Pääministeri: Sir Humphrey, hallitus aikoo tulevaisuudessa tuottaa 60 prosenttia Suomen julkisista palveluista täysin ilman rahaa.
Sir Humphrey: Erinomainen tavoite, pääministeri. Rohkea, kauaskantoinen ja ennen kaikkea terminologisesti toteuttamiskelpoinen.
Pääministeri: Terminologisesti?
Sir Humphrey: Juuri niin. On selvää, ettei palveluja voida tuottaa ilman kustannuksia. Sen sijaan ne voidaan tuottaa ilman, että kustannuksia kutsutaan rahaksi.
Pääministeri: Mitä ne sitten ovat?
Sir Humphrey: Osallistumista, yhteisöllisyyttä, henkilökohtaista vastuuta, kansalaisaktiivisuutta, vastavuoroisuutta sekä tietysti julkisen ja yksityisen sektorin rajat ylittävää resurssien yhteiskäyttöä.
Pääministeri: Eli ihmiset tekevät työn palkatta?
Sir Humphrey: Ei suinkaan. He eivät tee työtä palkatta. He toteuttavat yhteiskunnallista osallisuutta ilman rahallista vastiketta.
Pääministeri: Eikö se ole sama asia?
Sir Humphrey: Ainoastaan taloudellisessa mielessä, pääministeri. Hallinnollisesti kyseessä ovat täysin eri asiat.
Ensimmäisessä tapauksessa valtio jättää maksamatta työstä. Jälkimmäisessä kansalainen saa mahdollisuuden kehittää toimintakykyään, sosiaalista pääomaansa ja kokemustaan omasta merkityksellisyydestään.
Pääministeri: Entä esimerkiksi vanhuspalvelut?
Sir Humphrey: Ne voidaan tuottaa lähiyhteisöissä. Eläkeläinen ulkoiluttaa toista eläkeläistä, joka puolestaan lukee kolmannen eläkeläisen lapsenlapselle, jonka vanhempi järjestää liikuntaryhmän ensimmäiselle eläkeläiselle.
Pääministeri: Kuka huolehtii varsinaisesta hoidosta?
Sir Humphrey: Hoito kuuluu luonnollisesti ammattilaisille. Me vain määrittelemme mahdollisimman suuren osan nykyisestä hoidosta uudelleen hyvinvoinnin tukemiseksi, naapuriavuksi ja ennaltaehkäiseväksi läsnäoloksi.
Pääministeri: Entä koulut?
Sir Humphrey: Tekoäly antaa yksilöllistä opetusta. Opettaja valvoo tekoälyä. Oppilaat opettavat toisiaan. Vanhemmat vastaavat perustaitojen vahvistamisesta kotona, ja kunnat tarjoavat tilan.
Pääministeri: Kuka maksaa tekoälyn ja tilan?
Sir Humphrey: Ne ovat investointeja, pääministeri. Investoinnit eivät kuulu palvelujen kustannuksiin, mikäli palvelujen kustannukset määritellään riittävän tarkasti.
Pääministeri: Entä terveydenhuolto?
Sir Humphrey: Kansalaiset velvoitetaan ennaltaehkäisemään sairautensa kävelemällä, nukkumalla, syömällä kohtuullisesti ja osallistumalla ryhmäliikuntaan.
Pääministeri: Entä jos he eivät tee niin?
Sir Humphrey: Silloin heidät ohjataan vahvistetun omavastuun piiriin.
Pääministeri: Maksamaan enemmän?
Sir Humphrey: Ei. Kantamaan suuremman osuuden yhteisestä vastuusta henkilökohtaisesti.
Pääministeri: Eli maksamaan enemmän.
Sir Humphrey: Teidän ilmaisunne on kansantajuinen, pääministeri. Minun ilmaisuni on hyväksyttävissä lausuntokierroksella.
Pääministeri: Ja tällä tavalla 60 prosenttia palveluista tuotetaan ilman rahaa?
