Ei ole.
Aventtikirkon perustajana on baptistimaanviljelijä William Milleriä (1782-1849), joka raamatuntutkimuksensa perusteella katsoi Jeesuksen palaavan maan päälle vuonna 1843 tai 1844. Miller sai kannattajia eri uskonnollisten yhteisöjen piiristä, ja heitä alettiin kutsua yhteisellä nimellä adventistit. Adventismissa onkin painotettu lopunaikojen läheisyyttä ja Jeesuksen pikaista paluuta.
Suomessa Adventtikirkon toiminnan aloitti Ruotsin adventtikirkon esimies Olof Johnsson vuonna 1892, kunnes ensimmäinen adventtiseurakunta perustettiin Helsinkiin vuonna 1894. Kirkko rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 12.6.1943.
Suomessa Adventtikirkko jakautuu kahteen eri piirikuntaan. Adventtikirkon suomalaisen piirikunnan hallinnollinen keskus sijaitsee Tampereella ja ruotsalaisen piirikunnan (Finlands Svenska Adventkyrka) keskus Helsingissä. Piirikunnat ovat osa unioneita, jotka yhdessä muodostavat maailmanlaajuisen pääkonferenssin.
Ellen Whitea pidetään adventismissa profetian hengen edustajana. Hänen kirjoituksissaan kristillisten kirkkojen lopunajan liittoutuminen nähdään Ilmestyskirjan profetioiden täyttymyksenä. White tulkitsee tällaisen liittoutumisen johtavan pedon vallan vahvistumiseen.
Kuuluuko Suomen Adventtikirkko kristillisten kirkkojen liittoumaan, ekumeeniseen järjestöön?
Suomen Adventtikirkko on jäsen Suomen vapaakristillisessä neuvostossa ja Suomen lähetysneuvostossa sekä tarkkailijajäsen Suomen ekumeenisessa neuvostossa.
Aventtikirkon perustajana on baptistimaanviljelijä William Milleriä (1782-1849), joka raamatuntutkimuksensa perusteella katsoi Jeesuksen palaavan maan päälle vuonna 1843 tai 1844. Miller sai kannattajia eri uskonnollisten yhteisöjen piiristä, ja heitä alettiin kutsua yhteisellä nimellä adventistit. Adventismissa onkin painotettu lopunaikojen läheisyyttä ja Jeesuksen pikaista paluuta.
Suomessa Adventtikirkon toiminnan aloitti Ruotsin adventtikirkon esimies Olof Johnsson vuonna 1892, kunnes ensimmäinen adventtiseurakunta perustettiin Helsinkiin vuonna 1894. Kirkko rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 12.6.1943.
Suomessa Adventtikirkko jakautuu kahteen eri piirikuntaan. Adventtikirkon suomalaisen piirikunnan hallinnollinen keskus sijaitsee Tampereella ja ruotsalaisen piirikunnan (Finlands Svenska Adventkyrka) keskus Helsingissä. Piirikunnat ovat osa unioneita, jotka yhdessä muodostavat maailmanlaajuisen pääkonferenssin.
Ellen Whitea pidetään adventismissa profetian hengen edustajana. Hänen kirjoituksissaan kristillisten kirkkojen lopunajan liittoutuminen nähdään Ilmestyskirjan profetioiden täyttymyksenä. White tulkitsee tällaisen liittoutumisen johtavan pedon vallan vahvistumiseen.
Kuuluuko Suomen Adventtikirkko kristillisten kirkkojen liittoumaan, ekumeeniseen järjestöön?
Suomen Adventtikirkko on jäsen Suomen vapaakristillisessä neuvostossa ja Suomen lähetysneuvostossa sekä tarkkailijajäsen Suomen ekumeenisessa neuvostossa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miller ei mitään kirkkoa perustanut, vaikka olikin milleriläisen adventtiherätyksen johtohahmo. Todellisuudessa jo yhteiskristillisen milleriläisyyden aikana herätyksen julkaisujen kustantaminen ja kokousten paikan, ajoituksen ja suunnittelun hoiti Joshua Himes niminen pastori. Hän myös maksoi palkan ja matkakulut Millerille ja muillekin herätyksen johtaville pastoreille. Kun milleriläiset pitivät pettymyksen jälkeen kokouksen Albanyssa vuonna 1845, päätettiin olla perustamatta uutta kirkkoa. Tuo päätös oli Millerin tahdon mukainen, mutta kokouksen jälkeen hän oli suurimmalta osalta sivussa herätyksen asioista sairastelun vuoksi. Hän kuoli 1849.
Himes oli mukana perustamassa Evangelical Adventist Church nimistä kirkkoa vuonna 1858, kirkon historia jäi kuitenkin päättyi lakkautukseen 1920. Vieläkin toimii Advent Christian Church (perustaja Jonathan Cummings, 1860). Tämä on suurin sunnuntaisin kokoontuvista adventtikirkoista.
Näiden lisäksi on kolme tai neljä pienempää sunnuntaiadventistien ryhmää ja ainakin kolme sapattia lepopäivänään pitävää adventtikirkkoa, joista suurin on se, mikä Suomessa tunnetaan adventtikirkko nimellä.
Pointti oli se, ettei Miller perustanut mitään, mutta hänen seuraajansa useampia kirkkokuntia. Lisäksi välillisesti, vaikkakaan ei suoraan, millerismi vaikutti myös Jehovan todistajien ja kristodelfialaisten uskonkäsityksiin.
On siinä sanan säilä lentänyt kun osa kokoontunut sunnuntaisin. Ei ole ollut asiaa päiväkahveille kokouksen jälkeen niiden luo, jotka kokoontuvat lauantaisin.
Ei se sapatti sitten ole niin kiveen hakattu edes adventisteilla, vaan osa ymmärtää sen miten Jeesus juuri sapatin vuoksi tapettiin ja alkuseurakuntaa sen vuoksi vainottiin kun eivät sitä viettäneet, niin siihen leikkiin ei kannatta lähteä, että sapatilla alkaa yhä leikkimään kun se oli pahamaineisten fariseusten hupia.
Kyllä Millerin opetuksen pohjalta syntyi myöhemmin nimetty adventtikirkko, vaikka sitä adventtiliikkeeksi nykyään myös kutsutaankin. Adventtiliike kuvastaa paremmin sitä, mihin adventismi pohjautuu, liiketoimintaan ja tulojen maksimointiin liikkeen sisällä keinoja kaihtamatta. Miller oli nimenomaan liikkeen/liikeiden perustaja. Hänen asettamalle perustukselle ovat syntyneet myös Jehovan todistajet ja Worldwide Church of God (Maailmanlaajuinen Jumalan kirkko).
Kun vilpittömät totuuden etsijät ja Raamatun tutkijat löysivät Raamatusta uutta valoa heidän ympärille syntyi ryhmiä joista kasvoi ajassa kokonaisia protestanttisia kirkkoja. Martti Luther 1483-1546 oli uskonpuhdistajien esikoisia. Luther ei aloittanut tyhjästä. Häntä aikaisemmin uskonpuhdistajia olivat mm. John Wycliffe, (n.1320–1384, Englanti) Jan Hus, (n. 1370–1415, Böömi Tšekki) Valdolaiset, (1100-luvulta alkaen) mainittavina.
"Adventismi" lat. tarkoittaa Kristuksen toista adventtia eli Jeesuksen takaisin tuloa. (Apt 1:11)
Adventisteja eli Jeesuksen takaisintulon opettajia on ollut ennen nykyisin adventisteina tunnettuja seitsemännen päivän adventisteja lukuisia pieniä uskovaisten ryhmiä. Seitsemännenpäivän adventtikirkko rekisteröitiin 21.5.1863.
noin 400 vuotta. Ensimmäiset selvästi baptistiset seurakunnat syntyivät 1600‑luvun alkuvuosina, erityisesti vuosina 1606–1611, kun John Smyth ja Thomas Helwys perustivat uskovien kastetta korostavia seurakuntia Amsterdamissa ja myöhemmin Englannissa.
"Adventisteiksi" alettiin nimittämään aikansa baptistiseurakunnan maallikkosaarnaajan William Millerin liikkeen (noin 50 000 henkilöä) kannattajia. Nämä olivat "ensimmäisen päivän adventisteja" -eivät viikon seitsemännen päivän adventisteja.
William Millerin adventtiliike oli Millerin oma eikä Millerin adventtiliikkeelle ollut aikansa baptistiseurakunnan tukea. Seitsemännen päivän adventistien alkuperäisen viikkojärjestyksen mukainen sapatin vietto alkoi Joseph Batesin (1792-1872) vaikutuksesta. Bates oli pienessä baptistisessa sapattia viettävässä William Millerin liikettä kannattavassa ryhmässä joka ei ollut kuitenkaan baptistiseurakunta. Sapattia viettävä pieni baptistinen ryhmä on ollut ilmeisesti 1600 luvullakin. Sapatin vietto ei ole täysin kokonaan loppunut keskiajallakaan sillä pieniä sapattia viettäviä ryhmiä on ollut.
