kyselyssä kolmessa eri kysymyksessä. Vääristyneen kuvan oikaisemiseksi on paikallaan tuoda esiin tutkimuksen tarkoitus ja siinä käytetyt kysymykset.
Tutkimuksen ensimmäisenä kysymyksenä esitettiin "Kannatatteko sodissa luovutettujen Karjalan alueiden palautusta Suomelle". Lisäksi niiltä, jotka kannattivat palautusta tai eivät ottaneet kantaa asiaan, kysyttiin kaksi jatkokysymystä: "Kannatatteko Karjalan palautusta, jos se merkitsisi tuntuvia taloudellisia kustannuksia Suomelle" ja toiseksi "kannatatteko Karjalan palautusta, jos se merkitsisi Suomen ja Venäjän suhteiden kiristymistä tai jopa sotaa". Kaikilta 1 003 haastatetuilta kysyttiin myös mielipidettä Suomen ulkopoliittisen johdon ja Karjalan Liiton roolista palautuskeskustelussa.
Vastauksien perusteella yleisesti Karjalan palautusta kysyttäessä sitä kannatti 26 prosenttia vastaajista. Kun taloudelliset realiteetit palautuksen kustannuksista tuotiin toisessa kysymyksessä esiin, kannatti palautusta enää noin 15 prosenttia. Suomen ja Venäjän välisten suhteiden kiristymisellä ja mahdollisella sodalla lisättynä palautuksen kannattajia oli enää 5 prosenttia.
Viimeisen 5 prosentin osuus on yllättävä. Suomesta löytyy siis niitäkin, jotka ovat valmiita lyömään jälleen päänsä Karjalan honkaan. Tämä asia siis selvisi tutkimuksessa, jolloin suhteiden kiristymistä luotaavan kysymyksen tarpeellisuus tulee perustelluksi.
Karjalan Liitto ei ole lietsomassa sodanuhkaa Karjalan palauttamisen kysymyksessä, vaan kyselyllä liitto on halunnut selvittää suomalaisten mielipiteitä kysymyksissä ilmenevien muuttujien kautta Karjalan palautuksesta.
Kyselyn tulokset myös osoittavat, että minunkin kannattamani Parmosen ajatus "Kaikki puhujat ja kirjoittajat, jotka kannattavat viime sotien vääryyksien korjaamista, lähtevät siitä, että kaksi hyvää ystävää voi keskustella edellisten sukupolvien aiheuttamien vääryyksien oikaisusta", ei valitettavasti pidä paikkaansa.
Edelleen voidaan pohtia, mistä johtuu, että vajaa vuosi sitten tehdyn vastaavan tutkimuksen perusteella Karjalan palautuksen kannatus on laskenut 38 prosentista (2004) enimmilläänkin 26 prosenttiin (2005)? Lisääntynyt kansalaiskeskustelu - tai sen sävy - eivät siis näytä lisäävän suomalaisten palautusmyönteisyyttä, vaan päinvastoin.
Parmonen epäili Karjalan Liittoa presidentti Tarja Halosen erillissotapuheen kritisoijaksi. Asia on täysin päinvastoin. Karjalan Liitto korostaa linjauksissaan ja toiminnassaan sekä kunnioittavansa Suomen valtiosopimuksia että toimivansa Karjalan kysymyksen ratkaisussa Suomen ulkopoliittisen johdon kanssa ja kautta.
Kansalaisjärjestö ei voi olla ulkopoliittisissa kysymyksissä aktiivinen toimija. Karjalan Liitto on täysin samaa mieltä kuin presidentti Halonen Suomen viime sotien tulkinnassa.
Hannu Kilpeläinen
http://www.kouvolansanomat.fi/arkisto/vanhat/2005/05/28/mielipide/juttu4/sivu.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.