Toisen maailmansodan jälkeen evakkojen eli siirtolaisten tarpeisiin vuonna 1945 sorvattiin maanhankintalaki. Valtiovallan silloinen johto jyräsi lakiin kielipykälän, jonka mukaan suomenkielistä väestöä ei saanut sijoittaa niin, ettei ruotsinkieliselle väestönosalle aiheudu vahinkoa. Siirtokarjalaisten asuttaminen ei saanut muuttaa kielisuhteita, mikä käytännössä esti evakkojen asutuksen ruotsinkielisiin ja kaksikielisiin kuntiin.
Tämä oli moraaliton ja eettisesti arveluttava päätös, joka näkyy tänäkin päivänä kansalaisten mielipiteissä varsinkin Itä-Suomessa. Suomenruotsalaisia ei arvosteta vaan halveksitaan perustellusti.
Tämän historian vääryyden voisi nyt helposti korjata. Kaikki kiintiöpakolaiset ja osa maahanmuuttajista ohjataan jatkossa asumaan ja elämään ruotsinkielisiin kuntiin. Näin Suomi pystyy näyttämään Ruotsille, Euroopalle ja koko läntiselle maailmalle, kuinka hienosti se ylläpitää ja kehittää kaksi- tai kolmekielisyyttä Suomessa.
Tämä oli moraaliton ja eettisesti arveluttava päätös, joka näkyy tänäkin päivänä kansalaisten mielipiteissä varsinkin Itä-Suomessa. Suomenruotsalaisia ei arvosteta vaan halveksitaan perustellusti.
Tämän historian vääryyden voisi nyt helposti korjata. Kaikki kiintiöpakolaiset ja osa maahanmuuttajista ohjataan jatkossa asumaan ja elämään ruotsinkielisiin kuntiin. Näin Suomi pystyy näyttämään Ruotsille, Euroopalle ja koko läntiselle maailmalle, kuinka hienosti se ylläpitää ja kehittää kaksi- tai kolmekielisyyttä Suomessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuinka moni siirtokarjalainen olisi halunnut asumaan täysin ruotsinkieliseen kuntaan? Olisi ollut kielivaikeuksia puolin ja toisin. Nytkin vaikka puhuttiin samaa kieltä, mutta eri murretta oli ymmärtämisongelmia. Mutta helpommin ne selvitetään kun on jonkilainen yhteinen kieli.
Ainakin keski ja länsi-uudellamaalla oli oma "pakolaisongelma". Täysin ruotsinkieliseltä Porkkala-alueelta piti löytää paikka noin 10000 asukkaalle kotieläimineen. (Porkkala-alue = suurin osa Kirkkonummea ja Siuntiota sekä koko Degerbyn kunta).