Rapajuoppo Raimo raitistui

Ei tarvita uskoa että on raitis. Jo V. V. sanoi vain ryhtiä siihen tarvitaan. Sen kyllä kansa tietää. Usko on sitten toinen asia.

Mitä julistamista raitistumiseesa on?

Entiset juopot ovat yleensä tunneköyhiä epämiellyttäviä ihmisiä, joita tuntuu risovan joku koko ajan. Eivät hehku Jumalan iloa siitä mitä Herra tehnyt ja vapauttanut Hengen elämään maallisen jupinan tilalle.

Tässä nyt unohtui sellainen asia, ihmisen tullessa uskoon se on ihmisen sisällä tapahutva muutos siihen, että Jeesuksen ristillä tapahtunut kuolema oli sovitustyö minkä perusteella ihminen saa syntinsä anteeksi. Se, että ihminen uskoo siihen muuttaa ihmisen ajattelutapaa, mutta se on ihmisen mielessä tapahtunut muutos joka ei vielä pelasta ihmistä. Se on teko Jumalaa kohtaan, mutta armo on Jumalan suunnalta tullut tapahtuma joka toteutuu Pyhän Hengen kautta ja siinä vaiheessa Jumala ilmoittaa ihmiselle tahtonsa. Silloin ihminen muuttuu mikäli ihminen ottaa Jumalan armon vastaan. Se on niin selkeä tapahtuma ettei ihminen voi olla huomaamatta sitä ja se ei toteudu toisen ihmisen kautta vaan se tulee suoraan Jumalalta. Uskovia on paljon mutta mitenkä moni heistä on saanut kokea Jumalan armon. Veikkaukseni on, että niitä on vain murto-osa uskovista. Kaikki on kutsuttu mutta harva on valittu. Tuskin osasin selittää tätä ymmärrettävästi mutta se ei todellakaan ole sitä, että käydään upotuskasteella ja aletaan puhumaan kielillä kyseisen kasteen jälkeen tai ennen sitä. Tämähän oli vaatimus ainakin ennen helluntaiseurakunnissa. Tosin helluntalaisten opetus raamatusta on muutenkin sellaista, että on mahdotonta sanoa mistä se on lähtöisin.

Ei se tosiaankaan ole lopulta mikään ihmeellinen teko jos ihminen raististuu. Ihmeellistä enemmänkin on se jos ihminen juo, jos tuhoaa elämänsä juomalla, tuhoaa kaiken sen hyvän mitä elämässä voi saavuttaa sillä että aivot sumentuu kemiallisesti eikä ihminen oikein hallitse mitä tekee ja sanoo. Se, että ihminen mieltyy siihen, on enemmän ihme kuin se, että ihminen ei halua niin toimia.

Mutta ei se ole ainut ihmellinen asia ihmisen elämässä mihin ihmisellä on outo vimma. Voi olla syömiseen, nettipelaamiseen, itsensä tyydyttämiseen, sekä moneen moneen asiaan, joka ei välttämättä edesauta ihmisen pärjäämistä elämässä eikä tuo siihen lopulta mitään onnea, vaan surkeutta.

Myös usko voi ajautua todella väärille raiteille, se on toden totta ja kyllä se pitää uskaltaa sanoa, että ei se usko aina kestä päivänvaloa eikä sitä että Jeesus katsoo ihmiseen. Kyllä ihmisellä voi olla sellaiset uskonnolliset vääristyneet ajatukset lähimmäisistä, apostoleista, sodista sekä kaikesta muusta että onkin syytä sanoa että nyt vähän virsu lipsuu, niin ei kyllä Jumalat ole jalassa eikä mielessä.

Mutta silti uskon päätehtävä ei ole etsiä asioita mitkä ovat pielessä, mitkä eivät ole hyvin, vaan etsiä itse Jumalan valtakunta, etsiä itse Jumalan Pyhän Hengen yhteys ja hengessä Jeesuksen seuraaminen eikä uskonnollisten kummajaisuuksien kautta.

Tietenkin pitää julistaa muutoksesta.

Että ennen olin täysi tahvo, join tai olin juomatta, mutta nyt niin täynnä Jumalan viisautta ettei kenenkään tarvitse tulla mitään neuvomaan, eikä arvostelemaan.

Pääkaupunkiseudulla Raimoja kyllä riittää. Täällä kehitysalueella niitä ei ole. Tekemällä tehty aloitus.

Montako todistusta sitä on annettu että olin aikaisemmin tyhmä kuin vasemman jalan saapas, kirjoittelin samoja jankutuksia päivästä toiseen mutta nyt Jumala teki ihmeen ja saatan kertoa aivan oikeitakin asioita toisille ja jopa niin, että ne ovat varsin ymmärrettäviä.

Että sillei kiitettäisiin ja ylistettäisiin Herraa.