Perhetuttava on hyvin itsekäs ja oma hyvänen eikä autta vaikka on hädässä.

Kun apu loppuu – kuinka kauan ihmisen täytyy pyytää?

Olen erittäin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Tällä hetkellä minulla ei ole kotona juuri lainkaan ruokaa – vain margariinia ja kahvia – ja seuraava maksuni tulee vasta 7. elokuuta. Siksi pyysin eräältä henkilöltä apua saadakseni hieman ruokaa tai muutaman euron, jotta selviäisin siihen asti. Pyysin apua nöyrästi ja kirjoitin myös ymmärtäväni täysin, jos auttaminen ei olisi mahdollista.

Sain vastaukseksi:

"Thomas, ei ole kestävää, että olet kolme viikkoa ilman rahaa. Olen jo auttanut sinua useita kertoja tämän kesän aikana. Et voi ostaa hyvää ruokaa joka päivä. Ei rahaa nyt!"

Ymmärrän, ettei kenelläkään ole velvollisuutta auttaa minua, ja olen kiitollinen kaikesta aiemmin saamastani avusta. Samalla vastaus herättää laajemman kysymyksen: Miten niiden ihmisten pitäisi selvitä, jotka elävät toimeentulon äärirajoilla, kun rahat eivät riitä edes kaikkein välttämättömimpään?

Kukaan ei halua joutua pyytämään apua saadakseen ruokaa pöytään. Useimmat tekevät niin vasta silloin, kun kaikki muut mahdollisuudet on käytetty loppuun. Jatkuva huoli siitä, mistä seuraava ateria tulee, on monille arkipäivää – mutta se on todellisuus, joka harvoin näkyy ulospäin.

Tämä ei koske vain minua. Kyse on yhteiskunnasta, jossa yhä useampi joutuu valitsemaan ruoan, laskujen ja muiden välttämättömien menojen välillä. Kenenkään ei pitäisi joutua tuntemaan häpeää siitä, että pyytää apua silloin, kun tilanne on muuttunut kestämättömäksi.

Toivon, että tämä mielipidekirjoitus herättää ajatuksia ja lisää ymmärrystä siitä, millaista on elää hyvin niukoilla taloudellisilla resursseilla.

Mitä ylipäätänsä ikäihmiseltä mitään pyydät.Kerro nyt vielä se että olet päihdeongelmainen.Yhteiskunnan tuella ihmiset pärjäävät elikä toimeentulotuki.

När min familje bekanta har sina barn på besök från Sverige i flera veckor säger hon att hon måste ha mat till sin familj.

Om man då ber henne om hjälp är svaret alltid ett ovillkorligt nej, och då går hon in i ett kamp- eller flyktläge.

Hon säger att om jag till exempel ringer henne att svaret är nej, nej och nej. Det kommer inga pengar, och hon ger inte ens 10 euro, trots att hon har en stark ekonomi.

Kun minun perhetuttavalla on lapset hänen luonaan käymässä Ruotsista monta viikkoa, niin hän sanoo, että hänellä pitää olla ruokaa hänen perheelleen.

Kun häneltä silloin pyytää apua niin se vastaus on aina ehdoton ei, ja silloin hän menee taistele–pakene-tilaan.

Hän sanoo, että jos minä esimerkiksi soitan hänelle, niin ei ja ei ja ei, eikä rahaa tule, eikä häneltä silloin tule edes 10 €, vaikka hänellä on vahva talous.

When her family friends have their children visiting from Sweden for several weeks, she says that she has to provide food for her family.

If you then ask her for help, the answer is always an unconditional no, and she immediately goes into fight-or-flight mode.

She says that if I, for example, call her, the answer will be no, no, and no. There will be no money, and she won't even give €10, despite being in a strong financial position.

Kloppi pistää rahansa haiseen viikossa ja persaukisena 3viikkoa ja kehtaa ruinata ikäihmiseltä rahoja.

Kyllä tuon jatkuvan lainaajan pitää ryhdistäytyä. Miten voi ihmisellä olla
jatkuvasti rahapula. Itse olin rahaongelmissa vuonna 1977, mutta kehitin siihen
nopeasti lääkkeen jota kutsutaan TYÖksi. Ensin vaan hanttihommia ja sitten
parempia hommia, sillä työhaluja kyllä riitti kaikenlaiseen työntekoon.
Suosittelen pitkää työuraa, sillä siitä kertyy myös mukavasti eläkettä
lukuisten vuosien ratoksi. Kelaan päin korkeintaan sylkäisen.