KRISTITYT, KOKOONTUIVATKO PAKANAUSKOVAT ISRAELIN LASTEN KANSSA SUKKOT-JUHLASSA KUULEMAAN TOORAA..

saarna perustuu valikoituun poimittuun toisen hekilnön kysymyskeen:

KRISTITYT: KOKOONTUIVATKO PAKANAUSKOVAT ISRAELIN LASTEN KANSSA SUKKOT-JUHLASSA KUULEMAAN TOORAA – JA JATKAAKO APOSTOLIEN TEOT 15:21 SYNAGOGAN MALLIA?
Rakkaat ystävät Kristuksessa, iloa, rauhaa, totuutta ja rakkautta Herrassa Sebaotissa – Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä! Aamen.
Rakas kysyjä ja rakkaat ihmiset.
Lyhyt vastaus ensimmäiseen kysymykseen on: kyllä, Israelin keskuudessa asuvat muukalaiset koottiin miesten, naisten ja lasten kanssa kuulemaan lakia lehtimajanjuhlassa joka seitsemäntenä vuonna. Ilmaus pakanauskovat ei kuitenkaan ole 5. Mooseksen kirjan täsmällinen nimitys. Teksti puhuu Israelin porttien sisäpuolella asuvasta muukalaisesta, joka eli kansan keskuudessa ja kutsuttiin yhdessä sen kanssa Herran Sanan eteen:
”Kokoa kansa, miehet, naiset ja lapset sekä muukalaiset, jotka asuvat porttiesi sisäpuolella, että he kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, teidän Jumalaanne, ja tarkoin pitämään kaikki tämän lain sanat.” (5. Moos. 31:12)Tätä kutsutaan evankeliumiksi! Evankeliumi on Jumalan sanan jakamista – ei sen omistamista! Kuten Kristus sanoi: lahjaksi saitte, lahjaksi antakaa!
Muukalainen ei ollut ulkopuolinen turisti, joka sattui saapumaan uskonnolliseen juhlaan. Hän asui Israelin keskuudessa ja oli velvollinen kuulemaan Herran Sanaa. Tämä osoittaa, ettei Sanan kuuleminen ollut lihan, DNA eikä kansallisen syntyperän yksityisomaisuutta. ”Sama laki olkoon maassa syntyneellä ja muukalaisella, joka asuu teidän keskuudessanne” (2. Moos. 12:49).
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että muukalainen olisi ollut pelkästään geopoliittinen pakana, jonka hengellinen asema määräytyi sen mukaan, minkä maallisen kansan rajojen sisällä hän asui. Jumalan Sana ei jakaudu kahdeksi eri totuudeksi, joista toinen olisi poliittinen ja toinen hengellinen. Historialliset maat, kansat, juhlat ja vaellukset olivat todellisia, mutta niiden keskellä Jumala koetteli aina ihmisen sydäntä. Ulkonainen sijainti Israelin porttien sisällä ei itsessään tehnyt sydämestä ympärileikattua, eikä porttien ulkopuolella syntyminen estänyt ihmistä kääntymästä Israelin Pyhän puoleen.
Raamatussa pakanasta voidaan puhua kansoihin kuulumisen ulkonaisessa merkityksessä, mutta hengellisesti pakanuus on myös vieraantumista elävästä Jumalasta, epäjumalanpalvelusta ja sydämen liittoa maailman kanssa. Samoin ihminen voi ulkonaisesti kuulua Israeliin, synagogaan tai kirkkoon ja olla silti sydämeltään kaukana Jumalasta. Jumalan kansa ei ole ensisijaisesti poliittinen väestöryhmä eikä uskonnollisen laitoksen jäsenluettelo, vaan kansa, joka kuulee Herran äänen ja vaeltaa uskossa.
Toiseen kysymykseen vastaus kuuluu: 5. Mooseksen kirjan kokoontumisessa ja Apostolien tekojen 15:21****ä on yhteinen periaate: Jumalan Sanaa luetaan kokoontuneelle kansalle, myös kansoista tulleille. Apostolien tekojen 15. luku ei kuitenkaan tee synagogasta pelastuksen porttia eikä käske pakanauskovia omaksumaan vähitellen koko Mooseksen ulkonaista järjestystä.
Apostolien kokouksen riitakysymys ilmoitetaan luvun alussa:
”Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.” (Ap. t. 15:1)
Fariseusten lahkosta uskoon tulleet vaativat, että pakanoista kääntyneet oli ympärileikattava ja velvoitettava noudattamaan Mooseksen lakia (Ap. t. 15:5). EI sydämen Hengessä ympärilaikattuja tarvitse ympärileikata lihassa! Mikä on Henkeä on Henkeä ja mikä on liha on lihaa! Pietari vastasi kysymällä, miksi Jumalaa kiusattiin panemalla opetuslasten niskaan ies, jota heidän isänsäkään eivät olleet jaksaneet kantaa. Sitten hän julisti:
”Me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin.” (Ap. t. 15:11)
Jaakobin ratkaisu ei kuulunut: ”Antakaa heille ensin neljä käskyä ja lähettäkää heidät sitten synagogaan omaksumaan vähitellen koko Mooseksen ies.” Hän sanoi:
”Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen.” (Ap. t. 15:19)
8<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat
Aloittaja

