Eilen illalla alkoi vasenta lonkkaani särkeä. Syytä en tiedä. Illalla sain unen, kun särkylääkkeen avulla pääsin hyvään asentoon.
Aamulla oli lonkkani niin kipeä etten päässyt sängystä ylös. Ovet olivat tietysti lukossa, särkylääke ja kännykkäkin kaukana. Mietin että nyt olisin lirissä, jos asuisin yksin.
Onneksi on vaimo, joka tunnin särkylääkkeen vaikutusta odotettuani auttoi minut jalkeille.
Aamulla oli lonkkani niin kipeä etten päässyt sängystä ylös. Ovet olivat tietysti lukossa, särkylääke ja kännykkäkin kaukana. Mietin että nyt olisin lirissä, jos asuisin yksin.
Onneksi on vaimo, joka tunnin särkylääkkeen vaikutusta odotettuani auttoi minut jalkeille.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Jos minä asuisin yksin ja menisin lonkka kipeänä nukkumaan, varmistaisin että puhelin ja särkylääkkeet olisivat käden ulottuvilla
Kun asun yksin, päätän ihan itse, kuka saa tulla ovestani sisälle. Saan itse päättää mitä tänään syön. Saan päättää itse, mitä kuuntelen radiosta tai katson televisiosta tai netistä. Kukaan ei huomauttele ulkonäöstäni tai muista henkilökohtaisista asioistani. Minun ei tarvitse katsella aamiaispöydässä kenenkään murjottavaa naamaa. Minun ei tarvitse kuunnella v-----luja. Minun ei tarvitse olla seuraamassa urheilua, josta en ole kiinnostunut.
Löydän toosi paljon hyviä asioita siihen, että asun yksin.
Samoin täälläkin ja listaa voisi vielä jatkaakin , mutta olkoon nyt.............Ennen koronaa olin eräällä tuetulla lomalla jossa osallistujat lähes kaikki +60 ja siellä ohjaaja sanoi että puhelin pitää tän ikäisillä olla mukana vessassakin kun koskaan ei tiedä mitä sattuu.
Varmasti niitä positiivisia asioita, ihan niin kuin negatiivisiakin, löytyy sekä yksinasumisesta että parisuhteessa tai muutoin vain kaksinasumisesta
Itse kun olen ollut nuoresta iästäni asti puoisoni kanssa, olen hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut jakaa elämäni ja monet kokemukset hänen kanssaan. Voin itse päättää minäkin kuka meidän ovesta astuu sisälle ja voin aivan hyvin päättää itse mitä tänään syön tai mitä katselen televisiosta. Ei parisuhde mikään vankila ole, ainakaan meidän parisuhteemme.
Äkkiseltään parhaan puolena parisuhteessa pidän yhteisiä aamupaloja eli kun molemmat ollaan eläkkeellä on kiva syödä pitkään aamupalaa ja lähteä sitten joko yhdessä lenkille tai sitten kumpikin omiin juttuihin. Illalla on kivaa mennä yhdessä sänkyyn vaikkapa pusuttelemaan tai vain juttelemaan
Telkkuja on kaksi, joten molemmat voimme katsoa sitä mitä milloinkin kiinnostaa. Urheilua katsomme yhdessä
Useimmiten koko elämä menee hyvin.
Mutta huonoissa tapauksissa voit herätä vaivaistalon sängystä ja saat viettää siinä kenties 20 vuotta.
Nykyisin "vaivaistaloihin " pääsee vasta nun elinaikaa on max viisi vuotta.
Siili25
Vaivaistalossa saat kuitenkin ruuan valmiina ja hygienian avustettuna, ellet itse pysty toimimaan. Siellä on turvallista hoitsujen valvovan silmän alla ja seuraakin löytyy, jos sitä tahtoo. Että sellainen huono tapaus, jos ymmärrys ei yllä.
Kun vuosikymmenien aikainen kumppanini siirtyi ajasta ikuisuuteen pari kuukautta sitten niin en ole vielä löytänyt tästä yksin asumisesta yhtä ainoaa myönteistä puolta.
Kielteisenä puolena on ilmennyt jokailtainen viehättyminen seurusteluun alkoholin kanssa.
Elämä on välillä jännittävää, minkäs teet.