Joseph Bates julkaisi 1846 sapattia käsittelevän kirjasen. Batesin kirjasen sapattiin liittyvien raamatullisten perusteiden kannustamana muutkin adventistit ryhtyivät viettämään sapattia. James ja Ellen White olivat näiden joukossa. James White oli kirkon ensimmäinen johtaja. James Whiten vaimo Ellen palveli profetian lahjalla. Joseph Bates oli myös Adventtikirkon perustajajäsenenä. Saman sukupolven ensimmäisiä keskeisiä johtohenkilöitä olivat myös John N. Loughborough (1832–1924) Uriah Smith (1832–1903) ja John Nevins Andrews. (1829–1883)
Adventtikirkossa hyödynnettiin edeltävien uskonpuhdistajien kaikki valo joka kaikki johti pois pimeästä keskiajasta lähemmäksi puhdasta Raamatun Jeesus Kristus evankeliumia. Raamatun opetus ymmärrettiin kaikkina maailmanaikoina olevaiseksi.
Adventtiliikkeessä tahdottiin olla uskollisia alkuperäiselle Raamatullisen viikon seitsemännelle päivälle joka on Jumalan itsensä säätämä lepopäivä.
Lisäys edelliseeni;
Avattu ja suljettu ovi? "Shut door."
Tavallista on että profetiat eivät selviä kokonaan heti. "Milleriläisellä liikkeellä" baptistiseurakunnan maallikkosaarnaajan omalla liikkeellä ei ollut aikansa baptistiseurakunnan virallista hyväksyntää. Tietoa Raamatusta löytyi ja aikaisemmin löydetty tieto käytettiin hyväksi riippumatta seurakunnista. William Miller laski Danielin kirjasta löytämänsä profetian 2300 vuodesta aikalaskelman ajan oikein mutta erehtyi profetian tulkinnassa luullessaan että 1844 tarkoittaisi maan puhdistamista ja Jeesuksen välitöntä toisen adventin saapumista. William Millerillä (1782-1849) oli käsitys että "shut door" -taivaallisen pyhäkön huoneen oven sulkeutuminen tarkoittaisi armonajan päättymistä. Milleristit odottivat tuomiota, pyhien sinetöimistä, armonajan päättymistä ja Jeesuksen tuloa 22.10.1844. Milleriläinen liike jakaantui 1844 jälkeen kuitenkin kahtia tässä kysymyksessä 1.) Suljetun oven milleriläisiin 2.) ja avoimen oven milleriläisiin.
White kuvaili aivan ensimmäistä profeetallista näkyään joulukuusssa 1846 ja milleriläiset saivat sitten selityksen mitä oli tapahtunut 1844; - Että Jeesuksen tulemus on vielä edessäpäin eikä armonaika ole vielä päättynyt. Whiten ensimmäinen näky vakuutti että Jumalan kansa oli uusien velvollisuuksien alussa eikä lopussa. Pyhäkön toisen vaiheen palvelus oli alkanut 1844. Tästä Daniel sai enkeleiden sanat profetiana; Dan 8:13-14. Jeesuksen ylipapillinen välitystyö profeetallisen sanan mukaisesti on kaksivaiheinen; Dan 7:9-10, 8:11-14, Ilm 8:2-5, 11:1-2, 15:5-8. Dan 9:25; Aikajakson 2300 vuotta lähtökohtana pidettiin syksyä 457 eKr jolloin Artakseksen seitsemäntenä hallitusvuotena annettiin käsky Jerusalemin jälleen rakentamisesta; Esra 7:7, 11-26; Kun tuosta ajasta laskettiin tasan 2300 vuotta eteenpäin saavutaan syksyyn 1844 jKr. Raamatun mukaan myös taivaallinen pyhäkkö on puhdistettava; Hebr 9:22-23. Maallinen pyhäkköpalvelus oli tarkka kopio esikuva taivaallisesta pyhäköstä. Raamatun opetus selvisi; -Pelastuksen ovi on auki aina niille jotka eivät ole tietoisesti hylänneet Pyhän Hengen kutsua ja niille jotka eivät ole ymmärtäneet selvästi totuutta ja pelastuksen ovea avoimena.