Pakanoista kääntyneitä kehotettiin karttamaan epäjumalille uhrattua lihaa, haureutta sekä verta ja verta, jotka eivät viittaa pelkkiin ruokasääntöihin vaan ovat vertauskuvia kahden herran palvelemisesta, maailman rakkaudesta ja Kristuksen ristin todellisuudesta, jossa uskovan tulee samaistua Hänen vereensä ja kantaa oma ristinsä, ei ulkoisina rituaaleina vaan sydämen totuutena, sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista vaan vanhurskautta, rauhaa ja Pyhän Hengen iloa. Pakanuus voi olla synagogien uskonto ja usein on valtiokirkkojen uskonto. Jumala ei perustanut koskaan ulkoisiin ulkokullattuihin temppeleihin vaan aina Pyhä Hengen sisäisiin tempeleihin ja Pyhä Hengen miekkaan ja kilpeen. "Sillä ylösnoussut veri on Kristusta ja alaslaskettava veri on pakanain uskon harjoitus veri, koska he niin kovin maata viljavat, mutta eloviljaa eivät tahdo korjata Herran temppelistä."
”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät.” (Ap. t. 15:28)
Sen jälkeen tulee kysyjän mainitsema lause:
”Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Ap. t. 15:21)
Tämä jae ei voi merkitä vastakohtaa sille päätökselle, jonka Pietari, Jaakob, apostolit ja Pyhä Henki juuri lausuivat. Se ei sano: ”Pakanoiden on myöhemmin otettava kannettavakseen kaikki se, mitä heille ei nyt määrätty.” Sellainen virke täytyy tuoda tekstiin ulkopuolelta.
Jae voidaan ymmärtää niin, että Mooseksen kirjoitukset ja juutalaisten yhteiselämän rajat tunnettiin laajalti, koska niitä luettiin eri kaupunkien synagogissa. Se voi myös osoittaa, etteivät pakanoista kääntyneet jääneet ilman Mooseksen ja profeettojen kuulemista. He saivat kuulla kirjoituksia, jotka todistivat Kristuksesta. On kuitenkin eri asia kuulla Moosesta Kristukseen osoittavana todistajana kuin joutua Mooseksen ulkonaisen järjestyksen alaisuuteen vanhurskautumisen ehtona.
Yeshua sanoi:
”Jos te uskoisitte Moosesta, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.” (Joh. 5:46)
Mooseksen oikea tehtävä on osoittaa Kristukseen. Jos Mooses irrotetaan Kristuksesta ja asetetaan itsenäiseksi pelastuksen isäksi, hänestä rakennetaan jumalankuva, jota Mooses itse ei saanut olla. Mooses ei ole geopoliittinen Jumala, kansallisen uskonnon ikuinen pää eikä toinen välittäjä Pojan rinnalla. Yksi on välimies Jumalan ja ihmisten välillä , ihminen Kristus Jeesus (1. Tim. 2:5).Jumala itse Pojassaan: "Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli myös itse Jumala."
Apostolien tekojen 15. luku ei myöskään opeta OSAS-järjestelmää, jossa ihminen voisi lausua yhden tunnustuksen ja jatkaa kahden herran palvelemista. Kristuksen armo ei ole ulkopuolelle liimattu oikeudellinen suojakilpi, jonka alla vanha Aadam säilyttää valtaistuimensa. Armo kasvattaa hylkäämään jumalattomuuden, ottamaan ristin ja vaeltamaan Hengessä. Pakanoita ei vapautettu Mooseksen ikeestä, jotta he voisivat palata epäjumalien pöytiin. Heidät vapautettiin elämään Kristuksessa. "Kuinka paljon enemmän Kristus pitääkään lakia, kuin Mooseksen laki. Voi kuinka suuri on tuo Kristuksen laki, mutta laki on rakkautta ei laittomutta!"
Ristin kantaminen ja itsensä kieltäminen eivät ole uuden ulkonaisen lakijärjestelmän lisäämistä ihmisen selkään. Ne kuuluvat sisäiseen Hengen todellisuuteen, jossa vanha ihminen kuolee ja Kristus elää uskovassa. Lupaus ei ole mekaaninen sääntökokoelma, vaan elävä uskonvaellus. Siksi siihen eivät kuulu vieras hapatus, uskonnollinen kaksimielisyys eivätkä kahden valtakunnan liitot.

Äänestä
Aloittaja

Synagoga merkitsee kokoontumista, mutta sanan merkitys ei tee rakennuksesta liiton verisinettiä. Apostolien teoissa synagogat olivat paikkoja, joissa kirjoituksia luettiin ja ihmisiä kokoontui. Apostolit menivät niihin julistamaan Yeshuaa, koska siellä olivat kirjoituksia kuuntelevat ihmiset. He eivät menneet sinne sen vuoksi, että seinissä olisi asunut Pyhä Henki tai että synagogalaitos olisi ollut Kristuksen ruumiin ikuinen äiti.
Kun Paavalia vastustettiin, hän saattoi poistua synagogasta ja jatkaa opetusta muualla (Ap. t. 18:4–7; 19:8–9). Uskovat kokoontuivat kodeissa (Room. 16:5), aterioilla ja muissa käytännöllisissä paikoissa. Rakennus voi suojata sateelta ja kylmältä sekä auttaa ihmisiä kuulemaan puhetta, mutta käytännöllinen hyöty ei muuta sitä hengelliseksi temppeliksi. Jumala ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä (Ap. t. 7:48).
Sama koskee 5. Mooseksen kirjan kokoontumista. Käsky koski määrättyä tapahtumaa joka seitsemäntenä vuonna, vapautusvuonna, lehtimajanjuhlassa. Se ei ollut jokaviikkoinen synagogajärjestys eikä muuttumaton papistollinen rakennuskaava. Siitä ei voida rakentaa katkeamatonta synagoga–temppeli–valtiokirkko-ketjua, jonka perusteella ulkonaiset laitokset julistaisivat toinen toisensa pyhiksi.
Jos tällaista ketjua rakennetaan, sen hedelmä täytyy koetella. Onko sen pää Kristus? Kirjoittaako Pyhä Henki Jumalan tahdon sydämeen? Kuoleeko vanha Aadam ristillä? Rakastetaanko vihollisia? Hylätäänkö mammona, lihan valta ja valtion miekka? Vai onko kyse järjestelmästä, jossa juutalainen kansallisuus, synagogan perinne, roomalainen papisto, valtiokirkko ja geopoliittinen uskonto ojentavat toisilleen ulkonaisen pyhyyden valtakirjaa? sillä lopun ajan profetia todella näyttää tältä! sillä Suuri Babylon, jonka tunnemme ilmestyskirjasta: joka on täysin Herran kertomaa: se ei katso myöskään onko juutalainen, Kristillinen vaan palveleeko se kahta eri mestaria! siksi se aina integroi aina liiton maan ja taivaan välillä joka on suuri kauhistus Herralle!
Juuri tässä kysymyksessä voi piillä väärä hedelmä. Sukkotista, synagogasta ja Apostolien tekojen 15:21ä yritetään rakentaa silta, jota pitkin ulkonainen temppeli, kansallinen uskonto ja poliittinen kirkkolaitos kuljetetaan uuden liiton sydämeen. Mutta jos silta kiertää Kristuksen ristin, se ei ole Karitsan silta vaan uskonnollinen rosvosilta. Jumalan Sukkot tulisi olla vain Kristusta, mutta jos se ei ole, niin siitä tulee vain viikunalehdillä tehty maja, jolla yritetään peitellä oma alastomuus Herran edessä.
Vielä paljastavampaa on lukea 5. Mooseksen kirjan 31. luku kokonaisuutena. Samassa luvussa, jossa miehet, naiset, lapset ja muukalaiset käskettiin kokoamaan kuulemaan lakia, Herra ilmoitti kansan tulevan luopumaan Hänestä, kulkemaan vieraiden jumalien jäljessä ja rikkomaan liiton. Lain kirja pantiin liitonarkin sivulle todistajaksi kansaa vastaan (5. Moos. 31:26).
31:25 käski hän Leeviläisiä, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, sanoen:
31:26 "Ottakaa tämä lain kirja ja pankaa se Herran, teidän Jumalanne, liitonarkin sivulle, olemaan siellä todistajana sinua vastaan.
31:27 Sillä minä tunnen sinun tottelemattomuutesi ja uppiniskaisuutesi. Katso, minun vielä eläessäni teidän kanssanne te olette niskoitelleet Herraa vastaan; saati sitten minun kuoltuani!
-> ei Mooses eikä Aaron olleet erottuna kansasta ja Leeviläisistä, Jumala ei erota ihmisiä ihmisistä! Jumala erottaa sydämen laadun ja hengen mukaan! Ruhtinaatkin hallitsevat kansoja: ei se tuo uutta Henkeä ja uutta sydäntä vaikka hallistee kansoja: vaan se että yksi RABBI hallitsee veljiään ja hän on HERRA!
Tämä murskaa ajatuksen, että Tooran julkinen lukeminen, oikea juhlakalenteri, synagogassa istuminen tai kuuluminen ulkonaiseen liittoyhteisöön todistaisi itsessään elävästä uskosta. Kansalla saattoi olla laki korvissa, kirjoitettuna kirjaan ja liitonarkin vierellä, mutta sydän saattoi silti vaeltaa vieraiden jumalien luo. Ulkonainen kokoontuminen ei ympärileikannut sydäntä.
Herra oli jo Mooseksen kautta käskenyt:
”Ympärileikatkaa sentähden sydämenne älkääkä olko enää niskureita.” (5. Moos. 10:16)
Hän myös lupasi itse ympärileikata kansansa sydämen, jotta se rakastaisi Häntä ja eläisi (5. Moos. 30:6). Sydämen ympärileikkaus ei siis ollut apostolien kaksi tuhatta vuotta sitten keksimä vastakohta ”vanhalle uskonnolle”. Jumalan pelastava tarkoitus Kristuksessa oli olemassa ennen maailman perustamista. Abrahamille julistettiin ennalta Evankeliumi (Gal. 3:8), erämaan hengellinen kallio oli Kristus (1. Kor. 10:4), ja Karitsa oli edeltä tunnettu ennen maailman perustamista (1. Piet. 1:20).

