Olis mielenkiintoista kuulla teiltä, jotka olette kärsineet haluttomuudesta parisuhteessanne: Kuinka kauan olette olleet ilman seksiä parisuhteissanne ja miten olette siitä henkisesti selviytyneet?
Itse olin aikanaan reilut kaksi vuotta ilman mitään seksuaalista kanssakäymistä. Olin nuori 22-24 v., mutta emme osanneet asiasta silloin keskustella. Lopetin pilleritkin, kun luulin että ne olivat syynä, mutta ei ne oikeat halut enään palanneet takaisin sitä ihmistä kohtaan. Muita kohtaan kyllä!! Eroonhan se tarina päättyi aikanaan.
Itse olin aikanaan reilut kaksi vuotta ilman mitään seksuaalista kanssakäymistä. Olin nuori 22-24 v., mutta emme osanneet asiasta silloin keskustella. Lopetin pilleritkin, kun luulin että ne olivat syynä, mutta ei ne oikeat halut enään palanneet takaisin sitä ihmistä kohtaan. Muita kohtaan kyllä!! Eroonhan se tarina päättyi aikanaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Puoli vuotta ja enempää en kärvistelisi,menis vuodet hukkaan.Itekin pystyy asian hoitamaan mutta ei sama asia.Olen kai sitten vain seksuaalisempi ja vaikuttaa mielialaankin siten että kunnon sessio saa viikonkin sujumaan paremmin hymy huulilla.Eipä silti ei seksi koko elämä ole mutta iso asia silti mulle.
vuorokausi ilman seksiä ja sitten alkaa jo tehdä mieli, koskee kumpaakin puoliskoa
5.5 vuotta.
Pari vuotta tilanteessa että nainen ei halua/halunnut minua lainkaan. Yritin kaikkeni, mutta mikään ei auttanut eikä mitään valoa tulevaisuudessakaan näkyvissä. Kai minä olen sitten vain väärä hänelle, eli nyt riitti, etsin uuden elämän muualta. Kaipa sitä kärmistelisi vaikka kuinka pitkään jos olisi lapsia mutta onneksi ei ole.
asiasta? Onko jokin syy miksi ei halua? Aika vaikea tilanne... :(
Avopuolisoni on aika huono puhumaan. Olen yrittänyt puhua asiasta monen monta kertaa ja vastauksena on aina vain epämääräinen "en tiedä" tai sitten suuttumus. Uskon että hän tavallaan rakastaa minua ja minä ilman muuta häntä, mutta ehkä kemiamme eivät vain sovi yhteen. Suhteemme ei ole koskaan ollut kovin läheinen puhumismielessä (mikä on minulle surun aihe), mutta se oli hyvin kiinteä, läheinen ja hellä fyysisesti. Nyt kun puolisoni torjuu minut fyysisestikin, välillä hän selvästi inhoaa kosketustani, ei jäljellä ole paljon mitään. Surullista mutta en usko että meidän kannattaa pidempää tuhlata elämiämme. Jos olisi toivoa paremmasta tulevaisuudesta, voisin odottaa vielä, mutta kun ei näköpiirissä ole oikein mitään mikä antaisi uskoa tilanteen paranemiseen.
Sanon vaan että on naisissakin niitä jotka eivät puhu eivätkä pussaa.
Niin eivät puhu eikä pussaa. Olen elänyt viimeiset vuodet sellaisessa avioliitossa, minä puhuisin, mutta enpä ole pystynyt miestäni pussaamaan enää pitkiin pitkiin aikoihin. No jonkinlaista seksiä oli, tavallaan tyydyttävääkin, mikä johtuu siitä, että tunnemme toisemme siinä mielessä hyvin. Ilman orgasmia ei jää. Mutta intohimo on ollut poissa.
Juuri tuo; en voi suudella ihmistä, jonka kanssa asiat tunnepuolella eivät ole kunnossa. Kauhea tilanne, onneksi pystyimme irroittautumaan siitä totutusta, ero meneillään. Se on parempi niin.
Suuteleminen onkin vaikeaa, vaikeampaa kuin ns naiminen.. se on sittenkin intiimimpää.
Joten pitkiksi saattavat venyä ne seksittömät kaudet liitoissa, pitkään sinnitellään lasten vuoksi.
