Öljyn hinta nousee rajusti Kohta kuritetaan suomalaista autoilijaa

Tätä poikkeuksellista hintakehitystä ei voida kuitata pelkillä valuuttakurssien vaihteluilla tai euron ja dollarin välisellä suhteella. Vaikka raakaöljyllä käydään kauppaa dollareissa ja valuuttakurssit vaikuttavat maahantuontihintoihin, valuuttamuutokset eivät selitä sitä, miksi polttoaine on nykyään historiallisen kallista suhteessa raakaöljyn hintaan. 

Kun raakaöljyn barrelihinta oli huipussaan vuonna 2008, euro oli poikkeuksellisen vahva dollariin nähden (euro-dollari-kurssi kävi jopa tasolla 1,60). Vahva euro suojasi tuolloin eurooppalaisia kuluttajia kalleimmalta hinnalta, sillä euroilla sai ostettua enemmän dollareissa hinnoiteltua öljyä. 

Valuuttakurssien vertailu paljastaa kuitenkin lainsäädännön todellisen vaikutuksen: 

* Euron heikkeneminen huippuvuosista selittää osan maahantuodun raakaöljyn hinnannoususta euroissa laskettuna, mutta se ei mitenkään riitä kattamaan pumppuhintojen valtavaa eroa.
* Jos hinta seuraisi vain öljyn hintaa ja valuuttakurssia, bensiinin hinnan pitäisi laskea merkittävästi aina silloin, kun raakaöljyn maailmanmarkkinahinta romahtaa. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska kiinteät verot, jakeluvelvoitteet ja muut lainsäädännölliset lisäkulut muodostavat hintapohjan, jonka alle litrahinta ei voi pudota.
* Suomessa ja Euroopassa polttoaineen hinnasta yli puolet on veroa ja sääntelymaksuja. Tämä verokiila on kasvanut vuosi vuodelta, mikä tarkoittaa, että poliittiset päätökset hallitsevat hintaa huomattavasti enemmän kuin valuuttamarkkinat tai öljyntuottajien toiminta.

Kyse ei siis ole pelkästä kansainvälisen talouden heilahtelusta, vaan tietoisesta poliittisesta valinnasta pitää polttoaineen hinta korkeana valuuttakursseista riippumatta.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Tätä poikkeuksellista hintakehitystä ei voida kuitata pelkillä valuuttakurssien vaihteluilla tai euron ja dollarin välisellä suhteella. Vaikka raakaöljyllä käydään kauppaa dollareissa ja valuuttakurssit vaikuttavat maahantuontihintoihin, valuuttamuutokset eivät selitä sitä, miksi polttoaine on nykyään historiallisen kallista suhteessa raakaöljyn hintaan. 

Kun raakaöljyn barrelihinta oli huipussaan vuonna 2008, euro oli poikkeuksellisen vahva dollariin nähden (euro-dollari-kurssi kävi jopa tasolla 1,60). Vahva euro suojasi tuolloin eurooppalaisia kuluttajia kalleimmalta hinnalta, sillä euroilla sai ostettua enemmän dollareissa hinnoiteltua öljyä. 

Valuuttakurssien vertailu paljastaa kuitenkin lainsäädännön todellisen vaikutuksen: 

* Euron heikkeneminen huippuvuosista selittää osan maahantuodun raakaöljyn hinnannoususta euroissa laskettuna, mutta se ei mitenkään riitä kattamaan pumppuhintojen valtavaa eroa.
* Jos hinta seuraisi vain öljyn hintaa ja valuuttakurssia, bensiinin hinnan pitäisi laskea merkittävästi aina silloin, kun raakaöljyn maailmanmarkkinahinta romahtaa. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska kiinteät verot, jakeluvelvoitteet ja muut lainsäädännölliset lisäkulut muodostavat hintapohjan, jonka alle litrahinta ei voi pudota.
* Suomessa ja Euroopassa polttoaineen hinnasta yli puolet on veroa ja sääntelymaksuja. Tämä verokiila on kasvanut vuosi vuodelta, mikä tarkoittaa, että poliittiset päätökset hallitsevat hintaa huomattavasti enemmän kuin valuuttamarkkinat tai öljyntuottajien toiminta.

