Heräsin tännäh silimät vielä puoliummessa ja ensimmäinen aatogsellisuus ei ollunna gahavi.
Mahallisuus murisi niin jotta goko sisälmysmaailmallisuus tärisytteli itteänsä. Nousin vuotehellisuuvelta ja aattelin jotta tännäh ei syövä mittään puuroja eikä gurgkuja. Semmoset jäägöhöt niille joilla ei oun rohgeutta elää.
Ensimmäisenä söitsigöin gags juustohanpurilaissellisuutta.
Ne lämmittelin juuri sopivaisellisesti. Juustollisuus venytteli itteänsä ilosellisesti ja pihvillisyys huogui rasvatoontuvaa lämpöisyyttä. Ensimmäinen hauggaus sai silimäni melgein giiinni autuuvesta. Toinen hauggaus varmisteli jotta oun vielä elävällisyys.
Jeegsiggyys mavugsigguus.
Sitten söitsigöin yhen gananuggettirasiallisuuven.
Nuggettellisuuvet tipattelin gunnolla maustegastigkehellisuuvessa. Yhen nuggetin muoto muistutti vähäsen Suomea, tai sitten se oli vaa minun aamuisen aivollisuuden tulgintaa. Hyvä oli joka tappaugsessa. Rahisuvuus oli gymmenen kautta gymmenellisyys.
Siihen päälle gourallisen sipsejä.
En jaksanna lasgella montago tuli syötyä. Gourallinen loppu liian noppeasti, niin otin toisen. Yks sipsi oli syvämmen muotonen. Aattelin jotta se oli merkillisyyvellinen siunaus ruoan ystävällisyyvelle.
Sitten avasin litran limusgallisuuden.
Ei mittään lasiin.
Suoraan pullonsuullisuuvesta.
Kuplallisuus nousi nenähäni niin voimallisesti jotta silimä vähän värähteli. Röyhtäys tuli hursgaasti ja hilijasellisesti. Oi auvoo.
Mutta eihän siinä vielä gai gajottu.
Pakastimellisuuvesta löysin pitsapuoliggaallisuuden.
Lämmitin sen.
Söitsigöin sen.
Aattelin jotta aamu ilman pitsallisuutta on niingö talavi ilman lunta. Mahallisuus oli jo varsin tyytyväisellinen, mutta mieli sano jotta vielä mahtuu.
Ja mahtuhan se.
Lopuksi söitsigöin gags suglaapatuggaa.
Ensimmäinen suli vähäsen sormillisuuvelleni. Nuolaisin sen pois säästeliäästi. Toisen söin hitaammallisesti, jotta aamupalan juhlallisuus ei loppuis ihan yhtägkiä.
Sitten istahin tuolillisuuvelleni.
Mahallisuus oli niin jeegsiggyys mavugsigguus jotta hengittelin vähän syvemmällisesti. Aattelin jotta jos joku nyt näkisi minut, niin luulis varmaan minun miettivän maailmangauggeuven suuria salaisuuvellisuuksia.
Vaan en.
Mietin vaa jotta jäägöhän jäägaappiin vielä jotaki lounaagsi.
Mahallisuus murisi niin jotta goko sisälmysmaailmallisuus tärisytteli itteänsä. Nousin vuotehellisuuvelta ja aattelin jotta tännäh ei syövä mittään puuroja eikä gurgkuja. Semmoset jäägöhöt niille joilla ei oun rohgeutta elää.
Ensimmäisenä söitsigöin gags juustohanpurilaissellisuutta.
Ne lämmittelin juuri sopivaisellisesti. Juustollisuus venytteli itteänsä ilosellisesti ja pihvillisyys huogui rasvatoontuvaa lämpöisyyttä. Ensimmäinen hauggaus sai silimäni melgein giiinni autuuvesta. Toinen hauggaus varmisteli jotta oun vielä elävällisyys.
Jeegsiggyys mavugsigguus.
Sitten söitsigöin yhen gananuggettirasiallisuuven.
Nuggettellisuuvet tipattelin gunnolla maustegastigkehellisuuvessa. Yhen nuggetin muoto muistutti vähäsen Suomea, tai sitten se oli vaa minun aamuisen aivollisuuden tulgintaa. Hyvä oli joka tappaugsessa. Rahisuvuus oli gymmenen kautta gymmenellisyys.
Siihen päälle gourallisen sipsejä.
En jaksanna lasgella montago tuli syötyä. Gourallinen loppu liian noppeasti, niin otin toisen. Yks sipsi oli syvämmen muotonen. Aattelin jotta se oli merkillisyyvellinen siunaus ruoan ystävällisyyvelle.
