Pelastukaa!

”Kaksimielinen mies on epävakaa kaikilla teillään.” (Jaakob 1:8)

Kaksimielisyys kuuluu vanhalle Aadamille. Vanha Aadam haluaa rakastaa Herraa ja maailmaa samanaikaisesti. Hän haluaa palvella Jumalaa ja mammonaa, kutsua Jeshuaa Herraksi ja samalla poistaa hänen käskynsä omasta elämästään. Hän haluaa puolustaa uskonnollista järjestelmää, joka antaa lihan täyttää halunsa, mutta käyttää Kristuksen nimeä hengellisenä verhona.

Herra sanoi:

”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; joko hän vihaa tätä ja rakastaa toista, tai hän pysyy toisessa ja halveksii toista. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Matt. 6:24)

Mammona ei ole pelkästään rahaa. Se on koko tämän maailman valtakunta: sen turvallisuus, valta, kansallinen ylpeys, uskonnolliset järjestelmät, ihmiskunnia, omaisuus, poliittiset ruhtinaat ja lihan käsivarsi.

Maailma ei ole Jumalan valtakunta.

"Ja me tiedämme, että me olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahuuden vallassa." (1. Joh. 5:19)

Ihminen ei voi palvella Isää samalla kun hän palvelee maailmaa, jonka jumala on sokaissut epäuskoisten mielet. Hän ei voi väittää olevansa Hengen johdattama, jos hänen teologiansa tekee Jumalasta kaksimielisen ja antaa hänelle luvan palvella kahta valtakuntaa.

Pyhä Henki ei erota Isää ja Poikaa. Pyhä Henki yhdistää Heidän todistuksensa ja todistaa Heistä yhtenä muuttumattomana Herrana. Isä todistaa Pojasta, ja Poika todistaa Isästä. Poika on Sana, ja Henki todistaa Sanasta. Sana oli alussa, ja Sana oli Jumala, ja Sana oli Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä on syntynyt.

Herra Jeesus sanoi Pyhästä Hengestä:

"Mutta kun Lohduttaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän todistaa minusta." (Joh. 15:26)

Ja:

”Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa sen teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun. Sentähden minä sanoin: hän ottaa minun omastani ja julistaa sen teille.” (Joh. 16:14–15)

Pyhä Henki ei tuo Isältä tahtoa, joka on vastoin Pojan tahtoa. Kaikki, mitä Isällä on, kuuluu Pojalle. Henki ottaa siitä, mikä kuuluu Pojalle, ja julistaa sen pyhille. Tässä ei ole kyse kolmesta erillisestä uskonnollisesta järjestelmästä, vaan yhdestä täydellisestä todistuksesta.

"Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan." (1. Joh. 4:1)

Ilman henkien erottamista ei yksinkertaisesti voi nähdä syntiä tai erottaa, mikä on Jumalan rakkautta ja mikä ei. Tarvitaan ihmisen tahto rakastaa, ja sitten Pyhä Henki!

Kyllä, henget on ehdottomasti koeteltava, eikä niitä kaikkia pidä uskoa – ilman sitä ei voi edes ymmärtää Raamattua. Uskova ei voi rakastaa maailmaa eikä palvella kahta herraa. Mooseksen laki ei koskaan pelastanut ketään ilman rakkautta Herraan, uskoa ja Henkeä. Jumala ei ole muuttunut, eivätkä Jaakobin pojat ole kadonneet. Ellette teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin lainopettajien ja fariseusten, ette pääse taivasten valtakuntaan.

On välttämätöntä nähdä, mikä on Jumalan täydellinen tahto ja mitä ihmiset ovat lisänneet, tai mitä Herra on lisännyt Sanaansa testiksi vertauksen muodossa, jossa se esiintyy lopullisena kirjallisena lausuntona. Tämä on äärimmäisen tärkeää ja vaatii henkien erottamista!

Herran kuvaannollisia sanoja ei voi omaksua avaamatta niitä. Jos joku syö hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää tekemättä eroa hyvän ja pahan tiedon välillä, hän tekee syntiä Jumalaa vastaan. Tästä syystä monet myös vääristelevät Jumalan sanaa ja kirjoituksia omaksi kadotuksekseen, koska he eivät ole todella Jumalan Hengessä ja rakastavat mieluummin maailmaa.

Ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa paljoa suurempi kuin lainopettajien ja fariseusten, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

"Vanhurskas on se, joka on vähin tässä maailmassa ja jolla on vettä ja Henkeä joka päivä."

Ei voimalla eikä lihan voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.

Isä, Sana ja Henki eivät muutu.

He eivät anna ristiriitaisia ​​käskyjä.

He eivät jaa pelastushistoriaa vastakkaisiin moraaleihin.

He eivät opeta, että rakkaus yhtenä aikana tarkoitti lähimmäisen tappamista ja toisena aikana vihollisen rakastamista.

Jumala on rakkaus:

"Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa; sillä Jumala on rakkaus." (1. Joh. 4:8)

Jos Jumala ei muutu, ei Hänen hyvä rakkautensakaan tule kaksimieliseksi. Tosi rakkaus ei koskaan tee lähimmäiselle pahaa: