Tärkeä laji keskusteluun, huumorintaju.

Tottakai on. Ei vain mene liiallisuuksiin ja tosiaan ei myöskään liian henkkoht.

Minulle naiselle pieruhuumori, musta huumori ja sellainen mikä ei loukkaa, vai voiko huumori olla loukkaamatta?
En tykkää vahingon ilosta, en osaa nauraa ihmisille jotka loukkaavat itsensä just noissa youtuben videoissa.
Meemit on kanssa hauskoja yleensä.

niinhän se on aina kkeskusteluissa, ei olla kuin Mummit Laaksossa, Muumilaaksossa.

Kun pelijuttujakin.... rallijutut niin jokuColinMcRae-Rallipeli, honoa pelata jos ei ole kunnollisia rattiohjaimia jne, mutta voi siltikin pelata... tai joku Viper Racing.

Ei sillä naisia saa, mutta joo uppoa monenlainen.

Pieruhuumori sitä miehenä kuulleena liikaakin on aika raskasta jos mitään muuta ei keksitä.
Samoin jatkuva kaksimielisyys on raskasta.
Vähän sellaista lapsellista ensimmäinen ja jälkimmäinen teinimäistä.

Sellaiset "saako tällaista edes sanoa" ovat hauskoja kunhan ihmisiä tai ihmisryhmiä ei tarkoituksella loukata.

Parasta on sellainen hieman ovela tilannekomiikka jossa löydetään uusi lähes surrealistinen näkökulma. Joitakin miespuolisia kavereita ollut jotka ovat olleet tässä ihan omaa luokkaansa. Aina ihmetellyt miten he eivät löydä naista, mutta naiset eivät arvosta huumorintajua vaikka väitetään. Ensin muiden asioiden pitää olla kohdallaan ja toisaalta se toisten ihmisten viihdyttäminen kun mitään ei saa takaisin käy työstä.

minä yrittäisin aina kertoa jotain mikä voisi auttaa elämässä eteenkinpäin... mutta elämähän on vain kuoleman odottamista...

jos olet joskus kuullut että joku on jännä persoona niin minä olen juuri sitä myöskin. nauran silloin kun kukaan muu ei naura jne.

olen myöskin pessimisti ja piilovihainen tai suoranaisesti s aatanan vihainen ihmisille ja millon millekin ,elämälle jne

minun pehmeätä puolta näkee hyvin kovin harvat :) osaan toki small talk käytöstavat joskin se jää valjuksi ja tylyn puoleiseksi sekin

en osaa olla kovin kiinnostunut muista itselleni tuntemattomista ihmisistä koska lähtökohtaisesti ajattelen et mulla on silti erilainen toosa, iso ääni ja vttumaisempi mieli

en fanita koskaan koska en pidä ihmisiä koskaan ylempänä kun mitä minä olen ja jos huomaan kyykyttämistä tai epäselvyyttä kaverisuhteessa tai läheisessä suhteessa keksin aina keinot vaihtaa maisemaa

olen irrallinen muusta maailmasta ja haluan olla sitä mahdollisuuksien mukaan tulevaisuudessa vielä lisää. jos teet työtä teen oman näköistä työtä omilla ehdoilla palkalla/korvauksella ei ole väliä kun tekee semmoista asiaa mikä tuntuu jossakin. harva asia tuntuu mitenkään muuten kun ahdistuksena ja paniikki häiriönä rinnassa koko keho hikoilee ja sanat jää kurkkuun kiinni tuijotan ihmisiä syvälle sieluun ja mieli sinkoilee heissä miettien miksi olet edes jne tai jossain avaruudessa

yhteiskunta taikka politiikka ei kiinnosta minua

minua ei voisi vtun vertaa kiinnostaa mihin tämä maailma on menossa (päästöt) yms

olen täysin monsteri vailla vertaansa kumpa vaan löytäisin sen sydänkäpysen ja päästäisiin rakentamaan yhteinen loppuelämän farssi

Olen myös kaksmielisen hjuumorin kannalla, mutta ei sitäkään pidä liikaa viljellä tai menee maku.

Huumori on tosi tärkeä juttu. Itse tykkään sekä slapstickistä että brittihuumorista.

Sitä tällä hainkin, elikkä kunhan pysytään aisoissa, ei viljellä liikaa ei pistetä lekkeriksi siitä menee maku kaikki mitä menee yltise pelleily ja ilkkuminen.
Tilannehuumori ja oikea ajoitus, ihan kuten missä vaan näytelmässä näyttelijän suoritus niin oikea ajoitus.
Brittihuumori on parasta.