Yksiasumisen ongelmaa voi lievittää mm. digi-valvonnalla, ettei löydetä vasta kuukausien kuluttua kotiinsa kuollut yksinasuva.
tämä koskee miehiä
naisilla on yleensä verkostoja
vanhoilla miehillä ei ole yhtään tuttua
meillä oli vanha proffa Tapiolassa joka istu kaksi kuukatta
keittiöpöydän ääressä onneksi ikkunat oli kiinni ettei pulut syöneet
muistakaa sulkea ikkunat jos on huono olo
kuka tunnettu radioääni -mies palkittu
kuoli keskellä Stadia Katajanokalla
tammikuussa talkkari löysi kesäkuussa
Kaikilla ei ole varaa digivalvontaan.
Ei voi yleistää. Ei ole sen kummemmin naisilla verkostoja.
Ihan yksinäisiä vanhuksia on Suomessa ainakin 300000.
Mahdollisesti enemmän. Täsmälukua on vaikea tietää.
Kunta voi sen järjestää, ei maksa mitään.
Yksin asuessa kannattaa laittaa vanhoihin puhelimiin prepaid kortti ja niitä sänkyyn, wc ja johonkin lattialle.
Tiedän useita tapauksia kun kaatuu tms eikä pääse puhelimeen.
Mun äitikin kaatui. Huomasi sitten että pudottaa lankapuhelimen jatkojohdosta puhelimen lattialle ja vetää viereensä. Kaikki hyvin.
Työkaveri oikein reipas ja urheilullinen n. 30v., saattoi vaimon ja lapset ulko-ovelle. Laittoi oven kiinni ja sai jonkun aivoinfarktin. Oli kotona yksin, oli ryöminyt 5 metriä ja siihen väsyi. Vaimo tuli iltapäivällä. Mies tajuton. Elpyi, mutta jäi neliraaja halvaantuneeksi ja nosteltaviksi laitteilla. Eli yli 70v. täysin hoidettavana.
Täysin terve naapuri 55v. sai kohtauksen, kaikki velttona,. Huusi miehelleen tule nostamaan. Vähän kuntoutui, mutta edelleen sänkypotilas jotain 65v.
Elämä on arvaamaton.
Kun alkoi,
Tiedän myö kun on autolla ajanut pimeässä, eikä ole löytänyt puhelinta ,
eikä saamut ovia auki , ja kukaan ei enää nähnyt 100 m päässä olevaa autoa iltahämärässä.
loppu on surullinen.
Mutta pitäkäää puhelin jossain varmasa paikass ajosta löytää ympäriajon jälkeenkin.
Elämä on arvaamatonta.
.
Huomattavasti helpompi tapa on pitää puhelinta ns. puhelinpussissa kaulalla/olalla. Aina, kun on muualla kuin nukkumassa.
Yksin on turvatonta.
Vielä en ole turvattomuutta tuntenut, mutta kai sekin aika vielä koittaa.
Jos on yksin puhekyvyn menettäneenä, ei auta vaikka olisi 10 puhelinta.
Puhelimessa on hätänappula, sinne voi laittaa myös tekstarin. Kannattaa harjoitella ja tutustua puhelimen tähän puoleen.
Tuossa tilanteessa minä laittaisin turvarannekkeen.
Siili25
Kallista.
Turvallisuus maksaa.
Siili25
Parikymppiä kuukaudessa.
Missä? 70 keskimäärin.
57 vuotisen avioliiton jälkeen menetyneen vaimoni aiheuttaman yksinäisyyden ja murehtimisen seurauksena olen ryhtynyt alkoilemaan iltaisin.
Toukokuun lopun jälkeen alkaneet pari, kolme viikkokertaa on nyt jokailtaista.
On vielä kohtuullista ottaen huomioon seuraavan aamupäivän mutta määrällisesti ylittää rutkasti +80v ikäisten ukkojen suositellut maksimit.
Haittaa kuitenkin aamupäiväistä kuntoilua.
Tiedostat riskin mutta jatkat silti? Pitäisikö hankkia muu harrastus tilalle?
Siili25
Kun yksin ryyppää, on aina arvoisessaan seurassa.
Eikä tule suurempia riitoja.
Kuntosali kuudesti viikossa riittää toistaiseksi.
Tuttu ympäristö. Tutut kaverit. Kahviossa keskustelupiiri.
Eturauhasen ja toisen nivusen silpomisen johdosta on kuntoiluni yksipuolistunut.
Mitään ei enää voi tehdä maksimitasoon. Ei mitään mikä vaatisia lantion loppuun vedon.Mitään ei räjähtävällä teholla.
Vatsatreenit ovat täysin estyneet.
Maastaveto on mennyt pienellä painolla pitkien sarjojen kanssa lutkutteluksi.