Sir Humphrey: Kyllä. Kunnat tuottavat 20 prosenttia vapaaehtoistyönä, hyvinvointialueet 15 prosenttia omahoitona, järjestöt 10 prosenttia hankerahoitteisena yhteisöllisyytenä, perheet 10 prosenttia läheisvastuuna ja tekoäly 5 prosenttia hallinnollisesti maksuttomana automaationa.
Pääministeri: Mutta hankerahoitus, tekoäly ja kunnat maksavat edelleen rahaa.
Sir Humphrey: Luonnollisesti. Mutta eivät palvelun vastaanottamishetkellä, eivät samasta budjettikohdasta eivätkä välttämättä tällä vaalikaudella.
Pääministeri: Siis palveluja ei oikeastaan tuoteta ilman rahaa.
Sir Humphrey: Ei tietenkään, pääministeri. Ne tuotetaan ilman näkyvää rahankäyttöä.
Pääministeri: Miksi sitten sanomme “ilman rahaa”?
Sir Humphrey: Koska “palvelujen kustannusten siirtäminen kansalaisille, perheille, järjestöille, tuleville budjettivuosille ja käsitteellisesti vaikeasti havaittaviin menoeriin” ei mahdu hallitusohjelman otsikkoon.
Pääministeri: Onko tämä mielestänne rehellistä?
Sir Humphrey: Pääministeri, rehellisyys on hallinnossa välttämätöntä. Mutta sen esittämistapaa ei pidä tarpeettomasti yksinkertaistaa.
Pääministeri: Ja kansalaiset hyväksyvät tämän?
Sir Humphrey: He hyväksyvät sen varmasti, kun heille kerrotaan, ettei kyse ole palvelujen leikkaamisesta vaan siirtymisestä osallistavaan, ennakoivaan, hajautettuun ja rahariippumattomaan hyvinvointiyhteiskuntaan.
Pääministeri: Entä jos he ymmärtävät, mitä se tarkoittaa?
Sir Humphrey: Siinä tapauksessa perustamme työryhmän selvittämään viestinnän saavutettavuuden parantamista.
Sir Humphrey: Erinomainen tavoite, pääministeri. Rohkea, kauaskantoinen ja ennen kaikkea terminologisesti toteuttamiskelpoinen.
Pääministeri: Terminologisesti?
Sir Humphrey: Juuri niin. On selvää, ettei palveluja voida tuottaa ilman kustannuksia. Sen sijaan ne voidaan tuottaa ilman, että kustannuksia kutsutaan rahaksi.
Pääministeri: Mitä ne sitten ovat?
Sir Humphrey: Osallistumista, yhteisöllisyyttä, henkilökohtaista vastuuta, kansalaisaktiivisuutta, vastavuoroisuutta sekä tietysti julkisen ja yksityisen sektorin rajat ylittävää resurssien yhteiskäyttöä.
Pääministeri: Eli ihmiset tekevät työn palkatta?
Sir Humphrey: Ei suinkaan. He eivät tee työtä palkatta. He toteuttavat yhteiskunnallista osallisuutta ilman rahallista vastiketta.
Pääministeri: Eikö se ole sama asia?
Sir Humphrey: Ainoastaan taloudellisessa mielessä, pääministeri. Hallinnollisesti kyseessä ovat täysin eri asiat.
Ensimmäisessä tapauksessa valtio jättää maksamatta työstä. Jälkimmäisessä kansalainen saa mahdollisuuden kehittää toimintakykyään, sosiaalista pääomaansa ja kokemustaan omasta merkityksellisyydestään.
Pääministeri: Entä esimerkiksi vanhuspalvelut?
Sir Humphrey: Ne voidaan tuottaa lähiyhteisöissä. Eläkeläinen ulkoiluttaa toista eläkeläistä, joka puolestaan lukee kolmannen eläkeläisen lapsenlapselle, jonka vanhempi järjestää liikuntaryhmän ensimmäiselle eläkeläiselle.