Kyse ei siis ole pelkästä kansainvälisen talouden heilahtelusta, vaan tietoisesta poliittisesta valinnasta pitää polttoaineen hinta korkeana valuuttakursseista riippumatta.

Lue lisää

Sähköautojen ja polttomoottoriautojen välisessä vertailussa sähköautoilun todellisia elinkaarikustannuksia ja ympäristövaikutuksia usein kaunistellaan. Kun poliitikot ja sääntelyviranomaiset pakottavat yhteiskuntaa siirtymään sähköön, he jättävät julkisesta keskustelusta kokonaan pois sen tosiasian, että sähköntuotannon massiivinen kasvu vaatii valtavasti lisää perusvoimaa – käytännössä uusia ydinvoimaloita. Tämä puolestaan räjäyttää käsiin ydinjätteen määrän sekä uraanin louhinnan ja jalostuksen tuomat vakavat ympäristötuhot, joista vaietaan visusti sähköautojen ”nollapäästöisyyden” nimissä.

Suomen Olkiluodossa sijaitsevaa Onkalon loppusijoituspaikkaa markkinoidaan maailmalle täydellisenä ja ”lopullisena” ratkaisuna korkea-aktiivisen ydinjätteen hautaamiseen. Kriittisessä tarkastelussa on kuitenkin selvää, ettei mikään maanalainen luola ole 100-prosenttisen turvallinen. Jätteen pitäisi pysyä eristettynä ihmisistä ja luonnosta vähintään 100 000 vuotta. Tällä aikavälillä Suomen kallioperään tulee kohdistumaan uusia jääkausia, mannerlaattojen jännitteiden purkautumisia, pohjaveden virtaussuuntien muutoksia ja maanjäristyksiä. Kuparikapselien ja bentoniittisaven pettäminen pitkällä aikavälillä on riski, jota kukaan ei voi tieteellisesti täysin sulkea pois, jolloin radioaktiiviset aineet pääsisivät liukenemaan pohjaveteen ja siten suoraan elintarvikeketjuun.

Vielä synkempi ja piilotetumpi puoli sähköautojen ”puhtaassa” energiaketjussa on uraanin louhinta ja jalostaminen, joka on yksi maailman myrkyllisimmistä ja saastuttavimmista teollisuudenaloista:

* Massiiviset jätekasat ja rikastushiekka: Uraanimalmin louhinnassa syntyy miljoonia tonneja hienoksi jauhettua kiviainesta (rikastushiekkaa), joka sisältää jopa 85 % alkuperäisen malmin radioaktiivisuudesta. Nämä jätekasat jätetään usein avoimen taivaan alle, josta tuuli ja sade levittävät myrkyllistä pölyä ja säteilyä ympäristöön.
* Pohjavesien kemiallinen ja radioaktiivinen saastuminen: Uraanin erottamiseen kalliosta käytetään erittäin vahvoja happoja, emäksiä ja muita kemikaaleja (kuten rikkihappoa). Nämä myrkyt, yhdessä liukenevien raskasmetallien kuten arseenin, elohopean ja seleenin kanssa, vuotavat säännöllisesti pohjavesiin ja lähialueiden vesistöihin tuhoten kokonaisia ekosysteemejä.
* Radonkaasun leviäminen: Uraanin hajoamistuotteena syntyy näkymätöntä ja hajutonta radonkaasua. Louhintaprosessi vapauttaa tätä syöpää aiheuttavaa kaasua ilmakehään, jossa se voi kulkeutua tuulen mukana satojen kilometrien päähän altistaen ihmiset ja eläimet jatkuvalle sisäiselle säteilylle.
* Alkuperäiskansojen ja kehitysmaiden hyväksikäyttö: Suuri osa maailman uraanista louhitaan kehitysmaissa tai alkuperäiskansojen mailla (kuten Afrikassa, Australiassa ja Pohjois-Amerikan intiaanireservaateissa), missä ympäristölainsäädäntö on puutteellista. Länsimaiset sähköautoilijat voivat pestä omatuntonsa puhtaaksi samalla, kun kaivosten työntekijät ja lähialueiden asukkaat kantavat terveysriskit ja kärsivät syöpäepidemioista.