Joo ymmärrän tuon kyllä. Puoliskoni ei nimenomaan ole halunnut suudella minua pitkään aikaan ja siksi seksi, silloin äärimmäisen harvoin kuin sitä on ollut hänen kai tuntiessa velvollisuuden tuntoa, on ollut enemmän naimista kuin rakastelua. Sen jälkeen hän haluaa nousta nopeasti pois sängystä ja mennä suihkuun. Minä jään sänkyyn kaipaamaan halailua ja sitä tavallista sänkykuhertelua rakastelun jälkeen. Kemiat eivät vain osu kohdalleen ja tavallaan kunnioitan puolisoani paljon siitä että hän ei juuri yritä feikata. Siitähän ei mitään hyvää koituisi kuitenkaan. Eikä tämä ole kenenkään syytä, näin nyt vain kävi.
Äskettäin rakastelin erään ihanan naisen kanssa ja mieleen palasi taas todella pitkästä aikaa kuinka hyvää elämä voi olla kun saa olla mies naiselle, kuten joku tuossa alla kirjoitti. Parissa vuodessa tuo tunne alkaa unohtumaan ja elämä happanemaan pahemman kerran.
mennyt jo kohta vuosi etten ole haluttanut.
Tai tarkemmin sanottuna haluja on mutta ei omaa miestäni kohtaan.( enkä vieraissa käy ).
haluan rakastelua, (huomioiminen, kauniit sanat, välillä lähellä oloa ilman että johtaa seksiin, että mies katsois mua ihan oikeasti ja näkis) Pelkkä pano olis helpompi minulle jonkun vieraan kanssa, mutta oman miehen kanssa haluaisi kyllä enemmän, joten vuosien mittaan on tullut haluttomuus omaa miestä kohtaan.
Ja seksiä kolmesti=ero. Eron jälkeen harrastanut seksiä monesti aamuin ja illoin saman päivän aikanakin. Tuntuu jälleen hyvältä olla MIES.
muutaman viikon voin olla ilman seksiä1
olisin ollut, eli kerkesin olla tosi vähällä seksielämällä melkein 24 vuotta mutta ONNEKSI mies älysi ottaa eron; syynä mm. se, kun en suostunut tarpeeksi usein sänkyhommiin, eli meillä seksiä harrastettiin viimeisinä viitenä avioliittovuonna n. 2-3 kk:n välein. Ja meiksiä ei sillonkaan huvittanut, mutta pakkohan se joskus oli suostua. Suihin kyllä otin, kun siinä ei tarvinnut itseltään alkkareita riisua. Mutta annas olla, kun ero jälkeen tapasin nykyisen avokkaani!!! Seksihalut löytyivät kuin salamana ja sänkyhommia on vuodessa harrastettu TAKUULLA enemmän kuin 25 v. kestäneessä avioliittossa konsanaan. Syytä en sen paremmin osaa sanoa avioelämäni seksittömyyten, pidin aviomiehestäni paljon, mutta kun en halunnut niin en halunnut ja kurjaahan se oli meille molemmille.
2 vuotta olen ollut ilman, en toki omasta syystä. Mies ei halua joten pakko hoidella homma omin avuin. En tiedä kuinka kauan tätä jaksan....
Meillä neljän vuoden seurustelun aikana on saattanut mennä hyvinkin kaksi-kolme kuukautta kertojen välissä. Mies ei ole vaan yksinkertaisesti halunnut, sanoo ettei syy minussa (niin varmaan). Nyt asia on kääntynyt toisin päin. Sain niin monta kertaa torjunnan että ei tee enää mieli ollenkaan, tulee vaan paha mieli kun mies kysyy.
Joo noin siinä käy. Tulin itse pitkään torjutuksi ja homma alkoi tuntumaan niin pahalta että en halunnut tehdä enää mitään aloitteitakaan. Sanoin naiselleni ihan suoraan ja ystävällisesti että jos hän haluaa vielä joskus että meillä on seksielämää niin hänen täytyy korjata se minkä on itse rikkonut. Minä en sihen enää pystynyt enkä pysty. Hän ei ole myöskään aloitetta tehnyt joten suhde on loppu. Lopun elämääni en elä ilman rakastelemista.
Mutta sinun miehesi sentään yrittää. Olisiko mahdollista että menisit nyt hieman vastaan? Josko tuo korjaantuisi jos molemmilla olisi aitoa halua ja yritystä korjata se mikä on välilllä ollut rikki.