Sitten avasin litran limusgallisuuden.
Ei mittään lasiin.
Suoraan pullonsuullisuuvesta.
Kuplallisuus nousi nenähäni niin voimallisesti jotta silimä vähän värähteli. Röyhtäys tuli hursgaasti ja hilijasellisesti. Oi auvoo.
Mutta eihän siinä vielä gai gajottu.
Pakastimellisuuvesta löysin pitsapuoliggaallisuuden.
Lämmitin sen.
Söitsigöin sen.
Aattelin jotta aamu ilman pitsallisuutta on niingö talavi ilman lunta. Mahallisuus oli jo varsin tyytyväisellinen, mutta mieli sano jotta vielä mahtuu.
Ja mahtuhan se.
Lopuksi söitsigöin gags suglaapatuggaa.
Ensimmäinen suli vähäsen sormillisuuvelleni. Nuolaisin sen pois säästeliäästi. Toisen söin hitaammallisesti, jotta aamupalan juhlallisuus ei loppuis ihan yhtägkiä.
Sitten istahin tuolillisuuvelleni.
Mahallisuus oli niin jeegsiggyys mavugsigguus jotta hengittelin vähän syvemmällisesti. Aattelin jotta jos joku nyt näkisi minut, niin luulis varmaan minun miettivän maailmangauggeuven suuria salaisuuvellisuuksia.
Vaan en.
Mietin vaa jotta jäägöhän jäägaappiin vielä jotaki lounaagsi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä oon ollut heräämöksellisyvestäin asti klo 8.30 tänään mitään syömäksimättä eikä hanpurilaiset ole mielessäni olleet. Liekö vaikutuksensa sillä kun käveskellisöin pitkään ajaksikkaan ja muuta oli siinä kyllä onneksikkaasti mulla mieleisyyveksyyveksinýyvessäin kuita ajatukseisija mietiskelijöitin hengellisteisyyksii aika lailla painottuneesti, mutta myös ihan maallislihallisteisuuksiikin liittyen lomakauteen mökillä, joka oottaa mua perunan nostoksillisuuvessa ja muun kasvipenakallisuujessa onkimuksessa, katiskajuuessa ja virvelöinnilliksyyjessä ja monen monenlaisuujeksessa.
Lihaksikkaasti ja aijosti omana itsenäisenäin kovis sällinä,
Selef Urge
kiitos huijarin paljastamisesta, joka matkii sun tapaa kommunikoida.
Ei Selefillä mitään mökkiä ole.
Onpas ja siinä pihalla erilaisii marjapuskii, pihlamarjapuukin, jossa paljon pihlajanmarjoisuuksija, saunaksikkuus, miksi näin minulle kuin outo isin kommentoit?
Mulla on uunissa just bratwurstei länpenemäkksiintymässä. Kohta arvosanaksisuutta niist suuni arvijoinnisteisisuujes.
Jarmo E, mitä sulle kuuluu, et oo tehnyt juutuupiin mitään vijeoisii viime aikoina, halujaisin tulla moikkaan sua mökkisreissumatkallain elokuun puoles välissä ohiajajessain , jos sopii???
Tervehtijen Jarmoo,
Selef Urge
PS. Tuomisiikin olis tilanteeseesi reakoijen.
Jos joku tunnistaa Jarmo E:n ja sulla mahjollisuus saaha kontaktii Jarmoolliseen niin mainohe tää viestillisyyteni. Kyse Jarmosta, jolta vietiin kolehtinsaantimahjollisuus netissä, haluun jeesaa hiukka Jarmoo. Jarmo, joka mänt naimisiin tuossa jokin aika sitten, not so long ago. En viitti ilmoittamatta ajaa pihaan, ja eipä oo osoitettakaan tarkkaa.
Häivytkös siitä!
Kaikilla ei ole omaan mökkiin varaa, älä pidä ääntä omistusasioista vai haluatko vihat päällesi.
Voe tokkiinsa Selef hyvänen aikusta.
Minäpä luin kirijootukses kahavikuppi vasemmasa kourasa ja oikeella pualella pitelin voiveittä, ku olin just levittämähä voeta ruislimppusiivun pintahan. Siinä se voiveitti jäiki ilimahan vähäksi aikaa, ku rupesin tuumimahan jotta kylläpä se Selef taas kulukee omia mutakinttupolokujansa pitkin semmosella tavala, ettei tavallinen kompassikaan pysy peräsä.