Kiistelty kritiikkiä saanut "Shut Door" suljettu ovi tarkoittaa siis kuitenkin aikaa joka oli 1844 vuoteen nähden vielä edessäpäin. Ihmiskunnan armonaika jatkui 1844. -Ylipappi Kristuksen palveluksesta taivaan pyhäkössä on kyse ja Herran tuloa edeltävästä ajasta joka oli vielä kuitenkin 1844 nähden edessäpäin. "Ovi sulkeutuu" armonajan päättyessä ennen Kristuksen tuloa. "Elämän kirja" pyhäkössä suljetaan hetkeä ennen Jeesuksen tuloa mutta elämän kirjaa vielä tarvitaan 1000-vuotiskauden aikana jumalattomien tuomiolla. (Ilm 20:1-6) Elämän kirjaan merkitään elämään ja kuolemaan tuomittujen luku joka aikanaan täyttyy emmekä tätä hetkeä tarkasti pysty almanakalla laskemaan; Matt 24:36; Adventtikirkossa tämä on aina tiedetty eikä Jeesuksen tulon päivää ole laskettu. Ihmiskunnan armonaika päättyy ennen Jeesuksen tuloa ennen suurta ahdistusta. Adventtikirkkoa ei ollut olemassa 1844. Adventtikirkko on rekisteröity 1863. Whiten profetian kautta saatu tieto 1846 on että suljettu ovi tarkoittaa taivaan pyhäkön kahden eri palvelusvaiheen vaihtumista "Pyhästä" "Kaikkein pyhimpään" Kristus ylipappina- ei armonajan "oven sukeutumista." Jeesuksen tulon odotus jatkuu. (Matt 24:30-32, 29-44, 26:64, Apt 1:11, Ilm 1:7-8) Ennen Jeesuksen tuloa armonajan päättymisen jälkeen seuraa vielä ahdistuksen aika. Silloin Jumalan Henki on vetäytynyt pois, armonaika päättynyt ja ihmisten ikuiset kohtalot taivaan kirjassa sinetödyt taivaallisen tuomion viimeistä täytäntöönpanoa varten; Room 6:22-23, Ilm 20)
Adventtikirkon teologia on aina perustunut Raamatun tutkimukseen Whiten ajoista lähtien. Whiten profeetallisia näkyjä ei ole Adventtikirkon teologiaan kirjattu eikä niiden mukaan kirkon teologiaa kirjoitettu. Adventtikirkko ei opeta "suljetun oven oppia." Whiten profetian lahja on ollut hengellisenä tukena seurakunnan hengelliselle elämälle.
Jaakobin ahdistuksen aika; Monet odottivat Jeesuksen tuloa vielä lokakuussa 1845 kun White näyssä sai profetian että Jumalan kansan on käytävä läpi vielä "Jaakobin ahdistuksen" aika joka on tulevaisuudessa. Tämä lopetti Jeesuksen tulon aikalaskelmat joita varsinkin milleristit Jeesuksen tulon päivää koskien harrastivat. Huomattava on että ihmisten tieto oli silloin vajavaisempaa ja tietoa on lisääntynyt myöhemmin. Raamatun asioita alkoi vasta selvitä pimeän hengellisen keskiajan jälkeisessä Raamatun aidon evankeliumin Kristus uskon innoittamana.
Miller ryyppäsi todennäköisesti itsensä hengiltä 1849, koska kuten tiedämme hän anasti kaikkien niiden rahat, jotka uskoivat Millerin huuhaan Jeesuksen paluusta 22.10.1844.
Kaikki hänen fanaattiset seuraajansa kun luopuivat omaisuudestaan, koska Miller kertoi etteivät he tarvitse enää mitään maallista, kun kerran Jeesus saapuu.
Samaa taktiikkaa käyttää nykyään myös adventtikirkko, joka kuppaa vanhustensa omaisuudet lahjakirjoin ja testamentin vetoamalla Jeesuksen pikaiseen tulemiseen.
Jeesus ei ole tullut pikaisesti muualle, kuin ilotyttö Magdalan Marian mekolle.
Eihän Millerin touhuilla mitään suurempaa merkitystä enää ole adventisteille sen enempää kuin muillekaan, mutta Millerhän oli raittiusmies, vaikka ei absolutisti ollutkaan (hänen hyvä ystävänsä yhden silloisen raittiusjärjestön vetäjiä). Tupakkaa Miller poltti. Hänellä oli krooninen sairaus, jolle ajan lääkärit yrittivät diagnoosia nimityksillä "dropsy" eli turvotus, pehmytkasvain tai ruususyöpä, todellisuudessa taustalla lienee ollut sydämen ja maksan vajaatoiminnan aiheuttama aineenvaihduntahäiriö. Hän menetti näkönsä 1848.
