Tavara merkitsi ennen vaurautta

Nopean inventaarion tuloksena tuli siihen päätelmään, että en tarvitse enää
ostaa vaatetusta sillä niitä on jo nyt koko loppuelämäksi.
No ehkä jotain sukkia ja kalsareita pitää uusia, mutta muita on liikaa.
Kenkiäkin ostin läjän viimeiksi jo Tsarin loppuunmyynnistä.
On oikein mukavaa olla omavarainen ja jotain voi poimia marketin kausipoistoista.
Se on edullista kun ei hypi jonkun muotipellen trendien perässä.

Itsellä on myös tullut rajat vastaan, mitä kannattaa hommata. Minulla siisti ja nätti koti, jossa on myös luksusta. Esim Artekkia ja Lundiaa. Eli jatkossa on säästöjä enemmän. Näissäkin on rajat, että saa täyden asumistuen. Eli se on pakko kuluttaa näitä liikoja pois, vaikka tarkkaa kohdetta on vaikea löytää. Järjestelmä-kamera pitää hommata Canonilta. polkupyörä pitää viedä huoltoon. Tietenkin se eläkelläis kello pitää hommata. Eli varsin kohtuulisia on nämä vuoden ostot.

Mb_76

Jos on toimeentulotukea saava vuosikausia, niin johonkin ne rahat on saatava kulutettua, kun tilille ei voi säästää, niin kyllä silloin tulee hankittua laidasta laitaan tilpehööriä.

Tilanteesta riippumatta kynnykseni minkään hankkimiseksi on korkea.
Vaatteiden hankkimisessa kynnys on kaikkein korkein. Olen mies.
Minkä tahansa kestävän. pitkäikäisen hankkimisessa laskeskelen todellisen tarpeeni ja ilman olemisen vaihtoehtojen välillä.
Heräteosteluun en ole koskaan sortunut.
Lasken myös eri vaihtoehtojen kesken. Jos hankin tuon, niin mistä muusta tarpeelliseksi tuntemastani se on pois?
Onko mielenkiintoni kohde todella tarpeellinen ja jos on niin millä tapaa. Entä sitten ilman oleminen?
Suunnittelen kaiken elämiseni ainakin vuodenaikojen tähtäyksellä. Kohtalaisen suunnitelmalliset raamit myös vuosittain.

Harkittu tuhlaamiseni? Silmieni kaihit alkoivat olla siinä mallissa, etten enää nähnyt selvästi edes liikennemerkkien nopeusrajoituksia.
Silmälekuri totesi leikkaustarpeen. Julkisella puollella olisin voinut asettua 6kk jonoon jonka suhteen ei kuitenkaan olisi ollut aikatakuuta.
Yksityisellä puolella pääsin leikkauksiin ( molemmat silmät) kahdessa viikossa.
Samalla korjaantuivat silmieni vahvat miinus virheet. -4 diopteria, eli tarkan näön piste oli noin puolen metrin päässä nenästäni. Kahdessa viikossa silmät kuntoon ja 12v alkaen pidetyt - linssit tarpeettomiksi.
En vieläkään ymmärrä miten olisin voinut käyttää nuo impulssihankintoihin käyttämättä jääneet pari tonnia minua paremmin hyodyntävästi.

Sama koskee kaikkea aineellista. Onko tarpeeni todellista vai mieliteon aikaan saamaa? Kaikkein älytöntä olisi sortua pohtimaan "mitä ne muutkin ajattelevat"?
Kyky joidenkin mittavampien kertasuoritusten hoitamiseen ei ole merkki runsaista tuista vaan elämisen perusteiden vaatimattomuudesta ja suunnitelmallisuudesta.

Hieno toi kuva 1950 luvulta. Tarpeellisia huonekaluja,sänky,pöytä,sohva.Kodikas asunto.