Äänestä
Aloittaja

Liiton veri tuli näkyviin historiassa Golgatalla, mutta Jumalan pelastava tahto ei syntynyt Golgatalla uutena ajatuksena. Kristus on alku ja loppu. Jumala ei ensin pelastanut lihan, kansallisuuden ja geopoliittisen maan kautta ja vaihtanut myöhemmin pelastusmenetelmäkseen Hengen. Ulkonaiset merkit, liittomuodot ja historialliset tehtävät vaihtuivat, mutta elävä usko on aina ollut Jumalan teko sydämessä. "Vai ettekö itse sano että Herra on yksi? EI yski Herra nimenomaan neuvo kahden herran teitä!"
Siksi myöskään patriarkkojen ja profeettojen tekoja ei saa julistaa automaattisesti pyhiksi vain siksi, että ne on kirjoitettu Raamattuun. Raamattu ja Toora on pyhä todistus, mutta jokainen sen kuvaama ihmisteko ei ole sen vuoksi pyhä, vaan pyhyys tulee vain Jumalan Omasta Sanasta pyhissä kirjoituksissa. Kirjoitukset kertovat pyhienkin ihmisten synneistä, epäuskosta, lihallisesta kiivaudesta ja kurituksesta juuri siksi, että hedelmät koeteltaisiin. Abraham, Jaakob, Mooses, Aaron, Daavid ja apostolit eivät nouse Sanan yläpuolelle.
Tämä koskee ratkaisevasti Moosesta. Mooseksen jäämistä luvatun maan ulkopuolelle ei saa pyyhkiä pois kohteliaalla lauseella, jonka mukaan hän oli kuitenkin suuri Jumalan palvelija. Hän oli suuri palvelija, mutta juuri siksi hänen kurituksensa on vakava. Jumala ei puhu turhaan, eikä Hän kirjoittanut Meriban tapahtumaa koristeeksi.
Herra käski Moosesta ottamaan sauvan, kokoamaan kansan ja puhumaan kalliolle heidän silmiensä edessä (4. Moos. 20:8). Mooses kokosi kansan, mutta sanoi:
”Kuulkaa nyt, te niskurit! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?” (4. Moos. 20:10)
Sen jälkeen hän löi kalliota sauvalla kahdesti. Vettä tuli, koska Jumala armahti janoavaa kansaa, mutta Mooseksen teko ei sen vuoksi muuttunut kuuliaisuudeksi. Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille:
”Koska ette uskoneet minuun ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten silmien edessä, niin te ette saa viedä tätä seurakuntaa siihen maahan, jonka minä heille annan.” (4. Moos. 20:12)
Tässä selvästi sanottiin ettei kokonaan tätä kokoonpanoa viedä Herran Karistuksen Uuden Jerusalemin lupaukseen, koska se halusi lihaa, eikä Henkeä. Myöhemmin Herra sanoi heidän olleen Hänelle uskottomia Meriban vedellä ja jättäneen Hänet pitämättä pyhänä Israelin lasten keskellä (5. Moos. 32:51–52). Kyse ei ollut merkityksettömästä teknisestä virheestä. Mooses korvasi Herran täsmällisen Sanan omalla teollaan, löi sitä, jolle hänen käskettiin puhua, ja puhui kansalle tavalla, jossa ”meidän” tekemisemme nousi näkyviin. Teko kantoi kaksimielisen hedelmän: Herran voimaa käytettiin, mutta Herran käskyä ei noudatettu sellaisena kuin se annettiin.
Lopullinen tuomio kuuluu Jumalalle. Kukaan ihminen ei oman arvovaltansa perusteella lähetä toista ihmistä kadotukseen eikä kirjoita tämän nimeä elämän kirjasta pois. Mutta yhtä vähän meillä on oikeutta julistaa Meriban kuritusta hengellisesti merkityksettömäksi, pyhittää Mooseksen tottelemattomuus tai käyttää hänen suurta palvelutehtäväänsä kilpenä Sanan koettelevaa terää vastaan.
Mooseksen hautapaikkaa ei tunneta: ”ei kukaan tiedä hänen hautaansa tähän päivään asti” (5. Moos. 34:6). Juudaksen kirje kertoo ylienkeli Miikaelin kiistelleen perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista (Juud. 9). Näistä kohdista ei saa rakentaa sellaista yksityiskohtaista oppia, jota teksti ei ilmoita. Ne kuitenkin estävät ihmisiä ottamasta Mooseksen ruumista, hautaa ja historiallista asemaa oman uskonnollisen valtansa pyhäinjäännökseksi. EI ole kyse siitä että Mooseksen fyysistä ruumista ei löytynyt. vaan siitä että kultti syntyi tai jatkui ja oli osa suurta Babylonia: "Te valitsette Kristuksen ruumis vai Mooseksen ruumis, kumpi on teidän pyhäkkönne: toinen on maasta, toinen Taivaista: mutta ette voi kätkeä sieluanne molempiin, teidän täytyy valita."

