Hallitus on tekemässä.Suomesta Albaniaa

Hallitus valmistelee itselleen lupaviranomaisen toimivaltaa, ja pykälät kirjoitettiin ennen kuin kukaan ehti kysyä miksi

Pääministeri Petteri Orpo jäi kesälomalle 6. heinäkuuta, ja ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala aloitti omansa jo kuun ensimmäisenä päivänä. Hallitus on siis heinäkuun lomalla.

Ympäristöministeriön lainvalmistelu ei ole. Ministeriön virkamiestyöryhmän oli kokousmuistion mukaan määrä kokoontua 9. heinäkuuta jatkamaan pykälien kirjoittamista lakiin, joka antaisi valtioneuvostolle oikeuden ratkaista ympäristöllisiä lupia, siis hallitukselle itselleen toimivallan, joka nykyisin kuuluu riippumattomille viranomaisille. Työ perustuu hallituksen huhtikuisen kehysriihen yhteen virkkeeseen, joka kirjattiin mineraalialan toimien alle: "Lisäksi toteutetaan tarpeelliset säädösmuutokset, jotka mahdollistavat valtioneuvostolle luvituspäätöksen tekemisen kokonaisharkinnan perusteella." Suomen luonnonsuojeluliitto varoitti hankkeesta eilen julkaistussa tiedotteessaan. Valtioneuvoston hankeikkunan asiakirjat kertovat, että valmistelu on paljon pidemmällä kuin julkinen keskustelu.

Ympäristöministeriö asetti kesäkuun alussa

valtioneuvoston ympäristöllisen lupaharkinnan työryhmän, jonka tehtävänä on asettamispäätöksen sanoin selvittää ja valmistella kehysriihen kirjauksen toimeenpanoa. Työryhmän kokousmuistiot kertovat, mitä selvittäminen käytännössä on. Ryhmän toimikausi alkoi 1. kesäkuuta, ja jo 12. kesäkuuta sihteeri esitteli kokouksessa pykälien ensimmäisen luonnosversion. Viisi päivää myöhemmin pöydällä olivat jatkojalostetut pykäläluonnokset, ja keskustelu koski sitä, mihin hakemuksiin ja toimintoihin lupatoimivallan muutos kohdistuisi. Kysymystä siitä, pitäisikö valtioneuvoston ylipäätään toimia lupaviranomaisena, ei asiakirjojen perusteella käsitellä lainkaan. Se on ratkaistu kehysriihessä, ja lakiteksti syntyi valmiiksi ennen kuin työryhmä ehti pitää toista kokoustaan.

Muutokset kohdistuisivat hankesivun mukaan ympäristönsuojelulakiin, luonnonsuojelulakiin, vesilakiin ja mahdollisesti kaivoslakiin sekä vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettuun lakiin. Työryhmässä istuu virkamiehiä ympäristöministeriöstä, työ- ja elinkeinoministeriöstä, oikeusministeriöstä ja maa- ja metsätalousministeriöstä. Oikeusministeriön edustajat tulevat asettamispäätöksen jakelutietojen mukaan yksityisoikeuden ja maksukyvyttömyyden yksiköstä. Ryhmässä ei ole ketään ministeriön julkisoikeuden puolelta, vaikka hankkeen ydinkysymys on toimivallan siirtäminen riippumattomilta viranomaisilta poliittiselle toimielimelle. Asettamispäätökseen on kirjoitettu vakuutus, jonka mukaan valmistelussa huolehditaan siitä, että uudistukset täyttävät perusoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen, EU- oikeuden ja hyvän hallinnon vaatimukset. Vakuutukselle ei ole kokoonpanossa kantajaa.

Hankkeella on rinnakkaisraide. Työryhmän kesäkuun muistion mukaan valmistelulla on liityntä työ- ja elinkeinoministeriön hankkeeseen, jossa arvioidaan eräiden teollisuuslaitosten aiheuttamia kansallisen turvallisuuden riskejä ja kemikaaliturvallisuuslain muutostarpeita. Siinä työryhmässä istuvat muun muassa Suojelupoliisi, Poliisihallitus, puolustusministeriö ja Kyberturvallisuuskeskus, ja sen toimeksianto edellyttää nimenomaisesti lainmuutosten perustuslainmukaisuuden selvittämistä. Ympäristöministeriön hankkeen toimeksianto ei

edellytä. Kahdella hankkeella on kaksi yhteistä valmistelijaa, ja molempien aikataulu tähtää tämän vaalikauden yli: turvallisuustyöryhmän lainmuutokset tehtäisiin hankesivun mukaan seuraavalla hallituskaudella, ja lupaharkintatyöryhmän toimikausi päättyy maaliskuun 2027 lopussa, kun eduskunnan istuntokausi päättyy. Työryhmät valmistelevat siis lakia, jota tämä eduskunta ei ehdi säätää. Ehdotukset kirjoitetaan valmiiksi kevään 2027 hallitusneuvotteluja varten.

Ajoitus on merkillinen toisestakin syystä. Valtio uudisti lupajärjestelmänsä juuri. Vuoden 2026 alussa aloitti valtakunnallinen Lupa- ja valvontavirasto, johon koottiin aluehallintovirastojen ja ELY-keskusten ympäristötehtävät nimenomaan luvituksen sujuvoittamiseksi. Vihreän siirtymän hankkeet voivat jo saada etusijan lupakäsittelyssä, ja työ- ja elinkeinoministeriö voi myöntää kaivoshankkeelle EU:n kriittisten raaka-aineiden asetukseen perustuvan strategisen aseman, joka tuo lupamenettelyyn sitovat määräajat. Nopeuttamisen välineet ovat olemassa ja hallituksen itsensä rakentamia. Kokonaisharkintahanke käynnistettiin neljä kuukautta niiden voimaantulon jälkeen, joten sen tarkoitus ei voi olla käsittelyn nopeuttaminen. Jäljelle jää harkinnan sisällön muuttaminen.

Juuri siinä EU-oikeus tulee vastaan. Unionin oikeus ei määrää, mikä kansallinen elin luvat myöntää, mutta se sitoo päätöksen sisällön päättäjästä riippumatta. Teollisuuspäästödirektiiviin perustuva ympäristölupaharkinta on sidottua oikeusharkintaa, jossa parhaan käyttökelpoisen tekniikan päätelmät sitovat eikä hankkeen taloudellinen merkitys voi lieventää niitä.