Amerikkalaiset löysivät 2. maailmansodan loppumetreillä Aatun puheita omituisilta kelanauhoilta joita pyöritti vielä kummallisempi AEG:n valmistama Magnetophon K4.
Keksinnöt kiikutettiin tietysti USAaan ja patentit omittiin sotasaaliina, Ampex sai ensimmäisenä valmiiksi oman kopionsa saksalaisesta nauhurista ja ääninauhasta.
Ampex teki alkuun ihan hyvälaatuisia magneettinauhoja mutta 70-luvun alkupuoliskolla sössivät uusilla kelanauhoilla (Ampex 406 & 456) jossa oli polyuretaanipohjainen sideaine.
Polyuretaani imi itseensä ilmankosteutta ja kemiallinen reaktio muutti sideaineen tahmeaksi, purukumimaiseksi liimaksi. ja kun vuosia myöhemmin noita Ampexin nauhoja alettiin pyörittelemään studioiden kelanauhureissa ympäri maailmaa niin järkytys oli suuri kun nauhojen magneettikerros kuoriutui pikkuhiljaa pois.
Kosteuspommi oli myös petollinen aikapommi, ongelmaa ei havaittu heti vaan vasta vuosia myöhemmin 80-luvulla. Vaikka ilmiö tunnistettiin studioissa 1980-luvun aikana Ampex jatkoi saman kemiallisen kaavan käyttämistä, koska se tarjosi ylivertaisen äänenlaadun ja ongelman laajuutta ei heti ymmärretty.
Kyseisiä nauhoja myytiin vuoteen 1994 saakka jolloin ongelman todellinen laajuus ja vakavuus selvisi. Sen jälkeen nauhojen kemiallista koostumusta muutettiin ja Ampex eriytti nauhavalmistuksen Quantegy-nimiselle yritykselle.
Ongelmaan keksittiin kuitenkin keino, nauhoja alettiin "paistamaan" hitaasti ruokakuivurin tapaisilla laitteilla, ihan tavallinen kotitalouskäyttöön tarkoitettu kuivainkin kelpasi tehtävään kunhan lämpötila pysyi tasaisena eikä noussut niin korkeaksi että nauha suli.
Kuivaimella polyuretaanin imemä kosteus poistettiin ja sen jälkeen arvokkaita kelanauhoja kyettiin soittamaan muutaman päivän tai viikkojen ajan siten että niiden sisältämät äänitteet voitiin nopeasti kopioida toiselle tallennusmedialle turvaan.
Eli vanhat ns. "remasteroidut" uudelleenjulkaisut jostain 1970-90-lukujen äänilevyistä ovat oikeasti alkuperäisistä masternauhoista kopioituja ja hyvin mahdollista että ovat kopion kopioita. Kertoo kyllä myös siitä kuinka laadukasta on ollut studioiden tallennusmedioiden ja laitteiden tallettama ääni koska kovinkaan suurta muutaman sukupolven kopion aiheuttamaa äänen huononemista ei ole havaittavissa.
Keksinnöt kiikutettiin tietysti USAaan ja patentit omittiin sotasaaliina, Ampex sai ensimmäisenä valmiiksi oman kopionsa saksalaisesta nauhurista ja ääninauhasta.
Ampex teki alkuun ihan hyvälaatuisia magneettinauhoja mutta 70-luvun alkupuoliskolla sössivät uusilla kelanauhoilla (Ampex 406 & 456) jossa oli polyuretaanipohjainen sideaine.
Polyuretaani imi itseensä ilmankosteutta ja kemiallinen reaktio muutti sideaineen tahmeaksi, purukumimaiseksi liimaksi. ja kun vuosia myöhemmin noita Ampexin nauhoja alettiin pyörittelemään studioiden kelanauhureissa ympäri maailmaa niin järkytys oli suuri kun nauhojen magneettikerros kuoriutui pikkuhiljaa pois.
Kosteuspommi oli myös petollinen aikapommi, ongelmaa ei havaittu heti vaan vasta vuosia myöhemmin 80-luvulla. Vaikka ilmiö tunnistettiin studioissa 1980-luvun aikana Ampex jatkoi saman kemiallisen kaavan käyttämistä, koska se tarjosi ylivertaisen äänenlaadun ja ongelman laajuutta ei heti ymmärretty.
Kyseisiä nauhoja myytiin vuoteen 1994 saakka jolloin ongelman todellinen laajuus ja vakavuus selvisi. Sen jälkeen nauhojen kemiallista koostumusta muutettiin ja Ampex eriytti nauhavalmistuksen Quantegy-nimiselle yritykselle.
Ongelmaan keksittiin kuitenkin keino, nauhoja alettiin "paistamaan" hitaasti ruokakuivurin tapaisilla laitteilla, ihan tavallinen kotitalouskäyttöön tarkoitettu kuivainkin kelpasi tehtävään kunhan lämpötila pysyi tasaisena eikä noussut niin korkeaksi että nauha suli.
Kuivaimella polyuretaanin imemä kosteus poistettiin ja sen jälkeen arvokkaita kelanauhoja kyettiin soittamaan muutaman päivän tai viikkojen ajan siten että niiden sisältämät äänitteet voitiin nopeasti kopioida toiselle tallennusmedialle turvaan.
Eli vanhat ns. "remasteroidut" uudelleenjulkaisut jostain 1970-90-lukujen äänilevyistä ovat oikeasti alkuperäisistä masternauhoista kopioituja ja hyvin mahdollista että ovat kopion kopioita. Kertoo kyllä myös siitä kuinka laadukasta on ollut studioiden tallennusmedioiden ja laitteiden tallettama ääni koska kovinkaan suurta muutaman sukupolven kopion aiheuttamaa äänen huononemista ei ole havaittavissa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuinkas se meni tuhoutuiko Universal (USA) tuotantoyhtiön tulipalossa 90-95 prosenttia originaaleista?
Ei tuhoutunut kaikki vaan pelkästään tuolla yhdellä varastolla olleet.
USA:n ulkopuolella muissa maissa on myös kopioita monista noista nauhoista eri studioilla kun välillä väsäävät uudelleen julkaisuja eikä alkuperäisiä nauhoja lähetetä merten taakse.