Äänestä
Aloittaja

Mooseksen kaksimielisyys: Veren vuodatus, kivitystuomiot ja Morsiamen hylkääminen. Jos Jumalan ikuisten ja muuttumattomien käskyjen rinnalle tuotiin ihmisvoimin viisikymmenen- ja sadanpäämiehet, ihmishierarkia luokkajako Jumalan pyhän järjestyksen vastaisesti, sotarakenteet, erämaavaelluksen verenvuodatukset, kivitystuomiot sekä murhakäskyt, on selvää, ettei kyseessä ollut Isän iankaikkinen tahto. Tässä paljastuu myös se hengellinen murha ja Karitsan morsiamen hylkääminen, jonka Mooses teki lihan säädöksillä. Jumalan sana antaa tähän selkeän viitteen: ”Hän antoi teidän hylätä teidän vaimonne” (Matt. 19:8). Jumalan valtakunnassa kyse ei ole koskaan vain lihallisten vaimojen ja avioliittojen hylkäämisestä, vaan profeetallisesta ja hengellisestä todellisuudesta – Kristuksen ja veljien hylkäämisestä inhimillisillä ja mekaanisilla säännöillä, anteeksiantomattomudella ja kuoleman tuomioilla vaikka kaikki ovat syntiä tehneet. Ylösnousemuksessa ei mennä naimisiin eikä mennä miehelään, vaan pyhä elämä ja uuden liiton todellisuus ovat voimassa jo nyt, tässä ajassa, ennen varsinaista fyysistä ylösnousemusta. Siksi on sanottava suoraan ja peittelemättä: Mooses lisäsi Jumalan puhtaan sanan päälle vieraita, lihasta nousevia käskyjä, koska hän salli lihan miekan käydä lähimmäistä vastaan. Tästä syntyivät juutalaisten lakien kivitysrangaistukset, murhaamiset ja sotimiset. Jumala ei taatusti ole kaksimielinen niin, että Hän olisi ensin käskenyt tappaa ja myöhemmin käskenyt rakastaa vihollisia. Ei, vaan Mooses itse oli kaksimielinen. Mooses tuli purkaneeksi Jumalan iankaikkista lähimmäisenrakkauden käskyä tuomioillaan, tappokäskyillään sekä sallimallaan lihallisella miekalla taistelukansoja vastaan. Näin yksinkertaista ja absoluuttista se on, eikä tätä totuutta voida enää millään uskonnollisella verholla peittää. Teidän pitää valita joko , oma vatsanne, maalliset, lihan kovuus, ulkonainen uskonnon suoritus ja maailman kunnia jumalaksenne, tai sitten Kristus: jossa tulee Isä, Sana ja Henki. Muuten teette Jumalan Sanan tyhjäksi, on mahdotonta valita Kristus sekä pyhittää surmatyöt ja sydämen kovuus. Kenenkään nimi tai nimeä ei pidä suojella Jumalan tuomitsemiselta, Pyhä Henki on aina vanhurskas, ei koskaan kaksimielinen. Kaksimielisyyttä ei nähdä edes kronologisesti kalentereissa: Herran Sana: "Armolla Hän aina hallitsi joukkojaan, ei koskaan ihmisten miekalla, pakanatkin Hän antoi Nimensä kunniaa kantaa, mutta omaan miekkoihinsa kunniaan hän antoi heidän aina hukkua."
Kirkastusvuorella Mooses ilmestyi Elian kanssa ja keskusteli Yeshuan kanssa Hänen poismenostaan. Heprealaiskirje kutsuu Moosesta uskolliseksi palvelijaksi Jumalan huoneessa (Hebr. 3:5). Nämä todistukset on otettava vastaan. Niitä ei kuitenkaan saa käyttää Meriban poistamiseen eikä Mooseksen nostamiseen tutkimattomaksi auktoriteetiksi. Kirkastusvuorella Isä ei käskenyt opetuslapsia jäämään Mooseksen ja Elian ympärille, vaan sanoi Pojasta:
”Tämä on minun rakas Poikani—kuulkaa häntä.” (Matt. 17:5) muuta ette tarvitse!
Kun opetuslapset nostivat silmänsä, he eivät nähneet ketään muuta kuin Yeshuan yksin. Mooses todistaa Pojasta; Poika ei tule Mooseksen alaiseksi. Mooses oli palvelija huoneessa, mutta Kristus on Poika ja huoneen Herra. Silti Mooses todisti myös itsestään ja maallisesta voiman käytöstä.
Mooseksen menettämä pääsy Kanaaniin on siis vakava profeetallinen varoitus. Se osoittaa, ettei korkea kutsumus, aikaisempi uskollisuus eikä suuri palvelutehtävä tee tottelemattomuudesta vaaratonta. Jos Mooses, jonka kanssa Herra puhui kasvoista kasvoihin, ei saanut sivuuttaa yhtä täsmällistä käskyä ilman vakavaa seurausta, kuinka paljon vähemmän synagogat, kirkot, teologit ja valtiolliset uskonnolliset järjestelmät saavat korvata Jumalan käskyjä omilla säädöksillään? Ja sanoa "kuulkaa meitä ,me puhumme Jumalan nimissä. Mutta ette saa erotella henkiä" Miettikää löytyykö Jumalan valtakunta litistetystä pannukakusta jossa syödään yhä uudelleen ja uudelleen hyvän ja pahan tiedon puun epäpyhää hedelmää. Ette voi palvella kahta mestaria: Jumalaa ja mammonaa: ja mistähän mammona on? maailmasta ja maallisesta temppelijärjestelmästä tietenkin.
Mooses ei pystynyt viemään kansaa lopulliseen lepoon. Joosua vei Israelin Jordanin yli, mutta Heprealaiskirje sanoo, ettei Joosuakaan antanut lopullista lepoa (Hebr. 4:8). Historiallinen Kanaanin maa oli todellinen, mutta se ei ollut Jumalan lupauksen koko täyteys. Abraham tunnusti olevansa maan päällä vieras ja muukalainen ja ikävöi parempaa, taivaallista maata sekä kaupunkia, jonka rakentaja on Jumala (Hebr. 11:13–16).

