Suuri puhallusko

𝗡oin 𝟰,𝟱 𝗺𝗶𝗹𝗷𝗮𝗿𝗱𝗶𝗻 𝗱𝗮𝘁𝗮𝗸𝗲𝘀𝗸𝘂𝘀 𝗺𝗮𝗸𝘀𝗮𝗮 𝗦𝘂𝗼𝗺𝗲𝗲𝗻 𝗻𝗼𝗹𝗹𝗮 𝗲𝘂𝗿𝗼𝗮 𝘃𝗲𝗿𝗼𝗮
Kuvittele, että paikkakunnallesi luvataan 4,5 miljardin euron jätti-investointi kuten Forssaan. Summa on niin valtava, että se sokaisee poliitikot ja kaupunginjohtajat. Juhlapuheissa hehkutetaan, kuinka kunta ja koko Suomi uivat pian verotuloissa.
Mutta kun katsomme Suomen verolakeja ja datakeskusten todellista toimintaa, paljastuu täydellinen silmänkääntötemppu. Nämä globaalit digijätit on rakennettu niin, että ne imevät sähkön, veden ja veronmaksajien tuet, mutta maksavat tuloksestaan veroja käytännössä nolla euroa.
Miten tämä on mahdollista? Otetaan esimerksiksi Forssaan suunniteltu 4,5 miljardin euron datakeskus ja katsotaan, kuinka verottajan ohi kävellään neljällä täysin laillisella kikalla. Tämän ymmärtää lapsikin, kun luvut jaetaan oikein.
𝗞𝗶𝗸𝗸𝗮 𝟭: 𝗝ätti-𝗶𝗻𝘃𝗲𝘀𝘁𝗼𝗶𝗻𝗻𝗶𝗻 𝗵𝗮𝗿𝗵𝗮 (𝗸𝗼𝗻𝗲𝗶𝘀𝘁𝗮 𝗲𝗶 𝗺𝗮𝗸𝘀𝗲𝘁𝗮 𝗸𝗶𝗶𝗻𝘁𝗲𝗶𝘀𝘁öv𝗲𝗿𝗼𝗮)
Kun kuulet luvun 4,5 miljardia euroa, luulet ehkä, että kunta saa kiinteistöveroa koko tuosta potista. Tämä on ensimmäinen suuri harha.
Datakeskus on käytännössä vain valtava, ilmastoitu peltihalli, joka on täynnä huippukalliita tietokoneita. Suomen lain mukaan koneista ja laitteista ei makseta kiinteistöveroa.
Jaetaanpa Forssan 4,5 miljardia kahteen osaan:
• 𝗦𝗲𝗶𝗻ät 𝗷𝗮 𝗸𝗮𝘁𝘁𝗼 (𝗻. 𝟮𝟬 % 𝗲𝗹𝗶 𝟵𝟬𝟬 𝗺𝗶𝗹𝗷𝗼𝗼𝗻𝗮𝗮 𝗲𝘂𝗿𝗼𝗮): Tämä on itse rakennuksen ja perusinfran osuus. Vain tästä summasta lasketaan kunnan saama kiinteistövero. Ja tämäkin toteutuu kokonaisuudessaan vain jos koko vuosien projekti joskus on kokonaan valmistunut siinä mittakaavassa millä se myytiin suomalaisille.
• 𝗦𝗲𝗿𝘃𝗲𝗿𝗶𝘁 𝗷𝗮 𝘁𝗲𝗸𝗻𝗶𝗶𝗸𝗸𝗮 (𝗻. 𝟴𝟬 % 𝗲𝗹𝗶 𝟯,𝟲 𝗺𝗶𝗹𝗷𝗮𝗿𝗱𝗶𝗮 𝗲𝘂𝗿𝗼𝗮): Tämä on se varsinainen kallis osa – tekoälysirut, palvelimet, akustot ja erikoisjäähdytys. Tämä 3,6 miljardin potti on kiinteistöverosta täysin vapaata aluetta.
Kunta saa siis veroa vain kuoresta, ei sen sisällöstä.