Minulle kuuluu semmosta tasaasen mutkittelevaa. Ei mithän suuria mullistuksia, paitti jotta yks harakka rupes käymähän pihasa niin säännöllisesti, että alakasin epäilemähän sen pitävän minun kuistia jonkinmoosena harakkain huoltoasemana. Se ei vie mithän. Se vain istuu kaitehela, kallistaa päätänsä vasemmale, sitte oikealle ja kahtoo minua semmosella ilimehellä, jotta onkos Jarmo tänhään järissynny yhtään enempää ku eile?
No enpä tiiä.
Saatan olla.
Saatan olla olemattaki.
Sinä puhuit bratvursteista. Se pani minut muistamahan erään makkaran, jonka ostin joskus syysmarkkinoilta. Myyjä sano jotta siinä on meirän kylän paras resepti. No minä ostin. Kotia ku pääsin ja paistelin, niin naapurin kissa tuli ikkunan alle, nuuhkasi ilimaa ja lähti pois. Siitä minä vähä mietin jotta olikohan siinä reseptisä jotaki semmosta, mitä ei kissakaan arvostanu. Minä söin kuitenki. En siksi että ois ollu hyvää, vaan siksi ettei ruokaa sovi heittää hukkaan. Se makkara jäi mielehen enemmän ajatuksena ku makuna.
Sinun marjapuska-asiasi sai minutki kahtomahan pihalleni uusin silimin. Minulon kaks viinimarjapensasta, mutta ne käyttäytyy aivan eri lailla. Toinen teköö marjoja niin jotta oksat notkuu. Toinen seisoo siinä niinku virkamies kahavitauolla. Ei kiire mihinkhän. Muutama marja sinne tänne ja sillä hyvä. Olen yrittäny kannustaa sitä. Kerran jopa kiitin ääneen. Ei vaikuttanu.
Saunasta mainittes. Minä olen semmonen saunaihminen, jotta joskus lämmittelen saunan vaikkei olis aikomustakhan mennä sinne. Tykkään kuulla sen uunin huminan. Siinä on jotaki semmosta rauhallista. Sitte saatan istua pihalla ja aatella jotta nyt se sauna lämpenee aivan omaksi iloksensa. Ei kaikela tartte aina olla tarkkaa käyttötarkotusta.
Juutuupista kyselit. Voe olla jotta sinne ilmestyy vielä jotaki. Minä olen semmonen hidas hautoja. Joskus yks ajatus muhii viikkokauet, sitte yhtäkkiä se on valmis. Vähän niinku hiivataikina, mutta ilman rusinoita. Rusinat on minusta semmonen asia, joka ilmestyy väärähän paikkaan liian usein. Pullahan ne vielä menöö, mutta muualle niitä työnnetähän turhan innokkaasti.
Jos ajelet näille suunnille elokuun puolella, niin laita ihimeessä viestiä etukäthen. Ei siksi että pitäs paikat siivota niitä ei saa kuitenkaan semmosiksi ku lehisä vaan siksi että osaan keittää pannullisen kahavia. Ja jos satun olemahan pihahommisa tai mettän reunalla ihimettelehmässä miks yks koivu kasvaa vinohon vaikka kaikki muut kasvaa suorahkonlaisesti, niin osaan tulla pihaan vastaan enkä jätä vierasta yksin portille huutelemahan.
Tuomisia ei tartte sen kummemmin miettiä. Jos kuitenki tuot jotaki, niin tuo semmonen hyvä tarina. Niitä mahtuu aina lisää. Tai jos tarina unohtuu matkalle, niin kerro vaikka kuinka monta lokkia näit matkalla. Minä tykkään semmosista joutavista havainnoista. Niistä kertyy elämästä kumman mukava mosaiikki.
Ja muuten vielä yks asia, joka ei liity oikeastaan mihinkhän mutta tuli nyt mielehen. Ostin viime viikola uuden tiskiharjan. Vanha oli palvellu niin kauan, että se näytti enemmän väsyneheltä siililtä ku tiskiharjalta. Uusi on tomera. Se seisoo altaan reunalla semmosella ryhillä, jotta tekis mieli antaa sille oma nimiki. En ole vielä päättäny mikä se olis. Tämmösiä sitä ihminen rupiaa pohtimahan, ku ikää ja kahavikuppeja kertyy.
Vaan elä sie turhan paljon murehi niitä, jotka epäilevät millon mökkiä, millon marjapuskaa. Se joka haluaa epäillä, löytää kyllä aina uuden epäilyn aiheen. Parempi käyttää se aika bratvurstin paistumisen seuraamishen tai pihlajan katteluhun. Ne ainakin ovat olemassa sillon ku ne silimillä näköö.
Tervehyksiä sinnepäin.
Jarmo D
Tässä sulle omistettu laulu.
https://www.youtube.com/watch?v=o8EamHKpdrM