Uuden elämän aloittaminen

Iltaa sinullekin!

Anonyymi00002 kirjoitti:

Iltaa sinullekin!

Hyvät teot ja väkivallattomuus puhdistavat sydäntä ja luovat suotuisampia seurauksia, mutta pelkkä hyvä karma ei vapauta kokonaan karman vaikutuksista. Siksi tärkeintä on myös vilpitön sisäinen muutos, myötätunto jne. Hyvien tekojen tekeminen, mielen puhdistaminen ovat hyvä alku. Toivon, että löydät rauhaa ja selkeyttä matkallasi.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Hyvät teot ja väkivallattomuus puhdistavat sydäntä ja luovat suotuisampia seurauksia, mutta pelkkä hyvä karma ei vapauta kokonaan karman vaikutuksista. Siksi tärkeintä on myös vilpitön sisäinen muutos, myötätunto jne. Hyvien tekojen tekeminen, mielen puhdistaminen ovat hyvä alku. Toivon, että löydät rauhaa ja selkeyttä matkallasi.

Lue lisää

Myötätunto kehittyy vähitellen, kun mieli puhdistuu.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Myötätunto kehittyy vähitellen, kun mieli puhdistuu.

Vältä sisältöä, videoita ja musiikkia ja politiikkaa, joka lisää kovuutta tai halua vahingoittaa muita.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Vältä sisältöä, videoita ja musiikkia ja politiikkaa, joka lisää kovuutta tai halua vahingoittaa muita.

Pohdi säännöllisesti, miten omat teot vaikuttavat muihin.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Pohdi säännöllisesti, miten omat teot vaikuttavat muihin.

Myötätunto ei tarkoita sitä, että hyväksyisi kaiken tai antaisi muiden kohdella itseään huonosti. Se tarkoittaa halua toimia tavalla, joka vähentää kärsimystä sekä itselle että muille. Se kehittyy yleensä vähitellen.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Myötätunto ei tarkoita sitä, että hyväksyisi kaiken tai antaisi muiden kohdella itseään huonosti. Se tarkoittaa halua toimia tavalla, joka vähentää kärsimystä sekä itselle että muille. Se kehittyy yleensä vähitellen.

Lue lisää

Myötätunto tarkoittaa halua vähentää kärsimystä ja toivoa hyvää toisille, myös silloin kun ei hyväksy heidän tekojaan. On mahdollista suhtautua ihmiseen myötätuntoisesti, mutta samalla pitää hänen tekonsa väärinä ja asettaa terveitä rajoja, ottaa etäisyyttä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Myötätunto tarkoittaa halua vähentää kärsimystä ja toivoa hyvää toisille, myös silloin kun ei hyväksy heidän tekojaan. On mahdollista suhtautua ihmiseen myötätuntoisesti, mutta samalla pitää hänen tekonsa väärinä ja asettaa terveitä rajoja, ottaa etäisyyttä.

Lue lisää

Eli asettaa terveitä rajoja, ottaa etäisyyttä ja suojata itseään tarvittaessa.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Eli asettaa terveitä rajoja, ottaa etäisyyttä ja suojata itseään tarvittaessa.

Älä pidä kiinni ihmissuhteesta, joka jatkuvasti kuormittaa tai vahingoittaa sinua. Myötätunto ja itsensä suojeleminen voivat kulkea yhdessä. Tarvittaessa on oikein ottaa etäisyyttä tai katkaista haitallinen ihmissuhde.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Älä pidä kiinni ihmissuhteesta, joka jatkuvasti kuormittaa tai vahingoittaa sinua. Myötätunto ja itsensä suojeleminen voivat kulkea yhdessä. Tarvittaessa on oikein ottaa etäisyyttä tai katkaista haitallinen ihmissuhde.

Lue lisää

Jos kyseessä on perheenjäsen tai henkilö, josta olet riippuvainen esimerkiksi taloudellisesti, asumisen tai muun tärkeän syyn vuoksi, tilanne on usein monimutkaisempi, siis tapauksessa jos suhde vahingoittaa sinua. Silloin täydellinen etäisyyden ottaminen ei välttämättä ole mahdollista.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Jos kyseessä on perheenjäsen tai henkilö, josta olet riippuvainen esimerkiksi taloudellisesti, asumisen tai muun tärkeän syyn vuoksi, tilanne on usein monimutkaisempi, siis tapauksessa jos suhde vahingoittaa sinua. Silloin täydellinen etäisyyden ottaminen ei välttämättä ole mahdollista.

Lue lisää

Koska olet omaksunut tiettyjä dorgmaattisia uskonnollisia käsityksiä, kristinuskon uhrina, jotka herättävät voimakasta pelkoa tai jatkuvaa syyllisyyttä, pidä taukoa!

Anonyymi00012 kirjoitti:

Koska olet omaksunut tiettyjä dorgmaattisia uskonnollisia käsityksiä, kristinuskon uhrina, jotka herättävät voimakasta pelkoa tai jatkuvaa syyllisyyttä, pidä taukoa!

https://www.uskontojenuhrientuki.fi/loyda-tukea/puhelimet/

Anonyymi00013 kirjoitti:

https://www.uskontojenuhrientuki.fi/loyda-tukea/puhelimet/

https://www.uskontojenuhrientuki.fi/loyda-tukea/puhelimet/

Puhelinpäivystyksen numero:
0400 466 990

Vertaistukipuhelin on kesätauolla 30.6.–10.8. Puhelinpäivystys jatkuu taas tiistaina 11.8. alla olevin aikatauluin.

Vertaistukipuhelin päivystää seuraavina ajankohtina:

tiistaisin klo 18-20
torstaisin klo 13-15
lauantaisin klo 13-15

Huom. Puhelun yhdistymisessä päivystäjälle saattaa välillä olla viivettä, joten odotathan rauhassa lopettamatta puhelua.

Anonyymi00014 kirjoitti:

https://www.uskontojenuhrientuki.fi/loyda-tukea/puhelimet/

Puhelinpäivystyksen numero:
0400 466 990

Vertaistukipuhelin on kesätauolla 30.6.–10.8. Puhelinpäivystys jatkuu taas tiistaina 11.8. alla olevin aikatauluin.

Vertaistukipuhelin päivystää seuraavina ajankohtina:

tiistaisin klo 18-20
torstaisin klo 13-15
lauantaisin klo 13-15

Huom. Puhelun yhdistymisessä päivystäjälle saattaa välillä olla viivettä, joten odotathan rauhassa lopettamatta puhelua.

Lue lisää

ELI APUA SAA MYÖS PUHELIMESSA, ANONYYMISTI, EI PIDÄ OLLA PAIKAN PÄÅÄLLÄ!

"Minulle sanottiin minun on lopetettava politiikka ja uskonnot kokonaan joten poistin kaikki uskonnolliset asiat puhelimestani."

Erittäin hyvä neuvo, kuuntele hoitajiaa. Olen kertonut sinulle samaa lukemattomia kertoja, miksi et usko?

Jos et voi elää ilman uksontoja, niin silloin:



Olen yrittänyt sanoa tämän sinulle jo pitkään: uskonto ei sovi kaikille ihmisille, ainakaan siinä muodossa kuin sitä nykyään usein opetetaan.

Kaikille ei toimi sama jumalakuva tai sama tapa uskoa.

Sinun kohdallasi on erityisen tärkeää ymmärtää tämä. Kun ihminen on kärsinyt kristinuskon piirissä, tuomitseva, pelkoon perustuva ja rankaiseva jumalakuva ei voi parantaa – se vain pahentaa haavoja ja sekoittaa mieltä entisestään.


Sinulle ei ole terveellistä uskoa Jumalaan, joka tarkkailee, arvostelee ja uhkaa. Se on tehnyt sinulle jo tarpeeksi vahinkoa. Siksi juuri se uskonnon muoto ei ole sinulle nyt hyväksi.

Sinulle sopisi paremmin paljon yleisempi ja rauhallisempi käsitys Jumalasta – jopa sellainen, joka on hieman persoonaton. Vaikka itse en siitä pidä, mutta sinun tilanteessasi se voisi olla turvallinen ja eheyttävä lähtökohta.

Ajatus Jumalasta, joka on läsnä MYÖS luonnossa, riittää sinulle. Se ei ole valhetta, vaan vanha, lempeä tapa ymmärtää olemassaoloa.

Luonnon Jumala ei vaadi sinulta mitään, ei uhkaa eikä rankaise. Hän vain on. Hän ei käytä valtaa.


Sinun ei tarvitse tässä elämässä ratkaista kaikkea. Sinun ei tarvitse "pelastua" ikuisesta helvetistä, koska mitään ikuista tääll ei ole, etkä ajatella Jumalaa hahmona, joka puuttuu sinuun jatkuvasti.

Riittää, että tunnet yhteyden elämään, luontoon ja olemassaoloon.

Se ei tee sinusta epävakaata tai psykoottista. Päinvastoin: se voi auttaa sinua löytämään rauhan takaisin.

Anonyymi00018 kirjoitti:

"Minulle sanottiin minun on lopetettava politiikka ja uskonnot kokonaan joten poistin kaikki uskonnolliset asiat puhelimestani."

Erittäin hyvä neuvo, kuuntele hoitajiaa. Olen kertonut sinulle samaa lukemattomia kertoja, miksi et usko?

Jos et voi elää ilman uksontoja, niin silloin:



Olen yrittänyt sanoa tämän sinulle jo pitkään: uskonto ei sovi kaikille ihmisille, ainakaan siinä muodossa kuin sitä nykyään usein opetetaan.

Kaikille ei toimi sama jumalakuva tai sama tapa uskoa.

Sinun kohdallasi on erityisen tärkeää ymmärtää tämä. Kun ihminen on kärsinyt kristinuskon piirissä, tuomitseva, pelkoon perustuva ja rankaiseva jumalakuva ei voi parantaa – se vain pahentaa haavoja ja sekoittaa mieltä entisestään.


Sinulle ei ole terveellistä uskoa Jumalaan, joka tarkkailee, arvostelee ja uhkaa. Se on tehnyt sinulle jo tarpeeksi vahinkoa. Siksi juuri se uskonnon muoto ei ole sinulle nyt hyväksi.

Sinulle sopisi paremmin paljon yleisempi ja rauhallisempi käsitys Jumalasta – jopa sellainen, joka on hieman persoonaton. Vaikka itse en siitä pidä, mutta sinun tilanteessasi se voisi olla turvallinen ja eheyttävä lähtökohta.

Ajatus Jumalasta, joka on läsnä MYÖS luonnossa, riittää sinulle. Se ei ole valhetta, vaan vanha, lempeä tapa ymmärtää olemassaoloa.

Luonnon Jumala ei vaadi sinulta mitään, ei uhkaa eikä rankaise. Hän vain on. Hän ei käytä valtaa.


Sinun ei tarvitse tässä elämässä ratkaista kaikkea. Sinun ei tarvitse "pelastua" ikuisesta helvetistä, koska mitään ikuista tääll ei ole, etkä ajatella Jumalaa hahmona, joka puuttuu sinuun jatkuvasti.

Riittää, että tunnet yhteyden elämään, luontoon ja olemassaoloon.

Se ei tee sinusta epävakaata tai psykoottista. Päinvastoin: se voi auttaa sinua löytämään rauhan takaisin.

Lue lisää

"Täällä on myös kristittyjä potilaita mutta kaikki ovat auttaneet minua esim tuonut vettä minulle kannuun"

Se ei johdu siitä, että he ovat kristittyjä, sillä on monia hyviä ateisteja, joista jotkut ovat auttaneet muita kautta historian. Ihmiset ovat hyviä ihmisyytensä, ei uskontonsa vuoksi.

On ollut monia hyviä ihmisiä, jotka olivat ateisteja.


Hyvät teot eivät synny uskonnosta vaan ihmisyydestä. Ajatus siitä, että ihminen olisi moraalinen siksi, että hän on kristitty, ei kestä tarkempaa tarkastelua, sillä historia ja nykyhetki osoittavat, että myös ateistit toimivat moraalisesti, usein täysin ilman uskonnollista motivaatiota. Jos moraali perustuisi uskontoon, ateistit eivät olisi kykeneviä altruismiin, uhrautumiseen tai toisten auttamiseen, mutta todellisuus osoittaa tämän väitteen vääräksi. On ollut lukemattomia ateisteja, jotka ovat auttaneet muita, puolustaneet heikompia ja toimineet oikeudenmukaisuuden puolesta ilman lupausta palkinnosta tai pelkoa rangaistuksesta. Tämä viittaa siihen, että moraalin perusta ei ole uskossa vaan inhimillisissä kyvyissä, kuten empatiassa, myötätunnossa ja vastuuntunnossa, jotka ovat osa ihmistä jo ennen uskonnollista kasvatusta.
Ihminen auttaa toista, koska tunnistaa toisen kärsimyksen ja kokee sen moraalisesti merkitykselliseksi, ei siksi, että jokin oppijärjestelmä käskee niin.


Siksi on perusteltua ajatella, että ihminen, joka auttaa toista kristittynä, auttaisi häntä myös ateistina, sillä motiivina ei ole uskonto vaan halu auttaa.

Uskonto voi tarjota moraalille kielellisen ja symbolisen kehyksen, mutta se ei luo moraalia tyhjästä.

Lisäksi jos hyviä tekoja tehdään siksi, että niiden avulla pääsisi ”paratiisiin” tai välttyisi rangaistukselta, teon motiivi on oma etu eikä vilpitön altruismi. Tällainen teko ei ole moraalisesti arvokas samassa mielessä kuin teko, joka tehdään ilman odotusta palkkiosta.
Monet ateistit ovat juuri tästä syystä toimineet moraalisesti: ei saadakseen mitään itselleen, vaan koska toisen ihmisen auttaminen koettiin itsessään oikeaksi. Tämä tekee heidän teoistaan aidosti altruistisia.

Samalla historian esimerkit osoittavat, että uskonto ei automaattisesti tee ihmisestä hyvää, sillä sen nimissä on tehty myös epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa. Kaikki tämä osoittaa, että moraali ei ole uskonnon tuote, vaan osa ihmisyyttä, ja uskonto voi korkeintaan ohjata tai vahvistaa moraalia, joka on jo valmiiksi olemassa ihmisessä.

Anonyymi00019 kirjoitti:

"Täällä on myös kristittyjä potilaita mutta kaikki ovat auttaneet minua esim tuonut vettä minulle kannuun"

Se ei johdu siitä, että he ovat kristittyjä, sillä on monia hyviä ateisteja, joista jotkut ovat auttaneet muita kautta historian. Ihmiset ovat hyviä ihmisyytensä, ei uskontonsa vuoksi.

On ollut monia hyviä ihmisiä, jotka olivat ateisteja.


Hyvät teot eivät synny uskonnosta vaan ihmisyydestä. Ajatus siitä, että ihminen olisi moraalinen siksi, että hän on kristitty, ei kestä tarkempaa tarkastelua, sillä historia ja nykyhetki osoittavat, että myös ateistit toimivat moraalisesti, usein täysin ilman uskonnollista motivaatiota. Jos moraali perustuisi uskontoon, ateistit eivät olisi kykeneviä altruismiin, uhrautumiseen tai toisten auttamiseen, mutta todellisuus osoittaa tämän väitteen vääräksi. On ollut lukemattomia ateisteja, jotka ovat auttaneet muita, puolustaneet heikompia ja toimineet oikeudenmukaisuuden puolesta ilman lupausta palkinnosta tai pelkoa rangaistuksesta. Tämä viittaa siihen, että moraalin perusta ei ole uskossa vaan inhimillisissä kyvyissä, kuten empatiassa, myötätunnossa ja vastuuntunnossa, jotka ovat osa ihmistä jo ennen uskonnollista kasvatusta.
Ihminen auttaa toista, koska tunnistaa toisen kärsimyksen ja kokee sen moraalisesti merkitykselliseksi, ei siksi, että jokin oppijärjestelmä käskee niin.


Siksi on perusteltua ajatella, että ihminen, joka auttaa toista kristittynä, auttaisi häntä myös ateistina, sillä motiivina ei ole uskonto vaan halu auttaa.

Uskonto voi tarjota moraalille kielellisen ja symbolisen kehyksen, mutta se ei luo moraalia tyhjästä.

Lisäksi jos hyviä tekoja tehdään siksi, että niiden avulla pääsisi ”paratiisiin” tai välttyisi rangaistukselta, teon motiivi on oma etu eikä vilpitön altruismi. Tällainen teko ei ole moraalisesti arvokas samassa mielessä kuin teko, joka tehdään ilman odotusta palkkiosta.
Monet ateistit ovat juuri tästä syystä toimineet moraalisesti: ei saadakseen mitään itselleen, vaan koska toisen ihmisen auttaminen koettiin itsessään oikeaksi. Tämä tekee heidän teoistaan aidosti altruistisia.

Samalla historian esimerkit osoittavat, että uskonto ei automaattisesti tee ihmisestä hyvää, sillä sen nimissä on tehty myös epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa. Kaikki tämä osoittaa, että moraali ei ole uskonnon tuote, vaan osa ihmisyyttä, ja uskonto voi korkeintaan ohjata tai vahvistaa moraalia, joka on jo valmiiksi olemassa ihmisessä.

Lue lisää

Jos moraali perustuisi uskontoon, ateistit olisivat kyvyttömiä toimimaan oikein. Historia ja nykyhetki kuitenkin osoittavat tämän ajatuksen vääräksi. Lukemattomat ateistit ovat hoitaneet sairaita, puolustaneet heikompia, uhranneet oman turvallisuutensa ja joskus henkensäkin toisten hyväksi ilman uskonnollista motivaatiota tai lupausta palkinnosta.

Heidän tekonsa eivät ole vähemmän moraalisia siksi, etteivät ne perustu uskoon – päinvastoin, ne osoittavat, että hyvä voidaan valita ilman pelkoa rangaistuksesta tai toivoa palkinnosta.



Uskonto ei siis ole moraalin edellytys, eikä se myöskään ole sen tae. Historia paljastaa toisenkin puolen: juuri kristinuskonnon nimissä on tehty joitakin ihmiskunnan julmimmista teoista. Kun väkivalta, sorto ja epäinhimillisyys oikeutetaan jumalallisella tahdolla, moraali lakkaa olemasta inhimillistä harkintaa ja muuttuu kuuliaisuudeksi auktoriteetille. Tällöin yksilöllinen vastuu hämärtyy ja julmuudesta tulee pyhää.

Tämä ei tarkoita, etteivät uskovat voisi olla hyviä ihmisiä – monet ovat. Mutta heidän hyvyytensä ei kumpua uskonnosta sinänsä, vaan samoista lähteistä kuin kaikkien muidenkin: empatiasta, myötätunnosta ja halusta elää oikeudenmukaisessa maailmassa. Ihminen tekee hyvää, koska hän on ihminen. Ja moraali, joka vaatii jumalan pysyäkseen elossa, ei ole moraalia, vaan pelkoa ja tottelevaisuutta.

Musiikki lievittää skitsoilua

Anonyymi00021 kirjoitti:

Musiikki lievittää skitsoilua

Karmatulokset eivät ilmene tässä elämässä; teetpä mitä tahansa, ne ilmenevät tulevissa elämissä. Nykyinen karmasi on seurausta menneistä elämistäsi, jotkut seuraukset, mitä nyt teet, ilmenevät myös tässä elämässä.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Karmatulokset eivät ilmene tässä elämässä; teetpä mitä tahansa, ne ilmenevät tulevissa elämissä. Nykyinen karmasi on seurausta menneistä elämistäsi, jotkut seuraukset, mitä nyt teet, ilmenevät myös tässä elämässä.

Lue lisää

Sen eläinten tappamisjuttu pelottaa että koen jotain kauheaa seuraavassa elämässä. En ole 18 ikävuoden jälkeen tehnyt mitään niille ja olen katunut joka yö mutta se ei auta kun tulen kokemaan saman kun sitä rangaistusta ei saa pois

Anonyymi00023 kirjoitti:

Sen eläinten tappamisjuttu pelottaa että koen jotain kauheaa seuraavassa elämässä. En ole 18 ikävuoden jälkeen tehnyt mitään niille ja olen katunut joka yö mutta se ei auta kun tulen kokemaan saman kun sitä rangaistusta ei saa pois

Lue lisää

Muuten, erittäin, erittäin, erittäin syntiset ihmiset eivät pysty edes lausumaan Hare Krishnaa.

Eikä nimeä Rama.

Tiesittekö tästä?

Anonyymi00024 kirjoitti:

Muuten, erittäin, erittäin, erittäin syntiset ihmiset eivät pysty edes lausumaan Hare Krishnaa.

Eikä nimeä Rama.

Tiesittekö tästä?

Miten julmasta metsästäjästä tuli armollinen

Vedalainen tarina

Kerran suuri pyhimys Narada Muni tuli Intiassa sijaitsevaan pyhään paikkaan nimeltä Prayag. ...

Yhtäkkiä hän näki polulla makaavan peuran, jonka nuoli oli lävistänyt ja joka kuoli hitaasti. Hän käveli pidemmälle ja näki muitakin kärsiviä eläimiä.

Pyhä Narada Muni tunsi kauheaa tuskaa nähdessään niiden kärsimyksen. Mutta kuka saattoi tehdä tämän?

Kävellessään hieman pidemmälle hän näki hirvittävän miehen, joka piileskeli puun takana. Hänellä oli musta iho ja silmät täynnä verta. Se oli metsästäjä Mrigari. Hänen nimensä tarkoitti ”eläinten vihollista”.

Hän ei vain tappanut eläimiä, vaan kidutti niitä.

Narada Muni kysyi metsästäjältä, miksi hän teki näin. Metsästäjä vastasi, että hänen isänsä oli opettanut hänet tekemään niin, eikä hän nähnyt siinä mitään väärää. Pyhä Narada Muni pyysi metsästäjältä yhtä palvelusta.

”Pyydän sinua tappamaan eläimet heti, älä jätä niitä kärsimään.”

Tästä pelätty Mrigari hämmästyi ja pyysi selittämään, miksi pyhimys pyysi häneltä tätä palvelusta.

Silloin Narada Muni selitti: ”Jos et lopeta eläimiä ja satutat niitä tahallasi, kaikki niiden kärsimys palaa aikanaan takaisin sinuun.

Pyhimykset ovat kuin viisasten kivi. Tulemalla kosketuksiin heidän kanssaan jopa kauhea syntinen voi puhdistua ja muuttua parempaan suuntaan.

Vedat selittävät, että jos otamme jonkun hengen, meidän on aikanaan annettava oma henkemme.

Niitä, jotka pitävät teurastamoja...

Pyhimys jatkoi selittämällä Mrigarille, että koska tämä oli hänen ammattinsa, häntä ei voinut syyttää liikaa.

Mutta kivun tahallinen aiheuttaminen eläimille on valtava synti.

Hän sanoi: ”Kaikki eläimet, jotka olet tappanut ja aiheuttanut tarpeetonta kipua, tulevat vuorollaan tappamaan sinut tulevissa elämissäsi.”

Niin ankara kohtalo odottaa teurastajia. Hänen pitäisi varautua kohtaamaan tuskallinen kuolema seuraavissa elämissään. Teurastamoissa tapahtuvan eläinten holtittoman tuhoamisen vuoksi ihmiskunta joutuu kohtaamaan kauhistuttavia sotia, joissa kuolee paljon ihmisiä.
Kuunneltuaan pyhää tietäjää Narada Munia metsästäjä säikähti ja pyysi häntä kertomaan, miten hän voisi puhdistua syntisen elämänsä seurauksista.

Narada Muni neuvoi häntä sitten rikkomaan jousensa. Metsästäjä oli aluksi säikähtänyt - miten hän saisi ruokaa? Mutta pyhimys vakuutti hänelle, että kaikki järjestyisi. Hän neuvoi ...vetäytymään metsämökkiin ja palvomaan Jumalaa toistamalla Hare Krishna maha-mantraa. ”Sitten ... sinulle ja perheellesi riittävästi ravintoa joka päivä.”

Ja eläimet, jotka metsästäjä oli haavoittanut kuolettavasti, Narada Muni herätti henkiin, ja ne juoksivat metsään. Nähdessään tämän Mrigari uskoi lopulta ja kumartaen kunnioittavasti pyhimyksen edessä lähti täyttämään tämän ohjeita.

Kun ympäröivien kylien asukkaat saivat tietää, että julmasta metsästäjästä oli tullut Jumalan palvojia, he alkoivat tuoda hänelle joka päivä runsaasti ruokaa.

Jonkin ajan kuluttua Narada Muni yhdessä ystävänsä, tietäjä Parvatan kanssa tuli tapaamaan oppilastaan Mrigaria.

Nähdessään pyhimykset entinen metsästäjä halusi tarjota täydet kumarrukset suurella ilolla, mutta pelkäsi, että hän voisi murskata hiekassa ryömivät muurahaiset

Hän pyyhkäisi ne ensin pois maasta kankaanpalalla ja kumartui sitten ...(dandavatt).

Anonyymi00025 kirjoitti:

Miten julmasta metsästäjästä tuli armollinen

Vedalainen tarina

Kerran suuri pyhimys Narada Muni tuli Intiassa sijaitsevaan pyhään paikkaan nimeltä Prayag. ...

Yhtäkkiä hän näki polulla makaavan peuran, jonka nuoli oli lävistänyt ja joka kuoli hitaasti. Hän käveli pidemmälle ja näki muitakin kärsiviä eläimiä.

Pyhä Narada Muni tunsi kauheaa tuskaa nähdessään niiden kärsimyksen. Mutta kuka saattoi tehdä tämän?

Kävellessään hieman pidemmälle hän näki hirvittävän miehen, joka piileskeli puun takana. Hänellä oli musta iho ja silmät täynnä verta. Se oli metsästäjä Mrigari. Hänen nimensä tarkoitti ”eläinten vihollista”.

Hän ei vain tappanut eläimiä, vaan kidutti niitä.

Narada Muni kysyi metsästäjältä, miksi hän teki näin. Metsästäjä vastasi, että hänen isänsä oli opettanut hänet tekemään niin, eikä hän nähnyt siinä mitään väärää. Pyhä Narada Muni pyysi metsästäjältä yhtä palvelusta.

”Pyydän sinua tappamaan eläimet heti, älä jätä niitä kärsimään.”

Tästä pelätty Mrigari hämmästyi ja pyysi selittämään, miksi pyhimys pyysi häneltä tätä palvelusta.

Silloin Narada Muni selitti: ”Jos et lopeta eläimiä ja satutat niitä tahallasi, kaikki niiden kärsimys palaa aikanaan takaisin sinuun.

Pyhimykset ovat kuin viisasten kivi. Tulemalla kosketuksiin heidän kanssaan jopa kauhea syntinen voi puhdistua ja muuttua parempaan suuntaan.

Vedat selittävät, että jos otamme jonkun hengen, meidän on aikanaan annettava oma henkemme.

Niitä, jotka pitävät teurastamoja...

Pyhimys jatkoi selittämällä Mrigarille, että koska tämä oli hänen ammattinsa, häntä ei voinut syyttää liikaa.

Mutta kivun tahallinen aiheuttaminen eläimille on valtava synti.

Hän sanoi: ”Kaikki eläimet, jotka olet tappanut ja aiheuttanut tarpeetonta kipua, tulevat vuorollaan tappamaan sinut tulevissa elämissäsi.”

Niin ankara kohtalo odottaa teurastajia. Hänen pitäisi varautua kohtaamaan tuskallinen kuolema seuraavissa elämissään. Teurastamoissa tapahtuvan eläinten holtittoman tuhoamisen vuoksi ihmiskunta joutuu kohtaamaan kauhistuttavia sotia, joissa kuolee paljon ihmisiä.
Kuunneltuaan pyhää tietäjää Narada Munia metsästäjä säikähti ja pyysi häntä kertomaan, miten hän voisi puhdistua syntisen elämänsä seurauksista.

Narada Muni neuvoi häntä sitten rikkomaan jousensa. Metsästäjä oli aluksi säikähtänyt - miten hän saisi ruokaa? Mutta pyhimys vakuutti hänelle, että kaikki järjestyisi. Hän neuvoi ...vetäytymään metsämökkiin ja palvomaan Jumalaa toistamalla Hare Krishna maha-mantraa. ”Sitten ... sinulle ja perheellesi riittävästi ravintoa joka päivä.”

Ja eläimet, jotka metsästäjä oli haavoittanut kuolettavasti, Narada Muni herätti henkiin, ja ne juoksivat metsään. Nähdessään tämän Mrigari uskoi lopulta ja kumartaen kunnioittavasti pyhimyksen edessä lähti täyttämään tämän ohjeita.

Kun ympäröivien kylien asukkaat saivat tietää, että julmasta metsästäjästä oli tullut Jumalan palvojia, he alkoivat tuoda hänelle joka päivä runsaasti ruokaa.

Jonkin ajan kuluttua Narada Muni yhdessä ystävänsä, tietäjä Parvatan kanssa tuli tapaamaan oppilastaan Mrigaria.

Nähdessään pyhimykset entinen metsästäjä halusi tarjota täydet kumarrukset suurella ilolla, mutta pelkäsi, että hän voisi murskata hiekassa ryömivät muurahaiset

Hän pyyhkäisi ne ensin pois maasta kankaanpalalla ja kumartui sitten ...(dandavatt).

Lue lisää

Metsästäjä Mrigari oli mitä pahin ihminen, mutta Narada opasti häntä kuitenkin laulamaan Raman nimeä.

Koska Mrigari ei osannut arvostaa Raman nimeä, hän EI PYSTYNYT SIIHEN.

Nähdessään tämän Narada käski häntä sen sijaan laulamaan sanaa ”mara”, joka tarkoittaa kuolemaa.

Mrigari oli asiantuntija eläinten tappamisessa, ja hän nautti erityisesti eläinten puolitappamisesta ja niiden kärsimyksen seuraamisesta. Voimme kuvitella tällaisen julman ihmisen. Kun Narada käski häntä laulamaan ”kuolemaa” (mara), Mrigari koki sen hyvin helpoksi ja luonnolliseksi.

Mrigari istui ja lauloi yhä uudelleen ja uudelleen tätä sanaa - mara, mara, mara. Kun hän lauloi sitä yhä uudelleen ja uudelleen, sanojen välinen rako katosi, ja sen sijaan, että hän olisi laulanut ”mara”, hän lauloi ”rama”.

Sri Raman Nimi on niin voimakas, että se kehitti Jumalan rakkauden jopa julman metsästäjä Mrigarin sydämessä.

Mrigari ei tiennyt, että hän lauloi Herran Raman Nimeä, mutta jopa vahingossa, jos ihminen laulaa, se puhdistaa hänen sydämensä.

Samainen Mrigari muuttui tietäjäksi Valmikiksi, kun hän lauloi yhä uudelleen ja uudelleen Sri Raman nimeä.

Valmiki, kaikkien ylistämä suuri pyhimys, oli alun perin mitä julmin metsästäjä, jolla ei ollut jälkeäkään rakkaudesta Jumalaa kohtaan.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Metsästäjä Mrigari oli mitä pahin ihminen, mutta Narada opasti häntä kuitenkin laulamaan Raman nimeä.

Koska Mrigari ei osannut arvostaa Raman nimeä, hän EI PYSTYNYT SIIHEN.

Nähdessään tämän Narada käski häntä sen sijaan laulamaan sanaa ”mara”, joka tarkoittaa kuolemaa.

Mrigari oli asiantuntija eläinten tappamisessa, ja hän nautti erityisesti eläinten puolitappamisesta ja niiden kärsimyksen seuraamisesta. Voimme kuvitella tällaisen julman ihmisen. Kun Narada käski häntä laulamaan ”kuolemaa” (mara), Mrigari koki sen hyvin helpoksi ja luonnolliseksi.

Mrigari istui ja lauloi yhä uudelleen ja uudelleen tätä sanaa - mara, mara, mara. Kun hän lauloi sitä yhä uudelleen ja uudelleen, sanojen välinen rako katosi, ja sen sijaan, että hän olisi laulanut ”mara”, hän lauloi ”rama”.

Sri Raman Nimi on niin voimakas, että se kehitti Jumalan rakkauden jopa julman metsästäjä Mrigarin sydämessä.

Mrigari ei tiennyt, että hän lauloi Herran Raman Nimeä, mutta jopa vahingossa, jos ihminen laulaa, se puhdistaa hänen sydämensä.

Samainen Mrigari muuttui tietäjäksi Valmikiksi, kun hän lauloi yhä uudelleen ja uudelleen Sri Raman nimeä.

Valmiki, kaikkien ylistämä suuri pyhimys, oli alun perin mitä julmin metsästäjä, jolla ei ollut jälkeäkään rakkaudesta Jumalaa kohtaan.

Lue lisää

Yleisesti ottaen ihmiset voivat muuttua, mutta se ei tapahdu kaikilla samalla tavalla eikä pelkän toiveen voimalla.
Jos henkilö on hyvin fanaattinen, väkivaltainen ja ehdottoman uskonnolisen dogmaattinen, muutos voi olla erityisen vaikea. Tällöin ihminen saattaa: pitää väkivaltaa moraalisesti oikeutettuna, lähetyskäskyyn nojaten, torjua kaiken kritiikin, kaiken itsenäisen ajattelun, eristäytyä vain omaa seurakunnan maailmankuvaansa vahvistavaan ympäristöön.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Miten julmasta metsästäjästä tuli armollinen

Vedalainen tarina

Kerran suuri pyhimys Narada Muni tuli Intiassa sijaitsevaan pyhään paikkaan nimeltä Prayag. ...

Yhtäkkiä hän näki polulla makaavan peuran, jonka nuoli oli lävistänyt ja joka kuoli hitaasti. Hän käveli pidemmälle ja näki muitakin kärsiviä eläimiä.

Pyhä Narada Muni tunsi kauheaa tuskaa nähdessään niiden kärsimyksen. Mutta kuka saattoi tehdä tämän?

Kävellessään hieman pidemmälle hän näki hirvittävän miehen, joka piileskeli puun takana. Hänellä oli musta iho ja silmät täynnä verta. Se oli metsästäjä Mrigari. Hänen nimensä tarkoitti ”eläinten vihollista”.

Hän ei vain tappanut eläimiä, vaan kidutti niitä.

Narada Muni kysyi metsästäjältä, miksi hän teki näin. Metsästäjä vastasi, että hänen isänsä oli opettanut hänet tekemään niin, eikä hän nähnyt siinä mitään väärää. Pyhä Narada Muni pyysi metsästäjältä yhtä palvelusta.

”Pyydän sinua tappamaan eläimet heti, älä jätä niitä kärsimään.”

Tästä pelätty Mrigari hämmästyi ja pyysi selittämään, miksi pyhimys pyysi häneltä tätä palvelusta.

Silloin Narada Muni selitti: ”Jos et lopeta eläimiä ja satutat niitä tahallasi, kaikki niiden kärsimys palaa aikanaan takaisin sinuun.

Pyhimykset ovat kuin viisasten kivi. Tulemalla kosketuksiin heidän kanssaan jopa kauhea syntinen voi puhdistua ja muuttua parempaan suuntaan.

Vedat selittävät, että jos otamme jonkun hengen, meidän on aikanaan annettava oma henkemme.

Niitä, jotka pitävät teurastamoja...

Pyhimys jatkoi selittämällä Mrigarille, että koska tämä oli hänen ammattinsa, häntä ei voinut syyttää liikaa.

Mutta kivun tahallinen aiheuttaminen eläimille on valtava synti.

Hän sanoi: ”Kaikki eläimet, jotka olet tappanut ja aiheuttanut tarpeetonta kipua, tulevat vuorollaan tappamaan sinut tulevissa elämissäsi.”

Niin ankara kohtalo odottaa teurastajia. Hänen pitäisi varautua kohtaamaan tuskallinen kuolema seuraavissa elämissään. Teurastamoissa tapahtuvan eläinten holtittoman tuhoamisen vuoksi ihmiskunta joutuu kohtaamaan kauhistuttavia sotia, joissa kuolee paljon ihmisiä.
Kuunneltuaan pyhää tietäjää Narada Munia metsästäjä säikähti ja pyysi häntä kertomaan, miten hän voisi puhdistua syntisen elämänsä seurauksista.

Narada Muni neuvoi häntä sitten rikkomaan jousensa. Metsästäjä oli aluksi säikähtänyt - miten hän saisi ruokaa? Mutta pyhimys vakuutti hänelle, että kaikki järjestyisi. Hän neuvoi ...vetäytymään metsämökkiin ja palvomaan Jumalaa toistamalla Hare Krishna maha-mantraa. ”Sitten ... sinulle ja perheellesi riittävästi ravintoa joka päivä.”

Ja eläimet, jotka metsästäjä oli haavoittanut kuolettavasti, Narada Muni herätti henkiin, ja ne juoksivat metsään. Nähdessään tämän Mrigari uskoi lopulta ja kumartaen kunnioittavasti pyhimyksen edessä lähti täyttämään tämän ohjeita.

Kun ympäröivien kylien asukkaat saivat tietää, että julmasta metsästäjästä oli tullut Jumalan palvojia, he alkoivat tuoda hänelle joka päivä runsaasti ruokaa.

Jonkin ajan kuluttua Narada Muni yhdessä ystävänsä, tietäjä Parvatan kanssa tuli tapaamaan oppilastaan Mrigaria.

Nähdessään pyhimykset entinen metsästäjä halusi tarjota täydet kumarrukset suurella ilolla, mutta pelkäsi, että hän voisi murskata hiekassa ryömivät muurahaiset

Hän pyyhkäisi ne ensin pois maasta kankaanpalalla ja kumartui sitten ...(dandavatt).

Lue lisää

Tuo ei poista silti sitä että minut kidutetaan ja tapetaan seuraavissa elämissä. Tulen kohtaamaan ne kauheudet. Tuo metsästäjä kuvaa juuri minua minä kidutettu ja tapoin monia eläimiä. Mutta olen katunut ja kadun koko ajan ilman toivoa anteeksi annosta ja tuomista vapautumista. Ei mitään toivoa minulle

Anonyymi00027 kirjoitti:

Yleisesti ottaen ihmiset voivat muuttua, mutta se ei tapahdu kaikilla samalla tavalla eikä pelkän toiveen voimalla.
Jos henkilö on hyvin fanaattinen, väkivaltainen ja ehdottoman uskonnolisen dogmaattinen, muutos voi olla erityisen vaikea. Tällöin ihminen saattaa: pitää väkivaltaa moraalisesti oikeutettuna, lähetyskäskyyn nojaten, torjua kaiken kritiikin, kaiken itsenäisen ajattelun, eristäytyä vain omaa seurakunnan maailmankuvaansa vahvistavaan ympäristöön.