𝗞𝗶𝗸𝗸𝗮 𝟮: 𝗦𝘂𝗹𝗮𝘃𝗮 𝗸𝗶𝗶𝗻𝘁𝗲𝗶𝘀𝘁ö𝘃𝗲𝗿𝗼 (𝗹𝗮𝗸𝗶𝘀äät𝗲𝗶𝗻𝗲𝗻 𝗶𝗸äa𝗹𝗲𝗻𝗻𝘂𝘀)
Edes se hallin kuoresta saatu kiinteistövero ei ole pysyvä ilo. Kunta sitoo itsensä kymmenien miljoonien eurojen velkoihin rakentaakseen keskukselle vesiputket ja tiet, joiden ylläpitokulut ovat ikuisia.
Mutta Suomen laki varojen arvostamisesta verotuksessa määrää, että teollisuusrakennusten arvosta tehdään joka vuosi automaattinen 2,5 prosentin ikäalennus.
Tämä tarkoittaa, että hallin verotusarvo laskee vuosi vuodelta. Datakeskuksen maksama kiinteistövero sulaa siis automaattisesti käsiin, kun taas kunnan ottaman infralainan korot ja kulut pysyvät suomalaisten veronmaksajien harteilla.
𝗞𝗶𝗸𝗸𝗮 𝟯: 𝗟𝗼𝗽𝘂𝘁𝗼𝗻 𝗽𝗼𝗶𝘀𝘁𝗼𝗿𝗮𝗹𝗹𝗶 (𝗺𝗶𝗸𝘀𝗶 𝘁𝘂𝗹𝗼𝘃𝗲𝗿𝗼 𝗼𝗻 𝗶𝗸𝘂𝗶𝘀𝗲𝘀𝘁𝗶 𝗻𝗼𝗹𝗹𝗮)
Jos yritys tekee Suomessa voittoa, sen pitäisi maksaa 20 % yhteisöveroa (tuloveroa). Datakeskukset tekevät emoyhtiöilleen valtavasti rahaa, mutta Suomeen ne maksavat tuloveroa pyöreät nolla euroa (kuten Kauppalehti uutisoi Googlen Haminan keskuksesta).
Tämä perustuu veropoistoihin ja laitteiden lyhyeen elinkaareen. Se toimii kuin loputon poistoautomaatti:
𝗟𝗮𝗽𝘀𝗲𝗹𝗹𝗲 𝘀𝗲𝗹𝗶𝘁𝗲𝘁𝘁𝘆𝗻äKuvittele, että sinulla on limonadikoju, jolla teet 100 euroa voittoa. Mutta säännöt sanovat, että jos ostit kojuun kalliin tehosekoittimen, saat vähentää sen hinnan voitoistasi. Näyttää siltä, että teit nolla euroa voittoa, joten et maksa veroa.
𝗗𝗮𝘁𝗮𝗸𝗲𝘀𝗸𝘂𝗸𝘀𝗲𝗻 𝘁𝗼𝗱𝗲𝗹𝗹𝗶𝘀𝘂𝘂𝘀: Yrityksellä on taseessaan tuo äsken mainittu 3,6 miljardin euron laitepotti. Suomen laki sallii koneista ja laitteista jopa 25 prosentin vuotuisen poiston (ajoittain on sallittu jopa 50 % tuplapoistot). Yritys siis pyyhkii satoja miljoonia euroja tuloistaan suoraan laitteiden kulumisena. Verotettava tulos painetaan miinukselle, jolloin veroa maksetaan 0 €.
𝗜𝗸𝘂𝗶𝗻𝗲𝗻 𝘀𝘆𝗸𝗹𝗶: Normaalissa tehtaassa koneet kestävät 30 vuotta, jolloin poistot lopulta loppuvat ja veroja aletaan maksaa. Datakeskuksessa serverit vanhenevat 1–5 vuodessa (esitin tästä todisteet suoraan Forssan keskuksen YVA dokumenteista aiemmassa kirjoituksessani). Juuri kun vanhojen laitteiden verovähennykset on käytetty, keskus tyhjennetään ja sinne ostetaan taas miljardilla uusia servereitä. Vähennysralli alkaa alusta. Se on ikuinen silmukka, josta verottaja ei saa koskaan senttiäkään.
Lisäksi yhtiöt käyttävät konsernin sisäistä laskutusta (siirtohinnoittelua). Suomen halli pidetään paperilla pelkkänä "kulukeskuksena", ja laskennalliset voitot siirretään matalan verotuksen maihin.