Äänestä
Aloittaja

Lopullinen luvattu maa, sapatinlepo ja perintö ovat Kristuksessa. Tämä tekee Mooseksen rajasta profeetallisesti vakavan. Jos uskova kuulee iankaikkisen Evankeliumin mutta korvaa Herran äänen omalla kiivaudellaan, hän ei saa pitää taivaalliseen Jerusalemiin pääsyä itsestään selvänä. Me emme julista yksittäisen ihmisen lopullista tuomiota, mutta meidän on uskallettava julistaa Sanan varoitus: epäusko, kaksimielisyys ja Herran pyhyyden sivuuttaminen voivat sulkea ihmisen levon ulkopuolelle.
Sukkot julisti samaa riippuvuutta. Israel asui lehtimajoissa muistaakseen, ettei sen pysyvä turva ollut kivessä, muurissa eikä maallisessa valtiossa. Seitsemäs vuosi, vapautus, sapatti ja lehtimaja todistavat Jumalan levosta, velkojen vapauttamisesta ja siitä, että ihminen on maan päällä vieras.
Seitsemän vuoden välein tapahtunut julkinen lukeminen ei merkitse, että Jumalan rakkaus ja moraalinen tahto olisi kuultava vain joka seitsemäs vuosi vaan tämä on metaforia!. Historiallinen käsky oli samalla merkki siitä sapatinlevosta, jossa Jumalan kansa lakkaa rakentamasta vanhurskautta lihansa teoilla ja kuulee Herran ääntä. Kristuksen seuraaminen on silti päivittäistä: risti otetaan joka päivä, eikä uskonvaellusta siirretä seuraavaan juhlakalenteriin. Jumalaa tule pavella päivin ja öin. 7 on pyhän jatkuvuuden luku ja sapattilepo ja eihän meidän järjellien Jumalan palvelus voi lakata vuodeksi! EI edes päiväksi!
Lehtimajanjuhlan keskellä Yeshua huusi:
”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” (Joh. 7:37–38)
Johannes selittää tämän tarkoittaneen Pyhää Henkeä. Sukkotin täyttymys ei siis ole ikuinen paluu ulkonaiseen lehtimajaan, synagogaan tai geopoliittiseen valtioon, vaan tuleminen Kristuksen luo ja Pyhän Hengen elävä vesi sydämessä.
Myös kahdeksas päivä todistaa uudesta alusta, ylösnousemuksesta ja sydämen ympärileikkauksesta. Lihan ympärileikkaus kahdeksantena päivänä osoitti kohti Kristuksen käsillä tekemätöntä ympärileikkausta, jossa syntinen ruumis riisutaan Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta (Kol. 2:11–12). Mutta sapatin mekaaninen vaihtaminen sunnuntaiksi ei tee valtiokirkosta kahdeksannen päivän seurakuntaa. Viikonpäivän nimi, kirkollinen kalenteri ja valtion vahvistama juhla eivät synnytä uutta luomusta. Vain maailmalle heikko sydän ja Kristukselle uusi sydän voi olla uusi luomus.
Yeshua itse opetti, että kaikkea Mooseksen nimellä annettua ei saa asettaa suoraan Jumalan alkuperäisen luomisjärjestyksen tasolle. Avioerosta puhuessaan Hän sanoi:
”Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.” (Matt. 19:8)
Avoliitto ei ole vain lapsien hankkimista ja syömistä ja juomista. Eikä Herra puhu maallisia. Vaimo viittaa selvästi "Karitsan Morsiameen". Eli jos Kristuksen ruumis joka on myös hengellinen Israel , sallitaan erottaa kansasta, on epäpyhästi solmittu avioliitto maailman kanssa. Mutta Mooses "salli". Sillä Herra opetti selvästi: "Jonka tahdotte että teille tehtäisiin, tehkää se lähimmäisille." EI tästä pääse karkuun kansa, eikä Mooses itse.
Samalla Yeshua sanoi:
”Sillä totisesti minä sanon teille: ennenkuin taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja näin opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Matt. 5:18–19)
Tätä ei saa käyttää perusteluna jokaisen Mooseksen yhteiskunnallisen säädöksen, kansallisen rangaistusjärjestyksen ja rituaalisen varjon siirtämiselle pakanauskovien niskaan. Yeshua ei puolustanut ihmiskäskyjen järjestelmää, vaan Isän iankaikkista tahtoa, jota Hän itse täytti ja kirkasti.
Jumalan lakia voidaan purkaa myös lisäämällä sen päälle vieraita käskyjä. Kun ihmisten rituaalit, papistolliset arvojärjestykset, pakolliset kalenterit, vaatimusjärjestelmät ja kirkolliset perinteet nostetaan Jumalan käskyjen rinnalle tai niiden yläpuolelle, huomio siirtyy sydämen uskosta ulkonaiseen suoritukseen. Ihminen alkaa pelätä enemmän uskonnollisen laitoksen sääntöjä kuin Jumalan Sanaa.
Yeshua sanoi fariseuksille:
”Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet.” (Mark. 7:13)
Ihmiskäskyn lisääminen ei siis ole viaton koriste. Jos lisäys syrjäyttää Jumalan rakkauden, oikeuden, laupeuden, uskollisuuden ja Pojan käskyt, se purkaa lakia käytännössä. Ihmisestä tulee lainsäätäjä Jumalan paikalle. Hän ilmoittaa teoillaan, ettei Isän tahto ollut riittävä, vaan tarvitsi papiston, rabbien, kirkolliskokouksen, valtion tai poliittisen liikkeen täydennyksen.