Lue lisää

Henkinen väkivalta on myös kamala väkivalta. Tarkoitan uskonnon nimissä tapahtuvaa pakottamista, se on erittäin vahingollista. Ihmisen pakottaminen uskomaan, uhkailu, pelottelu tai väkivallan käyttö uskonnollisten päämäärien saavuttamiseksi voi aiheuttaa syviä psyykkisiä ja joskus myös fyysisiä seurauksia.
Sitä sanotaan hengelliseksi tai uskonnolliseksi hyväksikäytöksi (kun uskontoa käytetään vallankäytön välineenä), uskonnolliseksi pakottamiseksi, tai uskonnolliseksi väkivallaksi, jos siihen liittyy uhkailua, alistamista ja psyykista väkivaltaa.
Samalla on hyvä erottaa toisistaan uskonto ja sen väärinkäyttö. Useimmat uskonnot opettavat omien periaatteidensa mukaan, että usko tulisi omaksua vakaumuksesta eikä pakosta, vaikka historiassa on ollut monia tapauksia, joissa uskonnon nimissä on käytetty pakottamista ja väkivaltaa. Sen tiedämme kaikki.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Metsästäjä Mrigari oli mitä pahin ihminen, mutta Narada opasti häntä kuitenkin laulamaan Raman nimeä.

Koska Mrigari ei osannut arvostaa Raman nimeä, hän EI PYSTYNYT SIIHEN.

Nähdessään tämän Narada käski häntä sen sijaan laulamaan sanaa ”mara”, joka tarkoittaa kuolemaa.

Mrigari oli asiantuntija eläinten tappamisessa, ja hän nautti erityisesti eläinten puolitappamisesta ja niiden kärsimyksen seuraamisesta. Voimme kuvitella tällaisen julman ihmisen. Kun Narada käski häntä laulamaan ”kuolemaa” (mara), Mrigari koki sen hyvin helpoksi ja luonnolliseksi.

Mrigari istui ja lauloi yhä uudelleen ja uudelleen tätä sanaa - mara, mara, mara. Kun hän lauloi sitä yhä uudelleen ja uudelleen, sanojen välinen rako katosi, ja sen sijaan, että hän olisi laulanut ”mara”, hän lauloi ”rama”.

Sri Raman Nimi on niin voimakas, että se kehitti Jumalan rakkauden jopa julman metsästäjä Mrigarin sydämessä.

Mrigari ei tiennyt, että hän lauloi Herran Raman Nimeä, mutta jopa vahingossa, jos ihminen laulaa, se puhdistaa hänen sydämensä.

Samainen Mrigari muuttui tietäjäksi Valmikiksi, kun hän lauloi yhä uudelleen ja uudelleen Sri Raman nimeä.

Valmiki, kaikkien ylistämä suuri pyhimys, oli alun perin mitä julmin metsästäjä, jolla ei ollut jälkeäkään rakkaudesta Jumalaa kohtaan.

Lue lisää

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Perusajatus: moraali ilman vapautta ei ole rakkautta

Teksti osuu hyvin Gaudiya-vaišnavismin keskeiseen ajatukseen: bhakti (rakkaudellinen omistautuminen) ei voi syntyä pakosta.
Jos karman laki toimisi mekaanisesti kaavalla teko → välitön näkyvä seuraus, ihmiset toimisivat kyllä “oikein”, mutta:

motiivi olisi pelko tai hyöty, ei rakkaus

toiminta olisi reaktiivista, ei tietoista valintaa

moraali olisi ulkoista, ei sydämen muutosta

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.



Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Karman viivästys pedagogisena mekanismina

Ajatus siitä, että karman seuraukset ilmenevät ensin mentaalisella tasolla, on linjassa vaišnavalaisen opetuksen kanssa:

karma ei ole vain fyysinen rangaistusjärjestelmä

se vaikuttaa cittaan (mieleen, alitajuntaan, taipumuksiin)

seuraukset voivat ilmetä levottomuutena, ahdistuksena, harhaanajona tai kärsimyksenä myöhemmin.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Perusajatus: moraali ilman vapautta ei ole rakkautta

Teksti osuu hyvin Gaudiya-vaišnavismin keskeiseen ajatukseen: bhakti (rakkaudellinen omistautuminen) ei voi syntyä pakosta.
Jos karman laki toimisi mekaanisesti kaavalla teko → välitön näkyvä seuraus, ihmiset toimisivat kyllä “oikein”, mutta:

motiivi olisi pelko tai hyöty, ei rakkaus

toiminta olisi reaktiivista, ei tietoista valintaa

moraali olisi ulkoista, ei sydämen muutosta

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.



Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Karman viivästys pedagogisena mekanismina

Ajatus siitä, että karman seuraukset ilmenevät ensin mentaalisella tasolla, on linjassa vaišnavalaisen opetuksen kanssa:

karma ei ole vain fyysinen rangaistusjärjestelmä

se vaikuttaa cittaan (mieleen, alitajuntaan, taipumuksiin)

seuraukset voivat ilmetä levottomuutena, ahdistuksena, harhaanajona tai kärsimyksenä myöhemmin.

Lue lisää

Ajatus siitä, että karman seuraukset ilmenevät ensin mentaalisella tasolla, on linjassa vaišnavalaisen opetuksen kanssa:

karma ei ole vain fyysinen rangaistusjärjestelmä

se vaikuttaa cittaan (mieleen, alitajuntaan, taipumuksiin)

seuraukset voivat ilmetä levottomuutena, ahdistuksena, harhaanajona tai kärsimyksenä myöhemmin.

Tämä viive luo tilan tietoisuudelle:

ihminen voi pysähtyä

reflektoida tekojaan

katua (anartha-nivritti)

ja muuttaa suuntaansa ennen raskaampia seurauksia

Karma toimii siis enemmän kasvattajana kuin tuomarina.




Vapaa tahto ja vastuu

vapaa tahto on todellinen.


Juuri siksi:

välitön rangaistus tekisi vapaasta tahdosta näennäisen

viivästetty karma säilyttää vastuun ilman pakkoa

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Ajatus siitä, että karman seuraukset ilmenevät ensin mentaalisella tasolla, on linjassa vaišnavalaisen opetuksen kanssa:

karma ei ole vain fyysinen rangaistusjärjestelmä

se vaikuttaa cittaan (mieleen, alitajuntaan, taipumuksiin)

seuraukset voivat ilmetä levottomuutena, ahdistuksena, harhaanajona tai kärsimyksenä myöhemmin.

Tämä viive luo tilan tietoisuudelle:

ihminen voi pysähtyä

reflektoida tekojaan

katua (anartha-nivritti)

ja muuttaa suuntaansa ennen raskaampia seurauksia

Karma toimii siis enemmän kasvattajana kuin tuomarina.




Vapaa tahto ja vastuu

vapaa tahto on todellinen.


Juuri siksi:

välitön rangaistus tekisi vapaasta tahdosta näennäisen

viivästetty karma säilyttää vastuun ilman pakkoa

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.

Lue lisää

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.



Ero karman ja bhaktin välillä

Tärkeä implisiittinen pointti tekstissä on tämä:

karma-järjestelmä toimii oikeudenmukaisuuden tasolla

bhakti ylittää sen kokonaan



Kun ihminen toimii rakkaudesta Krishnaan:

teot eivät enää ole karman sitomia

motiivi ei ole palkkio tai rangaistuksen välttäminen

vaan suhde

Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Jumala EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.



Ero karman ja bhaktin välillä

Tärkeä implisiittinen pointti tekstissä on tämä:

karma-järjestelmä toimii oikeudenmukaisuuden tasolla

bhakti ylittää sen kokonaan



Kun ihminen toimii rakkaudesta Krishnaan:

teot eivät enää ole karman sitomia

motiivi ei ole palkkio tai rangaistuksen välttäminen

vaan suhde

Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Jumala EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.

Lue lisää

Välitön karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman laki ei ole vain syy–seuraus-mekanismi, vaan tietoisuutta kehittävä prosessi, jonka lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Rakkaus voi syntyä vain vapaasta tahdosta.


Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.

Siksi Krishna ei halua mekaanista kuuliaisuutta, vaan vapaaehtoista antautumista. Pelkoon perustuva moraali estäisi tämän.


Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla

Jos karman laki toimisi näin:

teko - välitön näkyvä rangaistus tai palkinto

niin:

kaikki toimisivat oikein,

mutta ei rakkaudesta eikä ymmärryksestä,

vaan refleksinomaisesti, kuin robotti.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Välitön karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman laki ei ole vain syy–seuraus-mekanismi, vaan tietoisuutta kehittävä prosessi, jonka lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Rakkaus voi syntyä vain vapaasta tahdosta.


Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.

Siksi Krishna ei halua mekaanista kuuliaisuutta, vaan vapaaehtoista antautumista. Pelkoon perustuva moraali estäisi tämän.


Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla

Jos karman laki toimisi näin:

teko - välitön näkyvä rangaistus tai palkinto

niin:

kaikki toimisivat oikein,

mutta ei rakkaudesta eikä ymmärryksestä,

vaan refleksinomaisesti, kuin robotti.

Lue lisää

Jos karman laki toimisi näin:

teko - välitön näkyvä rangaistus tai palkinto

niin:

kaikki toimisivat oikein,

mutta ei rakkaudesta eikä ymmärryksestä,

vaan refleksinomaisesti, kuin robotti.

Tällainen järjestelmä:

poistaisi moraalisen valinnan,

tekisi ihmisestä ohjelmoidun olennon,

ja tekisi bhaktista mahdotonta.

Tämä olisi ristiriidassa Gaudiya-vaišnavismin perusajatuksen kanssa.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle

karma vaikuttaa ensin:

hienovaraisella (mentaalisella/psyykkisellä) tasolla,

ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.



Tämä viive on olennainen, koska se antaa ihmiselle:

aikaa miettiä,

mahdollisuuden katua,

tilaa oppia ja muuttaa suuntaa.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.


Karma ei pakota hyvään – se ohjaa oivallukseen

Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:

tietoisuutta kehittävä prosessi.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Jos karman laki toimisi näin:

teko - välitön näkyvä rangaistus tai palkinto

niin:

kaikki toimisivat oikein,

mutta ei rakkaudesta eikä ymmärryksestä,

vaan refleksinomaisesti, kuin robotti.

Tällainen järjestelmä:

poistaisi moraalisen valinnan,

tekisi ihmisestä ohjelmoidun olennon,

ja tekisi bhaktista mahdotonta.

Tämä olisi ristiriidassa Gaudiya-vaišnavismin perusajatuksen kanssa.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle

karma vaikuttaa ensin:

hienovaraisella (mentaalisella/psyykkisellä) tasolla,

ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.



Tämä viive on olennainen, koska se antaa ihmiselle:

aikaa miettiä,

mahdollisuuden katua,

tilaa oppia ja muuttaa suuntaa.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.


Karma ei pakota hyvään – se ohjaa oivallukseen

Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:

tietoisuutta kehittävä prosessi.

Lue lisää

Karma ei pakota hyvään – se ohjaa oivallukseen

Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:

tietoisuutta kehittävä prosessi.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Karma ei pakota hyvään – se ohjaa oivallukseen

Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:

tietoisuutta kehittävä prosessi.

Sen tehtävä ei ole pakottaa ihmistä moraaliin, vaan auttaa häntä:

näkemään tekojen seuraukset,

ymmärtämään itseään,

ja lopulta kysymään: “Mikä on elämän todellinen tarkoitus?”

Kun tämä kysymys herää, ihminen voi kääntyä bhaktin puoleen – omasta tahdostaan.

Bhakti on karman yläpuolella

karma kuuluu aineelliseen maailmaan,

bhakti on sen ylittävä.



Jumal ei halua, että ihminen tulee Hänen luokseen pelosta tai pakosta, vaan siksi että:

hän haluaa rakastaa,

ja haluaa tulla rakastetuksi.


Välitön, mekaaninen karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa henkiselle kasvulle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla

Välitön näkyvä seuraus, koska tällainen järjestelmä poistaisi vapauden, joka on rakkauden edellytys.
Jos jokainen väärä teko johtaisi heti kärsimykseen ja jokainen hyvä teko välittömään palkintoon:
ihminen toimisi oikein pelosta tai hyödyn toivosta,
ei ymmärryksestä, myötätunnosta tai rakkaudesta,
•eikä todellista moraalista valintaa enää olisi.
Tällöin ihminen ei olisi tietoinen moraalinen toimija, vaan reaktiokone.

Siksi karman laki ei ole tarkoitettu pakottamaan hyvään käytökseen, vaan säilyttämään mahdollisuuden valita – jopa erehtyä.



Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman vaikutus tapahtuu ensisijaisesti hienovaraisella tasolla: mielessä, luonteessa ja tietoisuudessa. Fyysiset seuraukset voivat ilmetä vasta myöhemmin – tai jopa toisessa elämässä.
Tämä viivästys ei ole virhe järjestelmässä, vaan sen tarkoitus.
Viivästetty karma:
• antaa ihmiselle aikaa reflektoida tekojaan,
• mahdollisuuden katumukseen ja muutokseen,
• tilaa oppia ilman välitöntä pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppija, jonka tietoisuus kehittyy kokemusten kautta.
Jos seuraus tulisi heti ja mekaanisesti, oppiminen korvautuisi ehdollistumisella.

Näin karma toimii kuin kasvattaja, ei tuomari:
• se ei pakota,
• vaan ohjaa kohti oivallusta,
• ja lopulta kohti kysymystä elämän todellisesta tarkoituksesta.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Sen tehtävä ei ole pakottaa ihmistä moraaliin, vaan auttaa häntä:

näkemään tekojen seuraukset,

ymmärtämään itseään,

ja lopulta kysymään: “Mikä on elämän todellinen tarkoitus?”

Kun tämä kysymys herää, ihminen voi kääntyä bhaktin puoleen – omasta tahdostaan.

Bhakti on karman yläpuolella

karma kuuluu aineelliseen maailmaan,

bhakti on sen ylittävä.



Jumal ei halua, että ihminen tulee Hänen luokseen pelosta tai pakosta, vaan siksi että:

hän haluaa rakastaa,

ja haluaa tulla rakastetuksi.


Välitön, mekaaninen karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa henkiselle kasvulle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla

Välitön näkyvä seuraus, koska tällainen järjestelmä poistaisi vapauden, joka on rakkauden edellytys.
Jos jokainen väärä teko johtaisi heti kärsimykseen ja jokainen hyvä teko välittömään palkintoon:
ihminen toimisi oikein pelosta tai hyödyn toivosta,
ei ymmärryksestä, myötätunnosta tai rakkaudesta,
•eikä todellista moraalista valintaa enää olisi.
Tällöin ihminen ei olisi tietoinen moraalinen toimija, vaan reaktiokone.

Siksi karman laki ei ole tarkoitettu pakottamaan hyvään käytökseen, vaan säilyttämään mahdollisuuden valita – jopa erehtyä.



Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman vaikutus tapahtuu ensisijaisesti hienovaraisella tasolla: mielessä, luonteessa ja tietoisuudessa. Fyysiset seuraukset voivat ilmetä vasta myöhemmin – tai jopa toisessa elämässä.
Tämä viivästys ei ole virhe järjestelmässä, vaan sen tarkoitus.
Viivästetty karma:
• antaa ihmiselle aikaa reflektoida tekojaan,
• mahdollisuuden katumukseen ja muutokseen,
• tilaa oppia ilman välitöntä pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppija, jonka tietoisuus kehittyy kokemusten kautta.
Jos seuraus tulisi heti ja mekaanisesti, oppiminen korvautuisi ehdollistumisella.

Näin karma toimii kuin kasvattaja, ei tuomari:
• se ei pakota,
• vaan ohjaa kohti oivallusta,
• ja lopulta kohti kysymystä elämän todellisesta tarkoituksesta.

Lue lisää

Siksi karman laki ei ole tarkoitettu pakottamaan hyvään käytökseen, vaan säilyttämään mahdollisuuden valita – jopa erehtyä.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Siksi karman laki ei ole tarkoitettu pakottamaan hyvään käytökseen, vaan säilyttämään mahdollisuuden valita – jopa erehtyä.

Jos seuraus tulisi heti ja mekaanisesti, oppiminen korvautuisi ehdollistumisella.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Jos seuraus tulisi heti ja mekaanisesti, oppiminen korvautuisi ehdollistumisella.

Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Jos ihminen toimii oikein siksi, että hän pelkää karman välitöntä rangaistusta tai tavoittelee palkintoa:
hänen toimintansa ei ole rakkautta,
vaan itsesuojelua tai hyötyajattelua,
eli hienovarainen muoto itsekkyyttä.

Karman laki ei ole mekaaninen rangaistusjärjestelmä, vaan kasvatusprosessi. Sen vaikutus alkaa usein hienovaraisella tasolla – mielessä, tottumuksissa ja tietoisuudessa – ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.
Tämä viivästys on olennainen, koska se:
antaa ihmiselle aikaa tutkia itseään,
mahdollisuuden katumukseen ja sisäiseen muutokseen,
tilaa oppia ilman pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppiva ja kehittyvä olento.
Välitön seuraus opettaisi vain välttämään kipua; viivästetty seuraus opettaa ymmärrystä.
Näin karma ei pakota hyvään, vaan ohjaa kohti oivallusta, joka voi lopulta johtaa bhaktiin – rakkauteen, joka syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta.


Jīva, vapaus ja rakkauden ontologia
jīva (yksilöllinen sielu) on:

sat–cit–ānanda-aṁśa – Jumalan laadullinen osanen,

luonnostaan tietoinen ja vapaa,

Jos karman laki toimisi alkeellisella kaavalla
teko - välitön näkyvä seuraus,
jīvan vapaus (svatantratā) olisi näennäistä.

Tällöin:

valinta ei olisi sisäinen,

moraali olisi ulkoista ohjautumista,

jīva toimisi guṇien ehdollistamana reaktiokoneena, ei tietoisuudellisena subjektina.
Tämä olisi ristiriidassa jīvan svarūpan (todellisen olemuksen) kanssa


Karma ei ole vain phala, vaan saṁskāra

Usein karma ymmärretään vain karma-phalana (tekojen hedelminä), mutta keskeisempää on se, että karma:

muokkaa mieltä (manas)

luo taipumuksia (saṁskāroja)

syventää tiettyä identiteettiä (ahaṅkāra)

Siksi karman ensisijainen vaikutus tapahtuu sūkṣma-śarīrassa (hienojakoisessa kehossa), ei heti fyysisellä tasolla.

Jos seuraus olisi aina välitön ja näkyvä:

teko ei jättäisi sisäistä jälkeä,

luonne ei kehittyisi,

tietoisuus ei syvenisi.

Viivästetty karma pakottaa jīvan kohtaamaan itsensä, ei vain tekoaan.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Jos ihminen toimii oikein siksi, että hän pelkää karman välitöntä rangaistusta tai tavoittelee palkintoa:
hänen toimintansa ei ole rakkautta,
vaan itsesuojelua tai hyötyajattelua,
eli hienovarainen muoto itsekkyyttä.

Karman laki ei ole mekaaninen rangaistusjärjestelmä, vaan kasvatusprosessi. Sen vaikutus alkaa usein hienovaraisella tasolla – mielessä, tottumuksissa ja tietoisuudessa – ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.
Tämä viivästys on olennainen, koska se:
antaa ihmiselle aikaa tutkia itseään,
mahdollisuuden katumukseen ja sisäiseen muutokseen,
tilaa oppia ilman pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppiva ja kehittyvä olento.
Välitön seuraus opettaisi vain välttämään kipua; viivästetty seuraus opettaa ymmärrystä.
Näin karma ei pakota hyvään, vaan ohjaa kohti oivallusta, joka voi lopulta johtaa bhaktiin – rakkauteen, joka syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta.


Jīva, vapaus ja rakkauden ontologia
jīva (yksilöllinen sielu) on:

sat–cit–ānanda-aṁśa – Jumalan laadullinen osanen,

luonnostaan tietoinen ja vapaa,

Jos karman laki toimisi alkeellisella kaavalla
teko - välitön näkyvä seuraus,
jīvan vapaus (svatantratā) olisi näennäistä.

Tällöin:

valinta ei olisi sisäinen,

moraali olisi ulkoista ohjautumista,

jīva toimisi guṇien ehdollistamana reaktiokoneena, ei tietoisuudellisena subjektina.
Tämä olisi ristiriidassa jīvan svarūpan (todellisen olemuksen) kanssa


Karma ei ole vain phala, vaan saṁskāra

Usein karma ymmärretään vain karma-phalana (tekojen hedelminä), mutta keskeisempää on se, että karma:

muokkaa mieltä (manas)

luo taipumuksia (saṁskāroja)

syventää tiettyä identiteettiä (ahaṅkāra)

Siksi karman ensisijainen vaikutus tapahtuu sūkṣma-śarīrassa (hienojakoisessa kehossa), ei heti fyysisellä tasolla.

Jos seuraus olisi aina välitön ja näkyvä:

teko ei jättäisi sisäistä jälkeä,

luonne ei kehittyisi,

tietoisuus ei syvenisi.

Viivästetty karma pakottaa jīvan kohtaamaan itsensä, ei vain tekoaan.

Lue lisää

Viivästetty karma pakottaa jīvan kohtaamaan itsensä, ei vain tekoaan.


Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive
Karma toimii mayān ja kolmen guṇan (sattva, rajas, tamas) kautta.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

ihminen voi toimia guṇojen vaikutuksessa luullen olevansa vapaa,

mutta myöhemmin havaita kärsimyksen ja syyn yhteyden,

ja alkaa kysyä: “Miksi toistan tätä?”

Tämä kysymys on ratkaiseva, koska:

se murtaa karmisen identiteetin,

synnyttää vivekan (erottelukyvyn),

ja valmistaa maaperää

Jos karma rankaisisi heti:

ihminen syyttäisi järjestelmää,

ei itseään,

eikä koskaan ylittäisi guṇojen tason.




Pelko ei kuuluu bhaktiin, eli rakkauteen

Pelko:

voi tuottaa ulkoista kurinalaisuutta, siinä kaikki!


Bhakti eli rakkaus ei synny:

pelosta karman rangaistukseen,

toivosta parempaan jälleensyntymään,

edes halusta vapautua kärsimyksestä (mokṣa).



SIKSI JUMALA EI IKINÄ PAKOTTAA ITSEÄÄN PAKOTTAMALLA, UHKAILEMALLA, VAAN VETÄYTYMÄLLÄ, ASTUMALLA SYRJÄÄN.

Jumala piiloutuu, jotta rakkaus voisi olla vapaaehtoista.

Viivästetty karma ja armon mahdollisuus (kṛpā)

Karma ei ole ylin laki. Bhakti ja kṛpā ovat sen yläpuolella. Rakkaus on kaiken yläpuolella - aina ja ikuisesti.


Jos karma toimisi välittömästi ja mekaanisesti:

ei olisi tilaa katumukselle (paścātāpa),

ei mahdollisuutta muutokseen ennen seurausta,

eikä tilaa armon puuttumiselle väliin.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

jīva voi kohdata bhaktan,

saada bhakti-latā-bījan (bhaktin siemenen),

ja katkaista karmisen ketjun ennen kuin phala kypsyy.

Tämä on mahdotonta mekaanisessa järjestelmässä.





Syvin periaate: rakkaus vaatii riskin

Mutta Jumala ottaa tietoisen riskin:

hän sallii jīvan erehtyä, tehdä vääriä valintoja jne.



Miksi?

Koska ilman tätä riskiä:

rakkaus olisi ohjelmoitua,

moraali olisi pakkoa,

Anonyymi00041 kirjoitti:

Viivästetty karma pakottaa jīvan kohtaamaan itsensä, ei vain tekoaan.


Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive
Karma toimii mayān ja kolmen guṇan (sattva, rajas, tamas) kautta.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

ihminen voi toimia guṇojen vaikutuksessa luullen olevansa vapaa,

mutta myöhemmin havaita kärsimyksen ja syyn yhteyden,

ja alkaa kysyä: “Miksi toistan tätä?”

Tämä kysymys on ratkaiseva, koska:

se murtaa karmisen identiteetin,

synnyttää vivekan (erottelukyvyn),

ja valmistaa maaperää

Jos karma rankaisisi heti:

ihminen syyttäisi järjestelmää,

ei itseään,

eikä koskaan ylittäisi guṇojen tason.




Pelko ei kuuluu bhaktiin, eli rakkauteen

Pelko:

voi tuottaa ulkoista kurinalaisuutta, siinä kaikki!


Bhakti eli rakkaus ei synny:

pelosta karman rangaistukseen,

toivosta parempaan jälleensyntymään,

edes halusta vapautua kärsimyksestä (mokṣa).



SIKSI JUMALA EI IKINÄ PAKOTTAA ITSEÄÄN PAKOTTAMALLA, UHKAILEMALLA, VAAN VETÄYTYMÄLLÄ, ASTUMALLA SYRJÄÄN.

Jumala piiloutuu, jotta rakkaus voisi olla vapaaehtoista.

Viivästetty karma ja armon mahdollisuus (kṛpā)

Karma ei ole ylin laki. Bhakti ja kṛpā ovat sen yläpuolella. Rakkaus on kaiken yläpuolella - aina ja ikuisesti.


Jos karma toimisi välittömästi ja mekaanisesti:

ei olisi tilaa katumukselle (paścātāpa),

ei mahdollisuutta muutokseen ennen seurausta,

eikä tilaa armon puuttumiselle väliin.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

jīva voi kohdata bhaktan,

saada bhakti-latā-bījan (bhaktin siemenen),

ja katkaista karmisen ketjun ennen kuin phala kypsyy.

Tämä on mahdotonta mekaanisessa järjestelmässä.





Syvin periaate: rakkaus vaatii riskin

Mutta Jumala ottaa tietoisen riskin:

hän sallii jīvan erehtyä, tehdä vääriä valintoja jne.



Miksi?

Koska ilman tätä riskiä:

rakkaus olisi ohjelmoitua,

moraali olisi pakkoa,

Lue lisää

SIKSI JUMALA EI IKINÄ PAKOTTAA ITSEÄÄN PAKOTTAMALLA, UHKAILEMALLA, VAAN VETÄYTYMÄLLÄ, ASTUMALLA SYRJÄÄN.

Anonyymi00042 kirjoitti:

SIKSI JUMALA EI IKINÄ PAKOTTAA ITSEÄÄN PAKOTTAMALLA, UHKAILEMALLA, VAAN VETÄYTYMÄLLÄ, ASTUMALLA SYRJÄÄN.

Mutta Jumala ottaa tietoisen riskin:

hän sallii jīvan erehtyä, tehdä vääriä valintoja jne.



Miksi?

Koska ilman tätä riskiä:

rakkaus olisi ohjelmoitua,

moraali olisi pakkoa,

Anonyymi00043 kirjoitti:

Mutta Jumala ottaa tietoisen riskin:

hän sallii jīvan erehtyä, tehdä vääriä valintoja jne.



Miksi?

Koska ilman tätä riskiä:

rakkaus olisi ohjelmoitua,

moraali olisi pakkoa,

Lue lisää

Siksi karma:

ei pakota hyvään,

ei toimi kuin liikennekamera,

vaan kuin kasvattaja, joka odottaa oivallusta.





Jīva on vapaa, ei robotti

Karma muokkaa tietoisuutta, ei vain rankaise

Guṇat peittävät totuuden, kunnes oivallus syntyy

Pelko estää bhaktin, estää rakkauden



Viivästys mahdollistaa kṛpān

Moraali ilman vapautta ei ole hyvää.

Vapaus ilman rakkautta on kärsimystä.


Bhakti syntyy vain, kun molemmat ylitetään.



Jīva on vapaa, ei robotti


JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Siksi karma:

ei pakota hyvään,

ei toimi kuin liikennekamera,

vaan kuin kasvattaja, joka odottaa oivallusta.





Jīva on vapaa, ei robotti

Karma muokkaa tietoisuutta, ei vain rankaise

Guṇat peittävät totuuden, kunnes oivallus syntyy

Pelko estää bhaktin, estää rakkauden



Viivästys mahdollistaa kṛpān

Moraali ilman vapautta ei ole hyvää.

Vapaus ilman rakkautta on kärsimystä.


Bhakti syntyy vain, kun molemmat ylitetään.



Jīva on vapaa, ei robotti


JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.

Lue lisää

JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.

Anonyymi00045 kirjoitti:

JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.

Karma ei ole ensisijaisesti phala vaan saṁskāra
(eli miksi näkyvä seuraus ei ole tärkein)


Karman yleisin väärinymmärrys on se, että sitä pidetään vain tekojen ulkoisina seurauksina (karma-phala). Todellisuudessa karma toimii ensisijaisesti sisäisen rakenteen tasolla.


Karman todellinen vaikutusketju
Klassinen kaava ei ole:
teko - rangaistus / palkinto
vaan:
karma -saṁskāra - vāsanā - identiteetti - tuleva toiminta
Selitettynä:
Saṁskāra on psyykkinen ja tiedollinen jälki
Vāsanā - taipumus, halu, automaattinen suuntautuminen
Ahaṅkāra - “minä olen tällainen” -kokemus

Jokainen teko syventää tiettyä minuuden rakennetta.
Fyysinen seuraus on vain sivutuote.


Jos karma toimisi alkeellisesti ja välittömästi:
saṁskāra ei ehtisi juurtua
vāsanā ei kehittyisi
ihminen ei koskaan näkisi omaa osuuttaan kärsimyksessä
Tällöin kärsimys ei olisi opettava, vaan vain ehdollistava.



Sūkṣma-śarīra: missä karma oikeasti vaikuttaa
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma vaikuttaa ensin hienojakoisessa kehossa:
• manas (mieli)
• buddhi (äly, arviointikyky)
• ahaṅkāra (ego-identiteetti)


Fyysinen keho (sthūla-śarīra) reagoi usein vasta myöhemmin.

Tämä tarkoittaa:
• ihminen voi “pärjätä” ulkoisesti,
• mutta sisäisesti kärsiä levottomuudesta, toistuvuudesta, tyhjyyden tunteesta.

Tämä sisäinen epämukavuus on karman ensimmäinen kieli.
Jos seuraus tulisi heti fyysisenä rangaistuksena:
• ihminen oppisi vain välttämään
• ei ymmärtämään

• eikä koskaan kysyisi:
“Miksi haluan tätä, vaikka se satuttaa?”
Tämä kysymys on portti bhaktiin.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Karma ei ole ensisijaisesti phala vaan saṁskāra
(eli miksi näkyvä seuraus ei ole tärkein)


Karman yleisin väärinymmärrys on se, että sitä pidetään vain tekojen ulkoisina seurauksina (karma-phala). Todellisuudessa karma toimii ensisijaisesti sisäisen rakenteen tasolla.


Karman todellinen vaikutusketju
Klassinen kaava ei ole:
teko - rangaistus / palkinto
vaan:
karma -saṁskāra - vāsanā - identiteetti - tuleva toiminta
Selitettynä:
Saṁskāra on psyykkinen ja tiedollinen jälki
Vāsanā - taipumus, halu, automaattinen suuntautuminen
Ahaṅkāra - “minä olen tällainen” -kokemus

Jokainen teko syventää tiettyä minuuden rakennetta.
Fyysinen seuraus on vain sivutuote.


Jos karma toimisi alkeellisesti ja välittömästi:
saṁskāra ei ehtisi juurtua
vāsanā ei kehittyisi
ihminen ei koskaan näkisi omaa osuuttaan kärsimyksessä
Tällöin kärsimys ei olisi opettava, vaan vain ehdollistava.



Sūkṣma-śarīra: missä karma oikeasti vaikuttaa
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma vaikuttaa ensin hienojakoisessa kehossa:
• manas (mieli)
• buddhi (äly, arviointikyky)
• ahaṅkāra (ego-identiteetti)


Fyysinen keho (sthūla-śarīra) reagoi usein vasta myöhemmin.

Tämä tarkoittaa:
• ihminen voi “pärjätä” ulkoisesti,
• mutta sisäisesti kärsiä levottomuudesta, toistuvuudesta, tyhjyyden tunteesta.

Tämä sisäinen epämukavuus on karman ensimmäinen kieli.
Jos seuraus tulisi heti fyysisenä rangaistuksena:
• ihminen oppisi vain välttämään
• ei ymmärtämään

• eikä koskaan kysyisi:
“Miksi haluan tätä, vaikka se satuttaa?”
Tämä kysymys on portti bhaktiin.

Lue lisää

Krishna ei pakota totuutta – hän odottaa

Siksi:
totuus ei ole ilmeinen
kärsimyksen syy ei ole heti näkyvä
vasta etsintä avaa ymmärryksen

Jos karma toimisi kuin automaatti:
ihminen syyttäisi järjestelmää
ei koskaan omaa identiteettiään
eikä koskaan ylittäisi guṇia

Viive tekee kärsimyksestä eksistentiaalisen, ei vain fyysisen.




Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive
(eli miksi Jumala sallii itsepetoksen)
Maya ei ole virhe – se on pedagoginen rakenne
Maya ei ole pelkkä harha, vaan:
järjestelmä, joka mahdollistaa kokemuksellisen oppimisen
näyttämö, jossa jīva saa kokeilla “elämää ilman Krishnaa”
Maya toimii kolmen guṇan kautta:
tamas – tietämättömyys
rajas – halu, levottomuus, suoritus
sattva – kirkkaus, moraali, mutta yhä sidonnaisuus


Karman viive mahdollistaa sen, että jīva:
toimii guṇojen vaikutuksessa,
kokee toiminnan omakseen,
ja vasta myöhemmin kohtaa ristiriidan.


Ilman viivettä:
guṇat paljastuisivat heti
eikä jīva koskaan samaistuisi niihin
eikä sisäistä vapautumisen tarvetta syntyisi



Vivekan synty vaatii viivettä
Viveka on kyky erottaa:
mikä tuottaa todellista hyvää
mikä vain toistaa kärsimystä


Viveka ei synny:
rangaistuksesta
ulkoisesta moraalista
autoritäärisestä järjestelmästä


Se syntyy, kun:
1. jīva toimii halujensa mukaan
2. kokee toistuvan pettymyksen
3. huomaa kaavan
4. kysyy “Miksi tämä toistuu?”


Tämä neljäs vaihe on mahdoton, jos seuraus tulee heti.
Välitön karma - syy–seuraus
Viivästetty karma - itsetutkiskelu

Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei

Tarinoiden, kuten metsästäjä Mrigarin kertomuksen, tarkoitus on opettaa, että jopa vakaviin tekoihin syyllistynyt ihminen voi muuttua aidon katumuksen, elämäntavan muutoksen ja Nimen toistamisen kautta. Pelkkä pyhien nimien mekaaninen toistaminen ei kuitenkaan riitä, vaan siihen kuuluu myös tekojen muuttaminen.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Tarinoiden, kuten metsästäjä Mrigarin kertomuksen, tarkoitus on opettaa, että jopa vakaviin tekoihin syyllistynyt ihminen voi muuttua aidon katumuksen, elämäntavan muutoksen ja Nimen toistamisen kautta. Pelkkä pyhien nimien mekaaninen toistaminen ei kuitenkaan riitä, vaan siihen kuuluu myös tekojen muuttaminen.

Lue lisää

Jos ihminen esimerkiksi jatkaisi eläinten kiduttamista samalla kun hän toistaisi Nimiä, se ei olisi aitoa katumusta.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Jos ihminen esimerkiksi jatkaisi eläinten kiduttamista samalla kun hän toistaisi Nimiä, se ei olisi aitoa katumusta.

Siksi eläinten kiduttajan ajatellaan voivan saada anteeksiannon tai hengellisen puhdistumisen vain, jos hän todella lakkaa kiduttamasta eläimiä ja pyrkii elämään toisin. Tarinoiden sanoma on, että ihminen voi muuttua, mutta muutos näkyy myös hänen teoissaan, ei pelkästään sanoissaan tai rukouksissaan.

Karman lain ylin merkitys ei ole rangaistus vaan parannus.

Jos ihminen siis hyväksyy tiedon Jumalalta ja päättää aloittaa uuden elämän, hänen vanhat KARMAVELKANSA MITÄTÖIDÄÄN, kun hän vahvistuu henkisellä tiellä. Se, joka on saavuttanut bhaktin -, ilman keppiä tai porkkanaa - voi päästä täysin eroon karmasta.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Karman lain ylin merkitys ei ole rangaistus vaan parannus.

Jos ihminen siis hyväksyy tiedon Jumalalta ja päättää aloittaa uuden elämän, hänen vanhat KARMAVELKANSA MITÄTÖIDÄÄN, kun hän vahvistuu henkisellä tiellä. Se, joka on saavuttanut bhaktin -, ilman keppiä tai porkkanaa - voi päästä täysin eroon karmasta.

Lue lisää

hänen vanhat KARMAVELKANSA MITÄTÖIDÄÄN, kun hän vahvistuu henkisellä tiellä.

Anonyymi00054 kirjoitti:

hänen vanhat KARMAVELKANSA MITÄTÖIDÄÄN, kun hän vahvistuu henkisellä tiellä.

myös karma voidaan heikentyä/poistua: jos ihminen on saanut kokemuksen, joka vastaa sisäisiä haluja, ihmisen sisäistä maailmaa, eikä koe liian voimakkaita emootioita, jotka jättäisivät jälkiä.

Hyvin pienen lapsen teot eivät synnytä samanlaista karmallista seurausta kuin aikuisen teot,
vastuu kasvaa vähitellen ihmisen kypsyyden ja ymmärryksen myötä,
tahallinen julmuus ja tietoinen vahingon aiheuttaminen katsotaan karmallisesti vakavammaksi kuin teot, jotka johtuvat tietämättömyydestä tai lapsen kypsymättömyydestä.

Miten huono karma syntyy? Aiheuttamalla kipua ja haittaa toisille, sekä fyysisellä että hienojakoisella tasolla. Me kaikki teemme syntiä, joten älkää loukkaantuko, kun huono karma tulee. Sen tulokset voivat lykkääntyä, ne eivät tule välittömästi.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Miten huono karma syntyy? Aiheuttamalla kipua ja haittaa toisille, sekä fyysisellä että hienojakoisella tasolla. Me kaikki teemme syntiä, joten älkää loukkaantuko, kun huono karma tulee. Sen tulokset voivat lykkääntyä, ne eivät tule välittömästi.

Lue lisää

KARMAA VOI POISTAA ERI TAVOILLA!

Anonyymi00053 kirjoitti:

Karman lain ylin merkitys ei ole rangaistus vaan parannus.

Jos ihminen siis hyväksyy tiedon Jumalalta ja päättää aloittaa uuden elämän, hänen vanhat KARMAVELKANSA MITÄTÖIDÄÄN, kun hän vahvistuu henkisellä tiellä. Se, joka on saavuttanut bhaktin -, ilman keppiä tai porkkanaa - voi päästä täysin eroon karmasta.

Lue lisää

Minä olen hylännyt väkivallan mutta mikä tieto minun pitää omaksua?

Anonyymi00060 kirjoitti:

Minä olen hylännyt väkivallan mutta mikä tieto minun pitää omaksua?

En osaa vielä sanoa. Kristyinuskonto on vahingoittanut sinua syvästi, ja siksi et ehkä ole täysin normaali tai sinulla voi olla jokin mielenterveyden häiriö. En kuitenkaan ole kuullut luennoissa kertovan, joten en osaa sanoa, vastaako psyykkisesti sairas samalla tavalla kuin normaali teoistaan en tiedä, Ilmeisesti ei, en tiedä, mutta siitä täytyy ottaa selvää. En osaa vielä sanoa.

Anonyymi00061 kirjoitti:

En osaa vielä sanoa. Kristyinuskonto on vahingoittanut sinua syvästi, ja siksi et ehkä ole täysin normaali tai sinulla voi olla jokin mielenterveyden häiriö. En kuitenkaan ole kuullut luennoissa kertovan, joten en osaa sanoa, vastaako psyykkisesti sairas samalla tavalla kuin normaali teoistaan en tiedä, Ilmeisesti ei, en tiedä, mutta siitä täytyy ottaa selvää. En osaa vielä sanoa.

Lue lisää

"Minä olen hylännyt väkivallan mutta mikä tieto minun pitää omaksua?"

Ota rauhallisesti, koska olet sisäisesti niin rikkinäinen.

Anonyymi00062 kirjoitti:

"Minä olen hylännyt väkivallan mutta mikä tieto minun pitää omaksua?"

Ota rauhallisesti, koska olet sisäisesti niin rikkinäinen.

"Minä olen hylännyt väkivallan mutta mikä tieto minun pitää omaksua?"

Ota rauhallisesti, koska olet sisäisesti niin rikkinäinen.

Jos et voi elää ilman uksontoja, niin silloin:



Olen yrittänyt sanoa tämän sinulle jo pitkään: uskonto ei sovi kaikille ihmisille, ainakaan siinä muodossa kuin sitä nykyään usein opetetaan.

Kaikille ei toimi sama jumalakuva tai sama tapa uskoa.

Sinun kohdallasi on erityisen tärkeää ymmärtää tämä. Kun ihminen on kärsinyt kristinuskon piirissä, tuomitseva, pelkoon perustuva ja rankaiseva jumalakuva ei voi parantaa – se vain pahentaa haavoja ja sekoittaa mieltä entisestään.


Sinulle ei ole terveellistä uskoa Jumalaan, joka tarkkailee, arvostelee ja uhkaa. Se on tehnyt sinulle jo tarpeeksi vahinkoa. Siksi juuri se uskonnon muoto ei ole sinulle nyt hyväksi.

Sinulle sopisi paremmin paljon yleisempi ja rauhallisempi käsitys Jumalasta – jopa sellainen, joka on hieman persoonaton. Vaikka itse en siitä pidä, mutta sinun tilanteessasi se voisi olla turvallinen ja eheyttävä lähtökohta.

Ajatus Jumalasta, joka on läsnä MYÖS luonnossa, riittää sinulle. Se ei ole valhetta, vaan vanha, lempeä tapa ymmärtää olemassaoloa.

Luonnon Jumala ei vaadi sinulta mitään, ei uhkaa eikä rankaise. Hän vain on. Hän ei käytä valtaa.

Anonyymi00062 kirjoitti:

"Minä olen hylännyt väkivallan mutta mikä tieto minun pitää omaksua?"

Ota rauhallisesti, koska olet sisäisesti niin rikkinäinen.

Mitem voi ottaa rauhallisesti kun samalla tietää otta minut murhataan ja kidutetaan kuoliaaksi seuraavassa elämässä ja tulevissa

Anonyymi00063 kirjoitti:

"Minä olen hylännyt väkivallan mutta mikä tieto minun pitää omaksua?"

Ota rauhallisesti, koska olet sisäisesti niin rikkinäinen.

Jos et voi elää ilman uksontoja, niin silloin:



Olen yrittänyt sanoa tämän sinulle jo pitkään: uskonto ei sovi kaikille ihmisille, ainakaan siinä muodossa kuin sitä nykyään usein opetetaan.

Kaikille ei toimi sama jumalakuva tai sama tapa uskoa.

Sinun kohdallasi on erityisen tärkeää ymmärtää tämä. Kun ihminen on kärsinyt kristinuskon piirissä, tuomitseva, pelkoon perustuva ja rankaiseva jumalakuva ei voi parantaa – se vain pahentaa haavoja ja sekoittaa mieltä entisestään.


Sinulle ei ole terveellistä uskoa Jumalaan, joka tarkkailee, arvostelee ja uhkaa. Se on tehnyt sinulle jo tarpeeksi vahinkoa. Siksi juuri se uskonnon muoto ei ole sinulle nyt hyväksi.

Sinulle sopisi paremmin paljon yleisempi ja rauhallisempi käsitys Jumalasta – jopa sellainen, joka on hieman persoonaton. Vaikka itse en siitä pidä, mutta sinun tilanteessasi se voisi olla turvallinen ja eheyttävä lähtökohta.

Ajatus Jumalasta, joka on läsnä MYÖS luonnossa, riittää sinulle. Se ei ole valhetta, vaan vanha, lempeä tapa ymmärtää olemassaoloa.

Luonnon Jumala ei vaadi sinulta mitään, ei uhkaa eikä rankaise. Hän vain on. Hän ei käytä valtaa.

Lue lisää

Jos et voi elää ilman uskontoa tai hengellisyyttä, älä ajattele, että sinun täytyy omaksua juuri sellainen uskonnollinen näkemys, joka on aiheuttanut sinulle pelkoa tai ahdistusta.
Jos hengelliset kokemuksesi ovat liittyneet pelkoon, syyllisyyteen, jatkuvaan itsensä tarkkailuun tai rangaistuksen odottamiseen, on luonnollista pohtia, onko juuri sellainen uskonnollinen ajattelu sinulle hyväksi. Hengellisyyden tarkoitus ei ole murtaa ihmisen mieltä, vaan tukea hänen kykyään elää, rakastaa ja löytää sisäistä rauhaa.
Sinun ei tarvitse rakentaa uskoasi pelolle. Voit etsiä sellaista hengellisyyttä, jossa Jumala ymmärretään elämää ylläpitäväksi eikä jatkuvasti tuomitsevaksi.
Monissa uskonnoissa ja filosofisissa perinteissä Jumala tai perimmäinen todellisuus nähdään myös luonnossa, elämässä, totuudessa, rakkaudessa tai koko olemassaolon perustana. Tällainen näkökulma voi joillekin ihmisille olla turvallisempi kuin kuva Jumalasta, joka jatkuvasti tarkkailee, arvostelee ja rankaisee.
Mikään uskonto ei ole itsessään hyvä tai huono kaikille ihmisille. Ratkaisevaa on se, millainen käsitys ihmiselle välittyy Jumalasta, ihmisarvosta ja elämästä. Jos usko lisää jatkuvaa pelkoa, epätoivoa ja ahdistusta, on viisasta arvioida, onko kyseinen tulkinta ihmiselle rakentava.
Hengellisyyden ei tarvitse perustua pelkoon. Se voi perustua myös luottamukseen, myötätuntoon, totuuden etsimiseen ja siihen, että elämässä on jotakin itseä suurempaa, joka ei vaadi täydellisyyttä vaan kutsuu kohti rauhaa ja hyvää.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Jos et voi elää ilman uskontoa tai hengellisyyttä, älä ajattele, että sinun täytyy omaksua juuri sellainen uskonnollinen näkemys, joka on aiheuttanut sinulle pelkoa tai ahdistusta.
Jos hengelliset kokemuksesi ovat liittyneet pelkoon, syyllisyyteen, jatkuvaan itsensä tarkkailuun tai rangaistuksen odottamiseen, on luonnollista pohtia, onko juuri sellainen uskonnollinen ajattelu sinulle hyväksi. Hengellisyyden tarkoitus ei ole murtaa ihmisen mieltä, vaan tukea hänen kykyään elää, rakastaa ja löytää sisäistä rauhaa.
Sinun ei tarvitse rakentaa uskoasi pelolle. Voit etsiä sellaista hengellisyyttä, jossa Jumala ymmärretään elämää ylläpitäväksi eikä jatkuvasti tuomitsevaksi.
Monissa uskonnoissa ja filosofisissa perinteissä Jumala tai perimmäinen todellisuus nähdään myös luonnossa, elämässä, totuudessa, rakkaudessa tai koko olemassaolon perustana. Tällainen näkökulma voi joillekin ihmisille olla turvallisempi kuin kuva Jumalasta, joka jatkuvasti tarkkailee, arvostelee ja rankaisee.
Mikään uskonto ei ole itsessään hyvä tai huono kaikille ihmisille. Ratkaisevaa on se, millainen käsitys ihmiselle välittyy Jumalasta, ihmisarvosta ja elämästä. Jos usko lisää jatkuvaa pelkoa, epätoivoa ja ahdistusta, on viisasta arvioida, onko kyseinen tulkinta ihmiselle rakentava.
Hengellisyyden ei tarvitse perustua pelkoon. Se voi perustua myös luottamukseen, myötätuntoon, totuuden etsimiseen ja siihen, että elämässä on jotakin itseä suurempaa, joka ei vaadi täydellisyyttä vaan kutsuu kohti rauhaa ja hyvää.

Lue lisää

Kaiken lisäksi ajatus luonnossa läsnä olevasta Jumalasta ei ole valhe. Kyse on Jumalan aspektista, ei koko Jumalasta. Jumala voidaan ymmärtää sekä persoonallisena että persoonattomana. Hän on läsnä luonnossa ja ylläpitää kaikkea olemassaoloa, mutta samalla hän on myös enemmän kuin luonto.
Siksi luonnossa ilmenevän Jumalan näkeminen ei merkitse todellisen Jumalan hylkäämistä, vaan yhden hänen ulottuvuutensa tunnistamista. Monille ihmisille juuri tästä voi olla turvallista aloittaa, erityisesti silloin, kun persoonalliseen Jumalaan liittyvät mielikuvat ovat muuttuneet pelottaviksi tai kuormittaviksi.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Kaiken lisäksi ajatus luonnossa läsnä olevasta Jumalasta ei ole valhe. Kyse on Jumalan aspektista, ei koko Jumalasta. Jumala voidaan ymmärtää sekä persoonallisena että persoonattomana. Hän on läsnä luonnossa ja ylläpitää kaikkea olemassaoloa, mutta samalla hän on myös enemmän kuin luonto.
Siksi luonnossa ilmenevän Jumalan näkeminen ei merkitse todellisen Jumalan hylkäämistä, vaan yhden hänen ulottuvuutensa tunnistamista. Monille ihmisille juuri tästä voi olla turvallista aloittaa, erityisesti silloin, kun persoonalliseen Jumalaan liittyvät mielikuvat ovat muuttuneet pelottaviksi tai kuormittaviksi.

Lue lisää

Jos ihminen teki tekoja mielisairaana, ovatko hänen tekojensa seuraukset samat kuin silloin, jos hän olisi ollut terve?, niin eri uskonnoissa ja filosofioissa tähän vastataan eri tavoin.
Monissa uskonnollisissa perinteissä ajatellaan, että ihmisen tila, tarkoitus ja ymmärryksen taso vaikuttavat teon moraaliseen merkitykseen. Jos ihminen toimii vakavan mielenterveyden häiriön, sekavuuden tai heikentyneen harkintakyvyn vaikutuksen alaisena, hänen vastuunsa voidaan nähdä erilaisena kuin henkilön, joka tietoisesti ja täysin harkiten tekee saman teon.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Jos ihminen teki tekoja mielisairaana, ovatko hänen tekojensa seuraukset samat kuin silloin, jos hän olisi ollut terve?, niin eri uskonnoissa ja filosofioissa tähän vastataan eri tavoin.
Monissa uskonnollisissa perinteissä ajatellaan, että ihmisen tila, tarkoitus ja ymmärryksen taso vaikuttavat teon moraaliseen merkitykseen. Jos ihminen toimii vakavan mielenterveyden häiriön, sekavuuden tai heikentyneen harkintakyvyn vaikutuksen alaisena, hänen vastuunsa voidaan nähdä erilaisena kuin henkilön, joka tietoisesti ja täysin harkiten tekee saman teon.

Lue lisää

Buddhalaisuudessa karma liittyy vahvasti aikomukseen (motiiviin). Tietämättömyydestä, harhasta tai hallitsemattomasta mielentilasta tehdyt teot eivät ole täysin sama asia kuin selkeästi pahantahtoiset teot.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Buddhalaisuudessa karma liittyy vahvasti aikomukseen (motiiviin). Tietämättömyydestä, harhasta tai hallitsemattomasta mielentilasta tehdyt teot eivät ole täysin sama asia kuin selkeästi pahantahtoiset teot.

Lue lisää

Onko ihminen myöhemmin ymmärtänyt teon, katuu sitä ja pyrkii muuttumaan? Monissa perinteissä sillä nähdään olevan suuri merkitys.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Onko ihminen myöhemmin ymmärtänyt teon, katuu sitä ja pyrkii muuttumaan? Monissa perinteissä sillä nähdään olevan suuri merkitys.

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

Mitä takoitta idän oppin?

Anonyymi00070 kirjoitti:

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

Mitä takoitta idän oppin?

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

VÄÄRIN!

Anonyymi00071 kirjoitti:

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

VÄÄRIN!

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

VÄÄRIN!Karma häviää kokonaan ja lopullisesti bhaktin voimasta.

Bhakti polttaa karman tuhkaksi. Se on niin voimakas tuli, että mikään ei jää jäljelle.

Aivan kuten roskat palavat tulessa ja katoavat jäljettömiin, samoin bhaktin avulla kaikki karmamme tuhoutuu täysin. Ei väliä, vaikka olisin vasta alkava bhakta — bhaktin saapuessa kaikki karma palaa kokonaan.

Bhakti ja karman polttava voima
Teksti käyttää voimakasta metaforaa: bhakti on tulta, joka polttaa karman jäljettömästi. Gaudiya-vaishnavismissa karma nähdään usein säännöstönä, joka sitoo sielun materiaalisessa maailmassa – hyvät ja huonot teot aiheuttavat sielulle vaikutuksia, jotka estävät sen täyttä vapautumista.

Mutta bhakti – vilpitön rakkaus ... – ei vain vähennä karman vaikutuksia, vaan poistaa ne kokonaan. Se on tuli, joka ei jätä roskasta jälkiä: riippumatta siitä, kuinka syviä tai monimutkaisia karmiset siteet ovat, bhakti puhdistaa ne kokonaan. Tämä kuvastaa Gaudiya-vaishnavismin opetusta, että se on puhtain

Anonyymi00072 kirjoitti:

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

VÄÄRIN!Karma häviää kokonaan ja lopullisesti bhaktin voimasta.

Bhakti polttaa karman tuhkaksi. Se on niin voimakas tuli, että mikään ei jää jäljelle.

Aivan kuten roskat palavat tulessa ja katoavat jäljettömiin, samoin bhaktin avulla kaikki karmamme tuhoutuu täysin. Ei väliä, vaikka olisin vasta alkava bhakta — bhaktin saapuessa kaikki karma palaa kokonaan.

Bhakti ja karman polttava voima
Teksti käyttää voimakasta metaforaa: bhakti on tulta, joka polttaa karman jäljettömästi. Gaudiya-vaishnavismissa karma nähdään usein säännöstönä, joka sitoo sielun materiaalisessa maailmassa – hyvät ja huonot teot aiheuttavat sielulle vaikutuksia, jotka estävät sen täyttä vapautumista.

Mutta bhakti – vilpitön rakkaus ... – ei vain vähennä karman vaikutuksia, vaan poistaa ne kokonaan. Se on tuli, joka ei jätä roskasta jälkiä: riippumatta siitä, kuinka syviä tai monimutkaisia karmiset siteet ovat, bhakti puhdistaa ne kokonaan. Tämä kuvastaa Gaudiya-vaishnavismin opetusta, että se on puhtain

Lue lisää

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

VÄÄRIN!

Karma häviää kokonaan ja lopullisesti bhaktin voimasta.

Bhakti polttaa karman tuhkaksi. Se on niin voimakas tuli, että mikään ei jää jäljelle.


Merkille pantavaa on, että teksti korostaa: “vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä.” Tämä on kaunis ja rohkaiseva viesti: bhakti ei ole riippuvainen määrällisestä kokemuksesta tai täydellisestä tietämyksestä. Vilpitön sydän ja rakkaus riittävät. Tämä avaa tien jokaiselle etsijälle, riippumatta heidän henkisestä tasostaan. Gaudiya-vaishnavismi painottaa nimenomaan sydämen puhtautta ja omistautumisen aitoutta enemmän kuin muodollista rituaalista täydellisyyttä.

Tekstin tulikuvailu on kaunis ja helposti sisäistettävä. Roskien polttaminen vertautuu karmojen polttamiseen: turhat siteet, pelot, epäilykset ja menneet virheet kaikki katoavat tulen lämmössä. Bhakti on tämä liekki – lempeä, mutta voimakas, kaikkia liittävien rajoitteiden tuhoava ja samalla kirkastava.


Bhakti ei vain hillitse karman vaikutuksia, se puhdistaa ja vapauttaa täysin, aivan kuin lempeä mutta kaikkivoipa tuli poistaa kaiken turhan. Aloittelevakin sydän voi syttyä tälle tulen liekille ja kokea sen puhdistavan voiman.

Bhakti ja karman polttava voima
Teksti käyttää voimakasta metaforaa: bhakti on tulta, joka polttaa karman jäljettömästi. Gaudiya-vaishnavismissa karma nähdään usein säännöstönä, joka sitoo sielun materiaalisessa maailmassa – hyvät ja huonot teot aiheuttavat sielulle vaikutuksia, jotka estävät sen täyttä vapautumista.

Anonyymi00073 kirjoitti:

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

VÄÄRIN!

Karma häviää kokonaan ja lopullisesti bhaktin voimasta.

Bhakti polttaa karman tuhkaksi. Se on niin voimakas tuli, että mikään ei jää jäljelle.


Merkille pantavaa on, että teksti korostaa: “vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä.” Tämä on kaunis ja rohkaiseva viesti: bhakti ei ole riippuvainen määrällisestä kokemuksesta tai täydellisestä tietämyksestä. Vilpitön sydän ja rakkaus riittävät. Tämä avaa tien jokaiselle etsijälle, riippumatta heidän henkisestä tasostaan. Gaudiya-vaishnavismi painottaa nimenomaan sydämen puhtautta ja omistautumisen aitoutta enemmän kuin muodollista rituaalista täydellisyyttä.

Tekstin tulikuvailu on kaunis ja helposti sisäistettävä. Roskien polttaminen vertautuu karmojen polttamiseen: turhat siteet, pelot, epäilykset ja menneet virheet kaikki katoavat tulen lämmössä. Bhakti on tämä liekki – lempeä, mutta voimakas, kaikkia liittävien rajoitteiden tuhoava ja samalla kirkastava.


Bhakti ei vain hillitse karman vaikutuksia, se puhdistaa ja vapauttaa täysin, aivan kuin lempeä mutta kaikkivoipa tuli poistaa kaiken turhan. Aloittelevakin sydän voi syttyä tälle tulen liekille ja kokea sen puhdistavan voiman.

Bhakti ja karman polttava voima
Teksti käyttää voimakasta metaforaa: bhakti on tulta, joka polttaa karman jäljettömästi. Gaudiya-vaishnavismissa karma nähdään usein säännöstönä, joka sitoo sielun materiaalisessa maailmassa – hyvät ja huonot teot aiheuttavat sielulle vaikutuksia, jotka estävät sen täyttä vapautumista.

Lue lisää

Mutta bhakti – vilpitön rakkaus ... – ei vain vähennä karman vaikutuksia, vaan poistaa ne kokonaan. Se on tuli, joka ei jätä roskasta jälkiä: riippumatta siitä, kuinka syviä tai monimutkaisia karmiset siteet ovat, bhakti puhdistaa ne kokonaan. Tämä kuvastaa Gaudiya-vaishnavismin opetusta, että se on puhtain

Aloittelijankin voima
Merkille pantavaa on, että teksti korostaa: “vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä.” Tämä on kaunis ja rohkaiseva viesti: bhakti ei ole riippuvainen määrällisestä kokemuksesta tai täydellisestä tietämyksestä. Vilpitön sydän ja rakkaus riittävät. Tämä avaa tien jokaiselle etsijälle, riippumatta heidän henkisestä tasostaan.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Mutta bhakti – vilpitön rakkaus ... – ei vain vähennä karman vaikutuksia, vaan poistaa ne kokonaan. Se on tuli, joka ei jätä roskasta jälkiä: riippumatta siitä, kuinka syviä tai monimutkaisia karmiset siteet ovat, bhakti puhdistaa ne kokonaan. Tämä kuvastaa Gaudiya-vaishnavismin opetusta, että se on puhtain

Aloittelijankin voima
Merkille pantavaa on, että teksti korostaa: “vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä.” Tämä on kaunis ja rohkaiseva viesti: bhakti ei ole riippuvainen määrällisestä kokemuksesta tai täydellisestä tietämyksestä. Vilpitön sydän ja rakkaus riittävät. Tämä avaa tien jokaiselle etsijälle, riippumatta heidän henkisestä tasostaan.

Lue lisää

KARMA POISTUU TÄYSIN JA TÄYDELLISESTI BHAKTIN AVULLA. BHAKTI TUHOAA KARMAN. BHAKTI POLTTAA KARMAN TÄYSIN. BHAKTI ON NIIN VOIMAKAS TULI, SE ON TULI.

ROSKAT PALAVAT, MUTTA BHAKTI ON TULI – AIVAN KUTEN ROSKAT HEITETÄÄN TULIIN, NE PALAVAT POIS JÄLJETTÖMÄSTI, NIIN TÄSSÄ, BHAKTIN AVULLA, KAIKKI KARMA PALAA POIS JÄLJETTÖMÄSTI, KUN BHAKTI SAAPUU. VAIKKA OLISIN VAIN ALOITTELEVA BHAKTA, SILLÄ EI OLE VÄLIÄ, KARMA PALAA TÄYSIN BHAKTIN TULESSA.

Anonyymi00075 kirjoitti:

KARMA POISTUU TÄYSIN JA TÄYDELLISESTI BHAKTIN AVULLA. BHAKTI TUHOAA KARMAN. BHAKTI POLTTAA KARMAN TÄYSIN. BHAKTI ON NIIN VOIMAKAS TULI, SE ON TULI.

ROSKAT PALAVAT, MUTTA BHAKTI ON TULI – AIVAN KUTEN ROSKAT HEITETÄÄN TULIIN, NE PALAVAT POIS JÄLJETTÖMÄSTI, NIIN TÄSSÄ, BHAKTIN AVULLA, KAIKKI KARMA PALAA POIS JÄLJETTÖMÄSTI, KUN BHAKTI SAAPUU. VAIKKA OLISIN VAIN ALOITTELEVA BHAKTA, SILLÄ EI OLE VÄLIÄ, KARMA PALAA TÄYSIN BHAKTIN TULESSA.

Lue lisää

Rakkauden voima (bhakti) kuvataan tulena, mikä symboloi puhdistavaa, voimakasta ja kaiken muuttavaa energiaa.

Karma rinnastetaan roskiin: ne eivät ole itse rakkauden kohteita, vaan puhdistettavia vaikutuksia.

Keskeinen ajatus on, että bhakti ei vain hillitse karmallisia seurauksia, vaan poistaa ne kokonaan ja jäljettömästi.


“Vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä, karma palaa täysin bhaktin tullessa.”

Merkitys:

Bhakti ei ole riippuvainen henkisestä tasosta tai kokemuksesta.

Omistautuminen ja rakkaus sinänsä riittävät karmallisen kuorman poistamiseen.

Tämä alleviivaa bhaktin universaalia ja tasa-arvoista luonnetta: kaikki voivat hyötyä siitä, riippumatta siitä, kuinka pitkälle harjoitus on edennyt.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Rakkauden voima (bhakti) kuvataan tulena, mikä symboloi puhdistavaa, voimakasta ja kaiken muuttavaa energiaa.

Karma rinnastetaan roskiin: ne eivät ole itse rakkauden kohteita, vaan puhdistettavia vaikutuksia.

Keskeinen ajatus on, että bhakti ei vain hillitse karmallisia seurauksia, vaan poistaa ne kokonaan ja jäljettömästi.


“Vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä, karma palaa täysin bhaktin tullessa.”

Merkitys:

Bhakti ei ole riippuvainen henkisestä tasosta tai kokemuksesta.

Omistautuminen ja rakkaus sinänsä riittävät karmallisen kuorman poistamiseen.

Tämä alleviivaa bhaktin universaalia ja tasa-arvoista luonnetta: kaikki voivat hyötyä siitä, riippumatta siitä, kuinka pitkälle harjoitus on edennyt.

Lue lisää

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

VÄÄRIN!

Karma häviää kokonaan ja lopullisesti bhaktin voimasta.

Bhakti polttaa karman tuhkaksi. Se on niin voimakas tuli, että mikään ei jää jäljelle.

BHAKTI ELI RAKKAUS POLTTAA KOKO KARMA TUHKAKSI.

Anonyymi00077 kirjoitti:

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

VÄÄRIN!

Karma häviää kokonaan ja lopullisesti bhaktin voimasta.

Bhakti polttaa karman tuhkaksi. Se on niin voimakas tuli, että mikään ei jää jäljelle.

BHAKTI ELI RAKKAUS POLTTAA KOKO KARMA TUHKAKSI.

Lue lisää

BHAKTI ELI RAKKAUS POLTTAA KOKO KARMA TUHKAKSI.

Anonyymi00078 kirjoitti:

BHAKTI ELI RAKKAUS POLTTAA KOKO KARMA TUHKAKSI.

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

VÄÄRIN!

JA LISÄKSI – KETÄÄN EI SAA KIDUTTAA VERISESTI JA JULMASTI TAI RISTINNAULITA, JOTTA KAIKKI SYNNIT TUHOUTUISIVAT; SE TAPAHTUU ILMAN YHTÄÄN VERIPISARAA.TARVITSEE VAIN ALOITTAA UUSI ELÄMÄ VAKAVASTI.

Anonyymi00079 kirjoitti:

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

VÄÄRIN!

JA LISÄKSI – KETÄÄN EI SAA KIDUTTAA VERISESTI JA JULMASTI TAI RISTINNAULITA, JOTTA KAIKKI SYNNIT TUHOUTUISIVAT; SE TAPAHTUU ILMAN YHTÄÄN VERIPISARAA.TARVITSEE VAIN ALOITTAA UUSI ELÄMÄ VAKAVASTI.

Lue lisää

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

VÄÄRIN!

JA LISÄKSI – KETÄÄN EI SAA KIDUTTAA VERISESTI JA JULMASTI TAI RISTINNAULITA, JOTTA KAIKKI SYNNIT TUHOUTUISIVAT; SE TAPAHTUU ILMAN YHTÄÄN VERIPISARAA.TARVITSEE VAIN ALOITTAA UUSI ELÄMÄ VAKAVASTI.


Dramaturgi kirjoitti:

"Tietokone ja tekoäly vastaavat kysymyksiisi.Turha tänne kirjoitella"

Päinvastoin, kristityt eivät saisi kirjoittaa tänne, koska se on hindupalsta.

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

”kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Mitä tarkoitat 'hindu-uskomuksella'? Intiassa ei ole vain yhtä uskomusta, samalla tavalla kuin Euroopassa ei ole yhtä yhteistä uskontoa tai uskomusjärjestelmää. Jos puhutaan 'hindu-uskomuksesta', voisi yhtä hyvin puhua 'eurooppalaisesta uskomuksesta'. Sekään ei tarkoita mitään yksittäistä asiaa, koska Euroopassa on monia uskontoja, maailmankatsomuksia ja kulttuureja."
Yhtä hyvin voisi sanoa "maapallon uskomus", se havainnollistaa samaa ongelmaa: se on liian laaja käsite. Intiassa, Euroopassa ja Amerikassa ihmisillä on lukemattomia erilaisia uskontoja, uskomuksia ja katsomuksia. Siksi ilmaisu "hindu-uskomus" on täysin harhaanjohtava, jos sillä annetaan ymmärtää, että kaikki ”hindut” uskovat täsmälleen samoihin asioihin.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Pitäisikö kristinuskoon väkisin takaisin pakottajalle kuitenkin suositella, että hän ottaisi asioista selvää ennen kuin alkaa puhua hinduista – mitä ikinä se sana "hindu" edes tarkoittaakaan? Miksi hän puhuu sellaisista asioista, joita ei edes ole olemassa? Yhtä hyvin voisi puhua vaikkapa "maapallouskomuksesta". Ennen kuin alkaa väittää mitään ”hinduista”, kannattaisi perehtyä "hindulaisuuden" eri koulukuntiin ja filosofioihin sekä ottaa asioista selvää.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset"

Olisi kyllä kamalaa, jos ei olisi vastakkaiset näkemykset. Asiat kannattaa selittää kuulijakunnan tason mukaan: toisille yksinkertaisemmin, kuten Raamatussa, toisille syvällisemmin ja vaikeammalla filosofisella tasolla, koska kuulijakunnan taso on erilainen.

Anonyymi00080 kirjoitti:

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

VÄÄRIN!

JA LISÄKSI – KETÄÄN EI SAA KIDUTTAA VERISESTI JA JULMASTI TAI RISTINNAULITA, JOTTA KAIKKI SYNNIT TUHOUTUISIVAT; SE TAPAHTUU ILMAN YHTÄÄN VERIPISARAA.TARVITSEE VAIN ALOITTAA UUSI ELÄMÄ VAKAVASTI.


Dramaturgi kirjoitti:

"Tietokone ja tekoäly vastaavat kysymyksiisi.Turha tänne kirjoitella"

Päinvastoin, kristityt eivät saisi kirjoittaa tänne, koska se on hindupalsta.

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

”kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Mitä tarkoitat 'hindu-uskomuksella'? Intiassa ei ole vain yhtä uskomusta, samalla tavalla kuin Euroopassa ei ole yhtä yhteistä uskontoa tai uskomusjärjestelmää. Jos puhutaan 'hindu-uskomuksesta', voisi yhtä hyvin puhua 'eurooppalaisesta uskomuksesta'. Sekään ei tarkoita mitään yksittäistä asiaa, koska Euroopassa on monia uskontoja, maailmankatsomuksia ja kulttuureja."
Yhtä hyvin voisi sanoa "maapallon uskomus", se havainnollistaa samaa ongelmaa: se on liian laaja käsite. Intiassa, Euroopassa ja Amerikassa ihmisillä on lukemattomia erilaisia uskontoja, uskomuksia ja katsomuksia. Siksi ilmaisu "hindu-uskomus" on täysin harhaanjohtava, jos sillä annetaan ymmärtää, että kaikki ”hindut” uskovat täsmälleen samoihin asioihin.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Pitäisikö kristinuskoon väkisin takaisin pakottajalle kuitenkin suositella, että hän ottaisi asioista selvää ennen kuin alkaa puhua hinduista – mitä ikinä se sana "hindu" edes tarkoittaakaan? Miksi hän puhuu sellaisista asioista, joita ei edes ole olemassa? Yhtä hyvin voisi puhua vaikkapa "maapallouskomuksesta". Ennen kuin alkaa väittää mitään ”hinduista”, kannattaisi perehtyä "hindulaisuuden" eri koulukuntiin ja filosofioihin sekä ottaa asioista selvää.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset"

Olisi kyllä kamalaa, jos ei olisi vastakkaiset näkemykset. Asiat kannattaa selittää kuulijakunnan tason mukaan: toisille yksinkertaisemmin, kuten Raamatussa, toisille syvällisemmin ja vaikeammalla filosofisella tasolla, koska kuulijakunnan taso on erilainen.

Lue lisää

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

VÄÄRIN!

JA LISÄKSI – KETÄÄN EI SAA KIDUTTAA VERISESTI JA JULMASTI TAI RISTINNAULITA, JOTTA KAIKKI SYNNIT TUHOUTUISIVAT; SE TAPAHTUU ILMAN YHTÄÄN VERIPISARAA.TARVITSEE VAIN ALOITTAA UUSI ELÄMÄ VAKAVASTI.


Intian oppi. Idän oppi
”Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään”

”Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä.”

"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."

Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.

On perinteitä, jotka korostavat tiedon tietä.

On joogaperinteitä.

On ei-teistisiä filosofioita.

On jopa materialistisia koulukuntia, jotka eivät hyväksyneet jumalia tai jälleensyntymää.

Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?

Protestanttisuutta?

Ortodoksisuutta?

Ateismia?

Eksistentialismia?

Platonin filosofiaa?

Tieteellistä maailmankuvaa?

Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.

Lisäksi kysymys kuuluu:

Mihin sen pitäisi auttaa?

Jos joku sanoo, ettei jokin oppi auta "taivaaseen pääsyssä", hän on jo lähtenyt omasta uskonnollisesta oletuksestaan ja arvioi kaikkia muita sen mittarilla.

Mutta monet intialaiset traditiot eivät edes aseta kysymystä samalla tavalla.

Niissä ei "pelastumisesta taivaaseen" kristillisessä merkityksessä, vaan esimerkiksi vapautumisesta saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä, kiintymyksestä ja kärsimyksestä.

Toinen kysymys on vielä mielenkiintoisempi:

Jos miljoonat ihmiset ovat miljoonien vuosien ajan löytäneet näistä perinteistä merkitystä, moraalia, rauhaa ja henkisiä harjoituksia, voidaanko yksinkertaisesti sanoa:

"Se ei ole koskaan auttanut mitään."

Vai kertooko tuo enemmän puhujan omasta näkökulmasta kuin itse perinteistä?

Ehkä tarkempi lause olisi:

"Se ei auta minua, koska en hyväksy sen lähtökohtia."

Se olisi rehellisempi väite.

Mutta väite siitä, että kokonainen miljoonia vuosia vanhojen filosofisten ja uskonnollisten traditioiden maailma olisi "ei mitään", vaatii ensin ymmärtämään, mitä ollaan arvostelemassa.

Muuten ei arvostella oppia.

Arvostellaan vain omaa mielikuvaa siitä.



"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."

Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Anonyymi00081 kirjoitti:

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

VÄÄRIN!

JA LISÄKSI – KETÄÄN EI SAA KIDUTTAA VERISESTI JA JULMASTI TAI RISTINNAULITA, JOTTA KAIKKI SYNNIT TUHOUTUISIVAT; SE TAPAHTUU ILMAN YHTÄÄN VERIPISARAA.TARVITSEE VAIN ALOITTAA UUSI ELÄMÄ VAKAVASTI.


Intian oppi. Idän oppi
”Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään”

”Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä.”

"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."

Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.

On perinteitä, jotka korostavat tiedon tietä.

On joogaperinteitä.

On ei-teistisiä filosofioita.

On jopa materialistisia koulukuntia, jotka eivät hyväksyneet jumalia tai jälleensyntymää.

Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?

Protestanttisuutta?

Ortodoksisuutta?

Ateismia?

Eksistentialismia?

Platonin filosofiaa?

Tieteellistä maailmankuvaa?

Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.

Lisäksi kysymys kuuluu:

Mihin sen pitäisi auttaa?

Jos joku sanoo, ettei jokin oppi auta "taivaaseen pääsyssä", hän on jo lähtenyt omasta uskonnollisesta oletuksestaan ja arvioi kaikkia muita sen mittarilla.

Mutta monet intialaiset traditiot eivät edes aseta kysymystä samalla tavalla.

Niissä ei "pelastumisesta taivaaseen" kristillisessä merkityksessä, vaan esimerkiksi vapautumisesta saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä, kiintymyksestä ja kärsimyksestä.

Toinen kysymys on vielä mielenkiintoisempi:

Jos miljoonat ihmiset ovat miljoonien vuosien ajan löytäneet näistä perinteistä merkitystä, moraalia, rauhaa ja henkisiä harjoituksia, voidaanko yksinkertaisesti sanoa:

"Se ei ole koskaan auttanut mitään."

Vai kertooko tuo enemmän puhujan omasta näkökulmasta kuin itse perinteistä?

Ehkä tarkempi lause olisi:

"Se ei auta minua, koska en hyväksy sen lähtökohtia."

Se olisi rehellisempi väite.

Mutta väite siitä, että kokonainen miljoonia vuosia vanhojen filosofisten ja uskonnollisten traditioiden maailma olisi "ei mitään", vaatii ensin ymmärtämään, mitä ollaan arvostelemassa.

Muuten ei arvostella oppia.

Arvostellaan vain omaa mielikuvaa siitä.



"Intian oppi ei ole koskaan auttanut mitään."

Jo ensimmäinen ongelma on sana "Intian oppi".

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Lue lisää

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.


Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?

Protestanttisuutta?

Ortodoksisuutta?

Ateismia?

Eksistentialismia?

Platonin filosofiaa?

Tieteellistä maailmankuvaa?

Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.


"Tuo oppi ei auta ihmistä pääsemään taivaaseen."

hän on jo ottanut lähtökohdakseen tietyn uskonnollisen järjestelmän sisäisen käsityksen siitä, mitä ihmisen ongelma on ja mikä on ratkaisu siihen.

Toisin sanoen hän ei ensin kysy:

"Mikä tämän perinteen oma tavoite on?"

vaan hän kysyy:

"Auttaako tämä perinne saavuttamaan sen tavoitteen, jonka minun oma perinteeni määrittelee?"

Siinä on suuri ero.


Se olisi sama kuin arvostelisi lääkettä siitä, ettei se korjaa sellaista sairautta, jota varten sitä ei ole edes tarkoitettu.

Jos joku valmistaa lääkkeen päänsärkyyn, ei ole järkevää sanoa:

"Tämä lääke on hyödytön, koska se ei paranna murtunutta luuta."

Ongelma ei välttämättä ole lääkkeessä, vaan siinä, että sille annetaan väärä tehtävä.

Samoin monet intialaiset filosofiset ja uskonnolliset traditiot eivät lähtökohtaisesti kysy:

"Miten pääsen kristillisen käsityksen mukaiseen taivaaseen?"

Ne kysyvät erilaisia kysymyksiä:

Miksi ihminen kärsii?

Miksi tietoisuutemme samaistuu rajalliseen kehoon ja mieleen?

Mikä on tietämättömyyden alkuperä?

Miten ihminen vapautuu harhasta, kiintymyksestä ja sisäisestä levottomuudesta?

Mikä on todellinen itse?

Mikä on ihmisen suhde jumalalliseen todellisuuteen?

Anonyymi00082 kirjoitti:

Mikä niistä?

Tällainen ilmaisu kuulostaa siltä kuin Intiassa olisi yksi ainoa oppikirja, yksi ainoa jumalakäsitys ja yksi ainoa tie, jota kaikki siellä seuraisivat.

