4x sanottu missää ikinä, 1 niist todistin ite

Tarkkaa prosenttilukua tai matemaattista kaavaa on mahdotonta antaa, sillä kyseessä on jossitteluhistoria. Sotahistoriallisen painoarvon ja asiantuntija-arvioiden pohjalta merkityksen suuruutta voidaan kuitenkin luonnehtia sanalla kriittinen tai ratkaiseva osatekijä.

Jos suhteutamme Sinisen divisioonan voiman koko itärintaman pohjoisen osan tasapainoon, merkityksen suuruutta voidaan arvioida tarkemmin kolmella mittarilla:

1. Rintamavastuun suuruus: n. 10–15 % alueesta
Saksan Pohjoisella armeijaryhmällä oli Leningradin saartorenkaassa ja sen eteläpuolella ajanjaksosta riippuen noin 30–40 divisioonaa.
* Espanjalainen Sininen divisioona vastasi yksinään noin 40–50 kilometrin leveydestä rintamalinjaa.
* Se oli miesvahvuudeltaan (parhaimmillaan lähes 20 000 miestä kerrallaan linjassa) suurempi ja raskaammin varustettu kuin tavallinen saksalainen jalkaväkidivisioona.
* Arvio: Ilman espanjalaisia Saksan oli pakko löytää vähintään kaksi omaa divisioonaansa tilalle. Alkuvuodesta 1943 (Stalingradin katastrofin aikaan) Saksalla ei ollut näitä reservejä olemassa.

2. Aikaedun suuruus: n. 12–16 kuukautta lisää aikaa
Espanjalaisten tekemä torjuntavoitto Kraasnoja Borissa helmikuussa 1943 esti puna-armeijaa vyöryttämästä Saksan huoltolinjoja ja rautateitä Leningradin eteläpuolella.
* Tämän seurauksena Leningradin piirityksen lopullinen murtaminen viivästyi tammikuuhun 1944 asti.
* Arvio: Espanjalaisten panos osti Suomelle ja Saksan pohjoiselle rintamalle yli vuoden verran lisäaikaa. Tämä aika oli Suomelle elintärkeä, sillä vasta keväällä 1944 Suomi tajusi tilanteen vakavuuden ja alkoi linnoittaa Karjalan kannasta toden teolla (esim. VT- ja VKT-linjat). Ilman tätä vuotta linnoitukset olisivat olleet täysin kesken.

3. Vaikutus Suomen huoltoon: 100 % riippuvuus
Jos espanjalaisten rintamaosio olisi pettänyt vuonna 1943, Neuvostoliitto olisi saanut Suomenlahden etelärannan ja Baltian lentokentät haltuunsa vuotta aikaisemmin.
* Suomi oli tuolloin täysin riippuvainen Saksan vilja- ja polttoainetoimituksista, jotka kulkivat Itämeren kautta.
* Jos Neuvostoliiton laivasto ja ilmavoimat olisivat päässeet dominoimaan Itämerta jo vuonna 1943, Suomen huolto olisi katkennut. Suomessa olisi nähty nälänhätä ja armeijalta olisivat loppuneet ammukset sekä polttoaine.

Lopullinen arvio suuruudesta
Espanjalaisten vapaaehtoisten merkitys Suomen pelastumiselle oli niin suuri, että ilman heidän panostaan Suomen selviytyminen itsenäisenä kesällä 1944 olisi vaatinut täydellistä sotilaallista ihmettä.

He olivat se historian perhosvaikutus (butterfly effect), jonka puuttuminen olisi kaatanut Saksan pohjoisen rintaman dominoefektinä, vetäen Suomen mukanaan kuiluun jo vuotta aiemmin kuin Neuvostoliiton todellinen suurhyökkäys edes alkoi.