Äänestä
Aloittaja

Tässä Meriban synti toistuu uskonnollisessa järjestelmässä. Jumala käskee puhumaan kalliolle, mutta ihminen tarttuu sauvaan ja lyö. Jumala käskee rakastamaan vihollista, mutta valtiouskonto siunaa miekan. Jumala käskee palvelemaan Hengessä, mutta laitos vaatii ulkonaista yhdenmukaisuutta. Jumala kirjoittaa lakinsa sydämeen, mutta uskonnollinen valta kirjoittaa omat säädöksensä ihmisten niskaan. Sitten se osoittaa syntynyttä vettä, järjestystä tai menestystä ja sanoo: ”Emmekö me saaneet tämän aikaan?”
Danielin näky pienen sarven vallasta kuuluu tähän koettelemiseen:
”Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” (Dan. 7:25)
Tätä profetiaa ei pidä typistää yhteen kirkkokuntaan, yhteen kalenterimuutokseen tai yhteen historian henkilöön niin, ettei sen henkeä enää koeteltaisi omassa ajassa. Pienen sarven hedelmä näkyy kaikkialla jo luomisesta asti kun saatana tänne heitettiin, missä uskonnollinen valta ottaa itselleen oikeuden muuttaa Jumalan asettamia rajoja, aikoja ja käskyjä sekä rasittaa pyhiä omalla järjestelmällään.
Aikojen ja lain muuttaminen ei koske vain kalenterin numeroita. Sitä tapahtuu, kun Jumalan aika korvataan valtion poliittisella ajalla, Hengen lepo uskonnollisella suorittamisella ja iankaikkinen moraalinen laki ihmisten perinteellä. Sitä tapahtuu myös silloin, kun juhlapäiviä, ruokia, vaatteita tai rakennuksia vaaditaan pelastuksen tunnuksiksi, mutta oikeus, laupeus, usko ja vihollisen rakastaminen jätetään syrjään.
Tässä näkyy historian kaksiosainen ulkonaisen temppelin peilikuva. Karkeana profeetallisena kuviona—ei mekaanisena vuosilaskuna—ensin kansallinen juutalaisuus, synagogat, temppeli ja rabbiininen perinne saattoivat siirtää pyhyyden sydämestä kansallisuuteen, rakennukseen ja ihmiskäskyihin. Myöhemmin valtiokirkot tekivät vastaavan liikkeen kristillisillä nimillä: pyhyys sidottiin katedraaliin, papistoon, sakramentaaliseen laitokseen, kansalaisuuteen, valtion miekkaan ja kirkolliseen kalenteriin.
Näennäisesti järjestelmät vastustavat toisiaan. Hengellisesti niiden hedelmä voi olla sama: ihminen opetetaan etsimään Jumalan temppeliä ulkopuoleltaan ja luottamaan siihen, että hänen kansallinen, synagogallinen tai kirkollinen jäsenyytensä todistaa hänen kuuluvan Jumalalle. Näin sydämen temppeli jaetaan kahtia. Toiselle puolelle asetetaan uskonnollinen identiteetti ja toiselle maallinen valta, ja Kristuksen nimeä käytetään siltana niiden välissä.
Ilmestyskirjan ilmausta ”Saatanan synagoga” ei saa käyttää juutalaisten ihmisvihaan, rotuvihaan eikä jokaisen synagogassa käyvän ihmisen tuomitsemiseen. Johannes puhuu valheellisesta hengellisestä väitteestä: ihmiset sanovat olevansa jotakin Jumalassa, mutta heidän tekonsa vastustavat Kristusta (Ilm. 2:9; 3:9). Sama valheellinen synagoga voi hengellisesti rakentua valtiokirkon, kristillisen puolueen tai kansallisen temppelin sisälle. Juutalainen eikä pakana ole lihan perusteella vapaa koettelemisesta.
Jos ulkonainen synagoga–temppeli–valtiokirkko-ketju liittää uskonnon kansalliseen valtaan, politiikkaan, sotaan ja mammonaan, kyse ei ole Kristuksen ruumiin jatkuvuudesta vaan Babylonin Porton temppelijatkuvuudesta. Babylonin Portto rakentaa aina näkyvän tornin, pyhän hallinnon ja uskonnollisen sillan, jota pitkin vanha Aadam yrittää kulkea taivaaseen kuolematta ristillä.
Todellinen jatkuvuus ei kulje rakennuksesta rakennukseen, vaan lupauksen Siemenessä. Kristus oli hengellinen kallio erämaassa. Kristus oli se, josta Mooses kirjoitti. Kristus on todellinen Temppeli, jonka ihmiset hajottivat ja jonka Jumala herätti kolmantena päivänä. Kristuksen ruumis on se pyhä kansa, jossa Pyhä Henki asuu.
Yeshua sanoi ruumiistaan:
”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.” (Joh. 2:19)
Herra todella tarkoitti että ihmisen rakentama järjestelmä hajoaa ja vain Jumalan Hengen temppeli jää! Vain Kristus hallitsee ei saastainen Suuri Babylon! Taivas ja maa häviää mutta Jumalan Sana jää! Vaikka valtio-synagoga tai valtio kirkko aina uudelleen ja uudelleen rakennettaisiin ei Jumala tahdo asua niissä!

