Niukkuuteen mukautuminen

Kun kaksi p-aukinaista ihmistä pani hynttyyt yhteen niin kummallakaan ei ollut käsitystä itsenäisen elämisen kustannuksista
Olimme molemmat töissä. Minä metallialalla ja vaimoni todella pienipalkkaisena puotipuksuna.
Asunto vuokrattu 1947 valmistuneen rintamamiestalon yläkerran parihuoneet. Keittiöön tuli vesi ja oli viemäri mutta vessa oli alakerrassa.

Ennen nettiaikaa laadin kaavion jossa paperille hahmottelin kuluryhmittän mieleen tulevat kohteet. Palastelin ne alaryhmiin ja ne, tarpeen vaatiessa , yksittäisiin kohteisiin.
Nämä pystyakselille ja päivittäiset merkinnät vaaka-akselille.
Täytimme tuota jokainen ilta muutaman kuukauden ajan ja saimme käsityksen kohteista joihin tulomme hupenivat.
Jo seurannan alkuvaiheissa tuli ajatuksia, ettö "oliko tuo nyt kuitenkaan sen arvoista"?
Seurasimme kuukausittaisia yhteenvetoja ja muutaman kuukauden jälkeen katsoimme ajan kypsäksi arvioimaan tottumuksiamme.
Menojen jakauma oli jo aikaisemmin osoittautunut hieman yllättäväksi. Yhtenä yksityiskohtana sosiaalisen seurustelumme kulujen suuri osuus ja kulutustapa.
Tarpeellisia materiaalihankintoja ei vielä ollut. Polkupyörän ja television hankinta käytettyinä tulivat vastaan polen vuoden jälkeen jolloin niihin oli jo rahaa.

Runsaan puolen vuoden jälkeen arvoimme päässeemme talouden hallinnassa riittävälle tasolle ja lopetimme seurannan.
Olimme oppineet riittävästi jonka seuraavat vuodet todistivat.
Omaksumamme asennemaailma säilyi automaattisesti.

Exelillähän tuo on
ollut lapsellisen helppoa jo pitkään.
Toisaalta tukiaisten saatavuus ei kannusta siihen mutta soveltuisi muunkin sortin tavoitteiden suunnittelun apuvälineeksi.
Olkoon tulotaso mikä tahansa!

Tietenkin turhaa toistoa mutta kulutuksen suunnittelu eri aikajänteillä tuloihin ja tavoitteisiin soveltuvaksi.