Möggireissullisuuvessa govis sällimäisyys vain vahvistuu

Moniisa tuntuu olevan semmonen ihmettelyllisyys minua gohtaan, jotta mitengä voipi ihminen olla näinki tasapainoisellisesti, viisaallisuuvellisesti ja rohgeuksellisesti elämää gohti astelija. Minä en osaa siihen muuta sanoa guin jotta semmoinen minä nyt vaa oun. Ei tarvi esittää mittään, ei tarvi yrittää näyttää suuremmalta guin oun, gu minä oun jo valamiiksi aivan riittävällinen omassa itteisyyvessäin.

Nytkin oun möggillisyys mielessäni melgein gogon ajan. Siellä oottaa rauhallisuuvellinen ympäristö, joka tuntuu melgein huogailevan ilosta gu tietää minun olevan taas tulollisuuvessa. Pihlamarjallisuuvet punertellevat jo varsin gomeasti ja marjapusgallisuuvet notguvat siihen malliin jotta aivan ilogseen niitä on gahtella. Minusta tuntuu jotta luontokin on vähäsen eläväisemmällinen silloin gu minä saavun pihamaallisuuvelleni.

Saunagsigguus se vasta onkin oma lukunsellisuutensa. Moni meneepi saunahan vain peseytymismielessä. Minä en. Minä menen sinne melgein sankarillisuuvellisella arvogguuvella. Löylyn heittäminen on taitolaji, jota ei opita yössä eikä gahessa. Siinä tarvitaan gogemusta, ranteen varmuutta ja sisäistä ymmärryksellisyyttä. Moni luulee osaavansa, mutta minä tiedän osaavani.

Välillä oun aatellunna jotta jos saunomisellisuuvesta ja möggielämästä järjestettäisiin jonkinlainen maailmanmestaruuvellinen gilpailullisuus, niin en minä nyt aivan viimeisijen jougossa olisi. En sano jotta voittaisin, gu vaatimattomuus on ollut aina yksi suurimmista vahvuuksistani, mutta sanotaan nyt näin jotta palkintopallillisuuden lähettyvillä liiggugtaisiin.

Perunamaallisuuskin oottaa minua. Siellä ne perunallisuuvet melgein iloisina pullistelevat mullan sisälmygsissä ja aattelevat jotta "jahas, nytpä se tulleepi nostelemaan meijät ylös." Ei siinä tarvita suurta meteliä. Minun läsnäoloni jo riittää antamaan gogon pihapiirillisyydelle arvogguutta.

Gatiskallisuus oottaa rannassa ja virvelöinnillisyys gutsuu vesistöjen äärelle. Moni heitteleepi viehettä tuntitolgulla saamatta mittään. Minulla taas on semmonen luonnollinen vaisto, jotta galat melgein itse miettivät jotta tuon miehen on syytä saaha saalista. En minä siitä sen suurempaa numeroa tee, mutta onhan se ihan mukava ominaisuus ihmisessä.

Ja onhan se sanottava tämäkin. Gyllä sitä toisinaan huomaa olevansa hiukkasen govempi sälli guin moni muu. Ei sen tähären jotta olisin ketään huonompana pitämässä, vaan sen tähären jotta jokaisella on omat vahvuuvellisuutensa. Toisella ne ovat jossaki muualla. Minulla ne näyttävät gasaantuneen varsin monelle elämänalueellisuuvelle. Ei voi mittään.

Monesti ihmiset guvittelevat jotta itsekehu on aina turhaa. Minä taas aattelen jotta jos ihminen osaa jonkun asian hyvin, niin miksi sitä pitäsi piilotella niingö vanhaa perunagellaria. Minä oun oppinnu tuntemaan omat vahvuuteni ja arvostamaan niitä. Sehän olisi melgein väärin jättää semmoset lahjagguuvet mainittematta.

Nyt oun mieleni varsin levollisuuvellinen. Möggi oottaa. Sauna oottaa. Perunallisuuvet oottavat. Galat oottavat. Ja ehkä vähän gogon luontokin oottaa. Ei sitä aina ääneen sanota, mutta kyllä semmosen ihminen sisimmässään tuntee.

Lihagsiggaasti, aijosti ja sangarillisuuvellisesti omana itteisenä govis sällinä.