Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sakari Rokkanen (kok) avasi keskustelun Helsingin ja Vantaan yhdistämisestä (HS 22.7.).
Helsingin seudun kauppakamari ehdotti kaupunkien yhdistämistä vuonna 2009. Silloin yli 80 prosenttia yrityskyselyyn vastanneista kannatti kuntaliitoksia – myös Espoossa. Suurimpia välittömiä hyötyjä Helsingin ja Vantaan liitoksessa nähtiin toiminnan tehostamisessa julkisissa hankinnoissa, joiden vaikutuksen arvioitiin vastaavan jopa kahta silloista kuntaveroprosenttiyksikköä.
Maailma on tietenkin muuttunut suuresti yli viidessätoista vuodessa, mutta peruslogiikka pätee yhä: Espoolla, Helsingillä ja Vantaalla olisi varmasti mahdollisuuksia tehdä nykyistä enemmän ja tuloksellisempaa yhteistyötä yritysten, uusien työpaikkojen ja investointien eteen. Kaupunkien keskinäinen kilpailu samoista yrityksistä, ulkomaisista investoinneista ja valtion rahoituksesta vie voimia siltä kilpailulta, jolla on merkitystä: kilpailulta Tukholman, Kööpenhaminan ja muiden Itämeren metropolien kanssa.
Yhteistä agendaa riittää. EU-politiikassa seudun on puhuttava yhdellä äänellä: noin 70 prosenttia Suomen Horisontti-rahoituksesta suuntautuu jo Uudellemaalle, ja tulevalla rahoituskaudella kansallisten päätösten painoarvo kasvaa entisestään. Sama koskee suuria infrahankkeita, joihin on parhaassa tapauksessa tarjolla miljardiluokan EU-rahaa Verkkojen Eurooppa -välineestä (CEF).
Lentorata, Helsinki–Tallinna-tunneli ja TEN-T-ydinverkon parannukset satamayhteyksineen saavat EU-rahoitusta vain, jos seutu ajaa niitä yhtenä rintamana. Investointien ja pääomien houkuttelussa yksi vahva metropoli on uskottavampi kumppani kuin kolme keskenään kilpailevaa kaupunkia. Sama koskee kansainvälisten osaajien houkuttelua ja pitovoimaa, matkailua ja miksei myös suuria areenahankkeita, joissa päällekkäiset suunnitelmat hyödyttävät lähinnä kilpailevia seutuja.
Kuntaliitoksia tärkeämpää on kuitenkin se, mitä voidaan tehdä heti: isojen kaupunkien yhteistyö siellä, missä yhteinen etu on ilmeinen. Yritykset eivät äänestä, mutta ne eivät myöskään tunne kaupunki- ja kuntarajoja, vaan arvioivat koko Helsingin seutua yhtenä työssäkäyntialueena ja markkinana, josta on mahdollista ponnistaa vientiin, löytää osaavaa työvoimaa sekä kasvaa ja menestyä. Kauppakamari on mielellään mukana yhteistyössä ajamassa eteenpäin yhteisiä hankkeita.
Helsingin seudun kauppakamari ehdotti kaupunkien yhdistämistä vuonna 2009. Silloin yli 80 prosenttia yrityskyselyyn vastanneista kannatti kuntaliitoksia – myös Espoossa. Suurimpia välittömiä hyötyjä Helsingin ja Vantaan liitoksessa nähtiin toiminnan tehostamisessa julkisissa hankinnoissa, joiden vaikutuksen arvioitiin vastaavan jopa kahta silloista kuntaveroprosenttiyksikköä.
Maailma on tietenkin muuttunut suuresti yli viidessätoista vuodessa, mutta peruslogiikka pätee yhä: Espoolla, Helsingillä ja Vantaalla olisi varmasti mahdollisuuksia tehdä nykyistä enemmän ja tuloksellisempaa yhteistyötä yritysten, uusien työpaikkojen ja investointien eteen. Kaupunkien keskinäinen kilpailu samoista yrityksistä, ulkomaisista investoinneista ja valtion rahoituksesta vie voimia siltä kilpailulta, jolla on merkitystä: kilpailulta Tukholman, Kööpenhaminan ja muiden Itämeren metropolien kanssa.
Yhteistä agendaa riittää. EU-politiikassa seudun on puhuttava yhdellä äänellä: noin 70 prosenttia Suomen Horisontti-rahoituksesta suuntautuu jo Uudellemaalle, ja tulevalla rahoituskaudella kansallisten päätösten painoarvo kasvaa entisestään. Sama koskee suuria infrahankkeita, joihin on parhaassa tapauksessa tarjolla miljardiluokan EU-rahaa Verkkojen Eurooppa -välineestä (CEF).
Lentorata, Helsinki–Tallinna-tunneli ja TEN-T-ydinverkon parannukset satamayhteyksineen saavat EU-rahoitusta vain, jos seutu ajaa niitä yhtenä rintamana. Investointien ja pääomien houkuttelussa yksi vahva metropoli on uskottavampi kumppani kuin kolme keskenään kilpailevaa kaupunkia. Sama koskee kansainvälisten osaajien houkuttelua ja pitovoimaa, matkailua ja miksei myös suuria areenahankkeita, joissa päällekkäiset suunnitelmat hyödyttävät lähinnä kilpailevia seutuja.
Kuntaliitoksia tärkeämpää on kuitenkin se, mitä voidaan tehdä heti: isojen kaupunkien yhteistyö siellä, missä yhteinen etu on ilmeinen. Yritykset eivät äänestä, mutta ne eivät myöskään tunne kaupunki- ja kuntarajoja, vaan arvioivat koko Helsingin seutua yhtenä työssäkäyntialueena ja markkinana, josta on mahdollista ponnistaa vientiin, löytää osaavaa työvoimaa sekä kasvaa ja menestyä. Kauppakamari on mielellään mukana yhteistyössä ajamassa eteenpäin yhteisiä hankkeita.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kiitos. Vantaa on velkanen maalaisten kunta. Helsinki rikas. Me ei haluta mitään Vantaata....
Vantaalla hallitsee verentahrimat punikit.
Sama juttu Espoo. Hirveä omakotitalo-insinöörihelvetti.
Helsinki tunnetaan läpi koko maan kaupungin vuokrataloistaan ja niissä asuvista ihmisistä, jotka täyttävät iltapäivälehtien palstat omalla elämällään. Kuka haluaa jotain itse oman talonsa omastavaa insinöörikuntaa rikkomaan helsinkiläistä idylliä?
Espoossa vielä pahempaa. Espoon keskus ja ympäristö oikea ongelmalähiö. Radan varrella näkee vaikka mitä. Leppävaarassa riehuu jengit. Espoosta annetaan siloiteltu kuva. Kaikki eivät todellakaan asu omakotitalossa. Kyllä se on parempi, että kaupungit jatkaa omillaan.
Turussa toi "iso" kehyskunta Kaarina liittyikin pienenpiin maalaiskuntiin, ettei vaan iso mörkö Turku tulisi riesaksi.
Näyttää kumpikin olevan alijäämäisiä.