Aikaisennat kulmariipunna leuavedot ovat muuttuneet tavanomaisiksi "kynttilävedoiksi" ilman sätkimistä.
Tuohon iltatissutteluuni moni tuntuu suhtautuvan perisuomaisen ryyppäämisen tavoin.
Ehdin olemaan halvaantuneen ja puhekyvyttömän vaimoni asuinkaverina vuoden verran. Minua vaivaa ajatus mitä olisin vielä voinut tehdä enemmän hänen olonsa eteen.
Meillä oli alusta alkaen yhtäläiset mielenkiinnon kohteet, asenteet kaikkiin arkisiin asioihin. Kaikissa asioissa molemminpolinen, ehdoton luottamus. Vaimolleni oli tärkeä minun hyvinvointini.
Toinen lapsemme perheineen on noin 300km:n päässä ja toinen noin 250km etäisyydellä. Nyt 4kk:n reisulla Espanjassa.
Nyt jätin väkevät kaappiin ja rajasin juopotteluni yhteen tölkkiin asiantuntijoiden olutta.
Huomenna ojentelu päivä.
Riskit? Pihlajalinnan 21.07. tekemien laboratoriokokeiden tulosten perusteella ei ole mitään riskejä. Oma juttunsa on se, että miksi minä ähkisin väkisin epämiellyttävissä kuvioissa?
Tärkein osa elämääni on poistunut enkä pidä itseäni kuolemattomana.
Pyrin pitämään itseni kunnossa pystyäkseni nauttimaan mm. valikoitujen juomien maistelusta.
Kun vaimoni eräs uhkaava terveydellinen riski ilmeni 57v / 52v vaiheessa niin mahdollisen leskeytymiseni jälkimainingeista hän arveli, että joko ryyppään tai treenaan itseni hengiltä nopeasti. Yritän yhdistää nämä asiat koska elämäni tuntuu nyt täysin tarkoituksettomalta.
Keskustellessani erään kirurgin kanssa nivustyräni aiheuttamien inhottavien seurausten kohentamisesta leikkauksella niin analyysin tuloksena oli, että operaation jälkimainingit olisivat niin pitkät ja, ikäni huomioiden epämiellyttävät, että panostamme loppuvuosien elämän laatuun nykyisissä puitteissa.
Tämä pitkä kilkutteluni on merkki elinkumppani puutteesta.
Juopottelun haltuunotolle👍.
Siili25
Ehkä sinun ei kannata vaivata itseäsi ajatusella enemmän tekemisestä. Olit hänen kanssaan, seuranaan, lähellä, et lähtenyt etkä jättänyt. Se riittää ja riitti hänelle varmasti. Kiitä itseäsi.
Suruni on itsekästä!
Naukkailen hissukseen brandyä. Huomenna on viikon ainoa huilipäivä ruumiinkulttuurista.
Kymmenien vuosien aikaisen tuttavaperheemme kohtalo oli kaltaisemme, jopa samalla viikolla. Sama krematorio. Sama kappeli. Sama muistolaattapaasi.
Tyttäremme ehdotti josko menisin juttelemaan kaverin kanssa mutta pelkkä puheliyhteys täytti tarpeen ja osoitti rajoitteet.
Olen 25 vuotta pitänyt tapanani toimittaa ko. hepulle jokainen joulu pullon laadukasta ( ei blended ) viskiä.
Heppu on aikaisemmikin ehdottanut yhteistä maistelutilaisuutta mutta en pidä ajatusta tilanteeseen sopivana.
Ole huoletta, kaikki surut ovat itsekkäitä. Ja kaikkien.
😂🍾🍷
Mitkä ovet teillä kotona lukitaan?
Ulko-ovi lukossa öisin.
Joskus tuntuu että oli helpompaa silloin kun ei ollut kuin lankapuhelimet.
Sammaa mieltä ehkä vielä nokialainen matopelillä ja tekstareilla.
Tuosta lonkkakivusta, joskus särkee lonkkaa enemmän joskus vähemmän. Sitten muistin sen piikkimaton mikä tuolla kaapin perällä ollut kauan käyttämättömänä.
Olen taittanut sen sopivasti että pehva ja selkä koskee piikkeihin sohvatuolilla istuessani. Kummasti on auttanut lonkan särkyyn.
Kummallista. Miten se piikkimatto auttaa ja tekee tehtäväänsä, jos se on "kaapin perällä" ?
Onhan se vaikempaa usein.