Pääministeri: Kuka huolehtii varsinaisesta hoidosta?
Sir Humphrey: Hoito kuuluu luonnollisesti ammattilaisille. Me vain määrittelemme mahdollisimman suuren osan nykyisestä hoidosta uudelleen hyvinvoinnin tukemiseksi, naapuriavuksi ja ennaltaehkäiseväksi läsnäoloksi.
Pääministeri: Entä koulut?
Sir Humphrey: Tekoäly antaa yksilöllistä opetusta. Opettaja valvoo tekoälyä. Oppilaat opettavat toisiaan. Vanhemmat vastaavat perustaitojen vahvistamisesta kotona, ja kunnat tarjoavat tilan.
Pääministeri: Kuka maksaa tekoälyn ja tilan?
Sir Humphrey: Ne ovat investointeja, pääministeri. Investoinnit eivät kuulu palvelujen kustannuksiin, mikäli palvelujen kustannukset määritellään riittävän tarkasti.
Pääministeri: Entä terveydenhuolto?
Sir Humphrey: Kansalaiset velvoitetaan ennaltaehkäisemään sairautensa kävelemällä, nukkumalla, syömällä kohtuullisesti ja osallistumalla ryhmäliikuntaan.
Pääministeri: Entä jos he eivät tee niin?
Sir Humphrey: Silloin heidät ohjataan vahvistetun omavastuun piiriin.
Pääministeri: Maksamaan enemmän?
Sir Humphrey: Ei. Kantamaan suuremman osuuden yhteisestä vastuusta henkilökohtaisesti.
Pääministeri: Eli maksamaan enemmän.
Sir Humphrey: Teidän ilmaisunne on kansantajuinen, pääministeri. Minun ilmaisuni on hyväksyttävissä lausuntokierroksella.
Pääministeri: Ja tällä tavalla 60 prosenttia palveluista tuotetaan ilman rahaa?
Sir Humphrey: Kyllä. Kunnat tuottavat 20 prosenttia vapaaehtoistyönä, hyvinvointialueet 15 prosenttia omahoitona, järjestöt 10 prosenttia hankerahoitteisena yhteisöllisyytenä, perheet 10 prosenttia läheisvastuuna ja tekoäly 5 prosenttia hallinnollisesti maksuttomana automaationa.
Pääministeri: Mutta hankerahoitus, tekoäly ja kunnat maksavat edelleen rahaa.
Sir Humphrey: Luonnollisesti. Mutta eivät palvelun vastaanottamishetkellä, eivät samasta budjettikohdasta eivätkä välttämättä tällä vaalikaudella.
Pääministeri: Siis palveluja ei oikeastaan tuoteta ilman rahaa.
Sir Humphrey: Ei tietenkään, pääministeri. Ne tuotetaan ilman näkyvää rahankäyttöä.
Pääministeri: Miksi sitten sanomme “ilman rahaa”?
Sir Humphrey: Koska “palvelujen kustannusten siirtäminen kansalaisille, perheille, järjestöille, tuleville budjettivuosille ja käsitteellisesti vaikeasti havaittaviin menoeriin” ei mahdu hallitusohjelman otsikkoon.
Pääministeri: Onko tämä mielestänne rehellistä?
Sir Humphrey: Pääministeri, rehellisyys on hallinnossa välttämätöntä. Mutta sen esittämistapaa ei pidä tarpeettomasti yksinkertaistaa.
Pääministeri: Ja kansalaiset hyväksyvät tämän?
Sir Humphrey: He hyväksyvät sen varmasti, kun heille kerrotaan, ettei kyse ole palvelujen leikkaamisesta vaan siirtymisestä osallistavaan, ennakoivaan, hajautettuun ja rahariippumattomaan hyvinvointiyhteiskuntaan.
Pääministeri: Entä jos he ymmärtävät, mitä se tarkoittaa?
Sir Humphrey: Siinä tapauksessa perustamme työryhmän selvittämään viestinnän saavutettavuuden parantamista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.