Huomijointeinen heprejalaisteisten kielellisten runojaksija

lukututkittaissa huomaa erilaisijen vívahteikkuuksijen...siellä heprealaisissa runokkaisissa....yksi asija verrattuloollisoituu toiseen asijaan..ja sitte ku Raamattuu , kussa kerrotaan vanhurskauvesta runollisekkaasti....monesti asijoita verrataan vanhurkautellisuuteen on vertauskuva sanakkaana " KUNNIJA" , ja mikä Kunnija? Jumalan kunnija . Ja mitä se meinaallisoipi?

Kun me elämme, käyttäyvymme, uskomme Jumalaan vanhurkaalliseesti, met julistamme siinä Jumalan kunnijaa.

Mitäpä tästä mieleen tunkasoituu? Se kuinka Jumala on luonut ihmisillisen Jumalan kuvaksikkaaksi. No, mitä se on olemmeko Jumalan näköisijä ulkonävökkäällisesti? Uskaltaisinkosanoo ettei, niin mä nimittäin aattelen, koska kuva tarkoittaa heijastamista.

Meijät, rakkaalliset lajitoverini, luotiin heijastamaan Jumalan luonnetta. Ja miten se onnistuu, siellä Ulla-Maija ja Heikki-Liisa miettii. En taija tietää. Pitääkiin tuumaa vähän.

Meni tossa oma aikansa kun mietiksin eikä eka oikein mitään tullut mieleen koska mietin kahvinkeittoo ja mitä söitsikköisin, mutta sitten pakottauvuin sanojen johjattamina takaisin aihealuveelle. Ja sitten se tökäsähti mieleen. Kannatti tuumata. Uh huh niin mitä? Yksi tapa heijastaa mulla ja sullakaalla on tehjä päätöksij, jotka miellyttävät Jumalaa, se on olemista Jumalan kuvana eli heijastavuutena tässä maailman näyttämöksellä.

Heijastaa on verpi, joten kyse voipi olla heijasteena elämisestä. Olla heijaste, olla ihminen joka kuvastaalisoi Jumalaa.

No joo , tälläista se on joo.

Selef Urge