Äänestä
Aloittaja

Paavali sanoo uskoville:
”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1. Kor. 3:16)
Pietari kirjoittaa:
”Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi.” (1. Piet. 2:5)
Tämä temppeli ei ole ollut Jumalan mielessä vain kaksi tuhatta vuotta. Kaikki elävä usko on aina ollut osallisuutta siihen Kristukseen, joka oli ennen Abrahamia ja jonka kautta kaikki luotiin. Uskon muodot ja historialliset merkit ovat vaihdelleet, mutta kukaan ei ole koskaan pelastunut kivitemppelin, poliittisen maan, lihan ympärileikkauksen tai kirkollisen laitoksen kautta.
Todellinen Israel ei rakennu synagogan seinistä, kansallisesta valtiosta, DNA eikä kirkkokunnan jäsenyydestä. ”Eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel” (Room. 9:6). ”Ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen”, vaan se, jonka sydämen ympärileikkaus tapahtuu Hengessä (Room. 2:28–29). Jos ihminen kuuluu Kristukselle, hän on Abrahamin siementä ja lupauksen mukaan perillinen (Gal. 3:29).
Tämä ei poista historiallisia ihmisiä, kansoja ja tapahtumia. Se paljastaa niiden oikean paikan. Historiallista merkkiä ei saa kieltää, mutta merkistä ei saa tehdä Jumalaa. Maallinen maa ei ole Isä. Mooses ei ole Isä. Synagoga ei ole äiti, joka synnyttää pakanoita Kristukseen. Valtiokirkko ei ole Kristuksen morsian pelkän historiallisen jatkuvuutensa perusteella. Kaikki koetellaan Pojassa.
Isää ei voi tuntea Pojan ohitse eikä Moosesta pitkin Isän luo. Yeshua sanoi:
”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6)
Ja:
”Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:30) EI MESSIAS YESHUA SANONUT: " MINÄ JA MOOSES OLEMME YHTÄ" TAI " ISÄ JA MOOSES OVAT YHTÄ" VAAN ETTÄ HÄN JA ISÄ OVAT YHTÄ! VOI TEITÄ JOTKA PALVOTTE IHMISIÄ JA TEETTE HEISTÄ USKONNON: MUTTA JUMALA ON KRISTUS ITSE LIHAAN TULLEENA.
Jos Yeshua muutetaan ohueksi pintasilaukseksi Mooseksen, kansallisen tradition, geopoliittisen valtion tai kristillisen perinteen päälle, Poika erotetaan käytännössä Isästä. Silloin Isästä tehdään uskonnollisen järjestelmän kaukainen suojelija, Mooseksesta tai kirkosta käytännöllinen isä ja Yeshuasta näennäinen silta niiden välille. Tämä on väärä jumalankuva.
Koko Jumaluuden täyteys asuu Kristuksessa ruumiillisesti (Kol. 2:9). Isä ei lähetä Poikaa vahvistamaan lihan kerskausta, kansallista ylpeyttä eikä uskonnollisten laitosten valtaa. Poika ilmoittaa Isän tahdon, vie vanhan Aadamin ristille ja synnyttää ihmisen ylhäältä Pyhässä Hengessä. Jos Poika ei saa olla Herra Mooseksen, synagogan, kirkon, politiikan ja teologian yli, tunnustettu kolminaisuus jää uskonnolliseksi pintamaaliksi.
Siksi kysyjän on tutkittava, mitä hedelmää hänen esittämänsä yhteys tuottaa. Johtaako 5. Mooseksen kirjan Sukkot-kokoontuminen Apostolien tekojen 15:21 kautta Kristukseen, sydämen ympärileikkaukseen ja Pyhän Hengen temppeliin? Vai rakennetaanko siitä silta ulkonaiseen synagogaan, kansalliseen uskontoon, kolmanteen kivitemppeliin, valtiokirkkoon ja geopoliittiseen pelastuskertomukseen?
Jos lopputulos on se, että ihminen sidotaan Mooseksen varjoihin, rabbien perinteeseen, kirkolliseen hierarkiaan tai poliittiseen valtioon, ja Yeshua jää järjestelmän uskonnolliseksi nimeksi, hedelmä paljastaa puun. Kristus ei ole rosvosilta, jota pitkin maailma kuljetetaan Isän valtakuntaan. Hän on ahdas Ovi, josta vanha Aadam ei mahdu kulkemaan kruunuineen, miekkoinen ja perinnäissääntöineen.

Äänestä
Aloittaja

Vastaus voidaan siis tiivistää näin:
Kyllä, 5. Mooseksen kirjan 31. luvussa Israelin porttien sisällä asuvat muukalaiset koottiin miesten, naisten ja lasten kanssa kuulemaan lakia joka seitsemäntenä vuonna lehtimajanjuhlassa.
Kyllä, Apostolien tekojen 15:21 todistaa, että Moosesta luettiin synagogissa ja että kansoista kääntyneet saattoivat kuulla kirjoituksia, jotka todistivat Kristuksesta.
Ei, jae ei määrää pakanoita omaksumaan vähitellen koko Mooseksen ulkonaista iestä eikä tee synagogasta, temppelistä, kansallisvaltiosta ja valtiokirkosta yhtä pyhää laitosten ketjua.
Mooseksen jääminen luvatun maan ulkopuolelle on vakava osa todistusta. Emme anasta Jumalan oikeutta ratkaista hänen lopullista tuomiotaan, mutta emme myöskään saa tehdä hänen tottelemattomuudestaan merkityksetöntä. Meriba varoittaa jokaista paimenta, profeettaa ja laitosta korvaamasta Herran Sanaa omalla kiivaudellaan. Mutta Mooses lisäsi omaa lakiaan eli purki Yeshuan ja Isän käskyistä ja antoi luvan erota vaimostaan: Jumalan Karitsan Morsiamesta Pyhästä Jerusalemista joka päivä päivältä kaunistaa itsesään tuleviin häihin Isän kirkkaudessa. Tämä luetaan laittomuudeksi ja niskuroinniksi, mutta Kristus on Isän oikea käsi joka käskee erottaa Oman Karitsan Morsiamensa maallisista kansoista ja se on Pyhä Totinen vanhurskaus, joka ei ikinä kaadu.
Yeshua vahvisti Mooseksen todistaneen Hänestä, mutta sanoi myös sydämen kovuuden tähden annetusta säädöksestä: ”Alusta ei niin ollut.” Jumalan iankaikkista tahtoa ei saa sekoittaa jokaiseen historialliseen myönnytykseen, kansalliseen lakiin ja ihmisten perinteeseen.
Jumalan lain päälle lisätty lihallinen ies voi samalla purkaa Jumalan lain, koska se siirtää kuuliaisuuden pois rakkaudesta, oikeudesta, uskosta ja Pyhästä Hengestä ulkonaiseen suorittamiseen. Näin ihmisten perinnäissääntö tekee Jumalan Sanan tyhjäksi ja uskonnollinen valta pyrkii muuttamaan ajat ja lain.
Todellinen jatkuvuus on yksi Isä, yksi iankaikkinen Sana, yksi Pyhä Henki, yksi Karitsa, yksi usko, yksi sydämessä ympärileikattu kansa ja yksi elävistä kivistä rakentuva temppeli Kristuksessa.
Rakas kysyjä, älä jää puolustamaan kokoontumispaikkaa, kalenteria, kansallisuutta tai perinnettä. Mene sisälle Kristukseen. Kuule Moosesta niin kuin Mooses on oikein kuultava: todistajana Pojasta ja samalla varoittavana esimerkkinä siitä, ettei suurikaan palvelija saa korvata Jumalan täsmällistä Sanaa omalla teollaan.
Älä tee Mooseksesta isäjumalaa, synagogasta äitiä, geopoliittisesta maasta taivasta äläkä valtiokirkosta Pyhän Hengen temppeliä. Isä tunnetaan Pojassa, ja Poika tekee uskovan sydämestä temppelin Pyhässä Hengessä. Kaikki muu koetellaan tästä lähtökohdasta.
Herra Sebaot, Israelin Pyhä, anna meidän kuulla Sanasi pelkäämättä ihmisten arvoasemia. Älä anna meidän pyhittää patriarkkojen, profeettojen, rabbien, apostolien, paavien, pastorien tai valtioiden tekoja silloin, kun niiden hedelmä poikkeaa Sinun tahdostasi. Estä meitä lausumasta ihmisistä lopullista tuomiota, joka kuuluu yksin Sinulle, mutta anna rohkeus julistaa kaikki se varoitus, jonka olet Sanaasi kirjoittanut.
Paljasta Meriban synti kaikkialla, missä Sinun ääntäsi korvataan lihan sauvalla, poliittisella miekalla, uskonnollisella kiivaudella ja ihmisten käskyillä. Opeta meitä puhumaan Kalliolle niin kuin olet käskenyt, antamaan Sinulle kaikki kunnia ja pitämään Sinut pyhänä kansan silmien edessä.
Revi alas synagogan, temppelin, valtion ja kirkollisen imperiumin väliset rosvosillat. Paljasta kaikki järjestelmät, jotka muuttavat ajat ja lain, tekevät Sanasi tyhjäksi perinnäissäännöillä ja rasittavat sieluja ikeillä, joita Sinä et ole pannut heidän kannettavakseen.
Ympärileikkaa sydämemme Hengessä. Kirjoita iankaikkinen tahtosi sisimpäämme. Kokoa miehet, naiset, lapset, muukalaiset, juutalaiset ja pakanat yhden Karitsan ympärille. Anna meidän kuulla Moosesta, profeettoja ja apostoleja Kristuksessa, mutta kumartaa yksin Isää, Sanaa ja Pyhää Henkeä.
Johdata meidät siihen todelliseen sapatinlepoon, jota Mooses eikä Joosua voinut antaa. Tee sydämestämme lehtimajasi, temppelisi ja elävän veden lähde. Yeshua yksin olkoon Tooran täyttymys, luvattu Maamme, taivaallinen Jerusalemimme, Temppelimme, Kuninkaamme ja iankaikkinen Elämämme.
Siunausta ja rauhaa Herrassa Sebaotissa! Aamen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