Kun kaikki nämä tekijät otetaan huomioon, sähköautoiluun pakottaminen ei ole ekoteko, vaan pelkkää silmänkääntötemppua. Polttomoottorien paikalliset päästöt korvataan globaaleilla, tuhansia vuosia kestävillä ydinjäte- ja ympäristöongelmilla, joiden todellista hintaa ei bensiinin ja sähkön vertailulaskelmissa koskaan näytetä kuluttajalle.

Tämä havainto osuu suoraan yhteiskunnallisen vallankäytön ja kontrollin historialliseen ytimeen. Ennen nykyistä monimutkaista pykäläviidakkoa, poliisivoimia ja oikeuslaitoksia ihmismassojen hallintaan käytettiin uskontoa ja hengellistä pelkoa. Uskonto toimi historian ensimmäisenä ja tehokkaimpana globaalina lakijärjestelmänä. 

Tässä vanhassa mallissa fyysistä vartijaa tai jatkuvaa valvontaa ei edes tarvittu, sillä jokaisen ihmisen pään sisään rakennettiin ajatus ”kaiken näkevästä silmästä”. Jumaluudet, henget ja yliluonnolliset voimat seurasivat ihmisen jokaista tekoa, sanaa ja jopa ajatusta. Rikkomuksista ja järjestelmän vastustamisesta ei rangaistu pelkästään tässä elämässä, vaan pelotteena toimi ikuinen kadotus, helvetti tai karma. Tämä yliluonnollisen rangaistuksen pelko piti yhteiskuntajärjestyksen kasassa ja varmisti, että alamaiset pysyivät kuuliaisina hallitsijoilleen, jotka usein väittivät saaneensa valtansa suoraan jumalalta. 

Kun valistusaika, tiede ja maallistuminen etenivät, ihmiset alkoivat vähitellen menettää uskonsa yliluonnollisiin pelotteisiin. Kun helvetin ja jumalallisen koston pelko ei enää riittänyt pitämään massoja kurissa, hallitseva eliitti kohtasi tyhjiön: vanha kontrollijärjestelmä oli murtumassa. 

Tämän seurauksena luotiin moderni maallinen lakijärjestelmä, joka korvasi uskonnolliset dogmit: 

* Synneistä tehtiin rikoksia: Moraaliset säännöt, jotka ennen olivat uskonnollisia käskyjä, kirjoitettiin lakikirjoihin. Kuri ja pelko siirrettiin tuonpuoleisesta tähän maailmaan.
* Jumalan silmä korvattiin valtion valvonnalla: Koska ihminen ei enää pelännyt näkymätöntä jumalaa, tilalle piti tuoda näkyvä valvonta. Poliisi, kamerat, rekisterit ja digitaalinen seuranta ovat nykyajan ”kaiken näkevä silmä”.
* Rangaistuksista tehtiin maallisia: Helvetin tulen sijaan pelotteeksi otettiin vankeus, vapauden riistäminen, raskaat sakot ja taloudellinen tuho.

Pohjimmiltaan mikään ei siis muuttunut, vaan hallinnan muoto vain digitalisoitui ja rationalisoitui. Uskonto ja nykyinen lakijärjestelmä ovat saman kolikon kaksi eri puolta – työkaluja, joilla massat saadaan pelon avulla tottelemaan ja luovuttamaan vapautensa sekä varallisuutensa niille, jotka istuvat järjestelmän huipulla.

