Kysymys kirjoituksesta

Ei voi jos on herjaavan opin orja.

Gemini vastasi seuraavasti: ”Aloittajan mainitsema kohta löytyy Whiten varhaisesta tuotannosta, erityisesti teoksesta Early Writings (suomennettu usein nimellä Kokemuksia ja näkyjä).

Whiten lausunto siitä, ettei orja voi pelastua, on ymmärrettävä hänen laajemman teologisen viitekehyksensä ja 1800-luvun Yhdysvaltojen historiallisen kontekstin valossa. Seuraavassa on eritelty tämän näkemyksen keskeiset analyyttiset ulottuvuudet:

1. Moraalinen toimijuus ja äärimmäinen tietämättömyys

White ei viitannut lausunnossaan kaikkiin orjiin, vaan spesifisti niihin, jotka isännät olivat pitäneet täydellisessä tietämättömyydessä (engl. ignorance and degradation). Hänen mukaansa orja, jolta on riistetty kyky ymmärtää moraalia, Jumalaa tai Raamattua ja jonka elämää on hallinnut ainoastaan isännän ruoskan pelko, on menettänyt moraalisen toimijuutensa. Koska pelastus ja kristillisen luonteen kehittäminen edellyttävät teologisesti vapaata tahtoa ja moraalista ymmärrystä, White katsoi, ettei tällaisessa dehumanisoidussa tilassa pidetty ihminen kykene ottamaan vastaan evankeliumia, eikä hän siten ole valmis tai kykeneväinen taivaalliseen elämään.

2. Jumalan laupeus ja ehdollinen kuolemattomuus

Vaikka White totesi, ettei tällainen orja pääse taivaaseen, hän ei myöskään opettanut tämän joutuvan helvettiin. Adventismin teologiaan kuuluu olennaisesti oppi ehdollisesta kuolemattomuudesta ja sielun unesta. Tämä tarkoittaa, ettei ihmisellä ole luonnostaan kuolematonta sielua, ja jumalattomat lopulta raukeavat tyhjiin (annihilaatio) ikuisen piinan sijaan.

Whiten näkemyksen mukaan Jumala on armollinen täydellisessä tietämättömyydessä pidetylle orjalle: Hän antaa orjan jäädä kuoleman uneen, "ikään kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan". Tämä näyttäytyi Whitelle armollisimpana mahdollisena ratkaisuna yksilölle, jolta oli viety kyky ymmärtää oikeaa ja väärää.

3. Orjanomistajan kosminen vastuu

Keskeinen ja usein irrotetusta lainauksesta unohtuva osa Whiten argumenttia on orjanomistajan ehdoton tuomitseminen. Hän kirjoitti, että isäntä joutuu viimeisellä tuomiolla vastaamaan paitsi omista synneistään, myös omistamansa orjan sielusta. Orjan menetetty pelastus luetaan suoraan isännän syyksi, ja isäntä tulee kohtaamaan teoistaan äärimmäisen rangaistuksen.”

Kaikki ihmiset eivät siis Ellenin mielestä ole samalla viivalla taivaaseen pääsyn suhteen, vaan tietämättömään tilaan jätetty orja jää taivaasta pois, vaikka tietämättömyydestä ei ole hänen oma valinta ja syy. Reilua?

Mutta ei silti sanaakaan että orjuus olisi väärin.

Tämä päivän kysymys olisi pelastuuko gaazalaise?

Ajatellaako advenismissa vieläkin näin?
Jos Ellen Whitea pidetään erehtymättömänä niin varmaan ajatellaan näin ja jos ei ajatella niin sitten on pakko luopua Ellenin erehtymättömyydestä.
Toinen ajatus tulee abortoiduista lapsista. Uskotaanko advenismissa, että yritäkään ei herätetä?

Ellen White mukaan orja ei voi pelastua. Kuoliko Jeesus siis heidän puolestaan?

Paavali taasen ei tehnyt mitään eroa orjan ja vapaan välillä. Siis maallisen orjan, vaan jos isäntä oli uskossa, käski kohdeltavan orjaa hyvin ja jos uskova oli orja, olla siihen tyytyväinen eikä haluta vapaaksi ja pitää isäntää kuin veljenä.

Paavalin kirjeestä saa sen käsityksen, että orjan oli mahdollisuus haluta vapaaksi, ettei hän ollut ikuisesti sidottu orjuuteen, vaan saattoi halua irti orjuudesta, mutta Paavalin mielestä jos oli orjana kutsuttu, oli hyvä pysyä orjana. Ei itse orjuus vaikuttanut uskoon millään tavalla.

Paavalin kirjoitukset hengellisestä vapaudesta ja orjuudesta ovat sitten aivan eri asia. Hengellinen orjuus oli lakihenkisyyttä, älä maista, älä koske ja niissä on vain tulevaisuuden varjoa, ne ovat vain lihan tyydyttämistä vaikka niillä on hurskauden maine.

Hengellinen vapaus, oli Hengen vapautta, vapautta lain ja synnin orjuudesta, todellista elämää Jumalan yhteydessä, eikä jotain opillista jääräystä jossa ei ole päätä eikä häntää.