Todellisuudessa Intian filosofiset ja uskonnolliset perinteet ovat valtava kokonaisuus, jossa on keskenään hyvin erilaisia filosofioita.


Siksi väite "Intian oppi ei auta" muistuttaa hieman väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?

Protestanttisuutta?

Ortodoksisuutta?

Ateismia?

Eksistentialismia?

Platonin filosofiaa?

Tieteellistä maailmankuvaa?

Pelkkä maantieteellinen sana ei vielä kerro, mistä puhutaan.


"Tuo oppi ei auta ihmistä pääsemään taivaaseen."

hän on jo ottanut lähtökohdakseen tietyn uskonnollisen järjestelmän sisäisen käsityksen siitä, mitä ihmisen ongelma on ja mikä on ratkaisu siihen.

Toisin sanoen hän ei ensin kysy:

"Mikä tämän perinteen oma tavoite on?"

vaan hän kysyy:

"Auttaako tämä perinne saavuttamaan sen tavoitteen, jonka minun oma perinteeni määrittelee?"

Siinä on suuri ero.


Se olisi sama kuin arvostelisi lääkettä siitä, ettei se korjaa sellaista sairautta, jota varten sitä ei ole edes tarkoitettu.

Jos joku valmistaa lääkkeen päänsärkyyn, ei ole järkevää sanoa:

"Tämä lääke on hyödytön, koska se ei paranna murtunutta luuta."

Ongelma ei välttämättä ole lääkkeessä, vaan siinä, että sille annetaan väärä tehtävä.

Samoin monet intialaiset filosofiset ja uskonnolliset traditiot eivät lähtökohtaisesti kysy:

"Miten pääsen kristillisen käsityksen mukaiseen taivaaseen?"

Ne kysyvät erilaisia kysymyksiä:

Miksi ihminen kärsii?

Miksi tietoisuutemme samaistuu rajalliseen kehoon ja mieleen?

Mikä on tietämättömyyden alkuperä?

Miten ihminen vapautuu harhasta, kiintymyksestä ja sisäisestä levottomuudesta?

Mikä on todellinen itse?

Mikä on ihmisen suhde jumalalliseen todellisuuteen?

Lue lisää

Mikä on todellinen itse?

Mikä on ihmisen suhde jumalalliseen todellisuuteen?

Näihin kysymyksiin eri intialaiset traditiot antavat erilaisia vastauksia.

Joissakin puhutaan mokṣasta, vapautumisesta syntymän ja kuoleman kierrosta eli saṃsārasta.


Joissakin korostetaan jñānaa, vapauttavaa tietoa todellisuuden luonteesta.

Joissakin harjoitetaan erilaisia joogisia teitä, joiden tavoitteena on tietoisuuden muuttuminen ja syveneminen.

Buddhalaiset traditiot puolestaan puhuvat esimerkiksi kärsimyksen juurten ymmärtämisestä ja vapautumisesta kiintymyksestä.

Näissä kaikissa on oma sisäinen logiikkansa.

Siksi ulkopuolinen arvio:

"Tämä ei auta, koska se ei vie taivaaseen minun määrittelemälläni tavalla"

ei vielä ole neutraali havainto.

Se on yhden maailmankuvan käyttämistä kaikkien muiden mittarina.

Vielä kiinnostavampi kysymys on tämä:

Jos jokin perinne olisi miljoonien vuosien ajan ollut täysin merkityksetön ja kykenemätön auttamaan ketään, miten se olisi säilynyt, kehittynyt ja vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään?

Tämä ei yksin todista, että jokin oppi olisi automaattisesti totta.

Mutta se osoittaa, että väite:

"Se ei ole koskaan auttanut mitään"

on hyvin vahva väite.

Se ei ole enää filosofinen arvio.

Se on väite miljoonien ihmisten kokemuksista, elämäntavoista ja henkisistä harjoituksista.

Monet ihmiset eri kulttuureissa ovat löytäneet uskonnollisista ja filosofisista perinteistä:

merkityksen kokemuksen
eettisiä periaatteita
yhteisön
mielen harjoittamisen menetelmiä
rauhaa vaikeuksien keskellä
tapoja käsitellä kuolemaa ja kärsimystä

Silloin rehellisempi muotoilu voisi olla:

"Tämä perinne ei auta minua, koska en hyväksy sen perustavia oletuksia."

Se on täysin ymmärrettävä kanta.

Ihminen voi olla kristitty, hindu, buddhalainen, ateisti tai jonkin muun maailmankuvan kannattaja ja pitää omaa näkemystään totuutena.

Mutta ero on siinä, sanooko:

"Minä en hyväksy tätä."

vai:

"Tämä ei ole koskaan auttanut ketään."

Ensimmäinen on henkilökohtainen vakaumus.

Jälkimmäinen väittää tuntevansa kaikkien muiden kokemukset paremmin kuin he itse.


Siksi väite "Intian oppi ei auta" on ensinnäkin ongelmallinen siksi, että se ei oikeastaan sano mitään täsmällistä. Se on niin laaja yleistys, että se menettää merkityksensä.

Se muistuttaa väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?
Protestanttisuutta?
Ortodoksisuutta?
Ateismia?
Eksistentialismia?
Platonin filosofiaa?
Stoalaisuutta?
Tieteellistä maailmankuvaa?

Kukaan ei pitäisi tällaista väitettä vakavasti otettavana, koska Eurooppa ei ole yksi oppi eikä yksi ajatusjärjestelmä. Sama koskee Intiaa.

"Intialainen oppi" ei ole yksi asia. Se ei ole yksi kirja, yksi jumalakäsitys, yksi filosofia tai yksi vastaus elämän ongelmiin. Se on valtava joukko erilaisia perinteitä, jotka ovat syntyneet tuhansien vuosien aikana ja jotka ovat usein keskenään erimielisiä jopa kaikkein perustavimmista kysymyksistä.

Kun joku sanoo "Intian oppi ei auta mitään", hän tekee siis saman virheen kuin väittäessään, että "eurooppalainen ajattelu on turhaa". Hän ottaa kokonaisen maanosan historian, kulttuurit, filosofiat ja uskonnot ja puristaa ne yhdeksi kuvitteelliseksi paketiksi — vain voidakseen torjua sen yhdellä lauseella.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Mikä on todellinen itse?

Mikä on ihmisen suhde jumalalliseen todellisuuteen?

Näihin kysymyksiin eri intialaiset traditiot antavat erilaisia vastauksia.

Joissakin puhutaan mokṣasta, vapautumisesta syntymän ja kuoleman kierrosta eli saṃsārasta.


Joissakin korostetaan jñānaa, vapauttavaa tietoa todellisuuden luonteesta.

Joissakin harjoitetaan erilaisia joogisia teitä, joiden tavoitteena on tietoisuuden muuttuminen ja syveneminen.

Buddhalaiset traditiot puolestaan puhuvat esimerkiksi kärsimyksen juurten ymmärtämisestä ja vapautumisesta kiintymyksestä.

Näissä kaikissa on oma sisäinen logiikkansa.

Siksi ulkopuolinen arvio:

"Tämä ei auta, koska se ei vie taivaaseen minun määrittelemälläni tavalla"

ei vielä ole neutraali havainto.

Se on yhden maailmankuvan käyttämistä kaikkien muiden mittarina.

Vielä kiinnostavampi kysymys on tämä:

Jos jokin perinne olisi miljoonien vuosien ajan ollut täysin merkityksetön ja kykenemätön auttamaan ketään, miten se olisi säilynyt, kehittynyt ja vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään?

Tämä ei yksin todista, että jokin oppi olisi automaattisesti totta.

Mutta se osoittaa, että väite:

"Se ei ole koskaan auttanut mitään"

on hyvin vahva väite.

Se ei ole enää filosofinen arvio.

Se on väite miljoonien ihmisten kokemuksista, elämäntavoista ja henkisistä harjoituksista.

Monet ihmiset eri kulttuureissa ovat löytäneet uskonnollisista ja filosofisista perinteistä:

merkityksen kokemuksen
eettisiä periaatteita
yhteisön
mielen harjoittamisen menetelmiä
rauhaa vaikeuksien keskellä
tapoja käsitellä kuolemaa ja kärsimystä

Silloin rehellisempi muotoilu voisi olla:

"Tämä perinne ei auta minua, koska en hyväksy sen perustavia oletuksia."

Se on täysin ymmärrettävä kanta.

Ihminen voi olla kristitty, hindu, buddhalainen, ateisti tai jonkin muun maailmankuvan kannattaja ja pitää omaa näkemystään totuutena.

Mutta ero on siinä, sanooko:

"Minä en hyväksy tätä."

vai:

"Tämä ei ole koskaan auttanut ketään."

Ensimmäinen on henkilökohtainen vakaumus.

Jälkimmäinen väittää tuntevansa kaikkien muiden kokemukset paremmin kuin he itse.


Siksi väite "Intian oppi ei auta" on ensinnäkin ongelmallinen siksi, että se ei oikeastaan sano mitään täsmällistä. Se on niin laaja yleistys, että se menettää merkityksensä.

Se muistuttaa väitettä:

"Eurooppalainen oppi ei auta mitään."

Mitä sillä tarkoitetaan?

Katolisuutta?
Protestanttisuutta?
Ortodoksisuutta?
Ateismia?
Eksistentialismia?
Platonin filosofiaa?
Stoalaisuutta?
Tieteellistä maailmankuvaa?

Kukaan ei pitäisi tällaista väitettä vakavasti otettavana, koska Eurooppa ei ole yksi oppi eikä yksi ajatusjärjestelmä. Sama koskee Intiaa.

"Intialainen oppi" ei ole yksi asia. Se ei ole yksi kirja, yksi jumalakäsitys, yksi filosofia tai yksi vastaus elämän ongelmiin. Se on valtava joukko erilaisia perinteitä, jotka ovat syntyneet tuhansien vuosien aikana ja jotka ovat usein keskenään erimielisiä jopa kaikkein perustavimmista kysymyksistä.

Kun joku sanoo "Intian oppi ei auta mitään", hän tekee siis saman virheen kuin väittäessään, että "eurooppalainen ajattelu on turhaa". Hän ottaa kokonaisen maanosan historian, kulttuurit, filosofiat ja uskonnot ja puristaa ne yhdeksi kuvitteelliseksi paketiksi — vain voidakseen torjua sen yhdellä lauseella.

Lue lisää

Kun joku sanoo "Intian oppi ei auta mitään", hän tekee siis saman virheen kuin väittäessään, että "eurooppalainen ajattelu on turhaa". Hän ottaa kokonaisen maanosan historian, kulttuurit, filosofiat ja uskonnot ja puristaa ne yhdeksi kuvitteelliseksi paketiksi — vain voidakseen torjua sen yhdellä lauseella.

Se ei ole argumentti. Se on luokitteluvirhe.

On aivan eri asia sanoa:

"En hyväksy advaita-vedāntan metafysiikkaa."

tai:

"En usko buddhalaisen nirvāṇa-käsityksen olevan oikea vastaus ihmisen kärsimykseen."

jne.

Näistä voidaan keskustella, koska ne kohdistuvat johonkin tiettyyn ajatukseen.

Mutta lause "Intian oppi ei auta" ei vielä kerro, mitä oppia tarkoitetaan, mitä ongelmaa sen pitäisi ratkaista tai millä perusteella sitä arvioidaan.

Se kertoo lähinnä puhujan omasta lähtökohdasta: hän on päättänyt jo etukäteen, että tietyn alueen perinteet ovat väärässä, eikä hän enää erottele niitä toisistaan.

Maantiede ei ole filosofia.

Intia ei ole oppi. Eurooppa ei ole oppi. Maantieteellinen nimi ei vielä ole argumentti.


"Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä."


Jos joku sanoo: "Se ei auta elämän ongelmissa, kuten taivaaseen pääsyssä", siinä on jo mukana oletus, että kaikkien ihmisten pitäisi tavoitella juuri kristillisesti ymmärrettyä taivasta ja että kaikki muut traditiot pitäisi arvioida sen yhden käsitteen kautta.

Mutta jos ihminen ei edes pidä kristillistä taivaskäsitystä tavoitteena, väite ei osu hänen kysymykseensä.

Se on vähän kuin sanoisi:

"Tämä kartta on huono, koska se ei johda paikkaan, johon en ole koskaan halunnut mennä."

Monissa intialaisissa perinteissä elämän perimmäinen päämäärä ei ole "pääsy taivaaseen" samalla tavalla kuin monissa kristillisissä tulkinnoissa. Jotkut tavoittelevat esimerkiksi vapautumista saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä ja kärsimyksestä. Toisissa suuntauksissa korostuvat jumalallinen yhteys, eettinen elämä, tietoisuus tai henkinen harjoitus.

Siksi väite "se ei auta taivaaseen pääsyssä" on hieman kehämäinen:

Ensin oletetaan, että taivas kristillisessä merkityksessä on ainoa oikea päämäärä.
Sitten arvioidaan kaikki muut traditiot sillä perusteella, johtavatko ne tähän samaan päämäärään.
Lopuksi todetaan, että ne eivät johda siihen, minkä jo alussa määriteltiin ainoaksi oikeaksi.

Tarkempi kysymys olisi:

"Auttaako tämä traditio saavuttamaan sen päämäärän, jota sen omat seuraajat tavoittelevat?"

Silloin keskustelu muuttuu reilummaksi. Voi arvioida eri oppien ajatuksia, perusteluja ja seurauksia ilman, että yksi uskonnollinen oletus asetetaan automaattisesti kaikkien muiden mittapuuksi.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Kun joku sanoo "Intian oppi ei auta mitään", hän tekee siis saman virheen kuin väittäessään, että "eurooppalainen ajattelu on turhaa". Hän ottaa kokonaisen maanosan historian, kulttuurit, filosofiat ja uskonnot ja puristaa ne yhdeksi kuvitteelliseksi paketiksi — vain voidakseen torjua sen yhdellä lauseella.

Se ei ole argumentti. Se on luokitteluvirhe.

On aivan eri asia sanoa:

"En hyväksy advaita-vedāntan metafysiikkaa."

tai:

"En usko buddhalaisen nirvāṇa-käsityksen olevan oikea vastaus ihmisen kärsimykseen."

jne.

Näistä voidaan keskustella, koska ne kohdistuvat johonkin tiettyyn ajatukseen.

Mutta lause "Intian oppi ei auta" ei vielä kerro, mitä oppia tarkoitetaan, mitä ongelmaa sen pitäisi ratkaista tai millä perusteella sitä arvioidaan.

Se kertoo lähinnä puhujan omasta lähtökohdasta: hän on päättänyt jo etukäteen, että tietyn alueen perinteet ovat väärässä, eikä hän enää erottele niitä toisistaan.

Maantiede ei ole filosofia.

Intia ei ole oppi. Eurooppa ei ole oppi. Maantieteellinen nimi ei vielä ole argumentti.


"Ei auta elämän ongelmissa kuten Taivaaseen pääsyssä mitään. Ainoastaan muuttuu huonommaksi kuin aiemmin epöjumalanpalveluksen myötä."


Jos joku sanoo: "Se ei auta elämän ongelmissa, kuten taivaaseen pääsyssä", siinä on jo mukana oletus, että kaikkien ihmisten pitäisi tavoitella juuri kristillisesti ymmärrettyä taivasta ja että kaikki muut traditiot pitäisi arvioida sen yhden käsitteen kautta.

Mutta jos ihminen ei edes pidä kristillistä taivaskäsitystä tavoitteena, väite ei osu hänen kysymykseensä.

Se on vähän kuin sanoisi:

"Tämä kartta on huono, koska se ei johda paikkaan, johon en ole koskaan halunnut mennä."

Monissa intialaisissa perinteissä elämän perimmäinen päämäärä ei ole "pääsy taivaaseen" samalla tavalla kuin monissa kristillisissä tulkinnoissa. Jotkut tavoittelevat esimerkiksi vapautumista saṃsāran kierrosta, tietämättömyydestä ja kärsimyksestä. Toisissa suuntauksissa korostuvat jumalallinen yhteys, eettinen elämä, tietoisuus tai henkinen harjoitus.

Siksi väite "se ei auta taivaaseen pääsyssä" on hieman kehämäinen:

Ensin oletetaan, että taivas kristillisessä merkityksessä on ainoa oikea päämäärä.
Sitten arvioidaan kaikki muut traditiot sillä perusteella, johtavatko ne tähän samaan päämäärään.
Lopuksi todetaan, että ne eivät johda siihen, minkä jo alussa määriteltiin ainoaksi oikeaksi.

Tarkempi kysymys olisi:

"Auttaako tämä traditio saavuttamaan sen päämäärän, jota sen omat seuraajat tavoittelevat?"

Silloin keskustelu muuttuu reilummaksi. Voi arvioida eri oppien ajatuksia, perusteluja ja seurauksia ilman, että yksi uskonnollinen oletus asetetaan automaattisesti kaikkien muiden mittapuuksi.

Lue lisää

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"


Mitä tarkoittaa idän oppi?

Yhtä hyvin voisi sanoa "maapallon uskomus", se havainnollistaa samaa ongelmaa: se on liian laaja käsite. Intiassa, Euroopassa ja Amerikassa ihmisillä on lukemattomia erilaisia uskontoja, uskomuksia ja katsomuksia. Siksi ilmaisu "hindu-uskomus" on täysin harhaanjohtava, jos sillä annetaan ymmärtää, että kaikki ”hindut” uskovat täsmälleen samoihin asioihin.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Pitäisikö kristinuskoon väkisin takaisin pakottajalle kuitenkin suositella, että hän ottaisi asioista selvää ennen kuin alkaa puhua hinduista – mitä ikinä se sana "hindu" edes tarkoittaakaan? Miksi hän puhuu sellaisista asioista, joita ei edes ole olemassa? Yhtä hyvin voisi puhua vaikkapa "maapallouskomuksesta". Ennen kuin alkaa väittää mitään ”hinduista”, kannattaisi perehtyä "hindulaisuuden" eri koulukuntiin ja filosofioihin sekä ottaa asioista selvää.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset"

Olisi kyllä kamalaa, jos ei olisi vastakkaiset näkemykset. Asiat kannattaa selittää kuulijakunnan tason mukaan: toisille yksinkertaisemmin, kuten Raamatussa, toisille syvällisemmin ja vaikeammalla filosofisella tasolla, koska kuulijakunnan taso on erilainen.

Anonyymi00085 kirjoitti:

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"


Mitä tarkoittaa idän oppi?

Yhtä hyvin voisi sanoa "maapallon uskomus", se havainnollistaa samaa ongelmaa: se on liian laaja käsite. Intiassa, Euroopassa ja Amerikassa ihmisillä on lukemattomia erilaisia uskontoja, uskomuksia ja katsomuksia. Siksi ilmaisu "hindu-uskomus" on täysin harhaanjohtava, jos sillä annetaan ymmärtää, että kaikki ”hindut” uskovat täsmälleen samoihin asioihin.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Pitäisikö kristinuskoon väkisin takaisin pakottajalle kuitenkin suositella, että hän ottaisi asioista selvää ennen kuin alkaa puhua hinduista – mitä ikinä se sana "hindu" edes tarkoittaakaan? Miksi hän puhuu sellaisista asioista, joita ei edes ole olemassa? Yhtä hyvin voisi puhua vaikkapa "maapallouskomuksesta". Ennen kuin alkaa väittää mitään ”hinduista”, kannattaisi perehtyä "hindulaisuuden" eri koulukuntiin ja filosofioihin sekä ottaa asioista selvää.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset"

Olisi kyllä kamalaa, jos ei olisi vastakkaiset näkemykset. Asiat kannattaa selittää kuulijakunnan tason mukaan: toisille yksinkertaisemmin, kuten Raamatussa, toisille syvällisemmin ja vaikeammalla filosofisella tasolla, koska kuulijakunnan taso on erilainen.

Lue lisää

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"


Mitä tarkoittaa idän oppi?

Yhtä hyvin voisi sanoa "maapallon oppi"

Anonyymi00086 kirjoitti:

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"


Mitä tarkoittaa idän oppi?

Yhtä hyvin voisi sanoa "maapallon oppi"

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"


Mitä tarkoittaa idän oppi?

Yhtä hyvin voisi sanoa "maapallon oppi"

Sitä on selitetty niin monta kertaa, että kyseessä on väärä termi – oletko sinäkin sairas, ettet ymmärrä, vaikka sitä on selitetty niin monta kertaa, vai estävätkö dogmasi sinua ymmärtämästä?

Anonyymi00087 kirjoitti:

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"


Mitä tarkoittaa idän oppi?

Yhtä hyvin voisi sanoa "maapallon oppi"

Sitä on selitetty niin monta kertaa, että kyseessä on väärä termi – oletko sinäkin sairas, ettet ymmärrä, vaikka sitä on selitetty niin monta kertaa, vai estävätkö dogmasi sinua ymmärtämästä?

Lue lisää

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

Sitä on selitetty niin monta kertaa, että kyseessä on väärä termi – oletko sinäkin sairas, ettet ymmärrä, vaikka sitä on selitetty niin monta kertaa, vai estävätkö dogmasi sinua ymmärtämästä?

Anonyymi00088 kirjoitti:

"Kristinuskossa saa synnit anteeksi idän opissa ei"

Sitä on selitetty niin monta kertaa, että kyseessä on väärä termi – oletko sinäkin sairas, ettet ymmärrä, vaikka sitä on selitetty niin monta kertaa, vai estävätkö dogmasi sinua ymmärtämästä?

Lue lisää

"Paavali teki paljon pahaa mutta pahoja asioita ei tapahtunut mutta kun hän kääntyi ja alkoi tekemään hyvää alkoi pahoja asiota tapahtumaan. Tämä todistaa että karma systeemi on täysi huijaus"

Ei vaan nykyinen sensuroitu kristinusko on ihmiskunnan suurin huijaus.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
VALEKRISTITYT - OSA 2/2

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Anonyymi00089 kirjoitti:

"Paavali teki paljon pahaa mutta pahoja asioita ei tapahtunut mutta kun hän kääntyi ja alkoi tekemään hyvää alkoi pahoja asiota tapahtumaan. Tämä todistaa että karma systeemi on täysi huijaus"

Ei vaan nykyinen sensuroitu kristinusko on ihmiskunnan suurin huijaus.

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
VALEKRISTITYT - OSA 2/2

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM

Lue lisää

"Paavali teki paljon pahaa mutta pahoja asioita ei tapahtunut mutta kun hän kääntyi ja alkoi tekemään hyvää alkoi pahoja asiota tapahtumaan. Tämä todistaa että karma systeemi on täysi huijaus"

Ei vaan nykyinen sensuroitu kristinusko on ihmiskunnan suurin huijaus.

KAIKKI, MITÄ RAAMATUSSA SANOTAAN, PITÄÄ OTTAA PÄINVASTOIN, SILLOIN ET JOUDU HUIJAUKSEN UHRIKSI

Anonyymi00090 kirjoitti:

"Paavali teki paljon pahaa mutta pahoja asioita ei tapahtunut mutta kun hän kääntyi ja alkoi tekemään hyvää alkoi pahoja asiota tapahtumaan. Tämä todistaa että karma systeemi on täysi huijaus"

Ei vaan nykyinen sensuroitu kristinusko on ihmiskunnan suurin huijaus.

KAIKKI, MITÄ RAAMATUSSA SANOTAAN, PITÄÄ OTTAA PÄINVASTOIN, SILLOIN ET JOUDU HUIJAUKSEN UHRIKSI

Lue lisää

KAIKKI, MITÄ RAAMATUSSA SANOTAAN, PITÄÄ OTTAA PÄINVASTOIN, SILLOIN ET JOUDU HUIJAUKSE UHRIKSI

Anonyymi00091 kirjoitti:

KAIKKI, MITÄ RAAMATUSSA SANOTAAN, PITÄÄ OTTAA PÄINVASTOIN, SILLOIN ET JOUDU HUIJAUKSE UHRIKSI

"Paavali teki paljon pahaa mutta pahoja asioita ei tapahtunut"

KAIKKI MUINAISKIRJALLISUUS ON TÄYNNÄ TÄLLAISIA TARINOITA, JA SAA ANTEEKSTI ILMAN VERTA.

Anonyymi00092 kirjoitti:

"Paavali teki paljon pahaa mutta pahoja asioita ei tapahtunut"

KAIKKI MUINAISKIRJALLISUUS ON TÄYNNÄ TÄLLAISIA TARINOITA, JA SAA ANTEEKSTI ILMAN VERTA.

Muinaisen juutalaisen perinteen mukaisesti Jeesuksesta Kristuksesta tuli vapaaehtoinen syntipukki koko planeetan mittakaavassa.

Kristittyjen rituaalinen kannibalismi.

Kristillinen kaksinaismoraali.

Ihmine on jo syntinen syntyessääån - Aatamin ja Eevan synnistä -kosmisen lain vastaista.

Se, mistä aiomme puhua, on jotain, mistä kristityt eivät todellakaan pidä. Kyse on kristillisestä rituaalikannibalismista.
Kristityt eivät tunnusta, että heidän ehtoollisensa leivän ja viinin muuttumisen kautta Kristuksen vereksi ja lihaksi ei ole mitään muuta kuin ihmislihan henkistä syömistä ja ihmisveren juomista. Ilmeisesti ilman tätä henkistä kannibalismia he eivät voi saavuttaa pelastusta.

Mistä tämä kannibalistinen riitti on tullut kristinuskoon Sieltä, mistä kaikki muutkin rituaalisen kannibalismin riitit tulevat - Afrikasta. Se, kuten juutalaisuudessa esikoisten veren käyttö, on täysin maagista ja sen tarkoituksena on hallita lihan ja veren avulla (ei ole väliä, että ne korvataan jollakin muulla) syödyn informaatio-energinen potentiaali.

Älkööt kristityt lohduttako itseään ajatuksella, että näin ei ole. Kabbalistit, voodoo-taikurit ja kaikkien maanosien shamaanit tietävät hyvin, että ”ehtoollinen” on todellista rituaalista kannibalismia, ja se, että se on henkistä, on vielä hienostuneempaa ja saatanallisempaa. Vaikeissa epätoivoisissa olosuhteissa tai tietämättömyyttään ihmiset syövät joskus oman lajitoverinsa lihaa ja verta, mutta henkisesti he aina vastustavat sitä ja katuvat sitä koko elämänsä ajan.


Kristityt sen sijaan käyvät ehtoollisella kuin se olisi juhlaa eivätkä ymmärrä, että tämä mystinen teko tekee heistä kaikista satanisteja.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Muinaisen juutalaisen perinteen mukaisesti Jeesuksesta Kristuksesta tuli vapaaehtoinen syntipukki koko planeetan mittakaavassa.

Kristittyjen rituaalinen kannibalismi.

Kristillinen kaksinaismoraali.

Ihmine on jo syntinen syntyessääån - Aatamin ja Eevan synnistä -kosmisen lain vastaista.

Se, mistä aiomme puhua, on jotain, mistä kristityt eivät todellakaan pidä. Kyse on kristillisestä rituaalikannibalismista.
Kristityt eivät tunnusta, että heidän ehtoollisensa leivän ja viinin muuttumisen kautta Kristuksen vereksi ja lihaksi ei ole mitään muuta kuin ihmislihan henkistä syömistä ja ihmisveren juomista. Ilmeisesti ilman tätä henkistä kannibalismia he eivät voi saavuttaa pelastusta.

Mistä tämä kannibalistinen riitti on tullut kristinuskoon Sieltä, mistä kaikki muutkin rituaalisen kannibalismin riitit tulevat - Afrikasta. Se, kuten juutalaisuudessa esikoisten veren käyttö, on täysin maagista ja sen tarkoituksena on hallita lihan ja veren avulla (ei ole väliä, että ne korvataan jollakin muulla) syödyn informaatio-energinen potentiaali.

Älkööt kristityt lohduttako itseään ajatuksella, että näin ei ole. Kabbalistit, voodoo-taikurit ja kaikkien maanosien shamaanit tietävät hyvin, että ”ehtoollinen” on todellista rituaalista kannibalismia, ja se, että se on henkistä, on vielä hienostuneempaa ja saatanallisempaa. Vaikeissa epätoivoisissa olosuhteissa tai tietämättömyyttään ihmiset syövät joskus oman lajitoverinsa lihaa ja verta, mutta henkisesti he aina vastustavat sitä ja katuvat sitä koko elämänsä ajan.


Kristityt sen sijaan käyvät ehtoollisella kuin se olisi juhlaa eivätkä ymmärrä, että tämä mystinen teko tekee heistä kaikista satanisteja.

Lue lisää

Mistä tämä kannibalistinen riitti on tullut kristinuskoon Sieltä, mistä kaikki muutkin rituaalisen kannibalismin riitit tulevat - Afrikasta. Se, kuten juutalaisuudessa esikoisten veren käyttö, on täysin maagista ja sen tarkoituksena on hallita lihan ja veren avulla (ei ole väliä, että ne korvataan jollakin muulla) syödyn informaatio-energinen potentiaal

Anonyymi00094 kirjoitti:

Mistä tämä kannibalistinen riitti on tullut kristinuskoon Sieltä, mistä kaikki muutkin rituaalisen kannibalismin riitit tulevat - Afrikasta. Se, kuten juutalaisuudessa esikoisten veren käyttö, on täysin maagista ja sen tarkoituksena on hallita lihan ja veren avulla (ei ole väliä, että ne korvataan jollakin muulla) syödyn informaatio-energinen potentiaal

Lue lisää

että ne korvataan jollakin muulla) syödyn informaatio-energinen potentiaal

Anonyymi00095 kirjoitti:

että ne korvataan jollakin muulla) syödyn informaatio-energinen potentiaal

Älkööt kristityt lohduttako itseään ajatuksella, että näin ei ole. Kabbalistit, voodoo-taikurit ja kaikkien maanosien shamaanit tietävät hyvin, että ”ehtoollinen” on todellista rituaalista kannibalismia, ja se, että se on henkistä, on vielä hienostuneempaa ja saatanallisempaa. Vaikeissa epätoivoisissa olosuhteissa tai tietämättömyyttään ihmiset syövät joskus oman lajitoverinsa lihaa ja verta, mutta henkisesti he aina vastustavat sitä ja katuvat sitä koko elämänsä ajan.


Kristityt sen sijaan käyvät ehtoollisella kuin se olisi juhlaa eivätkä ymmärrä, että tämä mystinen teko tekee heistä kaikista satanisteja.

Anonyymi00092 kirjoitti:

"Paavali teki paljon pahaa mutta pahoja asioita ei tapahtunut"

KAIKKI MUINAISKIRJALLISUUS ON TÄYNNÄ TÄLLAISIA TARINOITA, JA SAA ANTEEKSTI ILMAN VERTA.

"Paavali teki paljon pahaa mutta pahoja asioita ei tapahtunut"

KAIKKI MUINAISKIRJALLISUUS ON TÄYNNÄ TÄLLAISIA TARINOITA, JA SAA ANTEEKSTI ILMAN VERTA.

Samoin muita tarinoita.

Kuolleista herättäminen. Vetten päällä kävely. Ei mitään uutta

"Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."

Tietysti hän elää jossain – mehän kaikki elämme ikusesti.Miljardeja vuosia, vain kehot vaihtuvat.

"Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."


Samoin Muhammed elää jossakin


"Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."

Tietysti hän elää jossain – mehän kaikki elämme ikusesti.Miljardeja vuosia, vain kehot vaihtuvat.

Sillä välin, kun taas joku ihmiskunnan pelastaja "kuolee" kolmeksi päiväksi, kuten on tapahtunut aiemminkin...

Todellisuudessa kukaan ei kuole, ei edes yhdeksi päiväksi; ruumis voi kuolla, mutta elävä olento ei


RISTIINNAULITUT PELASTAJAT

Luettelo kuolemattomista kuolevaisista, jotka ovat kärsineet ihmisen puolesta, jotta tämä voisi saada iankaikkisen elämän lahjan, on vaikuttava.


Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.


Samoin kuolleiden herättäminen henkiin on tarina, joka ulottuu miljardeja vuosia taaksepäin ja joka oli olemassa jo ennen edellisen luomakunnan tuhoa ja ennen tämän maailman alkua.


Erilaisia yliluonnollisia kykyjä ovat muun muassa esimerkiksi:
Laghimā: kyky tulla painottomaksi tai ilmaa kevyemmäksi. KÄVELY VETTEN PÄÄLLÄ

Prāpti: kyky kutsua välittömästi esiin mikä tahansa esine, josta käyttäjä on tietoinen minä tahansa hetkenä.
Prākāmya: kyky saavuttaa tai toteuttaa mitä tahansa, mitä tahansa halutaan.
Īśiṭva: kyky hallita luontoa, yksilöitä, organismeja jne. Ylivalta luontoon nähden ja kyky pakottaa vaikutusvaltaa keneen tahansa.
Vaśiṭva: kyky hallita kaikkia aineellisia elementtejä tai luonnonvoimia.
jne.
-----------------------------

"Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."


Sillä ei ole merkitystä, mitä Raamatussa sanotaan. Itse asiassa on vähemmän todennäköistä, että sinua petetään, jos tulkitset Raamatun sisältöä päinvastoin kuin mitä siinä sanotaan. Siksi sillä, miten Raamatussa sanotaan, ei ole merkitystä.

"Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."


Raamatun semanttinen sisältö ei tärkeää lainkaan, ei ole ratkaisevassa asemassa, koska Raamatun luijan riski omaksua virheellisiä tai harhaanjohtavia tulkintoja on pienempi silloin, kun Raamatun sisältöä tarkastellaan päinvastaisesta tulkintakehyksestä kuin mitä sen eksplisiittinen sanamuoto ilmaisee. Tästä seuraa, että Raamatun kirjaimellisella ilmaisutavalla ei ole absoluuttisesti mitään merkitystä, vaan painopiste siirtyy tulkintaprosessiin ja sen epistemologisiin lähtöoletuksiin.

"Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."

Hinduja ei kiinnosta, miten Raamatun mukaan on. Jos ottaa kaiken päinvastoin, tulee vähemmän huijatuksi.

Anonyymi00097 kirjoitti:

"Paavali teki paljon pahaa mutta pahoja asioita ei tapahtunut"

KAIKKI MUINAISKIRJALLISUUS ON TÄYNNÄ TÄLLAISIA TARINOITA, JA SAA ANTEEKSTI ILMAN VERTA.

Samoin muita tarinoita.

Kuolleista herättäminen. Vetten päällä kävely. Ei mitään uutta

"Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."

Tietysti hän elää jossain – mehän kaikki elämme ikusesti.Miljardeja vuosia, vain kehot vaihtuvat.

"Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."


Samoin Muhammed elää jossakin


"Tuo on pelkää valetta, olen entinen newage harrastaja, Jeesus elää ja on totta."

Tietysti hän elää jossain – mehän kaikki elämme ikusesti.Miljardeja vuosia, vain kehot vaihtuvat.

Sillä välin, kun taas joku ihmiskunnan pelastaja "kuolee" kolmeksi päiväksi, kuten on tapahtunut aiemminkin...

Todellisuudessa kukaan ei kuole, ei edes yhdeksi päiväksi; ruumis voi kuolla, mutta elävä olento ei


RISTIINNAULITUT PELASTAJAT

Luettelo kuolemattomista kuolevaisista, jotka ovat kärsineet ihmisen puolesta, jotta tämä voisi saada iankaikkisen elämän lahjan, on vaikuttava.


Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.


Samoin kuolleiden herättäminen henkiin on tarina, joka ulottuu miljardeja vuosia taaksepäin ja joka oli olemassa jo ennen edellisen luomakunnan tuhoa ja ennen tämän maailman alkua.


Erilaisia yliluonnollisia kykyjä ovat muun muassa esimerkiksi:
Laghimā: kyky tulla painottomaksi tai ilmaa kevyemmäksi. KÄVELY VETTEN PÄÄLLÄ

Prāpti: kyky kutsua välittömästi esiin mikä tahansa esine, josta käyttäjä on tietoinen minä tahansa hetkenä.
Prākāmya: kyky saavuttaa tai toteuttaa mitä tahansa, mitä tahansa halutaan.
Īśiṭva: kyky hallita luontoa, yksilöitä, organismeja jne. Ylivalta luontoon nähden ja kyky pakottaa vaikutusvaltaa keneen tahansa.
Vaśiṭva: kyky hallita kaikkia aineellisia elementtejä tai luonnonvoimia.
jne.
-----------------------------

"Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."


Sillä ei ole merkitystä, mitä Raamatussa sanotaan. Itse asiassa on vähemmän todennäköistä, että sinua petetään, jos tulkitset Raamatun sisältöä päinvastoin kuin mitä siinä sanotaan. Siksi sillä, miten Raamatussa sanotaan, ei ole merkitystä.

"Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."


Raamatun semanttinen sisältö ei tärkeää lainkaan, ei ole ratkaisevassa asemassa, koska Raamatun luijan riski omaksua virheellisiä tai harhaanjohtavia tulkintoja on pienempi silloin, kun Raamatun sisältöä tarkastellaan päinvastaisesta tulkintakehyksestä kuin mitä sen eksplisiittinen sanamuoto ilmaisee. Tästä seuraa, että Raamatun kirjaimellisella ilmaisutavalla ei ole absoluuttisesti mitään merkitystä, vaan painopiste siirtyy tulkintaprosessiin ja sen epistemologisiin lähtöoletuksiin.

"Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."

Hinduja ei kiinnosta, miten Raamatun mukaan on. Jos ottaa kaiken päinvastoin, tulee vähemmän huijatuksi.

Lue lisää

Luettelo kuolemattomista kuolevaisista, jotka ovat kärsineet ihmisen puolesta, jotta tämä voisi saada iankaikkisen elämän lahjan, on vaikuttava.


Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Luettelo kuolemattomista kuolevaisista, jotka ovat kärsineet ihmisen puolesta, jotta tämä voisi saada iankaikkisen elämän lahjan, on vaikuttava.


Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista.

Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma. Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.

Lue lisää

https://www.richardcarrier.info/archives/13890

Anonyymi00099 kirjoitti:

https://www.richardcarrier.info/archives/13890

https://www.richardcarrier.info/archives/13890

Dying-and-Rising Gods: It’s Pagan, Guys. Get Over It.

Anonyymi00100 kirjoitti:

https://www.richardcarrier.info/archives/13890

Dying-and-Rising Gods: It’s Pagan, Guys. Get Over It.

Lue lisää

KR 1933/-38
2Moos. 20:5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka KOSTAN isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;


--------------------

SAATANAN PUHETTA, EI JUMALAN PUHETTA.

Anonyymi00102 kirjoitti:

KR 1933/-38
2Moos. 20:5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka KOSTAN isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;


--------------------

SAATANAN PUHETTA, EI JUMALAN PUHETTA.