Hänen kuolinpesänsä arvo oli kohtalainen, 5100 dollaria, joka hänen ohjeittensa mukaisesti jaettiin lesken lisäksi hänen lapsilleen - hulivilipoika sai muuten 100 dollaria enemmän kuin muut lapset. Nykyrahassa suo olisi ehkä 220000$, eli kohtuullisen, mikä voisi antaa aihetta spekulointiin vaurastumisesta herätyksen ansiosta. Todellisuudessa tiedetään, että näin ai ollut, koska valtaosa pesän arvosta tuli maasta, jonka hän oli ostanut edullisesti Warren Bartholomew nimiseltä naapuriltaan. Muutamassa vuosien kuluessa maan arvo moninkertaistui, mutta saihan Warren siitä jonkinlaisen hyvityksen, kun meni naimisiin Millerin tyttären Lucy Annin kanssa.
Miller ei siis rikastunut millerismillä, ja hänen elämästään on poikkeuksellisen tarkkaa tietoa siksi, että hän säilytti kaiken: laajan kirjeenvaihtonsa, kaikkien tuhansien saarnojen käsikirjoitukset, päiväkirjat jne. Hänen elämäkertansa kirjoittajia ei ole vaivannut aineiston puute.
Jos joku milleriläisyydelle olisi pystynyt vaurastumaan, se oli Joshua Himes, jonka käsissä herätyksen langat olivat. En kuitenkaan tiedä Himesista tarpeeksi ottaakseni siihen kantaa, mutta kysyin huvikseni Himesin varallisuudesta tekoälyltä. Sen mukaan Himes pani omatkin rahansa alttarille herätyksen puolesta ja eli loppuelämänsä vähissä varoissa yrittäessään pitää koossa suuren pettymyksen jälkeisiä milleriläisryhmiä. Että sellaista vaurastumista, jos nyt tekoäly mitään tietää.
Jos tekoäly ei jotain tiedä, niin ei sitten kukaan.
Tekoäly siitä hyvä, että se ei ole harhaoppinen eikä se pelkää ketään, eikä kenenkään herjoja eikä kostoa. Se uskaltaa kertoa sen miten Jeesuksen piti tulla 1844, mutta sen se unohti kertoa että miten siitä pettymyksestä selvittiin, mitä ryhdyttiin ajattelemaan kun huomattiin, että oli tultu kusetuksi.
Ei kukaan myöntänyt, että ohho, oltiinpa väärässä, vaan selitettiin, että tuli vain aivan pikkuruinen erehdys. Jeesus kyllä tuli, mutta ei maahan asti, vaan jä taivaalliseen pyhäköön suorittamaan puhdistusta. Ennustus oli siten aivan oikea, mutta aivan viimeinen johtopäätös väärää ja niin luotiin vain pyhäkköoppi, että Jeesus siellä touhuaa lopunaikoina.
Hieman tekoälyä pitää viisastaa, niin kyllä se siitä.
"Ei kukaan myöntänyt, että ohho, oltiinpa väärässä..." Tuohan ei pidä paikkaansa. Ilman tekoälyäkin lienee selvää, että melkoinen määrä milleriläisiä antoi hyvästit koko liikkeelle ja varsinkin profeetallisille aikalaskelmille. Miller pyysi anteeksi, eikä suostunut aikalaskelmia enää tekemään - vaikka hänhän ei itse asiassa ollut vastuussa tarkan päivän laskemisesta, vaan oli järjestelmällisesti sitä vastaan. Herätyksen mopo oli kuitenkin jo karannut hänen ja Himesin käsistä, eikä Millerin vastustus sitä pysäyttänyt. Tarkan päivän laski Samuel Snow niminen mies, eivätkä siitä juuri muut pitäneet kiinni kuin ne, jotka uskoivat armonajan päättyneen, joka oli vain pieni ryhmä milleriläisiä. Heistäkin suurin osa luopui ajasta, lukuunottamatta osaa sapattia pitäneistä adventisteista, jotka pitivät aikaa oikeana, mutta oletettua tapahtumaa vääränä.
Tekoäly kyllä on viisas, mutta siltä puuttuu tietty hienosääty ja asioiden aivan lopullinen tunteminen. Se ei osaa vielä päätellä sitä miten kiero ja juoniva ihminen voi olla, miten viekkaasti sommisteltuja sorvasyyhyoppeja se pystyy luomaan.
Ei tekoäly vielä tiedä kaikkea.
Ei se osaa kertoa sitä niin tuttua tarinaa miten helarit syntyneet homostelemalla ja homot synyttäneet sen sekä irstailleet enemmän kuin laki sallii.
Siinä tekoäly on aivan urpo. Tai sitten ne isot pojat.