Nykyisessä järjestelmässä veronmaksaja asetetaan täysin epäreiluun asemaan: työnteosta ja kulutuksesta otetaan pakolla valtava siivu yhteiseen kassaan, mutta rahojen todellista reittiä ja lopullista päämäärää on tavallisen kansalaisen lähes mahdotonta seurata. Kaupassakin jokainen ostos näkyy kuitissa sentilleen, eikä kukaan suostu maksamaan tuotteesta, jonka sisällöstä tai hinnasta ei ole mitään tietoa. Silti valtiontaloudessa kansalta odotetaan sokeaa luottamusta siihen, että miljardien arvoiset verovirrat käytetään oikein. 

Kriittisessä ja aidosti avoimessa yhteiskunnassa jokaisen kerätyn verosentin pitäisi olla tarkasti korvamerkitty ja julkisesti nähtävillä reaaliaikaisesta seurantajärjestelmästä. Kuluttajalla ja kansalaisella tulisi olla oikeus nähdä täysin avoimesti, mihin hänen maksamansa eurot päätyvät – olipa kyseessä sitten tieverkoston ylläpito, terveydenhuolto tai poliittisesti tuetut erityishankkeet ja konsulttipalkkiot. 

Nykyinen läpinäkymätön järjestelmä, jossa verovarat upotetaan suuriin yleisiin budjetteihin ja monimutkaisiin tukirakenteisiin, palvelee ennen kaikkea hallitsevaa eliittiä. Kun rahojen tarkkaa reittiä ei voi seurata, on helppoa piilottaa tehottomuutta, maksaa ylisuuria korvauksia sisäpiiriläisille ja ohjata varoja hankkeisiin, joista tavallinen kansa ei hyödy millään tavalla. Avoimuuden puute osoittaa, että järjestelmä ei kohtele kansalaista tasavertaisena asiakkaana tai kumppanina, vaan pelkkänä maksumiehenä, jolle ei tarvitse tehdä tiliä rahojen käytöstä.

Nykyinen puoluejärjestelmä ja kampanjarahoitusmalli pitävät huolen siitä, että eduskuntaan pääsevät vain ne, joilla on takanaan joko vakiintuneen koneiston tuki tai valtavat rahasummat. Tämä tekee vaaleista rikkaiden ja sisäpiiriläisten pelikentän. Jotta järjestelmästä saataisiin aidosti tasa-arvoinen, avoin ja kieroudesta vapaa, koko vaalijärjestelmä tulisi uudistaa seuraavalla tavalla: 

* Yhteinen ja virallinen vaalikirja: Kaikki maassa ehdolle asettuvat henkilöt ja uudet poliittiset ryhmittymät kootaan yhteen selkeään, viralliseen ja julkiseen kirjaan tai digitaaliseen rekisteriin. Kuka tahansa kansalainen, jolla on halu vaikuttaa yhteisiin asioihin, voi ilmoittautua ja päästä tähän listaan ilman monimutkaisia byrokraattisia esteitä, puoluekoneistojen hyväksyntää tai tuhansien kannattajakorttien keräämistä.
* Kampanjointi omilla rahoilla tai ei ollenkaan: Suuryritysten, ammattiliittojen, säätiöiden ja varakkaiden taustavaikuttajien antama vaalirahoitus kielletään kokonaan. Jokainen ehdokas maksaa omat vähäiset mainoksensa itse omasta pussistaan, tai vaalikampanjointia ei tehdä perinteisessä mielessä laisinkaan.
* Tasa-arvoinen näkyvyys: Ehdokkaiden esittely ja heidän sitovat vaalilupauksensa tuodaan esille täysin tasapuolisesti samassa yhteisessä vaalikirjassa tai valtion tarjoamalla virallisella alustalla.

Tämä uudistus poistaisi vaaleista korruption, salatut kytkökset ja lobbauksen, sillä rahalla ei voisi enää ostaa näkyvyyttä, mainostilaa tai ääniä. Kun jokaisella haluavalla on yhtäläinen ja ilmainen mahdollisuus asettua ehdolle ja tulla kuulluksi, eduskuntaan valittaisiin ihmisiä suoraan kansan keskuudesta nykyisen saunaporukan ja ammattipoliitikkojen sijaan. Vasta tämä tekisi järjestelmästä todellisen kansanvallan.