Lue lisää

KR 1933/-38
2Moos. 20:5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka KOSTAN isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;


--------------------

SAATANAN PUHETTA, EI JUMALAN PUHETTA.

-------------------

Tai sitten tämä kohta, jossa monet asiat on muutettu, sensuroitu ja lisätty Raamattuun, koska Jumala ei koskaan puhuisi mitään sellaista. Jumala ei ole Vanhan testamentin "jumalan" kaltainen sadisti.

Anonyymi00103 kirjoitti:

KR 1933/-38
2Moos. 20:5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka KOSTAN isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;


--------------------

SAATANAN PUHETTA, EI JUMALAN PUHETTA.

-------------------

Tai sitten tämä kohta, jossa monet asiat on muutettu, sensuroitu ja lisätty Raamattuun, koska Jumala ei koskaan puhuisi mitään sellaista. Jumala ei ole Vanhan testamentin "jumalan" kaltainen sadisti.

Lue lisää

Tai sitten tämä kohta, kuten monet asiat on muutettu, sensuroitu ja lisätty Raamattuun, koska Jumala ei koskaan puhuisi mitään sellaista. Jumala ei ole Vanhan testamentin "jumalan" kaltainen sadisti.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Tai sitten tämä kohta, kuten monet asiat on muutettu, sensuroitu ja lisätty Raamattuun, koska Jumala ei koskaan puhuisi mitään sellaista. Jumala ei ole Vanhan testamentin "jumalan" kaltainen sadisti.

Lue lisää

On myönnettävä, että ikuisen kidutuksen oppi on yksi ihmiskunnan suurimmista markkinointisaavutuksista.

Ja sitten tulee pelastus. Tuo uskonnollisen markkinoinnin kruununjalokivi. Pelastus esitetään ihmiskunnan korkeimpana tavoitteena, vaikka se kuulostaa usein hämmästyttävän paljon henkilökohtaiselta edulta. Minä pelastun. Minä vältyn rangaistukselta. Minä saan ikuisen palkinnon. Minä olen oikealla puolella. Minä olen valittu. Ego ei katoa mihinkään, se vain puetaan pyhiin vaatteisiin. Itsekkyys ei ylity, vaan sille annetaan kosminen merkitys. Ja tätä kutsutaan joskus nöyryydeksi.
Ehkä kaikkein ironisinta on se, että monet pitävät tätä moraalin huippuna samalla kun he paheksuvat kaikkea maallista kaupankäyntiä. Rahalla ei muka saa ostaa ihmisarvoa, rakkautta tai hyvyyttä. Mutta heti kun kaupankäynnin osapuoleksi vaihdetaan Jumala, koko järjestelmä muuttuu pyhäksi. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Oikea usko muuttuu vakuutukseksi. Kuolema muuttuu tilinpäätökseksi. Ja yhtäkkiä kukaan ei enää huomaa, että moraalista on tullut kirjanpitoa.
Sarkastisinta kaikessa on se horjumaton varmuus, jolla tätä puolustetaan. Ei ainoastaan uskota järjestelmään, vaan sitä pidetään täydellisenä. Ei nähdä mitään ongelmaa siinä, että koko ihmiskunnan kohtalo sidotaan oikeisiin uskomuksiin, oikeisiin rituaaleihin tai oikeaan oppiin. Päinvastoin, tätä pidetään korkeimpana mahdollisena oikeudenmukaisuutena. Jos joku kyseenalaistaa logiikan, hän ei muka ymmärrä. Jos joku huomauttaa ristiriidoista, hänen sydämensä on muka sulkeutunut. Ja niin keskustelu päättyy ennen kuin se ehtii alkaa.

VAIKKA EI EDES OLE MITÄÄN, MISTÄ PELASTUA!

Anonyymi00105 kirjoitti:

On myönnettävä, että ikuisen kidutuksen oppi on yksi ihmiskunnan suurimmista markkinointisaavutuksista.

Ja sitten tulee pelastus. Tuo uskonnollisen markkinoinnin kruununjalokivi. Pelastus esitetään ihmiskunnan korkeimpana tavoitteena, vaikka se kuulostaa usein hämmästyttävän paljon henkilökohtaiselta edulta. Minä pelastun. Minä vältyn rangaistukselta. Minä saan ikuisen palkinnon. Minä olen oikealla puolella. Minä olen valittu. Ego ei katoa mihinkään, se vain puetaan pyhiin vaatteisiin. Itsekkyys ei ylity, vaan sille annetaan kosminen merkitys. Ja tätä kutsutaan joskus nöyryydeksi.
Ehkä kaikkein ironisinta on se, että monet pitävät tätä moraalin huippuna samalla kun he paheksuvat kaikkea maallista kaupankäyntiä. Rahalla ei muka saa ostaa ihmisarvoa, rakkautta tai hyvyyttä. Mutta heti kun kaupankäynnin osapuoleksi vaihdetaan Jumala, koko järjestelmä muuttuu pyhäksi. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Oikea usko muuttuu vakuutukseksi. Kuolema muuttuu tilinpäätökseksi. Ja yhtäkkiä kukaan ei enää huomaa, että moraalista on tullut kirjanpitoa.
Sarkastisinta kaikessa on se horjumaton varmuus, jolla tätä puolustetaan. Ei ainoastaan uskota järjestelmään, vaan sitä pidetään täydellisenä. Ei nähdä mitään ongelmaa siinä, että koko ihmiskunnan kohtalo sidotaan oikeisiin uskomuksiin, oikeisiin rituaaleihin tai oikeaan oppiin. Päinvastoin, tätä pidetään korkeimpana mahdollisena oikeudenmukaisuutena. Jos joku kyseenalaistaa logiikan, hän ei muka ymmärrä. Jos joku huomauttaa ristiriidoista, hänen sydämensä on muka sulkeutunut. Ja niin keskustelu päättyy ennen kuin se ehtii alkaa.

VAIKKA EI EDES OLE MITÄÄN, MISTÄ PELASTUA!

Lue lisää

Ehkä juuri siinä näkyy dogmin todellinen voima. Ei siinä, että se tarjoaa vastauksia, vaan siinä, että se tekee kysymykset tarpeettomiksi. Kun ihminen alkaa pitää omaa uskomusjärjestelmäänsä täydellisenä, hän ei enää etsi totuutta. Hän vartioi sitä. Hänestä tulee oman maailmankuvansa portinvartija, joka seisoo vuosisatojen takaa perityn linnakkeen muurilla ja huutaa jokaiselle uudelle ajatukselle saman tutun tuomion: harhaoppia. Ja mitä enemmän maailma muuttuu, sitä tiukemmin hän puristaa kiinni vanhoista avaimistaan, sillä jos kysymyksiä sallittaisiin liikaa, voisi paljastua jotakin sietämätöntä: että oikeudenmukaisuudeksi kutsuttu järjestelmä ei ehkä olekaan oikeudenmukainen, ja että pelastukseksi kutsuttu ihanne muistuttaa toisinaan enemmän pelolla ja palkkiolla ohjattua vaihtokauppaa kuin mitään ylevää moraalista oivallusta.

Suurin ongelma ei ehkä ole julmuus itse, vaan kyvyttömyys nähdä sitä julmuutena silloin, kun se on puettu pyhyyden kielelle. Ihminen, joka kauhistuisi epäoikeudenmukaisuutta arjessa, saattaa yhtäkkiä pitää sitä täydellisenä oikeudenmukaisuutena heti, kun sen väitetään olevan jumalallista alkuperää. Sama teko, sama kärsimys, sama rangaistus – mutta koska se on siirretty taivaalliseen kehykseen, sen moraalinen arviointi lakkaa. Kysymykset loppuvat. Epäily muuttuu synniksi. Ajattelu vaihtuu kuuliaisuuteen.
Juuri tässä kohtaa dogmi muuttuu vaaralliseksi. Ei siksi, että se tarjoaa vastauksia, vaan siksi, että se tekee kysymisestä epäilyttävää. Miksi jotkut eivät pysähdy pohtimaan, voiko ääretön rangaistus rajallisista teoista olla oikeudenmukainen? Miksi jotkut eivät kysy, miksi pelko on niin keskeinen osa järjestelmää, jonka väitetään perustuvan rakkauteen? Miksi moraalinen intuitio, joka toimii kaikissa muissa tilanteissa, asetetaan syrjään heti, kun uskonnollinen auktoriteetti antaa käskyn?
On hämmentävää seurata, kuinka ihmiset, jotka muuten korostavat myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa, voivat puolustaa ajatuksia, joita he eivät hyväksyisi missään muussa yhteydessä. Jos ihminen ehdottaisi maallista järjestelmää, jossa väärä mielipide tai väärä vakaumus johtaisi ikuiseen kärsimykseen, sitä pidettäisiin hirvittävänä. Mutta kun sama ajatus esitetään uskonnollisena oppina, se muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi viisaudeksi. Ei siksi, että ajatus olisi muuttunut paremmaksi, vaan siksi, että sitä ei enää arvioida samalla mittapuulla.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Ehkä juuri siinä näkyy dogmin todellinen voima. Ei siinä, että se tarjoaa vastauksia, vaan siinä, että se tekee kysymykset tarpeettomiksi. Kun ihminen alkaa pitää omaa uskomusjärjestelmäänsä täydellisenä, hän ei enää etsi totuutta. Hän vartioi sitä. Hänestä tulee oman maailmankuvansa portinvartija, joka seisoo vuosisatojen takaa perityn linnakkeen muurilla ja huutaa jokaiselle uudelle ajatukselle saman tutun tuomion: harhaoppia. Ja mitä enemmän maailma muuttuu, sitä tiukemmin hän puristaa kiinni vanhoista avaimistaan, sillä jos kysymyksiä sallittaisiin liikaa, voisi paljastua jotakin sietämätöntä: että oikeudenmukaisuudeksi kutsuttu järjestelmä ei ehkä olekaan oikeudenmukainen, ja että pelastukseksi kutsuttu ihanne muistuttaa toisinaan enemmän pelolla ja palkkiolla ohjattua vaihtokauppaa kuin mitään ylevää moraalista oivallusta.

Suurin ongelma ei ehkä ole julmuus itse, vaan kyvyttömyys nähdä sitä julmuutena silloin, kun se on puettu pyhyyden kielelle. Ihminen, joka kauhistuisi epäoikeudenmukaisuutta arjessa, saattaa yhtäkkiä pitää sitä täydellisenä oikeudenmukaisuutena heti, kun sen väitetään olevan jumalallista alkuperää. Sama teko, sama kärsimys, sama rangaistus – mutta koska se on siirretty taivaalliseen kehykseen, sen moraalinen arviointi lakkaa. Kysymykset loppuvat. Epäily muuttuu synniksi. Ajattelu vaihtuu kuuliaisuuteen.
Juuri tässä kohtaa dogmi muuttuu vaaralliseksi. Ei siksi, että se tarjoaa vastauksia, vaan siksi, että se tekee kysymisestä epäilyttävää. Miksi jotkut eivät pysähdy pohtimaan, voiko ääretön rangaistus rajallisista teoista olla oikeudenmukainen? Miksi jotkut eivät kysy, miksi pelko on niin keskeinen osa järjestelmää, jonka väitetään perustuvan rakkauteen? Miksi moraalinen intuitio, joka toimii kaikissa muissa tilanteissa, asetetaan syrjään heti, kun uskonnollinen auktoriteetti antaa käskyn?
On hämmentävää seurata, kuinka ihmiset, jotka muuten korostavat myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa, voivat puolustaa ajatuksia, joita he eivät hyväksyisi missään muussa yhteydessä. Jos ihminen ehdottaisi maallista järjestelmää, jossa väärä mielipide tai väärä vakaumus johtaisi ikuiseen kärsimykseen, sitä pidettäisiin hirvittävänä. Mutta kun sama ajatus esitetään uskonnollisena oppina, se muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi viisaudeksi. Ei siksi, että ajatus olisi muuttunut paremmaksi, vaan siksi, että sitä ei enää arvioida samalla mittapuulla.

Lue lisää

Mutta kun sama ajatus esitetään uskonnollisena oppina, se muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi viisaudeksi. Ei siksi, että ajatus olisi muuttunut paremmaksi, vaan siksi, että sitä ei enää arvioida samalla mittapuulla.

Ehkä kaikkein surullisinta on se, kuinka helposti pyhyys voi toimia moraalisen arvioinnin korvikkeena. Julmuus lakkaa olemasta julmuutta, jos sille annetaan tarpeeksi ylevä nimi. Epäoikeudenmukaisuus lakkaa olemasta epäoikeudenmukaisuutta, jos sen väitetään palvelevan korkeampaa tarkoitusta. Ja mitä suuremmaksi auktoriteetti kuvataan, sitä vähemmän ihmiset uskaltavat kysyä, onko itse väite moraalisesti järkevä.
Todellinen moraalinen rohkeus ei ole sitä, että puolustaa oppia hinnalla millä hyvänsä. Se on sitä, että uskaltaa kysyä vaikeita kysymyksiä myös silloin, kun ne kohdistuvat omiin uskomuksiin. Sillä aate, joka vaatii luopumaan omasta oikeudentajusta, ei vahvista moraalia – se korvaa sen. Ja sillä hetkellä ihminen ei enää etsi totuutta, vaan opettelee puolustamaan sitä, mitä hänelle on jo valmiiksi kerrottu olevan totta. Juuri silloin julmuudesta tulee mahdollista, ei siksi että ihmiset olisivat luonnostaan pahoja, vaan siksi että he ovat lakanneet kysymästä, onko jokin todella oikein.

On kyllä hämmästyttävää, miten helposti jotkut luopuvat omasta moraalisesta arviointikyvystään heti, kun lauseeseen lisätään sanat "hyvä taivaan Isukki". Yhtäkkiä kaikki se oikeudentaju, jota muuten käytetään jokapäiväisessä elämässä, katoaa kuin savuna ilmaan. Se sama ihminen, joka paheksuisi mielivaltaista rangaistusta, vallankäyttöä tai pelolla hallitsemista ihmisten kesken, alkaa kutsua niitä täydelliseksi oikeudenmukaisuudeksi, kun niiden väitetään tulevan taivaasta. Kuinka kätevää. Moraalinen ongelma ei ratkea – sen ympärille vain piirretään sädekehä.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Mutta kun sama ajatus esitetään uskonnollisena oppina, se muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi viisaudeksi. Ei siksi, että ajatus olisi muuttunut paremmaksi, vaan siksi, että sitä ei enää arvioida samalla mittapuulla.

Ehkä kaikkein surullisinta on se, kuinka helposti pyhyys voi toimia moraalisen arvioinnin korvikkeena. Julmuus lakkaa olemasta julmuutta, jos sille annetaan tarpeeksi ylevä nimi. Epäoikeudenmukaisuus lakkaa olemasta epäoikeudenmukaisuutta, jos sen väitetään palvelevan korkeampaa tarkoitusta. Ja mitä suuremmaksi auktoriteetti kuvataan, sitä vähemmän ihmiset uskaltavat kysyä, onko itse väite moraalisesti järkevä.
Todellinen moraalinen rohkeus ei ole sitä, että puolustaa oppia hinnalla millä hyvänsä. Se on sitä, että uskaltaa kysyä vaikeita kysymyksiä myös silloin, kun ne kohdistuvat omiin uskomuksiin. Sillä aate, joka vaatii luopumaan omasta oikeudentajusta, ei vahvista moraalia – se korvaa sen. Ja sillä hetkellä ihminen ei enää etsi totuutta, vaan opettelee puolustamaan sitä, mitä hänelle on jo valmiiksi kerrottu olevan totta. Juuri silloin julmuudesta tulee mahdollista, ei siksi että ihmiset olisivat luonnostaan pahoja, vaan siksi että he ovat lakanneet kysymästä, onko jokin todella oikein.

On kyllä hämmästyttävää, miten helposti jotkut luopuvat omasta moraalisesta arviointikyvystään heti, kun lauseeseen lisätään sanat "hyvä taivaan Isukki". Yhtäkkiä kaikki se oikeudentaju, jota muuten käytetään jokapäiväisessä elämässä, katoaa kuin savuna ilmaan. Se sama ihminen, joka paheksuisi mielivaltaista rangaistusta, vallankäyttöä tai pelolla hallitsemista ihmisten kesken, alkaa kutsua niitä täydelliseksi oikeudenmukaisuudeksi, kun niiden väitetään tulevan taivaasta. Kuinka kätevää. Moraalinen ongelma ei ratkea – sen ympärille vain piirretään sädekehä.

Lue lisää

Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että kaikkivaltias murskaa pienen ja heikon olennon voimallaan. Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta. Se saa olennon vaikenemaan, muttei avaamaan sydäntään.
Jos kaikkivaltius tarvitsee pelkoa säilyttääkseen asemansa, silloin sen suuruus näyttää lepäävän heikomman avuttomuuden varassa. Mutta todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sillä on tarvetta osoittaa itseään väkivallan, uhkailun tai pakottamisen kautta.
Korkein voima ilmenisi pikemminkin kykynä pidättäytyä voimansa käytöstä silloin, kun sen käyttö olisi helppoa. Todellinen kaikkivaltius näkyisi kärsivällisyydessä, armossa ja vapauden antamisessa – siinä, että rajalliselle olennolle annetaan mahdollisuus kasvaa, erehtyä ja löytää totuus omasta tahdostaan. Sellainen voima ei vähene lempeydestä, vaan juuri lempeys paljastaa sen varmuuden omasta suuruudestaan.
Siksi voidaan kysyä: voiko kaikkivoipa todella tarvita pelon ylläpitämää kunnioitusta? Jos kunnioitus perustuu yksin pelkoon, se ei ole vapaasti annettua, vaan pakon synnyttämää. Aito kunnioitus syntyy vasta silloin, kun olento tunnistaa suuruuden, joka ei nöyryytä vaan kohottaa, joka ei pakota vaan kutsuu, joka ei murskaa heikkoutta vaan kantaa sitä. Sellainen suuruus ei vaadi pelkoa – se herättää luottamusta.

Jos kaikkivaltius todella tarvitsee pelkoa säilyttääkseen arvovaltansa, sen asema näyttää olevan yllättävän hauras. Kaikkivaltias, joka joutuu turvautumaan uhkauksiin pitääkseen luotunsa kuuliaisina, muistuttaa vähemmän ääretöntä viisautta ja enemmän epävarmaa hallitsijaa, joka ripustaa joka kadunkulmaan kyltin: "Rakasta minua – tai kadut sitä ikuisesti." On vaikea nähdä, miten tällainen asetelma olisi osoitus rajattomasta suuruudesta. Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan.
Onhan se toki vaikuttavaa voittaa taistelussa vastustaja, jolla ei ole pienintäkään mahdollisuutta puolustautua. Mikä sankariteko! Ääretön voima murskaa rajallisen olennon ja odottaa sitten aplodeja. Se on suunnilleen yhtä kunniakasta kuin aikuinen julistautuisi nyrkkeilyn maailmanmestariksi voitettuaan taaperon. Jos tämä on kaikkivaltiuden korkein näytös, rima on asetettu hämmästyttävän matalalle.
Vielä erikoisemmaksi asia muuttuu, kun sama kaikkivaltius ilmoittaa olevansa rakkaus itse. Sanoma kuuluu suunnilleen näin: "Rakastan sinua ehdoitta. Sinulla on vapaa tahto. Voit valita itse. Mutta jos valitset väärin, sinua kidutetaan ikuisesti." Tällainen "vapaus" muistuttaa enemmän kiristäjän tarjousta kuin rakastavan vanhemman kutsua. Valinta on vapaa aivan samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen ryöstäjälle on vapaaehtoista – teknisesti vaihtoehtoja on, mutta niiden seuraukset tekevät valinnasta näennäisen.
Jos kaikkivaltias todella on kaikkivaltias, miksi hänen täytyy hallita pelolla? Miksi ääretön tarvitsee rajallisen olennon pelkäämään itseään? Eikö täydellisen olennon pitäisi kyetä herättämään kunnioitusta ilman uhkauksia? Vai onko kaikkivaltiuden itseluottamus niin horjuva, että sitä täytyy tukea ikuisen rangaistuksen varoituskylteillä?

Anonyymi00108 kirjoitti:

Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että kaikkivaltias murskaa pienen ja heikon olennon voimallaan. Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta. Se saa olennon vaikenemaan, muttei avaamaan sydäntään.
Jos kaikkivaltius tarvitsee pelkoa säilyttääkseen asemansa, silloin sen suuruus näyttää lepäävän heikomman avuttomuuden varassa. Mutta todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sillä on tarvetta osoittaa itseään väkivallan, uhkailun tai pakottamisen kautta.
Korkein voima ilmenisi pikemminkin kykynä pidättäytyä voimansa käytöstä silloin, kun sen käyttö olisi helppoa. Todellinen kaikkivaltius näkyisi kärsivällisyydessä, armossa ja vapauden antamisessa – siinä, että rajalliselle olennolle annetaan mahdollisuus kasvaa, erehtyä ja löytää totuus omasta tahdostaan. Sellainen voima ei vähene lempeydestä, vaan juuri lempeys paljastaa sen varmuuden omasta suuruudestaan.
Siksi voidaan kysyä: voiko kaikkivoipa todella tarvita pelon ylläpitämää kunnioitusta? Jos kunnioitus perustuu yksin pelkoon, se ei ole vapaasti annettua, vaan pakon synnyttämää. Aito kunnioitus syntyy vasta silloin, kun olento tunnistaa suuruuden, joka ei nöyryytä vaan kohottaa, joka ei pakota vaan kutsuu, joka ei murskaa heikkoutta vaan kantaa sitä. Sellainen suuruus ei vaadi pelkoa – se herättää luottamusta.

Jos kaikkivaltius todella tarvitsee pelkoa säilyttääkseen arvovaltansa, sen asema näyttää olevan yllättävän hauras. Kaikkivaltias, joka joutuu turvautumaan uhkauksiin pitääkseen luotunsa kuuliaisina, muistuttaa vähemmän ääretöntä viisautta ja enemmän epävarmaa hallitsijaa, joka ripustaa joka kadunkulmaan kyltin: "Rakasta minua – tai kadut sitä ikuisesti." On vaikea nähdä, miten tällainen asetelma olisi osoitus rajattomasta suuruudesta. Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan.
Onhan se toki vaikuttavaa voittaa taistelussa vastustaja, jolla ei ole pienintäkään mahdollisuutta puolustautua. Mikä sankariteko! Ääretön voima murskaa rajallisen olennon ja odottaa sitten aplodeja. Se on suunnilleen yhtä kunniakasta kuin aikuinen julistautuisi nyrkkeilyn maailmanmestariksi voitettuaan taaperon. Jos tämä on kaikkivaltiuden korkein näytös, rima on asetettu hämmästyttävän matalalle.
Vielä erikoisemmaksi asia muuttuu, kun sama kaikkivaltius ilmoittaa olevansa rakkaus itse. Sanoma kuuluu suunnilleen näin: "Rakastan sinua ehdoitta. Sinulla on vapaa tahto. Voit valita itse. Mutta jos valitset väärin, sinua kidutetaan ikuisesti." Tällainen "vapaus" muistuttaa enemmän kiristäjän tarjousta kuin rakastavan vanhemman kutsua. Valinta on vapaa aivan samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen ryöstäjälle on vapaaehtoista – teknisesti vaihtoehtoja on, mutta niiden seuraukset tekevät valinnasta näennäisen.
Jos kaikkivaltias todella on kaikkivaltias, miksi hänen täytyy hallita pelolla? Miksi ääretön tarvitsee rajallisen olennon pelkäämään itseään? Eikö täydellisen olennon pitäisi kyetä herättämään kunnioitusta ilman uhkauksia? Vai onko kaikkivaltiuden itseluottamus niin horjuva, että sitä täytyy tukea ikuisen rangaistuksen varoituskylteillä?

Lue lisää

Todellinen voima ei huuda. Se ei uhkaile. Se ei tarvitse kidutuskammiota vakuuttaakseen olevansa oikeassa. Vain epävarmuus tarvitsee pakkoa, ja vain auktoriteetti, joka pelkää menettävänsä otteensa, joutuu muistuttamaan jatkuvasti seurauksista.
Ehkä juuri siinä on suurin paradoksi: mitä enemmän kaikkivaltius tarvitsee pelkoa, sitä vähemmän se näyttää kaikkivaltiaalta. Todellinen suuruus ei tarvitse helvettiä tuekseen. Jos rakkaus on todella ääretöntä, sen ei pitäisi tarvita rinnalleen ikuista kidutusta uskottavuutensa takaamiseksi. Muuten rakkaus alkaa näyttää yllättävän paljon suojelurahavaatimukselta kosmisessa mittakaavassa.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Sillä aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan. Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra.
Tästä nousee vielä häiritsevämpi kysymys: entä jos ongelma ei olekaan ihmisessä vaan siinä kuvassa, joka kaikkivaltiaasta on rakennettu? Entä jos pelolla hallitseva olento ei käyttäydy niin kuin täydellinen Jumala käyttäytyisi, vaan niin kuin joku, joka haluaa tulla pidetyksi Jumalana? Historia tuntee lukemattomia hallitsijoita, jotka ovat vaatineet ehdotonta uskollisuutta, julistaneet itsensä erehtymättömiksi ja uhanneet ankarilla rangaistuksilla kaikkia, jotka epäilevät heidän valtaansa. Sellainen käytös ei ole ollut merkki jumaluudesta, vaan vallan epävarmuudesta.
Sillä kuka tarvitsee jatkuvaa vakuuttelua omasta suuruudestaan? Se, joka todella on suuri – vai se, joka pelkää paljastuvansa tavalliseksi? Mitä äänekkäämmin auktoriteetti julistaa omaa erehtymättömyyttään ja mitä ankarammin se rankaisee epäilystä, sitä luonnollisemmaksi käy kysymys, yrittääkö se suojella totuutta vai omaa asemaansa.
Ehkä kaikkein ironisinta on, että jos joku olento todella olisi Jumala, hänen ei tarvitsisi koskaan sanoa olevansa sellainen. Hänen olemuksensa riittäisi. Totuus ei tarvitse uhkauksia tullakseen todeksi, eikä ääretön tarvitse pelkoa tullakseen tunnustetuksi. Vain se, joka ei voi luottaa siihen, että totuus kantaa itsensä, joutuu turvautumaan pelotteluun.
Siksi kysymys kuuluu: paljastaako pelolla hallitseva kaikkivaltius todellisuudessa äärettömän voiman – vai paljastaako se jotakin aivan muuta? Ehkä suurin epäilyn aihe ei ole ihmisen usko, vaan se kuva Jumalasta, joka näyttää käyttäytyvän hämmästyttävän samalla tavalla kuin historian itsevaltaisimmat hallitsijat. Jos jokin olento vaatii: "Palvo minua, tai kärsit ikuisesti", kysymys ei ehkä ole ensimmäiseksi siitä, onko ihminen tarpeeksi kuuliainen, vaan siitä, miksi todella kaikkivaltiaan pitäisi koskaan esittää tällainen vaatimus.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan, sillä todellinen suuruus ei riipu siitä, kuinka tehokkaasti se saa heikommat vapisemaan. Se on olemassa riippumatta siitä, tunnustaako kukaan sitä vai ei.
Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra. Uhkausten toistaminen viittaa siihen, että kuuliaisuus on saavutettava seurauksilla eikä itse totuuden tai hyvyyden vetovoimalla. Mutta jos totuus todella on totuus, miksi sen rinnalle tarvitaan pelko? Miksi ääretön hyvyys tarvitsee tuekseen äärettömän rangaistuksen?
Pelko ei todista auktoriteetin oikeutusta. Se todistaa vain, että auktoriteetilla on voimaa pakottaa. Historian jokainen tyranni on ymmärtänyt tämän. Pelko voi saada ihmiset polvistumaan, lausumaan oikeat sanat ja vakuuttamaan uskollisuuttaan, mutta yksikään näistä ei vielä kerro, että vallankäyttäjä olisi oikeassa. Pelko tuottaa alistumista, ei totuutta.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Todellinen voima ei huuda. Se ei uhkaile. Se ei tarvitse kidutuskammiota vakuuttaakseen olevansa oikeassa. Vain epävarmuus tarvitsee pakkoa, ja vain auktoriteetti, joka pelkää menettävänsä otteensa, joutuu muistuttamaan jatkuvasti seurauksista.
Ehkä juuri siinä on suurin paradoksi: mitä enemmän kaikkivaltius tarvitsee pelkoa, sitä vähemmän se näyttää kaikkivaltiaalta. Todellinen suuruus ei tarvitse helvettiä tuekseen. Jos rakkaus on todella ääretöntä, sen ei pitäisi tarvita rinnalleen ikuista kidutusta uskottavuutensa takaamiseksi. Muuten rakkaus alkaa näyttää yllättävän paljon suojelurahavaatimukselta kosmisessa mittakaavassa.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Sillä aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan. Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra.
Tästä nousee vielä häiritsevämpi kysymys: entä jos ongelma ei olekaan ihmisessä vaan siinä kuvassa, joka kaikkivaltiaasta on rakennettu? Entä jos pelolla hallitseva olento ei käyttäydy niin kuin täydellinen Jumala käyttäytyisi, vaan niin kuin joku, joka haluaa tulla pidetyksi Jumalana? Historia tuntee lukemattomia hallitsijoita, jotka ovat vaatineet ehdotonta uskollisuutta, julistaneet itsensä erehtymättömiksi ja uhanneet ankarilla rangaistuksilla kaikkia, jotka epäilevät heidän valtaansa. Sellainen käytös ei ole ollut merkki jumaluudesta, vaan vallan epävarmuudesta.
Sillä kuka tarvitsee jatkuvaa vakuuttelua omasta suuruudestaan? Se, joka todella on suuri – vai se, joka pelkää paljastuvansa tavalliseksi? Mitä äänekkäämmin auktoriteetti julistaa omaa erehtymättömyyttään ja mitä ankarammin se rankaisee epäilystä, sitä luonnollisemmaksi käy kysymys, yrittääkö se suojella totuutta vai omaa asemaansa.
Ehkä kaikkein ironisinta on, että jos joku olento todella olisi Jumala, hänen ei tarvitsisi koskaan sanoa olevansa sellainen. Hänen olemuksensa riittäisi. Totuus ei tarvitse uhkauksia tullakseen todeksi, eikä ääretön tarvitse pelkoa tullakseen tunnustetuksi. Vain se, joka ei voi luottaa siihen, että totuus kantaa itsensä, joutuu turvautumaan pelotteluun.
Siksi kysymys kuuluu: paljastaako pelolla hallitseva kaikkivaltius todellisuudessa äärettömän voiman – vai paljastaako se jotakin aivan muuta? Ehkä suurin epäilyn aihe ei ole ihmisen usko, vaan se kuva Jumalasta, joka näyttää käyttäytyvän hämmästyttävän samalla tavalla kuin historian itsevaltaisimmat hallitsijat. Jos jokin olento vaatii: "Palvo minua, tai kärsit ikuisesti", kysymys ei ehkä ole ensimmäiseksi siitä, onko ihminen tarpeeksi kuuliainen, vaan siitä, miksi todella kaikkivaltiaan pitäisi koskaan esittää tällainen vaatimus.
Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan, sillä todellinen suuruus ei riipu siitä, kuinka tehokkaasti se saa heikommat vapisemaan. Se on olemassa riippumatta siitä, tunnustaako kukaan sitä vai ei.
Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra. Uhkausten toistaminen viittaa siihen, että kuuliaisuus on saavutettava seurauksilla eikä itse totuuden tai hyvyyden vetovoimalla. Mutta jos totuus todella on totuus, miksi sen rinnalle tarvitaan pelko? Miksi ääretön hyvyys tarvitsee tuekseen äärettömän rangaistuksen?
Pelko ei todista auktoriteetin oikeutusta. Se todistaa vain, että auktoriteetilla on voimaa pakottaa. Historian jokainen tyranni on ymmärtänyt tämän. Pelko voi saada ihmiset polvistumaan, lausumaan oikeat sanat ja vakuuttamaan uskollisuuttaan, mutta yksikään näistä ei vielä kerro, että vallankäyttäjä olisi oikeassa. Pelko tuottaa alistumista, ei totuutta.

Lue lisää

Juuri tässä piilee paradoksi. Mitä enemmän kaikkivaltius korostaa rangaistustaan, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen rakkauteen. Mitä useammin kuulija muistutetaan ikuisista seurauksista, sitä vaikeammaksi käy uskoa, että kuuliaisuus syntyy vapaasta tahdosta. Kun vaihtoehtoina ovat palvonta tai loputon kärsimys, valinnan vapautta varjostaa aina pakon varjo.
Jos kaikkivaltius todella olisi rajaton, sen arvon ei pitäisi olla riippuvainen yhdestäkään kumarruksesta. Ääretön ei kasva ihmisen ylistyksestä eikä pienene ihmisen epäuskosta. Aurinko ei lakkaa loistamasta siksi, että joku sulkee silmänsä. Totuus ei muutu valheeksi siksi, että joku epäilee sitä. Miksi siis täydellinen Jumala tarvitsisi jatkuvaa tunnustusta asemalleen tai uhkauksia sen tueksi?
Ehkä juuri siinä on kaikkein syvin ristiriita. Pelkoa tarvitseva valta näyttää aina jollakin tavalla epävarmalta. Se joutuu suojelemaan asemaansa rangaistuksilla, koska se ei luota siihen, että sen hyvyys yksin riittäisi vetämään puoleensa. Mutta jos näin olisi, silloin pelko ei olisi merkki kaikkivaltiudesta vaan merkki siitä, että vallan täytyy jatkuvasti puolustaa itseään. Todellinen suuruus ei vaadi uskollisuudenvaloja. Se herättää ne ilman pakkoa.
Se, että itseään Jumalaksi kutsuva olento murskaa vapisevan, mitättömän ihmisolennon, ei herätä mielikuvaa äärettömästä rakkaudesta eikä täydellisestä viisaudesta. Se herättää pikemminkin mielikuvan vallasta, joka osoittaa voimansa kaikkein heikoimpaan. Mutta mitä kunniaa on siinä, että ääretön voittaa rajallisen? Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa?
Jos Jumala todella on täydellinen, hänen ei pitäisi tarvita pelon synnyttämää kuuliaisuutta eikä kärsimyksen uhkaa todistaakseen asemansa. Todellinen suuruus ei etsi kohteekseen heikoimpia. Se nostaa heidät ylös.
Siksi ajatus kaikkivaltiaasta, joka rankaisee rajallista ihmistä loputtomalla kärsimyksellä tämän erehdyksistä tai epäuskosta, tuntuu oudosti epäsuhtaiselta. Ääretön voima kohdistuu äärelliseen olentoon, jonka ymmärrys, elinikä ja kyvyt ovat rajalliset. Sellainen ei muistuta oikeudenmukaisuutta vaan voiman yksipuolista käyttöä.
Ehkä juuri tästä syystä monet kysyvät, vastaako tällainen kuva lainkaan sitä, mitä sanalla Jumala tarkoitetaan. Jos jokin olento vaatii palvontaa, uhkaa epäilijöitä ikuisella rangaistuksella ja osoittaa mahtinsa kaikkein heikoimpiin, herää väistämättä kysymys: kuvaako tämä täydellistä Jumalaa – vai ainoastaan olentoa, joka vaatii itseään pidettävän Jumalana?
Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman väärinkäyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei ole tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
Jos kaikkivaltius osoittaa mahtinsa juuri murskaamalla heikoimman, silloin sen suuruus näyttää rakentuvan epäsuhdalle, ei ylevyydelle. Sama teko, joka olisi ihmisten keskuudessa moraalisesti tuomittava – vahvempi käyttää ylivoimaansa heikompaa vastaan – muuttuu tuskin yleväksi vain siksi, että vallan mittakaava kasvaa äärettömäksi. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä suurempi myös sen moraalinen vastuu on.
Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että voi tuhota. Todellinen suuruus ilmenee siinä, ettei tuhoa, vaikka voisi. Se näkyy itsehillinnässä, armossa ja siinä, että voima suojelee heikkoutta sen sijaan,

Anonyymi00110 kirjoitti:

Juuri tässä piilee paradoksi. Mitä enemmän kaikkivaltius korostaa rangaistustaan, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen rakkauteen. Mitä useammin kuulija muistutetaan ikuisista seurauksista, sitä vaikeammaksi käy uskoa, että kuuliaisuus syntyy vapaasta tahdosta. Kun vaihtoehtoina ovat palvonta tai loputon kärsimys, valinnan vapautta varjostaa aina pakon varjo.
Jos kaikkivaltius todella olisi rajaton, sen arvon ei pitäisi olla riippuvainen yhdestäkään kumarruksesta. Ääretön ei kasva ihmisen ylistyksestä eikä pienene ihmisen epäuskosta. Aurinko ei lakkaa loistamasta siksi, että joku sulkee silmänsä. Totuus ei muutu valheeksi siksi, että joku epäilee sitä. Miksi siis täydellinen Jumala tarvitsisi jatkuvaa tunnustusta asemalleen tai uhkauksia sen tueksi?
Ehkä juuri siinä on kaikkein syvin ristiriita. Pelkoa tarvitseva valta näyttää aina jollakin tavalla epävarmalta. Se joutuu suojelemaan asemaansa rangaistuksilla, koska se ei luota siihen, että sen hyvyys yksin riittäisi vetämään puoleensa. Mutta jos näin olisi, silloin pelko ei olisi merkki kaikkivaltiudesta vaan merkki siitä, että vallan täytyy jatkuvasti puolustaa itseään. Todellinen suuruus ei vaadi uskollisuudenvaloja. Se herättää ne ilman pakkoa.
Se, että itseään Jumalaksi kutsuva olento murskaa vapisevan, mitättömän ihmisolennon, ei herätä mielikuvaa äärettömästä rakkaudesta eikä täydellisestä viisaudesta. Se herättää pikemminkin mielikuvan vallasta, joka osoittaa voimansa kaikkein heikoimpaan. Mutta mitä kunniaa on siinä, että ääretön voittaa rajallisen? Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa?
Jos Jumala todella on täydellinen, hänen ei pitäisi tarvita pelon synnyttämää kuuliaisuutta eikä kärsimyksen uhkaa todistaakseen asemansa. Todellinen suuruus ei etsi kohteekseen heikoimpia. Se nostaa heidät ylös.
Siksi ajatus kaikkivaltiaasta, joka rankaisee rajallista ihmistä loputtomalla kärsimyksellä tämän erehdyksistä tai epäuskosta, tuntuu oudosti epäsuhtaiselta. Ääretön voima kohdistuu äärelliseen olentoon, jonka ymmärrys, elinikä ja kyvyt ovat rajalliset. Sellainen ei muistuta oikeudenmukaisuutta vaan voiman yksipuolista käyttöä.
Ehkä juuri tästä syystä monet kysyvät, vastaako tällainen kuva lainkaan sitä, mitä sanalla Jumala tarkoitetaan. Jos jokin olento vaatii palvontaa, uhkaa epäilijöitä ikuisella rangaistuksella ja osoittaa mahtinsa kaikkein heikoimpiin, herää väistämättä kysymys: kuvaako tämä täydellistä Jumalaa – vai ainoastaan olentoa, joka vaatii itseään pidettävän Jumalana?
Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman väärinkäyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei ole tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
Jos kaikkivaltius osoittaa mahtinsa juuri murskaamalla heikoimman, silloin sen suuruus näyttää rakentuvan epäsuhdalle, ei ylevyydelle. Sama teko, joka olisi ihmisten keskuudessa moraalisesti tuomittava – vahvempi käyttää ylivoimaansa heikompaa vastaan – muuttuu tuskin yleväksi vain siksi, että vallan mittakaava kasvaa äärettömäksi. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä suurempi myös sen moraalinen vastuu on.
Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että voi tuhota. Todellinen suuruus ilmenee siinä, ettei tuhoa, vaikka voisi. Se näkyy itsehillinnässä, armossa ja siinä, että voima suojelee heikkoutta sen sijaan,

Lue lisää

Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että voi tuhota. Todellinen suuruus ilmenee siinä, ettei tuhoa, vaikka voisi. Se näkyy itsehillinnässä, armossa ja siinä, että voima suojelee heikkoutta sen sijaan, että käyttäisi sitä hyväkseen. Juuri kyky pidättäytyä voimansa käytöstä on vahvuuden korkein muoto.
Siksi kysymys kuuluu: jos kaikkivaltias todella on täydellinen, miksi hänen suuruutensa tarvitsisi näkyä heikoimman murskaamisessa eikä heikoimman nostamisessa? Eikö juuri jälkimmäinen olisi äärettömän voiman arvokkaampi ja johdonmukaisempi ilmentymä?
Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman yksipuolinen käyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei voi olla tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
Voiman arvo ei määräydy sen perusteella, mitä se kykenee tekemään, vaan sen perusteella, mitä se päättää olla tekemättä. Jokainen kaikkivaltias kykenee murskaamaan heikon – juuri siksi siinä ei ole mitään ihailtavaa. Ihailtavaa on se, että rajaton voima pidättäytyy käyttämästä ylivoimaansa silloin, kun sillä ei ole vastassaan tasavertaista osapuolta.
Kukaan ei ylistäisi ihmistä jaloudesta, jos hän ylpeilisi murskanneensa muurahaisen tai voittaneensa vastasyntyneen painiottelussa. Päinvastoin, sellainen herättäisi lähinnä hämmennystä ja moraalista paheksuntaa. Miksi sama teko muuttuisi yleväksi vain siksi, että voiman epäsuhta kasvaa äärettömäksi? Jos moraaliset mittapuut kumoutuvat pelkästään vallan suuruuden vuoksi, silloin voima itse korvaa moraalin.
Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Samoin, jos Jumala todella olisi ääretön, hänen olemuksensa olisi riippumaton siitä, kumartuuko yksikään ihminen hänen eteensä.
Juuri siksi pelolla hallitseva kaikkivaltius näyttää paradoksaaliselta. Mitä enemmän se korostaa kykyään rangaista, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen oletettuun täydellisyyteen. Äärettömän voiman pitäisi tehdä pelottelusta tarpeetonta, ei välttämätöntä. Jos kaikkivaltiaan täytyy jatkuvasti muistuttaa heikoimpia siitä, mitä heille tapahtuu tottelemattomuudesta, kysymys ei enää koske voiman määrää vaan sen luonnetta.
Ehkä kaikkein syvin kysymys on tämä: jos täydellinen olento kohtaa rajallisen, erehtyväisen ja hauraan ihmisen, miksi täydellisyyden tunnusmerkki olisi tämän murskaaminen? Eikö täydellisempi voima ilmenisi juuri päinvastoin – siinä, että ääretön käyttää rajatonta voimaansa suojellakseen heikkoa, ei tuhotakseen häntä? Jos kaikkivaltius todella on täydellisyyttä, sen suurin osoitus ei olisi kyky rangaista, vaan kyky olla rankaisematta silloin, kun rankaiseminen olisi helpointa.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että voi tuhota. Todellinen suuruus ilmenee siinä, ettei tuhoa, vaikka voisi. Se näkyy itsehillinnässä, armossa ja siinä, että voima suojelee heikkoutta sen sijaan, että käyttäisi sitä hyväkseen. Juuri kyky pidättäytyä voimansa käytöstä on vahvuuden korkein muoto.
Siksi kysymys kuuluu: jos kaikkivaltias todella on täydellinen, miksi hänen suuruutensa tarvitsisi näkyä heikoimman murskaamisessa eikä heikoimman nostamisessa? Eikö juuri jälkimmäinen olisi äärettömän voiman arvokkaampi ja johdonmukaisempi ilmentymä?
Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman yksipuolinen käyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei voi olla tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
Voiman arvo ei määräydy sen perusteella, mitä se kykenee tekemään, vaan sen perusteella, mitä se päättää olla tekemättä. Jokainen kaikkivaltias kykenee murskaamaan heikon – juuri siksi siinä ei ole mitään ihailtavaa. Ihailtavaa on se, että rajaton voima pidättäytyy käyttämästä ylivoimaansa silloin, kun sillä ei ole vastassaan tasavertaista osapuolta.
Kukaan ei ylistäisi ihmistä jaloudesta, jos hän ylpeilisi murskanneensa muurahaisen tai voittaneensa vastasyntyneen painiottelussa. Päinvastoin, sellainen herättäisi lähinnä hämmennystä ja moraalista paheksuntaa. Miksi sama teko muuttuisi yleväksi vain siksi, että voiman epäsuhta kasvaa äärettömäksi? Jos moraaliset mittapuut kumoutuvat pelkästään vallan suuruuden vuoksi, silloin voima itse korvaa moraalin.
Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Samoin, jos Jumala todella olisi ääretön, hänen olemuksensa olisi riippumaton siitä, kumartuuko yksikään ihminen hänen eteensä.
Juuri siksi pelolla hallitseva kaikkivaltius näyttää paradoksaaliselta. Mitä enemmän se korostaa kykyään rangaista, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen oletettuun täydellisyyteen. Äärettömän voiman pitäisi tehdä pelottelusta tarpeetonta, ei välttämätöntä. Jos kaikkivaltiaan täytyy jatkuvasti muistuttaa heikoimpia siitä, mitä heille tapahtuu tottelemattomuudesta, kysymys ei enää koske voiman määrää vaan sen luonnetta.
Ehkä kaikkein syvin kysymys on tämä: jos täydellinen olento kohtaa rajallisen, erehtyväisen ja hauraan ihmisen, miksi täydellisyyden tunnusmerkki olisi tämän murskaaminen? Eikö täydellisempi voima ilmenisi juuri päinvastoin – siinä, että ääretön käyttää rajatonta voimaansa suojellakseen heikkoa, ei tuhotakseen häntä? Jos kaikkivaltius todella on täydellisyyttä, sen suurin osoitus ei olisi kyky rangaista, vaan kyky olla rankaisematta silloin, kun rankaiseminen olisi helpointa.

Lue lisää

Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Ne ovat sitä, mitä ovat, riippumatta siitä, tunnistaako kukaan niiden suuruutta.
Juuri siinä piilee todellisen suuruuden tunnusmerkki: se ei ole riippuvainen ulkopuolisesta vahvistuksesta. Mitä täydellisempi jokin on, sitä vähemmän sen tarvitsee vaatia tunnustusta itselleen. Täydellisyys ei kasva ylistyksestä eikä vähene epäilystä. Se ei joudu puolustamaan asemaansa, sillä sen olemassaolo ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo.
Siksi on vaikea sovittaa yhteen ajatusta äärettömästä Jumalasta ja ajatusta olennosta, joka vaatii jatkuvaa palvontaa sekä liittää epäuskoon ankaria rangaistuksia. Jos ääretön todella on ääretön, mitä voisi yksi rajallinen ihminen häneltä ottaa pois? Voiko ihmisen epäusko vähentää kaikkivaltiutta? Voiko epäilys haavoittaa täydellisyyttä? Jos ei voi, miksi siihen pitäisi vastata vihalla tai kostolla?
Pelon vaatimus näyttää kuuluvan vallalle, joka kokee asemansa uhatuksi. Historia osoittaa, että juuri epävarmat hallitsijat ovat vaatineet äänekkäimmin uskollisuudenvaloja, tukahduttaneet epäilyn ja tehneet tottelemattomuudesta rikoksen. He eivät tehneet niin siksi, että heidän valtansa olisi ollut horjumaton, vaan siksi, että he pelkäsivät sen horjuvan. Todella vakaa valta ei tarvitse jatkuvaa vakuuttelua omasta oikeutuksestaan.
Jos tätä periaatetta sovelletaan ajatukseen täydellisestä Jumalasta, seuraus on mielenkiintoinen. Mitä täydellisemmäksi Jumala ymmärretään, sitä vähemmän uskottavalta näyttää ajatus, että hän tarvitsisi ihmisen palvontaa tai pelolla ylläpidettyä kuuliaisuutta. Ääretön ei tarvitse äärellisen hyväksyntää sen enempää kuin valtameri tarvitsee vesipisaran lupaa ollakseen valtameri.
Ehkä juuri tästä syystä todellinen jumaluus tunnistettaisiin ennen kaikkea levollisuudesta. Sen ei tarvitsisi korottaa ääntään, uhata, todistella tai vaatia. Sen läsnäolo olisi riittävä. Sen hyvyys vetäisi puoleensa ilman pakkoa, ja sen totuus kantaisi ilman rangaistuksen varjoa. Sillä se, mikä on todella ääretöntä, ei tarvitse pelkoa tullakseen suureksi – se on suuri jo ennen kuin yksikään olento kumartaa sen edessä.

https://iskcondesiretree.com/profiles/blogs/who-is-the-greatest-brahma-vishnu-or-shiva

Writing

Vapaaehtoinen

Käännösvirheet suomen kielellä.
Katkelma
----------------

KUKA ON SUURIN – BRAHMA, VISHNU VAI SHIVA?

...

Kauan sitten Sarasvati-joen rannalla joukko viisaita tietäjiä alkoi keskustella siitä, kuka kolmesta tärkeimmästä herrasta – Brahmāsta, Vishnusta vai Shivasta – on kaikkein suurin. He lähettivät Bhrigu Munin tutkimaan asiaa.

Bhrigu päätti testata herrojen kärsivällisyyttä, sillä tämä ominaisuus on varma merkki suuruudesta. Ensin hän meni isänsä, Herra Brahmān, hoviin osoittamatta hänelle mitään kunnioitusta. Tämä suututti Brahmān, mutta hän hillitsi vihansa, koska Bhrigu oli hänen poikansa.

Sen jälkeen Bhrigu meni Herra Shivan luo, joka oli hänen vanhempi veljensä. Shiva nousi istuimeltaan halatakseen häntä. Bhrigu kuitenkin torjui halauksen ja kutsui Shivaa poikkeavaksi harhaoppiseksi. ...
...


Seuraavaksi Bhrigu meni Vaikunthaan testatakseen Herra Nārāyanaa. Hän meni Herran luo, joka makasi onnen jumalattaren sylissä pää hänen sylissään, ja potkaisi Häntä rintaan. Mutta sen sijaan että Herra olisi suuttunut, sekä Herra että Hänen puolisonsa nousivat ylös ja osoittivat Bhrigulle kunnioitusta.

”Tervetuloa”, sanoi Herra. ”Ole hyvä ja istu alas ja lepää hetki. Anna meille anteeksi, rakas mestari, ettemme huomanneet saapumistasi.”

Kun Bhrigu palasi tietäjien kokoukseen ja kertoi heille kaiken tapahtuneen, he päättelivät, että Herra Vishnu on varmasti korkein.

Anonyymi00115 kirjoitti:

https://iskcondesiretree.com/profiles/blogs/who-is-the-greatest-brahma-vishnu-or-shiva

Writing

Vapaaehtoinen

Käännösvirheet suomen kielellä.
Katkelma
----------------

KUKA ON SUURIN – BRAHMA, VISHNU VAI SHIVA?

...

Kauan sitten Sarasvati-joen rannalla joukko viisaita tietäjiä alkoi keskustella siitä, kuka kolmesta tärkeimmästä herrasta – Brahmāsta, Vishnusta vai Shivasta – on kaikkein suurin. He lähettivät Bhrigu Munin tutkimaan asiaa.

Bhrigu päätti testata herrojen kärsivällisyyttä, sillä tämä ominaisuus on varma merkki suuruudesta. Ensin hän meni isänsä, Herra Brahmān, hoviin osoittamatta hänelle mitään kunnioitusta. Tämä suututti Brahmān, mutta hän hillitsi vihansa, koska Bhrigu oli hänen poikansa.

Sen jälkeen Bhrigu meni Herra Shivan luo, joka oli hänen vanhempi veljensä. Shiva nousi istuimeltaan halatakseen häntä. Bhrigu kuitenkin torjui halauksen ja kutsui Shivaa poikkeavaksi harhaoppiseksi. ...
...


Seuraavaksi Bhrigu meni Vaikunthaan testatakseen Herra Nārāyanaa. Hän meni Herran luo, joka makasi onnen jumalattaren sylissä pää hänen sylissään, ja potkaisi Häntä rintaan. Mutta sen sijaan että Herra olisi suuttunut, sekä Herra että Hänen puolisonsa nousivat ylös ja osoittivat Bhrigulle kunnioitusta.

”Tervetuloa”, sanoi Herra. ”Ole hyvä ja istu alas ja lepää hetki. Anna meille anteeksi, rakas mestari, ettemme huomanneet saapumistasi.”

Kun Bhrigu palasi tietäjien kokoukseen ja kertoi heille kaiken tapahtuneen, he päättelivät, että Herra Vishnu on varmasti korkein.

Lue lisää

Mitä Jahve tekisi, jos joku löisi häntä rintaan? Varmasti ikuisen helvetin tuli olisi miljoona astetta kuumempi.

Anonyymi00116 kirjoitti:

Mitä Jahve tekisi, jos joku löisi häntä rintaan? Varmasti ikuisen helvetin tuli olisi miljoona astetta kuumempi.

5. Moos. 6:4–5:
"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."

2. Moos. 34:14:
"Sillä sinä et saa kumartaa toista jumalaa, sillä Herra, jonka nimi on Kiivas, on kiivas Jumala."

Jesaja 43:10–11:
"Minun edelläni ei ole ollut mitään jumalaa, eikä minun jälkeeni tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole pelastajaa minun lisäkseni."

Jesaja 44:6:
"Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä."

Jesaja 45:5:
"Minä olen Herra, eikä muuta ole; paitsi minut ei ole yhtään jumalaa."



Jumala ei tarvitse pakottamista todistaakseen suuruuttaan. Ääretön tietoisuus ei pelkää kysymyksiä, epäilyjä tai erilaisia näkökulmia.

Jos joku ei usko, se ei tarkoita, että Jumala menettäisi oman olemuksensa. Rakkaus on arvokasta juuri siksi, että se syntyy vapaasta tahdosta.

Jumala voi kutsua, innostaa ja vetää puoleensa — mutta pakotettu usko ei ole rakkautta.

JOS JOKU PAKOTTAA, SILLOIN EI VOI EDES OLLA KYSE JUMALASTA. JOS NIIN SANOTTU JUMALA ON EPÄVARMA ASEMASTAAN JA TARVITSEE PAKKOA TAI UHKAUKSIA, SILLOIN KYSYMYS EI OLE EDES JUMALASTA.


Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että kaikkivaltias murskaa pienen ja heikon olennon voimallaan. Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta. Se saa olennon vaikenemaan, muttei avaamaan sydäntään.
Jos kaikkivaltius tarvitsee pelkoa säilyttääkseen asemansa, silloin sen suuruus näyttää lepäävän heikomman avuttomuuden varassa. Mutta todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia.

Anonyymi00117 kirjoitti:

5. Moos. 6:4–5:
"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."

2. Moos. 34:14:
"Sillä sinä et saa kumartaa toista jumalaa, sillä Herra, jonka nimi on Kiivas, on kiivas Jumala."

Jesaja 43:10–11:
"Minun edelläni ei ole ollut mitään jumalaa, eikä minun jälkeeni tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole pelastajaa minun lisäkseni."

Jesaja 44:6:
"Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä."

Jesaja 45:5:
"Minä olen Herra, eikä muuta ole; paitsi minut ei ole yhtään jumalaa."



Jumala ei tarvitse pakottamista todistaakseen suuruuttaan. Ääretön tietoisuus ei pelkää kysymyksiä, epäilyjä tai erilaisia näkökulmia.

Jos joku ei usko, se ei tarkoita, että Jumala menettäisi oman olemuksensa. Rakkaus on arvokasta juuri siksi, että se syntyy vapaasta tahdosta.

Jumala voi kutsua, innostaa ja vetää puoleensa — mutta pakotettu usko ei ole rakkautta.

JOS JOKU PAKOTTAA, SILLOIN EI VOI EDES OLLA KYSE JUMALASTA. JOS NIIN SANOTTU JUMALA ON EPÄVARMA ASEMASTAAN JA TARVITSEE PAKKOA TAI UHKAUKSIA, SILLOIN KYSYMYS EI OLE EDES JUMALASTA.


Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että kaikkivaltias murskaa pienen ja heikon olennon voimallaan. Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta. Se saa olennon vaikenemaan, muttei avaamaan sydäntään.
Jos kaikkivaltius tarvitsee pelkoa säilyttääkseen asemansa, silloin sen suuruus näyttää lepäävän heikomman avuttomuuden varassa. Mutta todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia.

Lue lisää

Jumala ei tarvitse pakottamista todistaakseen suuruuttaan. Ääretön tietoisuus ei pelkää kysymyksiä, epäilyjä tai erilaisia näkökulmia.

Jos joku ei usko, se ei tarkoita, että Jumala menettäisi oman olemuksensa. Rakkaus on arvokasta juuri siksi, että se syntyy vapaasta tahdosta.

Jumala voi kutsua, innostaa ja vetää puoleensa — mutta pakotettu usko ei ole rakkautta.

JOS JOKU PAKOTTAA, SILLOIN EI VOI EDES OLLA KYSE JUMALASTA. JOS NIIN SANOTTU JUMALA ON EPÄVARMA ASEMASTAAN JA TARVITSEE PAKKOA TAI UHKAUKSIA, SILLOIN KYSYMYS EI OLE EDES JUMALASTA.

Anonyymi00117 kirjoitti:

5. Moos. 6:4–5:
"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."

2. Moos. 34:14:
"Sillä sinä et saa kumartaa toista jumalaa, sillä Herra, jonka nimi on Kiivas, on kiivas Jumala."

Jesaja 43:10–11:
"Minun edelläni ei ole ollut mitään jumalaa, eikä minun jälkeeni tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole pelastajaa minun lisäkseni."

Jesaja 44:6:
"Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä."

Jesaja 45:5:
"Minä olen Herra, eikä muuta ole; paitsi minut ei ole yhtään jumalaa."



Jumala ei tarvitse pakottamista todistaakseen suuruuttaan. Ääretön tietoisuus ei pelkää kysymyksiä, epäilyjä tai erilaisia näkökulmia.

Jos joku ei usko, se ei tarkoita, että Jumala menettäisi oman olemuksensa. Rakkaus on arvokasta juuri siksi, että se syntyy vapaasta tahdosta.

Jumala voi kutsua, innostaa ja vetää puoleensa — mutta pakotettu usko ei ole rakkautta.

JOS JOKU PAKOTTAA, SILLOIN EI VOI EDES OLLA KYSE JUMALASTA. JOS NIIN SANOTTU JUMALA ON EPÄVARMA ASEMASTAAN JA TARVITSEE PAKKOA TAI UHKAUKSIA, SILLOIN KYSYMYS EI OLE EDES JUMALASTA.


Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että kaikkivaltias murskaa pienen ja heikon olennon voimallaan. Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta. Se saa olennon vaikenemaan, muttei avaamaan sydäntään.
Jos kaikkivaltius tarvitsee pelkoa säilyttääkseen asemansa, silloin sen suuruus näyttää lepäävän heikomman avuttomuuden varassa. Mutta todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia.

Lue lisää

Mitä Jahve tekisi, jos joku löisi häntä rintaan? Varmasti ikuisen helvetin tuli olisi miljoona astetta kuumempi.

Kaipaisin rauhaa temppelin sisällä kun ahdistaa aina

Anonyymi00112 kirjoitti:

Kaipaisin rauhaa temppelin sisällä kun ahdistaa aina

Kehosi on temppelisi.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Kehosi on temppelisi.

Kehosi on temppelisi.

Siksi kehosta huolehditaan puhtaudella ja terveillä elämäntavoilla, päihteitä ja muita mieltä sumentavia aineita vältetään, ruokaa pidetään hyvyyden gunassa,
kehoa ei pidetä varsinaisena minänä, vaan sielun väliaikaisena asuinpaikkana.

Anonyymi00121 kirjoitti:

Kehosi on temppelisi.

Siksi kehosta huolehditaan puhtaudella ja terveillä elämäntavoilla, päihteitä ja muita mieltä sumentavia aineita vältetään, ruokaa pidetään hyvyyden gunassa,
kehoa ei pidetä varsinaisena minänä, vaan sielun väliaikaisena asuinpaikkana.

Lue lisää

"Hindut missä temppelissä te käytte siinä Helsinginkö? Mietin vaan että onko mahdollista tulla käymään joskus. On kuitenkin todella pitkä matka pohjoisesta tulla sinne"

En koskaan käy missään temppelissä. Minulle riittää, että tutkin tekstejä, opiskelen kieliä ja teen muuta tutkimustyötä.

Olen kuitenkin ollut yhteydessä Helsingin temppeliin sekä sähköpostitse että puhelimitse.

Anonyymi00122 kirjoitti:

"Hindut missä temppelissä te käytte siinä Helsinginkö? Mietin vaan että onko mahdollista tulla käymään joskus. On kuitenkin todella pitkä matka pohjoisesta tulla sinne"

En koskaan käy missään temppelissä. Minulle riittää, että tutkin tekstejä, opiskelen kieliä ja teen muuta tutkimustyötä.

Olen kuitenkin ollut yhteydessä Helsingin temppeliin sekä sähköpostitse että puhelimitse.

Lue lisää

Olen kuitenkin jatkuvasti yhteydessä ulkomailla oleviin temppeleihin sähköpostitse ja puhelimella. En kuulu mihinkään uskontokuntaan, vaan seuraan tätä filosofista suuntausta. Siinä on joitakin vivahde-eroja Iskcconin kanssa, mutta ei suuria eroja. Eli iha sama, melkein. Itse seuraan tätä:

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
·

Anonyymi00123 kirjoitti:

Olen kuitenkin jatkuvasti yhteydessä ulkomailla oleviin temppeleihin sähköpostitse ja puhelimella. En kuulu mihinkään uskontokuntaan, vaan seuraan tätä filosofista suuntausta. Siinä on joitakin vivahde-eroja Iskcconin kanssa, mutta ei suuria eroja. Eli iha sama, melkein. Itse seuraan tätä:

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
·

Lue lisää

Sri Chaitanya Saraswat Mathia ei ole Suomessa.

Anonyymi00128 kirjoitti:

Sri Chaitanya Saraswat Mathia ei ole Suomessa.

Mutta käännän heidän tekstejään suomi24 varten.

OK:

Anonyymi00127 kirjoitti:

OK:

Dogmaattinen uskovainen, joka kokee velvollisuudekseen pakottaa oman uskonsa muille, ei ole vapaa ihminen. Hän saattaa julistaa: "Vain meillä on oikea usko" Todellisuudessa hän itse kulkee raskaat kahleet jaloissaan. Ne eivät ole rautaa, vaan näkymättömiä dogmeja, pelkoja ja ehdollistumia (saṁskāra – mieleen syvälle painuneet ehdollistumat). Vanki, joka ei tiedä olevansa vanki, pitää selliään koko maailmana.
Pakonomainen tarve todistaa oman uskonnon olevan ainoa oikea ei synny viisaudesta (jñāna – todellinen tieto), vaan tietämättömyydestä (avidyā – todellisuuden väärin ymmärtäminen). Jos totuus todella olisi horjumaton, miksi sitä pitäisi puolustaa painostuksella, syyllistämisellä tai pelottelulla? Totuus ei tarvitse pakkokeinoja. Ainoastaan epävarmuus tarvitsee jatkuvaa vahvistusta.
Erityisen ironista on, että joskus kaikkein innokkaimmat "pelastajat" yrittävät käännyttää ihmisiä, jotka ovat kasvaneet samassa uskonnossa, tuntevat sen historian, sen opit ja ovat tietoisesti päättäneet kulkea toista tietä. Heidän oletetaan vain "ymmärtäneen väärin". Todellisuudessa he ovat ymmärtäneet juuri sen, minkä vuoksi lähtivät. Lähetyskäsky muuttuu tällöin enemmän identiteetin puolustamiseksi kuin toisen ihmisen auttamiseksi.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Dogmaattinen uskovainen, joka kokee velvollisuudekseen pakottaa oman uskonsa muille, ei ole vapaa ihminen. Hän saattaa julistaa: "Vain meillä on oikea usko" Todellisuudessa hän itse kulkee raskaat kahleet jaloissaan. Ne eivät ole rautaa, vaan näkymättömiä dogmeja, pelkoja ja ehdollistumia (saṁskāra – mieleen syvälle painuneet ehdollistumat). Vanki, joka ei tiedä olevansa vanki, pitää selliään koko maailmana.
Pakonomainen tarve todistaa oman uskonnon olevan ainoa oikea ei synny viisaudesta (jñāna – todellinen tieto), vaan tietämättömyydestä (avidyā – todellisuuden väärin ymmärtäminen). Jos totuus todella olisi horjumaton, miksi sitä pitäisi puolustaa painostuksella, syyllistämisellä tai pelottelulla? Totuus ei tarvitse pakkokeinoja. Ainoastaan epävarmuus tarvitsee jatkuvaa vahvistusta.
Erityisen ironista on, että joskus kaikkein innokkaimmat "pelastajat" yrittävät käännyttää ihmisiä, jotka ovat kasvaneet samassa uskonnossa, tuntevat sen historian, sen opit ja ovat tietoisesti päättäneet kulkea toista tietä. Heidän oletetaan vain "ymmärtäneen väärin". Todellisuudessa he ovat ymmärtäneet juuri sen, minkä vuoksi lähtivät. Lähetyskäsky muuttuu tällöin enemmän identiteetin puolustamiseksi kuin toisen ihmisen auttamiseksi.

Lue lisää

Viisaus ei koskaan vaadi kaikkia kulkemaan samaa polkua. Ihmisten tietoisuus (cetanā – tietoisuuden tila), kehitys ja kokemukset ovat erilaisia. Siksi myös heidän polkunsa ovat erilaisia. Se, mikä auttaa yhtä ihmistä tänään, voi olla toiselle täysin hyödytöntä tai jopa haitallista. Vain jäykkä mieli (jaḍatā – henkinen jähmeys) kuvittelee, että yksi muotti sopii koko ihmiskunnalle.
Ajatus siitä, että muiden "pelastaminen" olisi ehdoton velvollisuus, voi kätkeä taakseen vallanhalun (ahaṅkāra – vääristynyt minäkuva, ego). On helppoa kuvitella olevansa toisten vapauttaja. Paljon vaikeampaa on huomata, ettei ole vielä vapauttanut itseään omista ennakkoluuloistaan, peloistaan ja ehdollistuneista käsityksistään.

Anonyymi00131 kirjoitti:

Viisaus ei koskaan vaadi kaikkia kulkemaan samaa polkua. Ihmisten tietoisuus (cetanā – tietoisuuden tila), kehitys ja kokemukset ovat erilaisia. Siksi myös heidän polkunsa ovat erilaisia. Se, mikä auttaa yhtä ihmistä tänään, voi olla toiselle täysin hyödytöntä tai jopa haitallista. Vain jäykkä mieli (jaḍatā – henkinen jähmeys) kuvittelee, että yksi muotti sopii koko ihmiskunnalle.
Ajatus siitä, että muiden "pelastaminen" olisi ehdoton velvollisuus, voi kätkeä taakseen vallanhalun (ahaṅkāra – vääristynyt minäkuva, ego). On helppoa kuvitella olevansa toisten vapauttaja. Paljon vaikeampaa on huomata, ettei ole vielä vapauttanut itseään omista ennakkoluuloistaan, peloistaan ja ehdollistuneista käsityksistään.

Lue lisää

Tietämättömyys (avidyā) saa ihmisen samaistumaan uskomuksiinsa niin täydellisesti, että niiden kyseenalaistaminen tuntuu henkilökohtaiselta hyökkäykseltä. Hän ei enää omista uskomuksiaan, vaan uskomukset omistavat hänet. Tässä vaiheessa keskustelu muuttuu mahdottomaksi, sillä identiteettiä ei puolusteta järjellä vaan vaistolla.
Todellinen sisäinen kasvu ilmenee toisen vapaan tahdon kunnioittamisena. Se on irrottautumista kiintymyksistä (vairāgya – irtipäästäminen) eikä uusien kahleistojen rakentamista. Ihminen, joka todella ymmärtää, ei koe tarvetta hallita muiden ajattelua. Hän tietää, ettei oivallusta voi pakottaa. Pakottamalla voi saada aikaan pelkoa, ulkoista kuuliaisuutta tai teeskentelyä – mutta ei ymmärrystä.

Anonyymi00132 kirjoitti:

Tietämättömyys (avidyā) saa ihmisen samaistumaan uskomuksiinsa niin täydellisesti, että niiden kyseenalaistaminen tuntuu henkilökohtaiselta hyökkäykseltä. Hän ei enää omista uskomuksiaan, vaan uskomukset omistavat hänet. Tässä vaiheessa keskustelu muuttuu mahdottomaksi, sillä identiteettiä ei puolusteta järjellä vaan vaistolla.
Todellinen sisäinen kasvu ilmenee toisen vapaan tahdon kunnioittamisena. Se on irrottautumista kiintymyksistä (vairāgya – irtipäästäminen) eikä uusien kahleistojen rakentamista. Ihminen, joka todella ymmärtää, ei koe tarvetta hallita muiden ajattelua. Hän tietää, ettei oivallusta voi pakottaa. Pakottamalla voi saada aikaan pelkoa, ulkoista kuuliaisuutta tai teeskentelyä – mutta ei ymmärrystä.

Lue lisää

On paradoksaalista, että ne, jotka puhuvat eniten vapaudesta, saattavat samalla vaatia ehdotonta kuuliaisuutta omalle opilleen. He julistavat vapautta, mutta tarjoavat vain uuden häkin. Häkin kalterit voivat olla kullatut, mutta ne ovat silti kalterit.
Todellinen vapaus ei ala siitä, että saa kaikki ajattelemaan kuten itse. Se alkaa siitä hetkestä, kun lakkaa tarvitsemasta muiden hyväksyntää omalle maailmankuvalleen. Suurin este ei ole muiden erilaisuus, vaan oma tietämättömyys (avidyā), vääristynyt ego (ahaṅkāra) ja kiintymys omiin käsityksiin (āsakti – takertuminen). Ihminen, joka on todella vapaa, ei tarvitse seuraajia. Hän ei pakota, sillä hän tietää, että tietoisuus ei avaudu väkisin. Kukka ei avaudu repimällä terälehtiä – se vain tuhoutuu.

Anonyymi00133 kirjoitti:

On paradoksaalista, että ne, jotka puhuvat eniten vapaudesta, saattavat samalla vaatia ehdotonta kuuliaisuutta omalle opilleen. He julistavat vapautta, mutta tarjoavat vain uuden häkin. Häkin kalterit voivat olla kullatut, mutta ne ovat silti kalterit.
Todellinen vapaus ei ala siitä, että saa kaikki ajattelemaan kuten itse. Se alkaa siitä hetkestä, kun lakkaa tarvitsemasta muiden hyväksyntää omalle maailmankuvalleen. Suurin este ei ole muiden erilaisuus, vaan oma tietämättömyys (avidyā), vääristynyt ego (ahaṅkāra) ja kiintymys omiin käsityksiin (āsakti – takertuminen). Ihminen, joka on todella vapaa, ei tarvitse seuraajia. Hän ei pakota, sillä hän tietää, että tietoisuus ei avaudu väkisin. Kukka ei avaudu repimällä terälehtiä – se vain tuhoutuu.

Lue lisää

Kun vasara muuttuu maailmankuvaksi
Dogmaattisen ihmisen elämä on helppoa. Hänellä on yksi vastaus kaikkiin kysymyksiin. Jos joku halaa ihmisiä – eksytystä. Jos joku tekee hyväntekeväisyyttä – naamioitua eksytystä. Jos joku puhuu rakkaudesta – ovela ansa. Jos joku hengittää liian rauhallisesti, sekin on luultavasti Babylonin salajuoni.
Todisteita ei oikeastaan tarvita. Riittää, että löytää yhden jakeen, irrottaa sen historiallisesta yhteydestään ja liimaa sen mihin tahansa ilmiöön. Tänään se on hindulainen hengellinen opettaja. Huomenna entinen pääministeri. Ylihuomenna ehkä naapurin kissa. Kaava on aina sama: ensin päätös, sitten perustelut.
Tässä logiikassa maailma muuttuu valtavaksi aarteenetsinnäksi, jossa etsitään Antikristusta jokaisen kiven alta. Jos joku käyttää punaista vaatetta, muistetaan Ilmestyskirja. Jos joku ottaa vastaan kukkia, muistetaan Babylon. Jos joku puhuu rauhasta, muistetaan Saatana valkeuden enkelinä. Lopputuloksena kaikki todistaa kaikkea – ja samalla mikään ei todista enää mitään.
Ironisinta on, että tällainen ajattelu muistuttaa juuri sitä, mitä se väittää vastustavansa. Jokainen ele saa ennalta määrätyn merkityksen. Jokainen ihminen muuttuu symboliksi. Jokainen erilainen vakaumus muuttuu paholaisen työkaluksi. Todellisuudesta ei enää etsitä sitä, mitä siinä on, vaan sitä, mitä oma oppijärjestelmä vaatii sieltä löytyvän.
Silloin ihminen ei enää tutki maailmaa. Hän metsästää vahvistuksia omille ennakkokäsityksilleen.
Karman oppia voidaan arvostella vakavasti ilman, että jokainen siihen liittyvä ihminen julistetaan pahuuden agentiksi. Samoin kristinuskoa voidaan arvostella ilman, että jokainen kristitty julistetaan inkvisition jatkajaksi. Sivistynyt keskustelu erottaa ajatukset ihmisistä.
Kun kaikki vastustajat muuttuvat Antikristukseksi, sana "Antikristus" menettää merkityksensä. Jos jokainen eri tavalla ajatteleva on Babylonin portto, Babylonia on lopulta kaikkialla. Ja jos kaikkialla on eksytystä, sana "eksytys" ei enää erota mitään mistään.
Dogmaattisuuden suurin paradoksi onkin tämä: se vakuuttaa puolustavansa totuutta, mutta lakkaa kuuntelemasta todellisuutta. Jokainen uusi havainto on vain uusi tilaisuus todistaa vanha johtopäätös oikeaksi.
Silloin ei enää etsitä totuutta. Etsitään ainoastaan lisää syitä olla muuttamatta mieltään.
Ehkä todellinen eksytys ei alakaan siitä, että joku halaa ihmisiä tai puhuu rakkaudesta. Ehkä se alkaa siitä hetkestä, kun ihminen kuvittelee olevansa niin varma omasta tulkinnastaan, ettei yksikään tosiasia voi enää horjuttaa sitä. Siinä vaiheessa ei enää lueta maailmaa – maailmaa pakotetaan lukemaan omaa ennakkoluuloa.

Anonyymi00134 kirjoitti:

Kun vasara muuttuu maailmankuvaksi
Dogmaattisen ihmisen elämä on helppoa. Hänellä on yksi vastaus kaikkiin kysymyksiin. Jos joku halaa ihmisiä – eksytystä. Jos joku tekee hyväntekeväisyyttä – naamioitua eksytystä. Jos joku puhuu rakkaudesta – ovela ansa. Jos joku hengittää liian rauhallisesti, sekin on luultavasti Babylonin salajuoni.
Todisteita ei oikeastaan tarvita. Riittää, että löytää yhden jakeen, irrottaa sen historiallisesta yhteydestään ja liimaa sen mihin tahansa ilmiöön. Tänään se on hindulainen hengellinen opettaja. Huomenna entinen pääministeri. Ylihuomenna ehkä naapurin kissa. Kaava on aina sama: ensin päätös, sitten perustelut.
Tässä logiikassa maailma muuttuu valtavaksi aarteenetsinnäksi, jossa etsitään Antikristusta jokaisen kiven alta. Jos joku käyttää punaista vaatetta, muistetaan Ilmestyskirja. Jos joku ottaa vastaan kukkia, muistetaan Babylon. Jos joku puhuu rauhasta, muistetaan Saatana valkeuden enkelinä. Lopputuloksena kaikki todistaa kaikkea – ja samalla mikään ei todista enää mitään.
Ironisinta on, että tällainen ajattelu muistuttaa juuri sitä, mitä se väittää vastustavansa. Jokainen ele saa ennalta määrätyn merkityksen. Jokainen ihminen muuttuu symboliksi. Jokainen erilainen vakaumus muuttuu paholaisen työkaluksi. Todellisuudesta ei enää etsitä sitä, mitä siinä on, vaan sitä, mitä oma oppijärjestelmä vaatii sieltä löytyvän.
Silloin ihminen ei enää tutki maailmaa. Hän metsästää vahvistuksia omille ennakkokäsityksilleen.
Karman oppia voidaan arvostella vakavasti ilman, että jokainen siihen liittyvä ihminen julistetaan pahuuden agentiksi. Samoin kristinuskoa voidaan arvostella ilman, että jokainen kristitty julistetaan inkvisition jatkajaksi. Sivistynyt keskustelu erottaa ajatukset ihmisistä.
Kun kaikki vastustajat muuttuvat Antikristukseksi, sana "Antikristus" menettää merkityksensä. Jos jokainen eri tavalla ajatteleva on Babylonin portto, Babylonia on lopulta kaikkialla. Ja jos kaikkialla on eksytystä, sana "eksytys" ei enää erota mitään mistään.
Dogmaattisuuden suurin paradoksi onkin tämä: se vakuuttaa puolustavansa totuutta, mutta lakkaa kuuntelemasta todellisuutta. Jokainen uusi havainto on vain uusi tilaisuus todistaa vanha johtopäätös oikeaksi.
Silloin ei enää etsitä totuutta. Etsitään ainoastaan lisää syitä olla muuttamatta mieltään.
Ehkä todellinen eksytys ei alakaan siitä, että joku halaa ihmisiä tai puhuu rakkaudesta. Ehkä se alkaa siitä hetkestä, kun ihminen kuvittelee olevansa niin varma omasta tulkinnastaan, ettei yksikään tosiasia voi enää horjuttaa sitä. Siinä vaiheessa ei enää lueta maailmaa – maailmaa pakotetaan lukemaan omaa ennakkoluuloa.

Lue lisää

On olemassa ihmisiä, joille maailma on kuin valtava "Missä on Wally?" -kirja. Erona on vain se, että Wallyn paikalla on Saatana.

Hän on joogassa. Hän on halauksessa. Hän on meditaatiossa. Hän on rokotteessa. Hän on internetissä. Hän on musiikissa. Hän on entisessä pääministerissä. Hän on naapurin koirassa, jos se katsoo vähän liian viisaasti.

Jos mitään ei löydy, ei hätää. Etsitään lisää.

Dogmaattisuudella on ihmeellinen ominaisuus: se pystyy muuttamaan jokaisen sattuman todisteeksi. Punainen vaate? Babylon! Hymy? Eksytystä! Hyväntekeväisyys? Ovela ansa! Hiljaisuus? Epäilyttävää. Puhe? Vielä epäilyttävämpää.

Kun vasarana on yksi ainoa oppi, koko maailma alkaa näyttää naulalta.

Kaikkein huvittavinta on, ettei teoria voi koskaan hävitä. Jos todisteita löytyy, teoria voittaa. Jos niitä ei löydy, se todistaa vain, kuinka taitavasti paholainen piiloutuu. Tällainen ajattelu on kuin shakkiottelu, jossa toinen osapuoli siirtelee myös vastustajan nappuloita.

Lopulta Saatana löytyy kaikkialta – paitsi peilistä, jossa voisi näkyä omien ennakkoluulojen heijastus.

Ehkä maailmassa onkin vähemmän demoneita kuin epäluuloisia mielikuvia. Ehkä suurin eksytys ei ole joogamatto tai halaus, vaan varmuus siitä, että oma tulkinta on niin erehtymätön, että jokainen eri tavalla ajatteleva on osa kosmista salaliittoa.

Silloin todellisuus lakkaa olemasta opettaja ja muuttuu pelkäksi rekvisiitaksi omalle käsikirjoitukselle.

Ja mitä useammin huudetaan "Saatana!", sitä harvemmin tarvitsee perustella mitään. Sana muuttuu yleisavaimeksi, joka avaa kaikki ovet – vaikka niiden takana olisi vain tavallisia ihmisiä elämässä tavallista elämäänsä.

Ehkä kaikkein vaarallisin epäjumala ei olekaan se, jota etsitään kaikkialta. Ehkä se on oma erehtymättömyyden tunne, jota ei etsitä koskaan.

Anonyymi00135 kirjoitti:

On olemassa ihmisiä, joille maailma on kuin valtava "Missä on Wally?" -kirja. Erona on vain se, että Wallyn paikalla on Saatana.

Hän on joogassa. Hän on halauksessa. Hän on meditaatiossa. Hän on rokotteessa. Hän on internetissä. Hän on musiikissa. Hän on entisessä pääministerissä. Hän on naapurin koirassa, jos se katsoo vähän liian viisaasti.

Jos mitään ei löydy, ei hätää. Etsitään lisää.

Dogmaattisuudella on ihmeellinen ominaisuus: se pystyy muuttamaan jokaisen sattuman todisteeksi. Punainen vaate? Babylon! Hymy? Eksytystä! Hyväntekeväisyys? Ovela ansa! Hiljaisuus? Epäilyttävää. Puhe? Vielä epäilyttävämpää.

Kun vasarana on yksi ainoa oppi, koko maailma alkaa näyttää naulalta.

Kaikkein huvittavinta on, ettei teoria voi koskaan hävitä. Jos todisteita löytyy, teoria voittaa. Jos niitä ei löydy, se todistaa vain, kuinka taitavasti paholainen piiloutuu. Tällainen ajattelu on kuin shakkiottelu, jossa toinen osapuoli siirtelee myös vastustajan nappuloita.

Lopulta Saatana löytyy kaikkialta – paitsi peilistä, jossa voisi näkyä omien ennakkoluulojen heijastus.

Ehkä maailmassa onkin vähemmän demoneita kuin epäluuloisia mielikuvia. Ehkä suurin eksytys ei ole joogamatto tai halaus, vaan varmuus siitä, että oma tulkinta on niin erehtymätön, että jokainen eri tavalla ajatteleva on osa kosmista salaliittoa.

Silloin todellisuus lakkaa olemasta opettaja ja muuttuu pelkäksi rekvisiitaksi omalle käsikirjoitukselle.

Ja mitä useammin huudetaan "Saatana!", sitä harvemmin tarvitsee perustella mitään. Sana muuttuu yleisavaimeksi, joka avaa kaikki ovet – vaikka niiden takana olisi vain tavallisia ihmisiä elämässä tavallista elämäänsä.

Ehkä kaikkein vaarallisin epäjumala ei olekaan se, jota etsitään kaikkialta. Ehkä se on oma erehtymättömyyden tunne, jota ei etsitä koskaan.

Lue lisää

Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.

Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).

Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.

Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.

Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

____________________

Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkelmia.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00136 kirjoitti:

Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.

Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).

Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.

Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.

Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

____________________

Käännösvirheet suomen kielellä.

Katkelmia.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

Mind: We Have Met the Enemy
Mieli: Olemme tavanneet vihollisen

Videolla puhuu SCS Mathin Guru Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00137 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

Mind: We Have Met the Enemy
Mieli: Olemme tavanneet vihollisen

Videolla puhuu SCS Mathin Guru Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Vain vähän aikaa sitten joku vakuutti täysin vakavissaan, että ne tuntomerkit, joita nyt sanotaan äiri Ammasta, sopivat Sanna Mariniin. Nyt aivan samaa kaavaa sovelletaan Mata Amritanandamayian. Huomenna vuorossa voi olla joku toinen. Kohde vaihtuu, mutta käsikirjoitus pysyy täsmälleen samana.

Kaava on yksinkertainen. Ensin päätetään, että henkilö on eksyttäjä. Sen jälkeen aletaan kerätä irrallisia yksityiskohtia, jotka näyttävät tukevan johtopäätöstä. Kaikki muu jätetään huomiotta. Jos jokin ei sovi teoriaan, sitä ei pidetä vastatodisteena vaan merkkinä siitä, kuinka ovelasti paha osaa peittää jälkensä.

Näin maailma muuttuu loputtomaksi Saatanan etsinnäksi. Jokaisesta ihmisestä voidaan rakentaa Antikristus, kunhan mielikuvitusta riittää. Punainen vaate, halaus, meditaatio, poliittinen puhe, hyväntekeväisyys tai jokin yksittäinen symboli muuttuu ratkaisevaksi "todisteeksi". Kun kaikki on merkki, mikään ei enää oikeastaan ole merkki.

Tällainen ajattelu ei enää etsi totuutta vaan vahvistaa omaa uskomustaan. Se muistuttaa enemmän salaliittoteoriaa kuin kriittistä ajattelua. Johtopäätös on valmis ennen tutkimista, ja tutkimisen tehtäväksi jää vain koristella se raamatunjakeilla, irrallisilla lainauksilla tai symbolisilla yhteyksillä.

Ehkä todellinen ongelma ei olekaan se, että Antikristuksia olisi kaikkialla. Ehkä ongelma on siinä, että joillekin ihmisille niitä täytyy löytyä jatkuvasti. Kun yksi nimi menettää uskottavuutensa, tilalle tarvitaan uusi. Näin pelko ruokkii itse itseään, ja vanha käsikirjoitus saa aina uuden päähenkilön.

Silloin kyse ei enää ole hengellisestä viisaudesta vaan psykologisesta ilmiöstä: mieli näkee sen, mitä se on jo ennalta päättänyt nähdä. Ja juuri siinä dogmaattisuus on vaarallisimmillaan – se lakkaa tutkimasta todellisuutta ja alkaa käyttää todellisuutta pelkkänä rekvisiittana omille ennakkoluuloilleen.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Vain vähän aikaa sitten joku vakuutti täysin vakavissaan, että ne tuntomerkit, joita nyt sanotaan äiri Ammasta, sopivat Sanna Mariniin. Nyt aivan samaa kaavaa sovelletaan Mata Amritanandamayian. Huomenna vuorossa voi olla joku toinen. Kohde vaihtuu, mutta käsikirjoitus pysyy täsmälleen samana.

Kaava on yksinkertainen. Ensin päätetään, että henkilö on eksyttäjä. Sen jälkeen aletaan kerätä irrallisia yksityiskohtia, jotka näyttävät tukevan johtopäätöstä. Kaikki muu jätetään huomiotta. Jos jokin ei sovi teoriaan, sitä ei pidetä vastatodisteena vaan merkkinä siitä, kuinka ovelasti paha osaa peittää jälkensä.

Näin maailma muuttuu loputtomaksi Saatanan etsinnäksi. Jokaisesta ihmisestä voidaan rakentaa Antikristus, kunhan mielikuvitusta riittää. Punainen vaate, halaus, meditaatio, poliittinen puhe, hyväntekeväisyys tai jokin yksittäinen symboli muuttuu ratkaisevaksi "todisteeksi". Kun kaikki on merkki, mikään ei enää oikeastaan ole merkki.

Tällainen ajattelu ei enää etsi totuutta vaan vahvistaa omaa uskomustaan. Se muistuttaa enemmän salaliittoteoriaa kuin kriittistä ajattelua. Johtopäätös on valmis ennen tutkimista, ja tutkimisen tehtäväksi jää vain koristella se raamatunjakeilla, irrallisilla lainauksilla tai symbolisilla yhteyksillä.

Ehkä todellinen ongelma ei olekaan se, että Antikristuksia olisi kaikkialla. Ehkä ongelma on siinä, että joillekin ihmisille niitä täytyy löytyä jatkuvasti. Kun yksi nimi menettää uskottavuutensa, tilalle tarvitaan uusi. Näin pelko ruokkii itse itseään, ja vanha käsikirjoitus saa aina uuden päähenkilön.

Silloin kyse ei enää ole hengellisestä viisaudesta vaan psykologisesta ilmiöstä: mieli näkee sen, mitä se on jo ennalta päättänyt nähdä. Ja juuri siinä dogmaattisuus on vaarallisimmillaan – se lakkaa tutkimasta todellisuutta ja alkaa käyttää todellisuutta pelkkänä rekvisiittana omille ennakkoluuloilleen.

Lue lisää

Hyvä esimerkki siitä, mitä fanatismi voi tehdä ihmiselle, on tapa, jolla profetioita luetaan. Kun oma oppi on jo valmiiksi päätetty, profetioita ei enää tulkita niiden omasta asiayhteydestä käsin, vaan ne pakotetaan sopimaan omiin uskomuksiin. Lopputulos on ennalta määrätty: profetian täytyy tarkoittaa juuri sitä, mitä itse halutaan sen tarkoittavan.

Tällöin jokaisesta ihmisestä voidaan tehdä profetian täyttymys.
Kun oma lehmä on ojassa, kaikki alkaa näyttää todisteelta. Jokainen sattuma muuttuu merkiksi, jokainen symboli ennustukseksi ja jokainen eri tavalla ajatteleva mahdolliseksi eksyttäjäksi. Silloin ei enää etsitä totuutta vaan vahvistusta omalle vakaumukselle.

Juuri tästä syystä dogmaattinen ajattelu on vaarallista. Se ei opeta ihmistä ajattelemaan, vaan opettaa hänet löytämään kaikkialta sen, minkä hän on jo etukäteen päättänyt löytää.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Hyvä esimerkki siitä, mitä fanatismi voi tehdä ihmiselle, on tapa, jolla profetioita luetaan. Kun oma oppi on jo valmiiksi päätetty, profetioita ei enää tulkita niiden omasta asiayhteydestä käsin, vaan ne pakotetaan sopimaan omiin uskomuksiin. Lopputulos on ennalta määrätty: profetian täytyy tarkoittaa juuri sitä, mitä itse halutaan sen tarkoittavan.

Tällöin jokaisesta ihmisestä voidaan tehdä profetian täyttymys.
Kun oma lehmä on ojassa, kaikki alkaa näyttää todisteelta. Jokainen sattuma muuttuu merkiksi, jokainen symboli ennustukseksi ja jokainen eri tavalla ajatteleva mahdolliseksi eksyttäjäksi. Silloin ei enää etsitä totuutta vaan vahvistusta omalle vakaumukselle.

Juuri tästä syystä dogmaattinen ajattelu on vaarallista. Se ei opeta ihmistä ajattelemaan, vaan opettaa hänet löytämään kaikkialta sen, minkä hän on jo etukäteen päättänyt löytää.

Lue lisää

Teidän pitäisi hävetä. Miten aikuiset ihmiset voivat rakentaa lapsilleen maailmankuvan, jossa jokaisen nurkan takana väijyy Antikristus, Saatana tai jokin uusi eksytys? Miten pelosta tehdään kasvatusmenetelmä ja epäluulosta hyve?

Tunnen myötähäpeää. En siksi, että ihmisillä on uskonnollinen vakaumus, vaan siksi, että fanatismi näyttää sammuttavan terveen harkinnan. Aikuisilta odottaisi kykyä erottaa vertauskuva todellisuudesta, symboli ihmisestä ja pelko tosiasioista.

Ette ole enää hiekkalaatikolla, jossa hirviöt piileskelevät jokaisen pensaan takana. Olette aikuisia. Juuri siksi olisi syytä kantaa vastuu siitä, millaista maailmankuvaa siirrätte seuraavalle sukupolvelle – sellaista, joka perustuu pelkoon, vai sellaista, joka rohkaisee ajattelemaan itse.

Anonyymi00140 kirjoitti:

Teidän pitäisi hävetä. Miten aikuiset ihmiset voivat rakentaa lapsilleen maailmankuvan, jossa jokaisen nurkan takana väijyy Antikristus, Saatana tai jokin uusi eksytys? Miten pelosta tehdään kasvatusmenetelmä ja epäluulosta hyve?

Tunnen myötähäpeää. En siksi, että ihmisillä on uskonnollinen vakaumus, vaan siksi, että fanatismi näyttää sammuttavan terveen harkinnan. Aikuisilta odottaisi kykyä erottaa vertauskuva todellisuudesta, symboli ihmisestä ja pelko tosiasioista.

Ette ole enää hiekkalaatikolla, jossa hirviöt piileskelevät jokaisen pensaan takana. Olette aikuisia. Juuri siksi olisi syytä kantaa vastuu siitä, millaista maailmankuvaa siirrätte seuraavalle sukupolvelle – sellaista, joka perustuu pelkoon, vai sellaista, joka rohkaisee ajattelemaan itse.

Lue lisää

Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan.

Anonyymi00141 kirjoitti:

Saatana on vertauskuva, kristityt taistelevat tuulimyllyjä vastaan tietämättä, että paha on itse ihmisessä.
Mistä tulee sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”? Tarkoittaa turhaa toimintaa. Tulee Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Kirjan höperö päähenkilö luulee tuulimyllyjä jättiläisiksi ja alkaa taistella niitä vastaan.
Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666.
Sanotaan, että kaikki paha maailmassa on peräisin paholaisesta. Jotta lapset saataisiin käyttäytymään hyvin, heitä pelotellaan joskus: "Täällä on mörkö, joka vie sinut pois!". Lapsi kasvaa aikuiseksi, "mörköstä" tulee paholainen, ja pelko säilyy. Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluat niiden olevan.

Lue lisää

Sanonta "taistella tuulimyllyjä vastaan" tulee Don Quijotesta. Teoksen päähenkilö näkee tavalliset tuulimyllyt valtavina jättiläisinä ja ryntää niitä vastaan miekka kädessä. Hän käy taistelua vihollista vastaan, jota ei todellisuudessa ole olemassa sellaisena kuin hän sen kuvittelee.

Vertaus sopii hyvin tilanteisiin, joissa ihminen käyttää valtavasti energiaa kuviteltujen vihollisten torjumiseen samalla, kun todelliset ongelmat jäävät huomaamatta.

Jos Saatana ymmärretään vertauskuvana ihmisen sisäiselle pahuudelle – vihalle, ylpeydelle, ahneudelle, julmuudelle ja itsekkyydelle – silloin suurin taistelu ei tapahdu ulkopuolista vihollista vastaan, vaan ihmisen omassa sydämessä. On helppoa nähdä paha jossakin kaukana: toisessa ihmisessä, toisessa uskonnossa, toisessa ajattelutavassa tai yhteiskunnallisessa ilmiössä. Paljon vaikeampaa on katsoa itseään ja kysyä: missä minä itse kannan vihaa, ylimielisyyttä tai halua tuomita?

Pelkoon perustuva uskonnollisuus voi joskus tehdä ihmisestä jatkuvan uhkien etsijän. Hän alkaa nähdä merkkejä kaikkialla: symboleissa, numeroissa, nimissä ja tavallisissa arkisissa asioissa. Sama mieli, joka lapsena pelkäsi pimeän kaapin takana olevaa mörköä, voi aikuisena siirtää saman pelon suurempaan kertomukseen.

Lapselle voidaan sanoa: "Ole varovainen, siellä on hirviö." Aikuistuessaan ihminen ei enää pelkää kaapin alla olevaa hahmoa, mutta pelon rakenne voi jäädä elämään. Mörkö vaihtaa vain nimeä. Se muuttuu näkymättömäksi viholliseksi, jonka uskotaan selittävän kaiken pahan maailmassa.

Mutta jos kaikki paha sijoitetaan ulkopuoliseen viholliseen, ihminen voi unohtaa oman vastuunsa. Hän taistelee kuvitteellisia vihollisia vastaan ja samalla jättää kohtaamatta todelliset ongelmat: välinpitämättömyyden, julmuuden, vallanhimon ja kyvyttömyyden rakastaa lähimmäistään.

Suurin vaara ei ehkä olekaan se, että ihminen uskoo pahuuden olemassaoloon. Suurempi vaara on, että hän uskoo pahuuden löytyvän aina jostakin muualta kuin itsestään.

Silloin ihminen nostaa miekan tuulimyllyä vastaan ja kuvittelee pelastavansa maailman, vaikka todellinen taistelu olisi ollut hänen omassa mielessään koko ajan.

Anonyymi00142 kirjoitti:

Sanonta "taistella tuulimyllyjä vastaan" tulee Don Quijotesta. Teoksen päähenkilö näkee tavalliset tuulimyllyt valtavina jättiläisinä ja ryntää niitä vastaan miekka kädessä. Hän käy taistelua vihollista vastaan, jota ei todellisuudessa ole olemassa sellaisena kuin hän sen kuvittelee.

Vertaus sopii hyvin tilanteisiin, joissa ihminen käyttää valtavasti energiaa kuviteltujen vihollisten torjumiseen samalla, kun todelliset ongelmat jäävät huomaamatta.

Jos Saatana ymmärretään vertauskuvana ihmisen sisäiselle pahuudelle – vihalle, ylpeydelle, ahneudelle, julmuudelle ja itsekkyydelle – silloin suurin taistelu ei tapahdu ulkopuolista vihollista vastaan, vaan ihmisen omassa sydämessä. On helppoa nähdä paha jossakin kaukana: toisessa ihmisessä, toisessa uskonnossa, toisessa ajattelutavassa tai yhteiskunnallisessa ilmiössä. Paljon vaikeampaa on katsoa itseään ja kysyä: missä minä itse kannan vihaa, ylimielisyyttä tai halua tuomita?

Pelkoon perustuva uskonnollisuus voi joskus tehdä ihmisestä jatkuvan uhkien etsijän. Hän alkaa nähdä merkkejä kaikkialla: symboleissa, numeroissa, nimissä ja tavallisissa arkisissa asioissa. Sama mieli, joka lapsena pelkäsi pimeän kaapin takana olevaa mörköä, voi aikuisena siirtää saman pelon suurempaan kertomukseen.

Lapselle voidaan sanoa: "Ole varovainen, siellä on hirviö." Aikuistuessaan ihminen ei enää pelkää kaapin alla olevaa hahmoa, mutta pelon rakenne voi jäädä elämään. Mörkö vaihtaa vain nimeä. Se muuttuu näkymättömäksi viholliseksi, jonka uskotaan selittävän kaiken pahan maailmassa.

Mutta jos kaikki paha sijoitetaan ulkopuoliseen viholliseen, ihminen voi unohtaa oman vastuunsa. Hän taistelee kuvitteellisia vihollisia vastaan ja samalla jättää kohtaamatta todelliset ongelmat: välinpitämättömyyden, julmuuden, vallanhimon ja kyvyttömyyden rakastaa lähimmäistään.

Suurin vaara ei ehkä olekaan se, että ihminen uskoo pahuuden olemassaoloon. Suurempi vaara on, että hän uskoo pahuuden löytyvän aina jostakin muualta kuin itsestään.

Silloin ihminen nostaa miekan tuulimyllyä vastaan ja kuvittelee pelastavansa maailman, vaikka todellinen taistelu olisi ollut hänen omassa mielessään koko ajan.

Lue lisää

Miksi jonkin toisen uskonnon rituaali tulkitaan helposti epäjumalanpalvelukseksi, mutta omaa uskonnollista toimintaa ei nähdä samalla tavalla? Tähän ei ole yhtä vastausta, koska eri uskonnot määrittelevät epäjumalanpalveluksen eri tavoin.

Kristillisestä näkökulmasta esimerkiksi Raamattun epäjumalanpalvelusta koskevissa kohdissa keskeinen ajatus on, että luodulle asialle annetaan se asema, joka kuuluu vain Jumalalle. Siksi monet kristityt tulkitsevat jonkin ihmisen palvomisen, jumalallistamisen tai jumalallisena välikappaleena pitämisen epäjumalanpalvelukseksi.

Mutta tästä seuraa myös vaikea peiliin katsomisen kysymys: mikä erottaa aidon jumalanpalveluksen epäjumalanpalveluksesta?

Anonyymi00143 kirjoitti:

Miksi jonkin toisen uskonnon rituaali tulkitaan helposti epäjumalanpalvelukseksi, mutta omaa uskonnollista toimintaa ei nähdä samalla tavalla? Tähän ei ole yhtä vastausta, koska eri uskonnot määrittelevät epäjumalanpalveluksen eri tavoin.

Kristillisestä näkökulmasta esimerkiksi Raamattun epäjumalanpalvelusta koskevissa kohdissa keskeinen ajatus on, että luodulle asialle annetaan se asema, joka kuuluu vain Jumalalle. Siksi monet kristityt tulkitsevat jonkin ihmisen palvomisen, jumalallistamisen tai jumalallisena välikappaleena pitämisen epäjumalanpalvelukseksi.

Mutta tästä seuraa myös vaikea peiliin katsomisen kysymys: mikä erottaa aidon jumalanpalveluksen epäjumalanpalveluksesta?

Lue lisää

Jos määritelmä on: "Epäjumalanpalvelusta on antaa ehdoton hengellinen auktoriteetti jollekin luodulle asialle", silloin kriittinen kysymys voidaan esittää myös kristinuskon sisällä:

Voiko ihminen tehdä uskonnollisesta johtajasta erehtymättömän?
Voiko oma oppijärjestelmä muuttua niin pyhäksi, ettei sitä enää saa kyseenalaistaa?
Voiko uskonnollinen identiteetti tulla tärkeämmäksi kuin rakkaus, nöyryys ja lähimmäisen kunnioitus?

Tällöin epäjumala ei välttämättä ole patsas tai henkilö. Se voi olla myös oma varmuus siitä, että minun tulkintani on täydellinen ja kaikki muut ovat eksyneitä.

Anonyymi00144 kirjoitti:

Jos määritelmä on: "Epäjumalanpalvelusta on antaa ehdoton hengellinen auktoriteetti jollekin luodulle asialle", silloin kriittinen kysymys voidaan esittää myös kristinuskon sisällä:

Voiko ihminen tehdä uskonnollisesta johtajasta erehtymättömän?
Voiko oma oppijärjestelmä muuttua niin pyhäksi, ettei sitä enää saa kyseenalaistaa?
Voiko uskonnollinen identiteetti tulla tärkeämmäksi kuin rakkaus, nöyryys ja lähimmäisen kunnioitus?

Tällöin epäjumala ei välttämättä ole patsas tai henkilö. Se voi olla myös oma varmuus siitä, että minun tulkintani on täydellinen ja kaikki muut ovat eksyneitä.

Lue lisää

Mitä tulee Mata Amritanandamayian, hänen seuraajansa eivät yleensä kuvaa halausta yksinkertaisesti niin, että "ihminen palvoo jumalaa ihmisen muodossa", vaan heidän omassa hengellisessä kehyksessään halaus (darshan) liittyy pyhän läsnäolon kokemukseen ja siunauksen vastaanottamiseen. Kriitikot taas voivat tulkita saman rituaalin jumalallistamiseksi. Kiista syntyy siis osittain siitä, minkä uskonnollisen kehyksen kautta tapahtumaa katsotaan.

Anonyymi00145 kirjoitti:

Mitä tulee Mata Amritanandamayian, hänen seuraajansa eivät yleensä kuvaa halausta yksinkertaisesti niin, että "ihminen palvoo jumalaa ihmisen muodossa", vaan heidän omassa hengellisessä kehyksessään halaus (darshan) liittyy pyhän läsnäolon kokemukseen ja siunauksen vastaanottamiseen. Kriitikot taas voivat tulkita saman rituaalin jumalallistamiseksi. Kiista syntyy siis osittain siitä, minkä uskonnollisen kehyksen kautta tapahtumaa katsotaan.

Lue lisää

Sama ilmiö näkyy usein uskontojen välisissä kiistoissa: oma rituaali nähdään helposti pyhänä ja toisen rituaali epäjumalanpalveluksena. Ulkopuolinen tarkkailija voi kuitenkin huomata, että molemmissa tapauksissa ihminen käyttää symboleja, esineitä, henkilöitä ja rituaaleja välittääkseen suhdetta johonkin itseään suurempaan.

Ehkä syvin kysymys ei olekaan vain:
"Palvooko joku väärää kohdetta?"

Vaan myös:
"Onko ihminen kykenevä tekemään mistä tahansa asiasta epäjumalan – jopa omasta uskonnostaan, omasta ryhmästään ja omasta varmuudestaan?"

Tämä kysymys on ollut läsnä myös monissa uskonnollisissa perinteissä: suurin vaara ei aina ole vieraan jumalan palvominen, vaan se, että ihminen alkaa rakastaa omaa kuvaansa totuudesta enemmän kuin itse totuutta.

Anonyymi00146 kirjoitti:

Sama ilmiö näkyy usein uskontojen välisissä kiistoissa: oma rituaali nähdään helposti pyhänä ja toisen rituaali epäjumalanpalveluksena. Ulkopuolinen tarkkailija voi kuitenkin huomata, että molemmissa tapauksissa ihminen käyttää symboleja, esineitä, henkilöitä ja rituaaleja välittääkseen suhdetta johonkin itseään suurempaan.

Ehkä syvin kysymys ei olekaan vain:
"Palvooko joku väärää kohdetta?"

Vaan myös:
"Onko ihminen kykenevä tekemään mistä tahansa asiasta epäjumalan – jopa omasta uskonnostaan, omasta ryhmästään ja omasta varmuudestaan?"

Tämä kysymys on ollut läsnä myös monissa uskonnollisissa perinteissä: suurin vaara ei aina ole vieraan jumalan palvominen, vaan se, että ihminen alkaa rakastaa omaa kuvaansa totuudesta enemmän kuin itse totuutta.

Lue lisää

Voiko omasta kristillisfanaattisesta varmuudesta tulla epäjumala? Monissa perinteissä on pohdittu sitä, että ihminen voi tehdä epäjumalan paitsi kivestä tai patsaasta myös omista käsityksistään.

Anonyymi00147 kirjoitti:

Voiko omasta kristillisfanaattisesta varmuudesta tulla epäjumala? Monissa perinteissä on pohdittu sitä, että ihminen voi tehdä epäjumalan paitsi kivestä tai patsaasta myös omista käsityksistään.

Lue lisää

Ehkä kaikkein vaikein epäjumala tunnistaa ei ole vieraan uskonnon jumalakuva, vaan oma varmuus siitä, että vain minä omistan täydellisen totuuden.

Ihminen voi katsoa toisen uskontoa ja sanoa: "Tuo on epäjumalanpalvelusta." Mutta samalla hän voi olla huomaamatta, että hänen oma mielensä on rakentanut toisenlaisen epäjumalan: ehdottoman varmuuden omasta tulkinnastaan.

Jos epäjumalanpalvelus tarkoittaa sitä, että jokin luotu asia asetetaan Jumalan paikalle, silloin on aiheellista kysyä: voiko myös oma oppi, oma ryhmä, oma tulkinta tai oma tunne erehtymättömyydestä nousta Jumalan paikalle?

Kun ihminen uskoo, että kaikki muut ovat väärässä ja vain hänen oma yhteisönsä omistaa totuuden, hän ei enää kohtaa muita ihmisiä ihmisinä. Hän näkee heidät symboleina, vihollisina tai eksytyksinä. Silloin totuuden etsiminen voi muuttua oman identiteetin puolustamiseksi.

Ironista on, että ihminen voi taistella epäjumalia vastaan niin kiihkeästi, että hän alkaa palvella omaa käsitystään Jumalasta enemmän kuin sitä Jumalaa, jota väittää puolustavansa.

Ehkä suurin testi ei olekaan siinä, kuinka hyvin ihminen tunnistaa muiden virheet, vaan siinä, kykeneekö hän katsomaan itseään nöyryydellä. Pystyykö hän kysymään: "Entä jos minäkin voin erehtyä?"

Sillä joskus kaikkein vaikeimmin havaittava epäjumala ei seiso temppelissä. Se istuu ihmisen omassa mielessä ja kuiskaa: "Sinä yksin tiedät varmasti."

Anonyymi00148 kirjoitti:

Ehkä kaikkein vaikein epäjumala tunnistaa ei ole vieraan uskonnon jumalakuva, vaan oma varmuus siitä, että vain minä omistan täydellisen totuuden.

Ihminen voi katsoa toisen uskontoa ja sanoa: "Tuo on epäjumalanpalvelusta." Mutta samalla hän voi olla huomaamatta, että hänen oma mielensä on rakentanut toisenlaisen epäjumalan: ehdottoman varmuuden omasta tulkinnastaan.

Jos epäjumalanpalvelus tarkoittaa sitä, että jokin luotu asia asetetaan Jumalan paikalle, silloin on aiheellista kysyä: voiko myös oma oppi, oma ryhmä, oma tulkinta tai oma tunne erehtymättömyydestä nousta Jumalan paikalle?

Kun ihminen uskoo, että kaikki muut ovat väärässä ja vain hänen oma yhteisönsä omistaa totuuden, hän ei enää kohtaa muita ihmisiä ihmisinä. Hän näkee heidät symboleina, vihollisina tai eksytyksinä. Silloin totuuden etsiminen voi muuttua oman identiteetin puolustamiseksi.

Ironista on, että ihminen voi taistella epäjumalia vastaan niin kiihkeästi, että hän alkaa palvella omaa käsitystään Jumalasta enemmän kuin sitä Jumalaa, jota väittää puolustavansa.

Ehkä suurin testi ei olekaan siinä, kuinka hyvin ihminen tunnistaa muiden virheet, vaan siinä, kykeneekö hän katsomaan itseään nöyryydellä. Pystyykö hän kysymään: "Entä jos minäkin voin erehtyä?"

Sillä joskus kaikkein vaikeimmin havaittava epäjumala ei seiso temppelissä. Se istuu ihmisen omassa mielessä ja kuiskaa: "Sinä yksin tiedät varmasti."

Lue lisää

Ironisinta epäjumalien vastaisessa taistelussa on se, että ihminen voi käyttää koko elämänsä niiden etsimiseen – ja samalla rakentaa itselleen kaikkein huomaamattomimman epäjumalan: oman erehtymättömyytensä.


Hän polttaa kuvitteellisia epäjumalia, mutta sytyttää samalla alttarin omalle tulkinnalleen. Hän varoittaa muita harhasta, mutta ei huomaa, että hänen suurin harhansa voi olla ajatus siitä, ettei hän itse voisi koskaan eksyä.


Hän sanoo puolustavansa Jumalaa, mutta joskus todellisuudessa hän puolustaa omaa kuvaansa Jumalasta. Hän ei enää rakasta totuutta, vaan sitä tunnetta, jonka antaa varmuus siitä, että on oikeassa. Jumalasta tulee silloin kuin peili, josta ihminen näkee vain oman mielipiteensä heijastuksen.

Anonyymi00149 kirjoitti:

Ironisinta epäjumalien vastaisessa taistelussa on se, että ihminen voi käyttää koko elämänsä niiden etsimiseen – ja samalla rakentaa itselleen kaikkein huomaamattomimman epäjumalan: oman erehtymättömyytensä.


Hän polttaa kuvitteellisia epäjumalia, mutta sytyttää samalla alttarin omalle tulkinnalleen. Hän varoittaa muita harhasta, mutta ei huomaa, että hänen suurin harhansa voi olla ajatus siitä, ettei hän itse voisi koskaan eksyä.


Hän sanoo puolustavansa Jumalaa, mutta joskus todellisuudessa hän puolustaa omaa kuvaansa Jumalasta. Hän ei enää rakasta totuutta, vaan sitä tunnetta, jonka antaa varmuus siitä, että on oikeassa. Jumalasta tulee silloin kuin peili, josta ihminen näkee vain oman mielipiteensä heijastuksen.

Lue lisää

Mitä enemmän hän julistaa muiden olevan eksyksissä, sitä vähemmän hän tarvitsee itsetutkiskelua. Jokainen eriävä mielipide muuttuu todisteeksi siitä, että hän on oikeassa. Jokainen kysymys muuttuu epäilyksi. Jokainen keskustelu muuttuu taisteluksi.
Ja siinä on ehkä kaikkein hienovaraisin ironia: ihminen, joka pelkää muiden palvovan epäjumalia, voi itse alkaa polvistua oman varmuutensa eteen.
Hän ei sano: "Minun ajatukseni on Jumala." Hän sanoo: "Minun ajatukseni on Jumalan totuus." Mutta lopputulos voi olla sama. Hänen oma tulkintansa on saavuttanut aseman, jota ei saa kyseenalaistaa.
Ehkä todellinen hengellinen testi ei olekaan siinä, kuinka monta väärää oppia ihminen pystyy tunnistamaan muissa. Se on liian helppoa. Todellinen testi on siinä, pystyykö ihminen katsomaan omaa sydäntään ja kysymään vaikeimman mahdollisen kysymyksen:
"Entä jos olenkin väärässä?"

Anonyymi00150 kirjoitti:

Mitä enemmän hän julistaa muiden olevan eksyksissä, sitä vähemmän hän tarvitsee itsetutkiskelua. Jokainen eriävä mielipide muuttuu todisteeksi siitä, että hän on oikeassa. Jokainen kysymys muuttuu epäilyksi. Jokainen keskustelu muuttuu taisteluksi.
Ja siinä on ehkä kaikkein hienovaraisin ironia: ihminen, joka pelkää muiden palvovan epäjumalia, voi itse alkaa polvistua oman varmuutensa eteen.
Hän ei sano: "Minun ajatukseni on Jumala." Hän sanoo: "Minun ajatukseni on Jumalan totuus." Mutta lopputulos voi olla sama. Hänen oma tulkintansa on saavuttanut aseman, jota ei saa kyseenalaistaa.
Ehkä todellinen hengellinen testi ei olekaan siinä, kuinka monta väärää oppia ihminen pystyy tunnistamaan muissa. Se on liian helppoa. Todellinen testi on siinä, pystyykö ihminen katsomaan omaa sydäntään ja kysymään vaikeimman mahdollisen kysymyksen:
"Entä jos olenkin väärässä?"

Lue lisää

Sillä kaikkein vaarallisin epäjumala ei välttämättä seiso temppelissä, patsaan muodossa tai vieraan uskonnon alttarilla. Se voi olla näkymätön ja paljon lähempänä.
Se istuu ihmisen omassa mielessä.
Se ei käske häntä palvomaan kiveä tai kuvaa.
Se kuiskaa paljon hienovaraisemmin:
"Sinä tiedät jo kaiken. Sinun ei tarvitse enää kuunnella."
Ja juuri siinä hetkessä totuuden etsijä voi lakata etsimästä totuutta ja alkaa puolustaa vain itseään.

Anonyymi00151 kirjoitti:

Sillä kaikkein vaarallisin epäjumala ei välttämättä seiso temppelissä, patsaan muodossa tai vieraan uskonnon alttarilla. Se voi olla näkymätön ja paljon lähempänä.
Se istuu ihmisen omassa mielessä.
Se ei käske häntä palvomaan kiveä tai kuvaa.
Se kuiskaa paljon hienovaraisemmin:
"Sinä tiedät jo kaiken. Sinun ei tarvitse enää kuunnella."
Ja juuri siinä hetkessä totuuden etsijä voi lakata etsimästä totuutta ja alkaa puolustaa vain itseään.

Lue lisää

Kun ihminen sanoo löytäneensä ainoan tien totuuteen, hän kohtaa heti vaikean kysymyksen: miksi niin monet muut ihmiset eri puolilla maailmaa ovat päätyneet samanlaiseen kokemukseen oman uskonsa kautta?

Ajatus Jumalan etsimisestä, oikeasta elämästä, moraalista ja ihmisen suhteesta korkeimpaan todellisuuteen ei kuulu vain yhdelle perinteelle. Samat suuret kysymykset toistuvat eri kulttuureissa: Mikä on elämän tarkoitus? Mitä on hyvä elämä? Miten ihmisen pitäisi kohdella toisiaan? Miten ihminen voi lähestyä Jumalaa tai pyhää?

Myös abrahamilaisissa uskonnoissa – juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa – on vahva ajatus totuudesta, Jumalan tahdosta ja oikeasta elämäntiestä. Islamissa esimerkiksi Koraani korostaa Jumalan ykseyttä, oikeudenmukaisuutta, laupeutta ja ihmisen vastuuta teoistaan. Samankaltaisia moraalisia ja hengellisiä teemoja löytyy myös muista suurista uskonnoista.

Tästä syntyy kiinnostava paradoksi: ihminen voi nähdä oman uskontonsa totuuden merkkinä sen, että se puhuu Jumalasta, rakkaudesta, moraalista ja pelastuksesta – mutta juuri nämä teemat löytyvät myös monista muista perinteistä.

Siksi vaikea kysymys ei ehkä ole vain: "Kenellä on totuus?" Vaan myös: "Miten ihminen suhtautuu toiseen ihmiseen, joka etsii totuutta eri polkua pitkin?"

Jos totuus todella tulee Jumalasta, voisiko siihen kuulua myös nöyryys? Voisiko todellinen usko sisältää ajatuksen, että ihminen ymmärtää aina vain osan suuremmasta todellisuudesta?

Ehkä suurin hengellinen haaste ei ole löytää vihollisia muiden uskontojen joukosta, vaan löytää viisautta siinä, miten ihminen suhtautuu omaan rajalliseen ymmärrykseensä.

Anonyymi00152 kirjoitti:

Kun ihminen sanoo löytäneensä ainoan tien totuuteen, hän kohtaa heti vaikean kysymyksen: miksi niin monet muut ihmiset eri puolilla maailmaa ovat päätyneet samanlaiseen kokemukseen oman uskonsa kautta?

Ajatus Jumalan etsimisestä, oikeasta elämästä, moraalista ja ihmisen suhteesta korkeimpaan todellisuuteen ei kuulu vain yhdelle perinteelle. Samat suuret kysymykset toistuvat eri kulttuureissa: Mikä on elämän tarkoitus? Mitä on hyvä elämä? Miten ihmisen pitäisi kohdella toisiaan? Miten ihminen voi lähestyä Jumalaa tai pyhää?

Myös abrahamilaisissa uskonnoissa – juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa – on vahva ajatus totuudesta, Jumalan tahdosta ja oikeasta elämäntiestä. Islamissa esimerkiksi Koraani korostaa Jumalan ykseyttä, oikeudenmukaisuutta, laupeutta ja ihmisen vastuuta teoistaan. Samankaltaisia moraalisia ja hengellisiä teemoja löytyy myös muista suurista uskonnoista.

Tästä syntyy kiinnostava paradoksi: ihminen voi nähdä oman uskontonsa totuuden merkkinä sen, että se puhuu Jumalasta, rakkaudesta, moraalista ja pelastuksesta – mutta juuri nämä teemat löytyvät myös monista muista perinteistä.

Siksi vaikea kysymys ei ehkä ole vain: "Kenellä on totuus?" Vaan myös: "Miten ihminen suhtautuu toiseen ihmiseen, joka etsii totuutta eri polkua pitkin?"

Jos totuus todella tulee Jumalasta, voisiko siihen kuulua myös nöyryys? Voisiko todellinen usko sisältää ajatuksen, että ihminen ymmärtää aina vain osan suuremmasta todellisuudesta?

Ehkä suurin hengellinen haaste ei ole löytää vihollisia muiden uskontojen joukosta, vaan löytää viisautta siinä, miten ihminen suhtautuu omaan rajalliseen ymmärrykseensä.

Lue lisää

Mutta historia on paljon monimutkaisempi kuin tällainen löytöretki, jossa etsitään samanlaisia sanoja ja julistetaan asia ratkaistuksi.

Ihmiskunta on vuosituhansien ajan kertonut samoja suuria tarinoita eri muodoissa. Ihmiset ovat pohtineet syntymää, kuolemaa, uudestisyntymistä, jumalallista läsnäoloa, hyvän ja pahan taistelua sekä ihmisen pelastumista. Ei ole yllättävää, että eri kulttuureissa syntyy samankaltaisia symboleja.

Ihminen katsoo taivasta ja etsii valoa. Hän kohtaa kuoleman ja kaipaa elämää sen jälkeen. Hän kokee syyllisyyttä ja etsii anteeksiantoa. Hän näkee kärsimystä ja toivoo pelastusta. Näistä kokemuksista syntyy helposti samanlaisia uskonnollisia kielikuvia.




Ehkä todellinen hämmästyttävä asia ei ole se, että eri uskonnoissa on yhtäläisyyksiä. Ehkä hämmästyttävää on se, kuinka samanlaisia ihmiset ovat kaikkialla maailmassa etsiessään merkitystä.

Anonyymi00153 kirjoitti:

Mutta historia on paljon monimutkaisempi kuin tällainen löytöretki, jossa etsitään samanlaisia sanoja ja julistetaan asia ratkaistuksi.

Ihmiskunta on vuosituhansien ajan kertonut samoja suuria tarinoita eri muodoissa. Ihmiset ovat pohtineet syntymää, kuolemaa, uudestisyntymistä, jumalallista läsnäoloa, hyvän ja pahan taistelua sekä ihmisen pelastumista. Ei ole yllättävää, että eri kulttuureissa syntyy samankaltaisia symboleja.

Ihminen katsoo taivasta ja etsii valoa. Hän kohtaa kuoleman ja kaipaa elämää sen jälkeen. Hän kokee syyllisyyttä ja etsii anteeksiantoa. Hän näkee kärsimystä ja toivoo pelastusta. Näistä kokemuksista syntyy helposti samanlaisia uskonnollisia kielikuvia.




Ehkä todellinen hämmästyttävä asia ei ole se, että eri uskonnoissa on yhtäläisyyksiä. Ehkä hämmästyttävää on se, kuinka samanlaisia ihmiset ovat kaikkialla maailmassa etsiessään merkitystä.

Lue lisää

Itse asiassa ei voisi olla voimakkaampaa epäjumalanpalvontaa kuin ajatus, että kaikki muut maailmanuskonnot ovat vääriä ja että vain meillä – tai tarkemmin sanottuna vain meidän lahkoillamme – on totuus, ja että jopa muut kristilliset kirkkokunnat leimataan epäjumalanpalvojiksi.

Anonyymi00154 kirjoitti:

Itse asiassa ei voisi olla voimakkaampaa epäjumalanpalvontaa kuin ajatus, että kaikki muut maailmanuskonnot ovat vääriä ja että vain meillä – tai tarkemmin sanottuna vain meidän lahkoillamme – on totuus, ja että jopa muut kristilliset kirkkokunnat leimataan epäjumalanpalvojiksi.

Lue lisää

Ehkä kaikkein syvin ironia on siinä, että epäjumalanpalvonnaksi tuomitaan muiden usko samalla, kun oma oppijärjestelmä korotetaan erehtymättömäksi totuudeksi. Vaikea kuvitella voimakkaampaa epäjumalanpalvonnan muotoa kuin usko siihen, että kaikki maailman uskonnot ovat vääriä ja että vain meillä – tai tarkemmin sanottuna vain omalla lahkollamme – on totuus. Ironia huipentuu siihen, että jopa muut kristilliset kirkkokunnat julistetaan epäjumalanpalvojiksi. Tällöin palvonnan kohteeksi ei enää nouse Jumala vaan oma tulkinta Jumalasta.

Anonyymi00155 kirjoitti:

Ehkä kaikkein syvin ironia on siinä, että epäjumalanpalvonnaksi tuomitaan muiden usko samalla, kun oma oppijärjestelmä korotetaan erehtymättömäksi totuudeksi. Vaikea kuvitella voimakkaampaa epäjumalanpalvonnan muotoa kuin usko siihen, että kaikki maailman uskonnot ovat vääriä ja että vain meillä – tai tarkemmin sanottuna vain omalla lahkollamme – on totuus. Ironia huipentuu siihen, että jopa muut kristilliset kirkkokunnat julistetaan epäjumalanpalvojiksi. Tällöin palvonnan kohteeksi ei enää nouse Jumala vaan oma tulkinta Jumalasta.

Lue lisää

Vaikea kuvitella voimakkaampaa epäjumalanpalvonnan muotoa kuin usko siihen, että kaikki maailman uskonnot ovat vääriä ja että vain meillä on totuus.

Siinä hetkessä epäjumalaksi ei enää aseteta puusta tai kivestä tehtyä kuvaa, vaan oma oppi, oma tulkinta ja oma varmuus. Juuri silloin epäjumalanpalvonta saavuttaa hienostuneimman muotonsa: ihminen ei enää kumarra Jumalaa, vaan omaa käsitystään Jumalasta.

Anonyymi00156 kirjoitti:

Vaikea kuvitella voimakkaampaa epäjumalanpalvonnan muotoa kuin usko siihen, että kaikki maailman uskonnot ovat vääriä ja että vain meillä on totuus.

Siinä hetkessä epäjumalaksi ei enää aseteta puusta tai kivestä tehtyä kuvaa, vaan oma oppi, oma tulkinta ja oma varmuus. Juuri silloin epäjumalanpalvonta saavuttaa hienostuneimman muotonsa: ihminen ei enää kumarra Jumalaa, vaan omaa käsitystään Jumalasta.

Lue lisää

Siinä on todellakin suuri ero kristinuskoon verrattuna, sillä me, pahat hindut, entiset kristityt, emme välitä lainkaan siitä, mihin muita uskovat – tai uskovatko he mihinkään lainkaan.

Anonyymi00157 kirjoitti:

Siinä on todellakin suuri ero kristinuskoon verrattuna, sillä me, pahat hindut, entiset kristityt, emme välitä lainkaan siitä, mihin muita uskovat – tai uskovatko he mihinkään lainkaan.

Lue lisää

Kuinka kukaan voi edes palvoa tällaista olentoa (sensuroinnin jälkeen) – tajuamatta, että hän palvoo jonkinlaista mieletöntä pahuutta? Kristinusko ei alun perin opettanut mitään sellaista – ei kauhutarinoita siitä. Jos uskoo ikuiseen helvettiin, jos joku selliasta sasistista oppia levittää, palvoo jonkinlaista sadistista olentoa; alun perin asia ei ollut lainkaan niin. Itse asiassa juuri se on saatanapalvontaa.

Anonyymi00158 kirjoitti:

Kuinka kukaan voi edes palvoa tällaista olentoa (sensuroinnin jälkeen) – tajuamatta, että hän palvoo jonkinlaista mieletöntä pahuutta? Kristinusko ei alun perin opettanut mitään sellaista – ei kauhutarinoita siitä. Jos uskoo ikuiseen helvettiin, jos joku selliasta sasistista oppia levittää, palvoo jonkinlaista sadistista olentoa; alun perin asia ei ollut lainkaan niin. Itse asiassa juuri se on saatanapalvontaa.

Lue lisää

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Jumalan ikioma Auschwitz

Anonyymi00159 kirjoitti:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Jumalan ikioma Auschwitz

Lue lisää

IKUISEN HELVETIN YLISTÄJÄ ON EVANKELISTA SAATANA JA SAMALLA SAATANAPNALVOJA. IRONISESTI HE EIVÄT YMMÄRRÄ, ETTÄ JOS KUTSUU SAATANAA JUMALAKSI, SE EI TEE SAATANASTA JUMALAA.

Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

Anonyymi00160 kirjoitti:

IKUISEN HELVETIN YLISTÄJÄ ON EVANKELISTA SAATANA JA SAMALLA SAATANAPNALVOJA. IRONISESTI HE EIVÄT YMMÄRRÄ, ETTÄ JOS KUTSUU SAATANAA JUMALAKSI, SE EI TEE SAATANASTA JUMALAA.

Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.

Lue lisää

Vain noin 20 prosenttia Raamatun ”Jeesuksen” sanoista on Jeesuksen omia sanoja; loput on sensuroitu, liian vaarallisia, ihmisiä ei voida enää kontrolloida.

Anonyymi00161 kirjoitti:

Vain noin 20 prosenttia Raamatun ”Jeesuksen” sanoista on Jeesuksen omia sanoja; loput on sensuroitu, liian vaarallisia, ihmisiä ei voida enää kontrolloida.

Ja kaiken lisäksi:


Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

Anonyymi00162 kirjoitti:

Ja kaiken lisäksi:


Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

Lue lisää

Joten elä itse, mutta anna muidenkin elää!

Anonyymi00163 kirjoitti:

Joten elä itse, mutta anna muidenkin elää!

Jos totuus todella olisi horjumaton, miksi sitä pitäisi puolustaa painostuksella, syyllistämisellä, pelottelulla tai väkisin käännyttämisellä? Miksi sen tueksi tarvittaisiin jatkuvia kampanjoita, tunnepitoista painostusta tai uhkakuvia? Todellinen totuus ei menetä arvoaan, vaikka kukaan ei uskoisi siihen. Se ei riipu enemmistöpäätöksistä, äänekkäistä julistajista eikä siitä, kuinka monta seuraajaa sille onnistutaan hankkimaan. Totuus on olemassa riippumatta siitä, kuinka moni sen hyväksyy.
Juuri tästä syystä on paradoksaalista, että jotkut kokevat velvollisuudekseen puolustaa totuutta ikään kuin se olisi hauras esine, joka särkyy heti ensimmäisestä kriittisestä kysymyksestä. Kun kysymyksiin vastataan syyllistämällä, pelottelemalla tai vaatimalla ehdotonta kuuliaisuutta, puolustuksen kohteena ei välttämättä olekaan totuus, vaan oma samaistuminen siihen.
Tietämättömyys (avidyā – todellisuuden väärin ymmärtäminen) ei aina ilmene tiedon puutteena. Se voi ilmetä myös järkkymättömänä varmuutena siitä, ettei mitään uutta ole enää opittavaa. Kun ihminen uskoo jo omistavansa lopullisen totuuden, hänen mielensä sulkeutuu. Uteliaisuus katoaa, kuunteleminen muuttuu muodollisuudeksi ja keskustelu vaihtuu yksisuuntaiseksi julistamiseksi. Hän ei enää kohtaa toista ihmistä, vaan etsii tilaisuutta korjata tämän ajattelua.

Anonyymi00164 kirjoitti:

Jos totuus todella olisi horjumaton, miksi sitä pitäisi puolustaa painostuksella, syyllistämisellä, pelottelulla tai väkisin käännyttämisellä? Miksi sen tueksi tarvittaisiin jatkuvia kampanjoita, tunnepitoista painostusta tai uhkakuvia? Todellinen totuus ei menetä arvoaan, vaikka kukaan ei uskoisi siihen. Se ei riipu enemmistöpäätöksistä, äänekkäistä julistajista eikä siitä, kuinka monta seuraajaa sille onnistutaan hankkimaan. Totuus on olemassa riippumatta siitä, kuinka moni sen hyväksyy.
Juuri tästä syystä on paradoksaalista, että jotkut kokevat velvollisuudekseen puolustaa totuutta ikään kuin se olisi hauras esine, joka särkyy heti ensimmäisestä kriittisestä kysymyksestä. Kun kysymyksiin vastataan syyllistämällä, pelottelemalla tai vaatimalla ehdotonta kuuliaisuutta, puolustuksen kohteena ei välttämättä olekaan totuus, vaan oma samaistuminen siihen.
Tietämättömyys (avidyā – todellisuuden väärin ymmärtäminen) ei aina ilmene tiedon puutteena. Se voi ilmetä myös järkkymättömänä varmuutena siitä, ettei mitään uutta ole enää opittavaa. Kun ihminen uskoo jo omistavansa lopullisen totuuden, hänen mielensä sulkeutuu. Uteliaisuus katoaa, kuunteleminen muuttuu muodollisuudeksi ja keskustelu vaihtuu yksisuuntaiseksi julistamiseksi. Hän ei enää kohtaa toista ihmistä, vaan etsii tilaisuutta korjata tämän ajattelua.

Lue lisää

Pakottaminen onkin usein merkki siitä, että luottamus oman näkemyksen voimaan on heikko. Jos uskotaan, että ihminen päätyisi rehellisen tutkimisen kautta samaan johtopäätökseen, miksi hänen vapauttaan pitäisi rajoittaa? Miksi kysymyksiä pitäisi pelätä? Miksi epäily olisi vaarallista? Totuus, joka romahtaa ensimmäiseen kriittiseen kysymykseen, ei ollut koskaan kovin vakaa.
Dogmaattinen mieli tarvitsee jatkuvasti vahvistusta. Se etsii samanmielisiä, karttaa kriittisiä keskusteluja ja tulkitsee eriävät näkemykset hyökkäyksiksi. Se rakentaa ympärilleen kaikuhuoneen, jossa samat väitteet toistuvat yhä uudelleen. Toisto alkaa tuntua todisteelta. Mutta väitteen toistaminen ei tee siitä totta sen enempää kuin hiljaisuus tekee siitä epätotta.

Anonyymi00165 kirjoitti:

Pakottaminen onkin usein merkki siitä, että luottamus oman näkemyksen voimaan on heikko. Jos uskotaan, että ihminen päätyisi rehellisen tutkimisen kautta samaan johtopäätökseen, miksi hänen vapauttaan pitäisi rajoittaa? Miksi kysymyksiä pitäisi pelätä? Miksi epäily olisi vaarallista? Totuus, joka romahtaa ensimmäiseen kriittiseen kysymykseen, ei ollut koskaan kovin vakaa.
Dogmaattinen mieli tarvitsee jatkuvasti vahvistusta. Se etsii samanmielisiä, karttaa kriittisiä keskusteluja ja tulkitsee eriävät näkemykset hyökkäyksiksi. Se rakentaa ympärilleen kaikuhuoneen, jossa samat väitteet toistuvat yhä uudelleen. Toisto alkaa tuntua todisteelta. Mutta väitteen toistaminen ei tee siitä totta sen enempää kuin hiljaisuus tekee siitä epätotta.

Lue lisää

Kiintymystä omiin käsityksiin kutsutaan nimellä āsakti (takertuminen). Takertuminen ei tarkoita ainoastaan aineellisia asioita, vaan myös mielipiteitä, ideologioita ja uskonnollisia identiteettejä. Ihminen voi olla yhtä kiintynyt omaan oppijärjestelmäänsä kuin toinen omaisuuteensa. Molemmissa tapauksissa pelko menettämisestä synnyttää puolustautumista.
Todellinen sisäinen vapaus (mukti – vapautuminen sidonnaisuuksista) ei tarkoita sitä, että oma maailmankuva voittaa kaikki muut. Se tarkoittaa vapautumista tarpeesta hallita muiden ajattelua. Kun tämä tarve katoaa, keskustelu muuttuu aidoksi kohtaamiseksi. Toista ei enää nähdä projektina, joka on korjattava, vaan ihmisenä, joka kulkee omaa polkuaan.

Anonyymi00166 kirjoitti:

Kiintymystä omiin käsityksiin kutsutaan nimellä āsakti (takertuminen). Takertuminen ei tarkoita ainoastaan aineellisia asioita, vaan myös mielipiteitä, ideologioita ja uskonnollisia identiteettejä. Ihminen voi olla yhtä kiintynyt omaan oppijärjestelmäänsä kuin toinen omaisuuteensa. Molemmissa tapauksissa pelko menettämisestä synnyttää puolustautumista.
Todellinen sisäinen vapaus (mukti – vapautuminen sidonnaisuuksista) ei tarkoita sitä, että oma maailmankuva voittaa kaikki muut. Se tarkoittaa vapautumista tarpeesta hallita muiden ajattelua. Kun tämä tarve katoaa, keskustelu muuttuu aidoksi kohtaamiseksi. Toista ei enää nähdä projektina, joka on korjattava, vaan ihmisenä, joka kulkee omaa polkuaan.

Lue lisää

Ehkä kaikkein suurin ironia on siinä, että ne, jotka puhuvat eniten vapaudesta, saattavat samalla pelätä eniten toisen vapautta ajatella toisin. Jos ihmisen täytyy uskoa vain siksi, että häntä on painostettu, peloteltu tai syyllistetty, kyse ei ole enää vapaasta vakaumuksesta vaan ehdollistumisesta (saṁskāra – mieleen syvälle juurtunut ehdollistuma). Sellainen usko voi olla ulkoisesti vahva, mutta sisäisesti hauras.
Todellinen totuus ei tarvitse vartijoita. Se ei vaadi sensuuria, painostusta eikä väkisin käännyttämistä. Se kestää tutkimisen, epäilyn ja rehelliset kysymykset. Juuri siksi se on vapaa. Ja vain se, mikä on todella vapaata, voi myös vapauttaa.

Anonyymi00133 kirjoitti:

On paradoksaalista, että ne, jotka puhuvat eniten vapaudesta, saattavat samalla vaatia ehdotonta kuuliaisuutta omalle opilleen. He julistavat vapautta, mutta tarjoavat vain uuden häkin. Häkin kalterit voivat olla kullatut, mutta ne ovat silti kalterit.
Todellinen vapaus ei ala siitä, että saa kaikki ajattelemaan kuten itse. Se alkaa siitä hetkestä, kun lakkaa tarvitsemasta muiden hyväksyntää omalle maailmankuvalleen. Suurin este ei ole muiden erilaisuus, vaan oma tietämättömyys (avidyā), vääristynyt ego (ahaṅkāra) ja kiintymys omiin käsityksiin (āsakti – takertuminen). Ihminen, joka on todella vapaa, ei tarvitse seuraajia. Hän ei pakota, sillä hän tietää, että tietoisuus ei avaudu väkisin. Kukka ei avaudu repimällä terälehtiä – se vain tuhoutuu.

Lue lisää

"Minä olen tie, totuus ja elämä".
Quran: "Totisesti, Jumalan edessä uskonto on islam." (3:19) sekä "Joka etsii muuta uskontoa kuin islamia, sitä ei hyväksytä." (3:85). Monissa tulkinnoissa nämä ovat yhtä yksinoikeudellisia väitteitä kuin Joh. 14:6.

Lotus Sutra: siinä opetetaan, että kaikki aiemmat opetukset ovat lopulta valmistelua yhtä korkeinta opetusta varten. Tämä on eräänlainen väite ylimmästä opetuksesta, vaikkei siinä sanota "minä olen tie".
Guru Granth Sahib korostaa yhtä korkeinta totuutta ja oikeaa tietä, mutta ei yleensä samalla tavalla väitä, että vain yhden historiallisen henkilön kautta voi saavuttaa päämäärän.

Anonyymi00169 kirjoitti:

"Minä olen tie, totuus ja elämä".
Quran: "Totisesti, Jumalan edessä uskonto on islam." (3:19) sekä "Joka etsii muuta uskontoa kuin islamia, sitä ei hyväksytä." (3:85). Monissa tulkinnoissa nämä ovat yhtä yksinoikeudellisia väitteitä kuin Joh. 14:6.

Lotus Sutra: siinä opetetaan, että kaikki aiemmat opetukset ovat lopulta valmistelua yhtä korkeinta opetusta varten. Tämä on eräänlainen väite ylimmästä opetuksesta, vaikkei siinä sanota "minä olen tie".
Guru Granth Sahib korostaa yhtä korkeinta totuutta ja oikeaa tietä, mutta ei yleensä samalla tavalla väitä, että vain yhden historiallisen henkilön kautta voi saavuttaa päämäärän.

Lue lisää

Entä mytologiassa?
Enuma Elish kuvaa, kuinka Marduk korotetaan kaikkien jumalien hallitsijaksi.
Poetic Edda kuvaa Odin ylimpänä jumalana, vaikka kyse ei ole yksijumalaisesta uskonnosta.
Muinaisessa Egyptissä jotkin tekstit korottavat Amun tai Ra muiden jumalien yläpuolelle.

Anonyymi00170 kirjoitti:

Entä mytologiassa?
Enuma Elish kuvaa, kuinka Marduk korotetaan kaikkien jumalien hallitsijaksi.
Poetic Edda kuvaa Odin ylimpänä jumalana, vaikka kyse ei ole yksijumalaisesta uskonnosta.
Muinaisessa Egyptissä jotkin tekstit korottavat Amun tai Ra muiden jumalien yläpuolelle.

Lue lisää

"Minä olen tie, totuus ja elämä"

Kaiken lisäksi Raamatussa olevat sanat eivät edes oleJeesuksen aitoja sanoja. Jeesuksen aidot opetukset löytyvät apokryfisistä kirjoituksista. Raamatun tekstiin on lisätty aineistoa, jonka tarkoituksena oli vaikuttaa ihmisiin, vähentää heidän valmiuttaan ajatella itse ja ohjata heidät tietynlaiseen uskoon. Tämän seurauksena toisin ajattelevia on historian aikana myös vainottu ja tapettu uskonnon nimissä.

Anonyymi00171 kirjoitti:

"Minä olen tie, totuus ja elämä"

Kaiken lisäksi Raamatussa olevat sanat eivät edes oleJeesuksen aitoja sanoja. Jeesuksen aidot opetukset löytyvät apokryfisistä kirjoituksista. Raamatun tekstiin on lisätty aineistoa, jonka tarkoituksena oli vaikuttaa ihmisiin, vähentää heidän valmiuttaan ajatella itse ja ohjata heidät tietynlaiseen uskoon. Tämän seurauksena toisin ajattelevia on historian aikana myös vainottu ja tapettu uskonnon nimissä.

Lue lisää

Alkoiko kristinusko auringonjumalan palvonnasta?

Kristinuskon "Kristus" saattoi olla vain yksi taivaanjumala. Erilaisten pakanallisten/mysteeristen kulttijumalien ja kristinuskon välillä on useita yhtäläisyyksiä. Nämä ovat joitakin niistä.

Useimpien auringonjumalien syntymäpäivä on joulukuun 25. päivä. Se on talvipäivänseisauksen päivämäärä ja päivä, jonka kirkko on hyväksynyt Jeesuksen Kristuksen syntymäpäiväksi. Joulukuun 25. päivä on annettu, vaikka Raamatun mukaan paimenet olivat pelloillaan, kun Jeesus syntyi, eli Jeesuksen on täytynyt syntyä keväällä (Luuk. 2:8).

Talvipäivänseisauksen aikaan aurinko "kuolee" kolmeksi päiväksi alkaen noin 22. joulukuuta, jolloin se pysäyttää etelään liikkumisensa; se syntyy (herää henkiin) 25. joulukuuta, jolloin se alkaa liikkua pohjoiseen.

Auringon nähtiin kulkevan eläinradan 12 merkin kautta. On mahdollista, että Jeesuksen 12 opetuslasta symboloivat eläinradan merkkejä. Auringonjumalilla oli usein opetuslapsia tai palvelijoita (joskaan ei aina 12:ta).

Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.

Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.

Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.

Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.

Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.

Perinne nauttia leipää ja viiniä jumalan symbolisena (tai todellisena) verenä ja lihana oli osa mysteeriuskontoja. Tämä vastaa Jeesuksen sanoja: "Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä" (Joh. 6:54).

Varhaiskristillinen kirkko tunnusti nämä yhtäläisyydet. Kristityt apologeetat Justinus Marttyyri (100-165 jKr.) ja Tertullianus (160-220 jKr.) kommentoivat kristillisten uskomusten, riittien ja rituaalien yhtäläisyyksiä mysteeriuskontoihin.

Anonyymi00172 kirjoitti:

Alkoiko kristinusko auringonjumalan palvonnasta?

Kristinuskon "Kristus" saattoi olla vain yksi taivaanjumala. Erilaisten pakanallisten/mysteeristen kulttijumalien ja kristinuskon välillä on useita yhtäläisyyksiä. Nämä ovat joitakin niistä.

Useimpien auringonjumalien syntymäpäivä on joulukuun 25. päivä. Se on talvipäivänseisauksen päivämäärä ja päivä, jonka kirkko on hyväksynyt Jeesuksen Kristuksen syntymäpäiväksi. Joulukuun 25. päivä on annettu, vaikka Raamatun mukaan paimenet olivat pelloillaan, kun Jeesus syntyi, eli Jeesuksen on täytynyt syntyä keväällä (Luuk. 2:8).

Talvipäivänseisauksen aikaan aurinko "kuolee" kolmeksi päiväksi alkaen noin 22. joulukuuta, jolloin se pysäyttää etelään liikkumisensa; se syntyy (herää henkiin) 25. joulukuuta, jolloin se alkaa liikkua pohjoiseen.

Auringon nähtiin kulkevan eläinradan 12 merkin kautta. On mahdollista, että Jeesuksen 12 opetuslasta symboloivat eläinradan merkkejä. Auringonjumalilla oli usein opetuslapsia tai palvelijoita (joskaan ei aina 12:ta).

Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.

Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.

Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.

Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.

Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.

Perinne nauttia leipää ja viiniä jumalan symbolisena (tai todellisena) verenä ja lihana oli osa mysteeriuskontoja. Tämä vastaa Jeesuksen sanoja: "Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä" (Joh. 6:54).

Varhaiskristillinen kirkko tunnusti nämä yhtäläisyydet. Kristityt apologeetat Justinus Marttyyri (100-165 jKr.) ja Tertullianus (160-220 jKr.) kommentoivat kristillisten uskomusten, riittien ja rituaalien yhtäläisyyksiä mysteeriuskontoihin.

Lue lisää

Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.

Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.

Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.

Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.

Anonyymi00173 kirjoitti:

Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.

Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.

Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.

Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.

Lue lisää

"Maailman valo", "hyvä paimen", "tie", ”totuus”, ”elämä”: Tällaisia arvonimiä esiintyy useissa uskonnoissa ja kuninkaallisessa propagandassa. Ne eivät ole yksinomaan kristillisiä.

Anonyymi00174 kirjoitti:

"Maailman valo", "hyvä paimen", "tie", ”totuus”, ”elämä”: Tällaisia arvonimiä esiintyy useissa uskonnoissa ja kuninkaallisessa propagandassa. Ne eivät ole yksinomaan kristillisiä.

Lue lisää

"Maailman valo", "hyvä paimen", "tie", ”totuus”, ”elämä”: Tällaisia arvonimiä esiintyy useissa uskonnoissa ja kuninkaallisessa propagandassa. Ne eivät ole yksinomaan kristillisiä.


"Totuus"

Totuuden käsite oli erittäin tärkeä monissa muinaisissa traditioissa.

Kreikkalaisessa filosofiassa alētheia tarkoitti totuutta tai paljastunutta todellisuutta.
Hindulaisuudessa satya tarkoittaa totuutta ja todellisuuden mukaista elämää.
Egyptiläisessä ajattelussa Ma'at tarkoitti totuutta, järjestystä ja kosmista tasapainoa.

Anonyymi00175 kirjoitti:

"Maailman valo", "hyvä paimen", "tie", ”totuus”, ”elämä”: Tällaisia arvonimiä esiintyy useissa uskonnoissa ja kuninkaallisessa propagandassa. Ne eivät ole yksinomaan kristillisiä.


"Totuus"

Totuuden käsite oli erittäin tärkeä monissa muinaisissa traditioissa.

Kreikkalaisessa filosofiassa alētheia tarkoitti totuutta tai paljastunutta todellisuutta.
Hindulaisuudessa satya tarkoittaa totuutta ja todellisuuden mukaista elämää.
Egyptiläisessä ajattelussa Ma'at tarkoitti totuutta, järjestystä ja kosmista tasapainoa.

Lue lisää

"Maailman valo", "hyvä paimen", "tie", ”totuus”, ”elämä”: Tällaisia arvonimiä esiintyy useissa uskonnoissa ja kuninkaallisessa propagandassa. Ne eivät ole yksinomaan kristillisiä.


Ihan samaa on Muinaisessa Egyptissä ja Mesopotamiassa, siis juuri se paimen.

Anonyymi00176 kirjoitti:

"Maailman valo", "hyvä paimen", "tie", ”totuus”, ”elämä”: Tällaisia arvonimiä esiintyy useissa uskonnoissa ja kuninkaallisessa propagandassa. Ne eivät ole yksinomaan kristillisiä.


Ihan samaa on Muinaisessa Egyptissä ja Mesopotamiassa, siis juuri se paimen.

Lue lisää

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Anonyymi00177 kirjoitti:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

"Elämä" – jumalallinen elämä tai kuolemattomuus

Egypti

Jumalhahmo Osiris liittyi kuoleman voittamiseen ja uudistuneeseen elämään tuonpuoleisessa.
Egyptiläiset käyttivät käsitettä ankh (elämä), joka oli yksi tärkeimmistä symboleista.

Kreikkalaiset mysteerikultit

Esimerkiksi Eleusinian Mysteries liittyivät kuolemanjälkeisen toivon ja paremman kohtalon ajatukseen.

Dionysos-kultti

Dionysus liittyi uudistumiseen, ekstaasiin ja elämän voimaan.

Anonyymi00178 kirjoitti:

"Elämä" – jumalallinen elämä tai kuolemattomuus

Egypti

Jumalhahmo Osiris liittyi kuoleman voittamiseen ja uudistuneeseen elämään tuonpuoleisessa.
Egyptiläiset käyttivät käsitettä ankh (elämä), joka oli yksi tärkeimmistä symboleista.

Kreikkalaiset mysteerikultit

Esimerkiksi Eleusinian Mysteries liittyivät kuolemanjälkeisen toivon ja paremman kohtalon ajatukseen.

Dionysos-kultti

Dionysus liittyi uudistumiseen, ekstaasiin ja elämän voimaan.

Lue lisää

"Hyvä paimen"
Mesopotamia
Sumerilaiset ja babylonialaiset tekstit

Anonyymi00179 kirjoitti:

"Hyvä paimen"
Mesopotamia
Sumerilaiset ja babylonialaiset tekstit

"Valo"
Roomalainen maailma
Sol Invictus eli "Voittamaton Aurinko"
Iranilainen zarathustralaisuus
Tuli ja valo symboloivat totuutta ja puhtautta.
Platonismi
Platonin luolavertauksessa valo symboloi totuutta ja todellisuuden ymmärtämistä.

Anonyymi00180 kirjoitti:

"Valo"
Roomalainen maailma
Sol Invictus eli "Voittamaton Aurinko"
Iranilainen zarathustralaisuus
Tuli ja valo symboloivat totuutta ja puhtautta.
Platonismi
Platonin luolavertauksessa valo symboloi totuutta ja todellisuuden ymmärtämistä.

Lue lisää

Kun Jeesuksesta käytettiin nimityksiä kuten "tie", "totuus", "elämä", "valo" ja "hyvä paimen", nämä sanat eivät syntyneet tyhjiössä. Ne olivat osa tuhansia vuosia vanhaa uskonnollista ja filosofista kuvastoa, jossa ihmiset olivat jo pitkään puhuneet:

Anonyymi00181 kirjoitti:

Kun Jeesuksesta käytettiin nimityksiä kuten "tie", "totuus", "elämä", "valo" ja "hyvä paimen", nämä sanat eivät syntyneet tyhjiössä. Ne olivat osa tuhansia vuosia vanhaa uskonnollista ja filosofista kuvastoa, jossa ihmiset olivat jo pitkään puhuneet:

Lue lisää

Kristinusko sijoitti nämä vanhat symbolit omaan kertomukseensa ja antoi niille oman merkityksensä. Samalla tavalla monet muutkin suuret uskonnot ovat käyttäneet aikaisempien kulttuurien symboleja ilmaistakseen omia hengellisiä ajatuksiaan.

Anonyymi00182 kirjoitti:

Kristinusko sijoitti nämä vanhat symbolit omaan kertomukseensa ja antoi niille oman merkityksensä. Samalla tavalla monet muutkin suuret uskonnot ovat käyttäneet aikaisempien kulttuurien symboleja ilmaistakseen omia hengellisiä ajatuksiaan.

Lue lisää

Samoin "tie", "totuus" ja "elämä" eivät olleet uusia käsitteitä.
Myös paimen-symboliikka kuuluu tähän laajempaan ”pakanalliseen” perinteeseen.

Anonyymi00183 kirjoitti:

Samoin "tie", "totuus" ja "elämä" eivät olleet uusia käsitteitä.
Myös paimen-symboliikka kuuluu tähän laajempaan ”pakanalliseen” perinteeseen.

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/


Juuret?

Missä ovat kristinuskon juuret?

Uskontoa ei ole mahdollista puhdistaa vieraista aineksista, sillä jäljelle jäisi tuskin mitään. Toisaalta kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. (Kuitunen 2001)

Vaikka historiallinen raamatuntutkimus ei koskaan tuotakaan varmoja vastauksia tai lopullisia totuuksia, Raamatun tekstien kirjallisten ja historiallisten ongelmien sivuuttaminen on mielestäni älyllisesti epärehellistä. (Myllykoski 2005)

Anonyymi00174 kirjoitti:

"Maailman valo", "hyvä paimen", "tie", ”totuus”, ”elämä”: Tällaisia arvonimiä esiintyy useissa uskonnoissa ja kuninkaallisessa propagandassa. Ne eivät ole yksinomaan kristillisiä.

Lue lisää

"Maailman valo", "hyvä paimen", "tie", ”totuus”, ”elämä”: Tällaisia arvonimiä esiintyy useissa uskonnoissa ja kuninkaallisessa propagandassa. Ne eivät ole yksinomaan kristillisiä.

Kaikki nämä termit ovat olleet olemassa jo paljon tuhansia vuosia ennen kristinuskon syntyä. Pakanakulttuureissa ne olivat jo siellä, ja ne kaikki on otettu sieltä.

Anonyymi00184 kirjoitti:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/


Juuret?

Missä ovat kristinuskon juuret?

Uskontoa ei ole mahdollista puhdistaa vieraista aineksista, sillä jäljelle jäisi tuskin mitään. Toisaalta kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. (Kuitunen 2001)

Vaikka historiallinen raamatuntutkimus ei koskaan tuotakaan varmoja vastauksia tai lopullisia totuuksia, Raamatun tekstien kirjallisten ja historiallisten ongelmien sivuuttaminen on mielestäni älyllisesti epärehellistä. (Myllykoski 2005)

Lue lisää

Kaikki termit ovat olleet olemassa jo paljon tuhansia vuosia ennen kristinuskon syntyä. Pakanakulttuureissa ne olivat jo siellä, ja ne kaikki on otettu sieltä

Anonyymi00189 kirjoitti:

"Maailman valo", "hyvä paimen", "tie", ”totuus”, ”elämä”: Tällaisia arvonimiä esiintyy useissa uskonnoissa ja kuninkaallisessa propagandassa. Ne eivät ole yksinomaan kristillisiä.

Kaikki nämä termit ovat olleet olemassa jo paljon tuhansia vuosia ennen kristinuskon syntyä. Pakanakulttuureissa ne olivat jo siellä, ja ne kaikki on otettu sieltä.

Lue lisää

RAAMATUN JUMALAN UNOHDETTU VAIMO - Asera jumalatar & Jumalan historia
Ville Mäkipelto
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk&t=68s

MITEN SYNTYI USKO JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEEN? Vieraana Raimo Hakola
Ville Mäkipelto
https://www.youtube.com/watch?v=EwFgGm8PpQw&t=48s

RAAMATUN JUMALAN UNOHDETTU VAIMO - Asera jumalatar & Jumalan historia
Ville Mäkipelto
https://www.youtube.com/watch?v=0XRN1yavXHk&t=68s

MITEN SYNTYI USKO JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEEN? Vieraana Raimo Hakola
Ville Mäkipelto
https://www.youtube.com/watch?v=EwFgGm8PpQw&t=48s


https://www.suomalainen.com/products/jumalan-synty-1?srsltid=AfmBOoqoiU1OZSIUTu72GkMM-cUsZODotoX7eX-xl0JE8EKXo8pGL2R_

Jumalan synty Kovakantinen, suomi
Isän ja Pojan kätketty historia
Ville Mäkipelto / Juha Pakkala / Raimo Hakola


Kolme huippu ammattilaista-neroa kirjoitti sen kirjan, se on koko Suome historian paras kirja