EsadAaegsrg kirjoitti:

saarna perustuu valikoituun poimittuun toisen hekilnön kysymyskeen:

KRISTITYT: KOKOONTUIVATKO PAKANAUSKOVAT ISRAELIN LASTEN KANSSA SUKKOT-JUHLASSA KUULEMAAN TOORAA – JA JATKAAKO APOSTOLIEN TEOT 15:21 SYNAGOGAN MALLIA?
Rakkaat ystävät Kristuksessa, iloa, rauhaa, totuutta ja rakkautta Herrassa Sebaotissa – Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä! Aamen.
Rakas kysyjä ja rakkaat ihmiset.
Lyhyt vastaus ensimmäiseen kysymykseen on: kyllä, Israelin keskuudessa asuvat muukalaiset koottiin miesten, naisten ja lasten kanssa kuulemaan lakia lehtimajanjuhlassa joka seitsemäntenä vuonna. Ilmaus pakanauskovat ei kuitenkaan ole 5. Mooseksen kirjan täsmällinen nimitys. Teksti puhuu Israelin porttien sisäpuolella asuvasta muukalaisesta, joka eli kansan keskuudessa ja kutsuttiin yhdessä sen kanssa Herran Sanan eteen:
”Kokoa kansa, miehet, naiset ja lapset sekä muukalaiset, jotka asuvat porttiesi sisäpuolella, että he kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, teidän Jumalaanne, ja tarkoin pitämään kaikki tämän lain sanat.” (5. Moos. 31:12)Tätä kutsutaan evankeliumiksi! Evankeliumi on Jumalan sanan jakamista – ei sen omistamista! Kuten Kristus sanoi: lahjaksi saitte, lahjaksi antakaa!
Muukalainen ei ollut ulkopuolinen turisti, joka sattui saapumaan uskonnolliseen juhlaan. Hän asui Israelin keskuudessa ja oli velvollinen kuulemaan Herran Sanaa. Tämä osoittaa, ettei Sanan kuuleminen ollut lihan, DNA eikä kansallisen syntyperän yksityisomaisuutta. ”Sama laki olkoon maassa syntyneellä ja muukalaisella, joka asuu teidän keskuudessanne” (2. Moos. 12:49).
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että muukalainen olisi ollut pelkästään geopoliittinen pakana, jonka hengellinen asema määräytyi sen mukaan, minkä maallisen kansan rajojen sisällä hän asui. Jumalan Sana ei jakaudu kahdeksi eri totuudeksi, joista toinen olisi poliittinen ja toinen hengellinen. Historialliset maat, kansat, juhlat ja vaellukset olivat todellisia, mutta niiden keskellä Jumala koetteli aina ihmisen sydäntä. Ulkonainen sijainti Israelin porttien sisällä ei itsessään tehnyt sydämestä ympärileikattua, eikä porttien ulkopuolella syntyminen estänyt ihmistä kääntymästä Israelin Pyhän puoleen.
Raamatussa pakanasta voidaan puhua kansoihin kuulumisen ulkonaisessa merkityksessä, mutta hengellisesti pakanuus on myös vieraantumista elävästä Jumalasta, epäjumalanpalvelusta ja sydämen liittoa maailman kanssa. Samoin ihminen voi ulkonaisesti kuulua Israeliin, synagogaan tai kirkkoon ja olla silti sydämeltään kaukana Jumalasta. Jumalan kansa ei ole ensisijaisesti poliittinen väestöryhmä eikä uskonnollisen laitoksen jäsenluettelo, vaan kansa, joka kuulee Herran äänen ja vaeltaa uskossa.
Toiseen kysymykseen vastaus kuuluu: 5. Mooseksen kirjan kokoontumisessa ja Apostolien tekojen 15:21****ä on yhteinen periaate: Jumalan Sanaa luetaan kokoontuneelle kansalle, myös kansoista tulleille. Apostolien tekojen 15. luku ei kuitenkaan tee synagogasta pelastuksen porttia eikä käske pakanauskovia omaksumaan vähitellen koko Mooseksen ulkonaista järjestystä.
Apostolien kokouksen riitakysymys ilmoitetaan luvun alussa:
”Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.” (Ap. t. 15:1)
Fariseusten lahkosta uskoon tulleet vaativat, että pakanoista kääntyneet oli ympärileikattava ja velvoitettava noudattamaan Mooseksen lakia (Ap. t. 15:5). EI sydämen Hengessä ympärilaikattuja tarvitse ympärileikata lihassa! Mikä on Henkeä on Henkeä ja mikä on liha on lihaa! Pietari vastasi kysymällä, miksi Jumalaa kiusattiin panemalla opetuslasten niskaan ies, jota heidän isänsäkään eivät olleet jaksaneet kantaa. Sitten hän julisti:
”Me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin.” (Ap. t. 15:11)
Jaakobin ratkaisu ei kuulunut: ”Antakaa heille ensin neljä käskyä ja lähettäkää heidät sitten synagogaan omaksumaan vähitellen koko Mooseksen ies.” Hän sanoi:
”Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen.” (Ap. t. 15:19)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu